Ville Ranta: Ohjeita rakastaville

Ville Ranta: Ohjeita rakastaville. Asema. 2010.

Olen pitänyt Ville Rannan sarjakuvista Isi on vähän väsynyt ja Kajaani. Pidin myös kovasti hänen pilapiirroksistaan tehdystä kokoelmasta Joku raja. Siksi valitsin välipalaksi kirjastosta innoissani myös ohuen sarjakuvavihkosen Ohjeita rakastaville.

Petyin kovasti ja harmittaa. Onneksi tämä on kirjastolaina.

Vihkosessa oli jotakin sellaista rantamaista, josta pidinkin, mutta kokonaisuus jäi valjuksi ja herätti vain nipun ihmetteleviä kysymyksiä. Ensimmäinen kysymys kuuluu, mitä ohjeita vihkossa oikein esitetään.

Tuumailtuani asiaa olen tullut siihen tulokseen, että vihko on olevinaan varoittava esimerkki siitä, mihin rakastuminen saattaa pahimmillaan johtaa: oman itsensä menettämiseen, toiseen uppoamiseen, identiteetin totaaliseen katoamiseen. Muuta selitystä en keksi.

Otsikko on kuitenkin monikossa, sarjakuva jaettu kolmeen osaan, ja keksimiäni vastauksia on vain yksi. Toinen kysymys onkin se, mitä tässä en kertakaikkiaan nyt ymmärrä. Luulen, että aika paljon jää minulta hämärän peittoon.

En vaikuttunut siitä, että teoksessa esiintyville söpöille nallukoille piirrettiin rinnat ja sukuelimet. Ok, kontrasti on kieltämättä huikea, ja sitä lienee haettukin, mutta oikeastaan asetelma on jo mauton. Rannan muissa teoksissa on kuvattu kokonaisuuden osana onnistuneesti IHMISTEN välistä seksiä.

Ohjeita rakastaville on kysymysmerkkejä jälkeensä jättävä välipala. Taiteen yksi tehtävä on herätellä ajatuksia - sen vihkonen teki. Ei muuta. Onneksi en lukenut tätä Ville Rannalta ensimmäisenä!

Kenelle tämä saattaisi sopia? Rakkaudessa totaalisesti riutuvalle. Sellaiselle, joka on jo kadottanut itsensä. Hän ehkä löytäisi vihkon sivuilta itsensä.

Mistä tässä oikein sitten edes pidin? Kynän rosoisesta jäljestä ja tunteen kuvauksesta. Niistä yksi tähti:

Tähtiä: 1/5.

Sorry.

Syysarvonta ja katsaus blogin tilastoihin

Olen pitkän syksyn väläytellyt tulevaa arvontaa erilaisissa blogin etapeissa.

Nyt on arvonnan aika, ja totisesti juhlaan onkin syytä:

• lukijoita on Bloggerissa 150
• Facebookissa 75
• Bloglovinissa 15
• julkaistuja tekstejä blogin alusta lähtien on ihan pian 240
• sivun katselukertoja yli 50 000
• kommentteja kaikissa postauksissa yhteensä kohta 2000.

Huhhuh! Olen positiivisen mykistynyt.
Kiitos teille kaikille! Tervetuloa mukaan kaikille uusimmillekin seuraajille.

Luetuimpia tekstejä blogissani koko ajalta ovat aika tavalla vanhat tutut:

• Aikuisen naisen seksi
• Ylpeys ja ennakkoluulo (sekä flash mobiin tehty valejuoniseloste että oikea)
• Mietelausekirja Elämä
• Poikani Kevin
• Mitä miehet haluavat sängyssä?

Näistä yllättävin listalla mielestäni on Coelhon mietelausekokoelma! Nopeasti, vajaassa kahdessa kuukaudessa kaikkien aikojen luetuimpien postausten joukkoon päätynyt teos kertoo todennäköisesti sekä mietelauseiden että kirjailijan suosiosta. Aikuisen naisen seksin olen odottanut menettävän johtopaikkansa tilastojen kärkipaikalla, mutta huippusuosion saanut flash mobkaan ei toistaiseksi ole horjuttanut suosikin asemaa. Hyvä teos kärjessä kyllä onkin! Suosittelen.


Nyt arvontaan!

Säännöt ovat jo usealle aika tutut:

• Osallistu arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen a) blogissa TAI b) blogin Facebook-sivulla arvontapostauksen tilapäivitykseen.
• Voit osallistua, jos olet mukana seuraajissa joko Bloggerissa tai Facebookissa. Ellet ole vielä seuraaja, voit nyt mielihyvin liittyä joko Bloggeriin lukijaksi tai Facebookiin tykkääjäksi.
• Toisen arvan saat, jos linkität arvonnan blogiisi tai jaat Facebookissa tietoa arvonnasta. Ilmoita kommentissasi linkityksestä tai jaosta eli siitä, monellako arvalla osallistut.
• Arvontaan voi osallistua 31.10.2012 asti, jonka jälkeen seuraa jännittävä arvonta! Tuloksesta ilmoitan blogissa ja Facebookissa sekä suoraan voittajalle.

Arvonnan palkintona on mainio ja paljon kiinnostusta herättänyt, syksyn hämärään lisää säihkettä tuova LUKUVALO:

Voit lukea lukuvalon ominaisuuksista lisää aiemmasta postauksestani. Kerrottakoon, että kyseessä ei ole ihan sama tuote kuin postauksessani, vaan ominaisuuksiltaan parempi, kahden saranan malli. Tuotemerkki ei ole The really tiny book light, vaan tuote on bränditön, Amazonista tilattu kappale (sillä en löytänyt valoa mistään kaupasta täällä Oulussa). Valaisin on violetti, se syö kolme pientä nappiparistoa (ensimmäiset mukana pakkauksessa) ja sen lamppuna on pitkäikäinen led.

Paljon onnea kaikille arvontaan!

Eilen vietettiin satupäivää...

... vaikka oikeastaan satupäivä on tänäänkin ja joka päivä!

Silti Sadun nimipäivään ajoittuva kansallinen teemapäivä on paikallaan. Kirjastot ja teatterit ympäri maan osallistuvat panoksillaan ohjelman järjestämiseen, päiväkodeissa ja kouluissa tempaistaan satujen merkeissä ja kotona on erityinen syy käpertyä kirjan kanssa tavallista pidemmäksi aikaa nauttimaan ja jättää syksyn koleus seinän taa. Tänä vuonna satua juhlittiin viidettä kertaa.

Minulla satupäivän avasi paikallisbussissa heti aamutuimaan Hanna van der Steenin Kirous, josta kirjoitan postauksen lähiaikoina. Kohtuullisen pitkä työmatka menee kuin itsestään, kun on hyvä kirja kaverina!

Iltapäivällä lepäilimme lasten kanssa kera kirjojen. Esikoinen toivoi Mauri Kunnaksen Aarresaarta ja kuopus prinsessasatukirjasta Tuhkimoa.

Tapahtumiin emme tänä vuonna päässeet harmiksemme osallistumaan.

Mauri Kunnas: Aarresaari. Otava 2012.

Kunnaksen Aarresaari on mukaelma Robert Louis Stevensonin samannimisestä klassikkoteoksesta, joka julkaistiin jo vuonna 1883. Kunnaksen kirjan etusivulla mainitaankin, että kyseessä on kunnasmainen versio. Juoni kulkee kuitenkin aika tavalla sen mukaan, mitä esimerkiksi Wikipedia Stevensonin Aarresaaresta kertoo. Kunnaksen kirja sopii hyvin monenikäisille lapsille alle kouluikäisestä ylöspäin edellyttäen, ettei lapsi tai tämän vanhempi (!) kavahda kirjallista ja koiramaista merirosvotaistelua, kidnappausta ja romminjuontia. Alkuperäiseen verrattuna Kunnaksen versio on joka tapauksessa arvatenkin kiltihkö.

En tarkkaan ottaen tiedä, mitä näistä uudelleenlämmityksistä oikein ajattelisin. Disneyn versioita erilaisista klassikkosaduista hieman vieroksun, mutta sulatan ne lievä muovin maku suussa päivä päivältä aina helpommin. Mauri Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä on taas mitä mainioin! Meillä luetaan sitä aina vain uudestaan, ja lapset pitävät siitä kovasti. Aarresaari ja Kunnaksen niin ikään lämmittelemä Robin Hood kuuluvat ehkä näiden välimaastoon.

Koska poikamme rakastavat merirosvotaruja, Aarresaari osui ja upposi. Erityisesti esikoinen tietää jo vanhastaan lasten tietokirjoja kahlanneena, että Aarresaari on kuuluisa merirosvotarina. Voihan olla, että Kunnaksen versio toimii yllykkeenä tarttua Stevensonin alkuperäiseen, kun oma lukutaito karttuu!

Tuhkimo taas on kaikkien tuntema ikivanha kansansatu, alun perin Kiinasta jo 860-luvulta. Tarina muistetaan myös Grimmin saduista. Disney on tehnyt siitä vuonna 1950 piirroselokuvan ja tarinaa on esitetty ikivihreänä teattereissa ympäri maailman. Me luimme tarinan Disneyn prinessasatukirjasta, joka on kuopuksemme liikuttava oma valinta kirjastosta viime käynniltä.

Tuhkimo antaa lapselle tilaisuuden pohdiskella ainakin hyvän ja pahan eroa, sisaruussuhdetta, perheen sisäisiä suhteita, oikeudenmukaisuutta ja omia mahdollisuuksiaan puhjeta kukkaan kuin sadun prinsessa. Tarinasta on luonnollisesti monia versioita, joista Disneyn tulkinta on kauneimmasta - voisiko sanoa jopa siirappisimmasta - päästä.

Iltasatuna pojat kuulivat jo useamman illan jatkunutta Peppiä. On siinä vasta lapsi!

Mitä sinä teit satupäivänä? Miten suhtaudut tarinoiden uudisversioihin?

Blogihaastattelussa Hammaskeijo-kirjailija Janne Nevala

Kansi: Retrofocus

Alkuviikosta blogissa oli esillä Janne Nevalan Hammaskeijo-romaani, ja nyt kirjailija vastaa taustottaviin kysymyksiin. Mistä kirja sai alkunsa, mitä sitten tapahtui ja mitä tämän jälkeen?

* * *

Minä: Onneksi olkoon! Voitit Hammaskeijolla Möllärimestari 2012 -palkinnon, jolla palkitaan vuosittain omakustanteita. Miltä palkinnon saaminen tuntuu ja minkälaisena näet sen merkityksen teoksellesi ja urallesi?

Janne: Kiitos! Mukavaltahan se tietenkin tuntuu, etenkin entisessä kotipitäjässä saada tällainen tunnustus. Tittelin mukana tuli näkyvyyttä, mikä on tietysti kaikille kirjoittajille tärkeää. Ja ehkä Möllärimestari-palkinto on jonkun näköinen varmistus sille, että oikealla tiellä ollaan.

Minä: Mistä sait aiheen kirjallesi? Miksi kirja on kirjoitettu? Kenelle se on kirjoitettu?

Janne: Idea syntyi David Beckhamin tekemästä käsittämättömästä viikatetaklauksesta, jonka ainoana tarkoituksena oli vahingoittaa vastustajaa. Koripallokentillä olen joskus törmännyt vähän samansuuntaisiin hermokontrollin menetyksiin. Syntyi Mikko Jokelan hahmo. Kaveri, joka pelaa liian tosissaan, eikä osaa itsekään selittää syitä teoilleen. Toisaalta kirja on myös kuvaus kaveruudesta, joka kestää, vaikka muu elämä ympärillä vähän horjuukin.

Koripallo oli tuttu laji, johon tarina oli hyvä sijoittaa ja miljöönä Taivalkoski oli itsestäänselvyys. Halusin kertoa tarinan siitä, millaista oli elää nuoruutta 80-luvun suomalaisessa pikkukylässä. Tarinaa ei sinänsä ole suunnattu kenellekään, mutta ajattelin sen kiinnostavan lähinnä omaa ikäluokkaani. On ollut hienoa kuulla, että kirjaa ovat ostaneet ja lainanneet etenkin sellaiset nuoret miehet, joita ei kirjastoissa ja kirjakaupoissa juuri muuten näy.

Minä: Kun kyseessä on omakustanne, yhteistyö kustannustoimittajan kanssa puuttuu kirjoittamisprosessista. Siksi kiinnostaakin, miten Hammaskeijo on syntynyt? Oletko saanut tekstillesi esimerkiksi palautetta jostakin? Missä vaiheessa tiesit, että kirja on niin sanotusti valmis? Missä tunsit ehkä epävarmuutta? Miten hioit tyylin ja päätit rakenteen?

Janne: Tarjosin toki kirjaa myös kustantamoille. Parin kanssa käytiin keskusteluitakin, toinen halusi tehdä kirjasta puhtaasti nuorten kirjan ja jättää aikuisosuuden kokonaan pois, mutta minusta silloin tarina olisi jäänyt kesken. Toisen kanssa oltiin jo pidemmällä, mutta omistajan vaihduttua uusi kustannuspäällikkö ei enää innostunutkaan kirjasta.

Luetin käsikirjoitusta muutamalla tutulla ja sain arvokkaita vinkkejä. Kustantamon hylkäyspäätöksen jälkeen annoin kirjan olla melkein pari vuotta, kunnes luin käsikirjoituksen vielä kerran ja tulin siihen tulokseen, että tarina on sen verran hyvä, että se täytyy saada kansien väliin. Kirjoitin kirjan vielä kerran uudestaan, tiivistin tarinaa ja jätin pois epäolennaisuuksia. Kirja oli valmis, kun siinä ei ollut enää mitään lisättävää tai pois otettavaa.

Tarinan runko oli valmis heti kirjoitusprosessin alussa. Tyyli hioutui oikeastaan vähän veistostyyliin. Alussa oli iso möhkäle, josta sitten hiottiin liikoja pois, jotta saatiin olennainen esiin.

Minä: Miksi julkaisit kirjan omakustanteena? Olet ilmeisesti perustanut Rokkimopo-kustannustalon kirjasi tiimoilta - onko jatkosuunnitelmia kustannussaralla olemassa?

Janne: Osa syistä käy ilmi edellisestä vastuksesta. Viimeinen sysäys tuli oikeastaan kun kuulin, että koripallon Pohjois-Suomen ikämiesturnaus 2012 pelataan Taivalkosken Kaarihallilla, eli juuri siinä paikassa, mihin suuri osa kirjan tapahtumia sijoittuu. Silloin päätin, että jos Hammaskeijoa ei tuossa turnauksessa julkaista, niin se jää julkaisematta kokonaan. Toki päätöstä auttoi sekin, että tiesin turnaukseen osallistuvan 250 potentiaalista kirjan ostajaa. Lisäksi idea kirjanjulkaisukoripallo-ottelusta oli minusta aika ainutlaatuinen.

Suurin kannustaja oli varmaan vaimoni Eija, joka ei pelkästään oikolukenut tekstiä ja rohkaissut julkaisemaan kirjan itse, vaan myös lainasi kirjan painattamiseen tarvittavan rahasumman. Rokkimopo Kustannuksen (http://www.facebook.com/Rokkimopo) kautta teen myös keikkamyyntiä soolokeikoilleni ja Konihauta ja Vaikeat Ihmiset United-bändeille, joiden musiikkia tullaan luultavasti myös julkaisemaan Rokkimopon kautta. Ja voidaanhan myös ajatella niin päin, että Hammaskeijo on uuden pienkustantamon esikoisteos.

Minä: Minkälaista palautetta olet kirjastasi saanut? Huomasin, että olet kirjan kanssa parasta aikaa myös kierroksella kouluissa ja kirjastoissa, mikä vaikuttaa hienolta! Miten kierros on mennyt?

Janne: Aika voittopuolisesti positiivista, tosin tuskinpa kukaan viitsii ihan päin naamaa tulla haukkumaankaan. Mutta näkyvyyttä on tullut ihan mukavasti ja arvostelujakin Hammaskeijo on saanut varsin hyvin.

Hammaskeijo-kiertue meni oikein mainiosti. Aloitin kirjoittajan urani lauluntekijänä ja esityksessä kerroin kirjan syntytarinoita ja soitin aiheeseen liittyviä kappaleita. Tein kuuden päivän aikana kymmenen keikkaa ja oli mukava huomata, että tarina upposi niin kolmetoistavuotiaisiin, kuin vähän varttuneempiinkin kuulijoihin. Ehdottomasti positiivinen kokemus, ja tulihan reissulla niitä kirjojakin kaupattua.

Minä: Minkälaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on kirjallisella urallasi? Joko uusi käsikirjoitus on syntymässä? Mitä tulevaisuudelta esikoiskirjailijana toivot?

Janne: Uusi käsikirjoitus syntyy hitaasti, mutta epävarmasti. Tosin tiedän jo mihin tarina sijoittuu ja milloin se tapahtuu, mutta hahmot ja tapahtumat ovat vielä kovastikin kehitysvaiheessa. Luulenkin, että ennen seuraavaa romaania julkaisulistalla on musiikkia. Mutta kyllä se kirjakin sieltä vielä tulee.

* * *

Kiitos haastattelusta, Janne Nevala!

Tunnustettakoon lopuksi, että arvelin Hammaskeijossa - muuten erittäin mainion ja omaperäisen - nimen vuoksi koripallopojalta tippuvan hampaat suusta, mutta ihan niin ei tässä teoksessa sentään käy. Muuten huumoria on mukavasti mukana!

Möllärimestari-kisa on asemansa ansainnut! Tällaisia helmiä ei kirjavasta omakustannepinosta muuten tuskin tulisi löytäneeksi. Hammaskeijon lisäksi toisella sijalla palkittiin Pirkko (ei poliitikko) Mattilan Auksuuni, josta kirjoitin jo aiemmin, ja kolmanneksi romaanisarjassa tuli Pirjo Leimusen Lapsuuden lyhyt oppimäärä.

Möllärimestari-raadin arvio Hammaskeijosta on luettavissa täällä. Romaanisarjan lisäksi Möllärimestari-kisassa on oma sarjansa novelli- ja kertomuskokoelmille, elämäkerrallisille teoksille, runokokoelmille, lastenkirjoille, antologioille ja tietoteoksille.

Janne Nevala: Hammaskeijo (omakustanne)

Janne Nevala: Hammaskeijo. Rokkimopo Kustannus. 2011. (236 sivua.)

Päätalo-instituutin omakustannekilpailu Möllärimestarin tämän vuoden voittajateos Hammaskeijo on hilpeä ja liikuttava kasvutarina poikakolmikosta, Mikosta, Pekasta ja Jounista. Tapahtumat alkavat vuonna 1980 poikien kotipitäjässä Taivalkoskella, kun päähenkilö Mikko sortuu väkivaltaiseen kosketusvirheeseen koripallopelissä.

Tästä tarina jatkuu kronologisesti kuljettaen poikia eloisasti sattumasta toiseen, pelien, nuoruuden ja rakkauden virrassa. Elämä vie tiivistä poikakolmikkoa yhteen ja erilleen.

Janne Nevalan kerronta on hyvin sujuvaa, ja yksityiskohdat tekevät kirjan maailmasta elävän ja konkreettisen. Sympaattisen päähenkilön sisäinen maailma ja hän-kerronta vuorottelevat oivallisesti. Tarina koukuttaa helposti, sillä Mikkoon on helppo ihastua, hänestä on helppo välittää ja syntyy halu tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kaikki 1980-luvulla nuoruuttaan eläneet tunnistavat maailmankuvan, ja nykynuorillekin tarinassa on tarpeeksi tarttumapintaa. Pekasta esimerkiksi tulee paikallinen rokkitähti:

Nurkkapöydästä nousi nukkavieru hahmo ja käveli pöydän luo oranssi pääsylippu kädessään. Tarkkonen. Se meni seisomaan Pekan viereen ja ojensi lippua sitä kohti
- Hyvin soitit kirataa. Nimikirjoitus.
- Häh?
- Nimikirjoitus.
Pekka katseli laihaposkista valkopartaista miestä.
- Mitä sää Tarkkonen nyt oikein? Määhän oon Koskelan Pekka. Teijän naapurista.

Lopulta se nimmari pitää vain antaa.

Kirjan puolivälin paikkeilla jätetään kasarimaailma ja tullaan tälle vuosituhannelle. On aikoinaan tullut lupauduttua kummiksi kaverin lapselle, ja nyt olisi ristiäiset edessä. Vuosien jälkeen vanhat kaverit pitäisi kohdata silmästä silmään entisessä kotipitäjässä. Nevala kirjoittaa hauskasti ja tarkkakynäisesti sosiaalisten tilanteiden hankaluudesta. Hiljalleen tunnelma lämpiää, mutta ei koskaan niin välittömäksi kuin nuoruuden kultaisina vuosina.

Hammaskeijo on kirja ystävyydestä ja kasvusta. Kirja on kunnianosoitus nuoruudelle ja 1980-luvulle. Aika tasaista ja turvallista elämää Taivalkoskella elävät pojat saavat kuitenkin lukijan nauramaan ja liikuttumaan niin, että Hammaskeijoa on helppo luonnehtia hyvän mielen kirjaksi. Se sopii hyvin erityisesti monenikäisille (urheilua harrastaville) mieslukijoille, ja naislukijanakin oli mainiota tehdä matka poikien välisen ystävyyden kiemuroihin ja ajatusmaailmaan. Poikamaisia ajatuksia olisi voinut lukea enemmänkin.

Kirja ihastutti, mutta koska loppuun saakka odotin jotakin yllätystä, jotakin huippukohtaa ja käännettä, eikä sitä tullut, tiputan tähtiä hyvän perusmäärän ja jään innostuneesti odottamaan Nevalan seuraavaa.

Tähtiä 3/5.

Hammaskeijo näyttää luetun myös Kiiltomadossa.

Janne Nevala on antanut blogilleni myös kirjailijahaastettelun, joka on luvassa eetteriin parin päivän päästä. Haastattelussa keskitytään itseään kirjaa enemmän kirjoittamiseen ja julkaisemiseen.

Sofi Oksanen: Liian lyhyt hame. Kertomuksia keittiöstä. Laululyriikkaa

Sofi Oksanen: Liian lyhyt hame. Kertomuksia keittiöstä. Laululyriikkaa. Bonnier. 2011.

Olen lukenut Sofi Oksasen proosaa, mutta lyriikkaan en ole ennemmin tutustunut. Tietääkseni Oksanen ei mikään lyyrikko varsinaisesti olekaan, mutta Liian lyhyt hame ei kyllä huono valinta kansainväliseen tyttöjen päivään ole.

Pidän Oksasesta eniten siinä, miten hän osaa tuoda kirjoissaan varsin tyylikkäästi arkoja ja vaiettuja asioita esiin ja keskusteltavaksi. Liian lyhyt hame ei petä tässäkään suhteessa. Kyseessä on musiikkiprojekti yhdessä Maija Kaunismaan kanssa, ja projektilla tuetaan lähisuhdeväkivallan vastaista työtä. Minunkin runokokoelmakappaleestani menee euro ensi- ja turvakotien työn tukemiseen. Hyvä niin.

Liian lyhyt hame nostaa keskiöön naisen kotona ja naisen kokemuksen muun muassa petettynä ja pettäjänä, hakattuna ja hakkaajana, äitinä, raiskattuna, ohitettuna ja unelmista luopuneena. Runot räiskähtävät lukijan silmille. Ne ovat voimakkaita, ja uskon, että Kaunismaan musiikin kanssa yhdessä niillä saattaa tavoittaa syvemmin tunteitakin. Luettuna jotkut tarinat ja tunnelmat jäävät syvemmin koskettamatta. Toiset taas nostavat karvat pystyyn, kuten seuraava katkelma Ehkä huomenna -kappaleesta.

Mä teen sulle hyvin
jos et mene mun tyttöni huoneeseen.
Se ei sovi sun luonteeseen,
sä et ole sellainen mies, josta lehdissä puhutaan,
sä oot mun mies ja kiltti ja hyvä
älä mee mun tyttöni huoneeseen.
Mielessäni pyydän ja rukoilen
ja kerron kaikille.

Mutta en mä niin kuitenkaan tee,
mä lyön tätä pientä balleriinaa
ja sanon, ettei saa kertoa kellekään.
Ei milloinkaan.

Laulutekstejä teoksessa seuraa tärkeä Se olisi ollut niin estettävissä -essee, jossa Oksanen kuvaa lähisuhdeväkivallan tilannetta Suomessa. Teksti on karua kuvaa todellisuudestamme ja taustoittaa mainiosti kirjaa. Lähisuhdeväkivalta terminä pitää sisällään myös naisten miehiin ja lapsiin kohdistuvat väkivaltatapaukset, mutta Oksanen puhuu painottaen sukupuolittuneesta väkivallasta, jossa uhri on nainen. Oksanen kertaa faktat: raiskaus avioliitossa kriminalisoitiin vasta 1994, vasta vuonna 1996 poliisi ryhtyi tilastoimaan perheväkivaltatapauksia ja vuonna 1999 säädettiin laki lähestymiskiellosta. Kaikki tapahtui Oksasen mukaan YK:n painostuksesta. Muuten tasa-arvomaa Suomessa ei ehkä vieläkään olisi herätty. Kuulostaa aika hurjalta! Millaisessa maassa me oikein elämme?

Esseessään Oksanen asettaa lyriikkansa myös lujaan yhteyteen Kantelettaren kanssa, jonka värssyt aikanaan toivat esiin oman aikansa naisten kokemuksia. Edelleen Oksanen nostaa esiin nykyajan naisten kokemusten esiintuojina naistenlehdet ja - blogit. Eläköön sananvapaus!

Kiitos tästä kantelettaresta, Sofi Oksanen! Tätä tarvitaan!

Tähtiä: 4/5

Hyvää kansainvälistä tyttöjen päivää! Vaikka Suomessa naisten asemassa on edelleen paljon tehtävää, jotta meillä kaikilla olisi täällä hyvä olla, muualla maailmassa on vielä kehnommin. Tavoitteena on maailma, jossa on yhtä arvokasta syntyä tytöksi kuin pojaksi.

Liian lyhyestä hameesta ja Christina Nord Wahldenin samannimisestä romaanista on kirjoittanut myös Jokke.

Olen naisten asemaa Suomessa miettinyt postauksissani aiemminkin, esimerkiksi seuraavilla sivuilla:
- The Penguin Atlas of Women in the World
- Pimppini on valloillaan.

Turun kaupunginkirjaston vieraana

"Hyvää huomenta", toivotti minulle suosikkikaupunkini Turku komeasti lauantaina 6.10. 

Tori oli jo jakamassa syksyisiä antejaan kaupunkilaisille ja aurinko loisti ortodoksikirkon kupoliin niin kuin se vain voi sadepäivän jälkeisenä aamuna loistaa.

Oli alkamassa upea päivä! Kirjabloggaajan oli tarkoitus tavata pari bloggaajakollegaansa ihka ensimmäistä kertaa ja tutustua viljalti kehuja keränneeseen Turun kaupunginkirjastoon oman henkilökohtaisen oppaan, Erjan, vieraana.

Kulman takana Turun kaupunginkirjasto jo odottikin.

Asmo Jaaksin suunnittelema vuonna 2007 käyttöön otettu uudisosa on

mykistävän upea.

Kaikki eivät modernista muotokielestä välitä, mutta minulle tämä on henkeäsalpaavan puhutteleva kokonaisuus. Etäämpänä vasten Turun tuomiokirkon tornia näkyy punaisessa tiilivuorauksessa

vanha, juhlava ja ryhdikäs kirjastotalo vuodelta 1903. Vanha osa on edelleen myös käytössä.

Kirjastossa ensimmäisenä tulijan vastaanottaa mielikuvitusta kutittava lastenosasto Saga, jota hallitsee muun muassa katossa koko osastoon näkyvä Zeppelin.

Seuraavan kerran Turussa perheen kanssa käydessäni

tuon lapset tänne koko päiväksi lukemaan!

 Paitsi lukea, Sagassa voi myös viihtyä! Kirjahyllyihin on upotettu vitriinejä esillepanoa varten. Turun kaupunginkirjaston henkilöstö on kyllä valtavan taitavaa väkeä! 

Tätä lohikäärmeenkukistusinstallaatiota meidän pikkuritarit jaksaisivat tuijottaa siihen saakka, kun he  oivaltaisivat, että näitä asetelmia on kulman takana lisääkin!
Niitä on jopa

lattiassa!

Sagassa kelpaa lukea! Huomaattehan, miten upeasti vanhat kirjastotalot ovat osa modernia kokonaisuutta? Istuisitko sinä rahille vai pötköttäisitkö ehkä tuossa renkaassa,
johon sopii yhdessä parin muksunkin kanssa?

Shhh... Hiljaista lukutilaa lastenosastolla?

Ehkä pulina ja kirjainnostus annetaan täällä helposti anteeksi?

Tietokirjojen puolella toisessa kerroksessa tunnelma rakentuu

Zeppelinien ja ritareiden sijasta

pitkälti seinillä ornamentein huokailevien Saara Ekströmin

Alkukirjain-teoksen ympärillä.

Yksityiskohta Alkukirjain-teoksesta, joka on muotoonsa inspiroitunut

keskiaikaisista käsikirjoituksista, joissa tapana oli lukujen alkukirjaimet

koristella koko sivun kiertävin ornamentein.

Teoksen rönsyissä on mielen rajatonta liikkua!

 Tieto-osaston rauhallinen lukunurkka on melkein kuin parveke! 

Kaunokirjallisuuden osasto on sijoitettu kaupunginkirjaston vanhempaan osaan.

Tiloissa on juhlavuutta ja historian havinaa.

Pentti Saarikoski -näyttely oli aseteltu osaston keskelle kirjoituspöydän ääreen.

Saarikoski-teema jatkui ihastuttavasti myös runokirjojen katveessa.

Yhtäkkiä tuli ilahduttavasti lisää tuttuja bloggareita vastaan:

Nämä keinutuolit kutsuvat lukupiiriläisiä Turussa kirjojen äärelle.

Tulisitko sinä keskustelemaan tähän huoneeseen vaikkapa

edellisistä tämän vuoden uutuuksista?

Kirjastoissa on myös muita osia, joihin tavallinen kirjastonkävijä ei pääse tutustumaan. Me saimme kunnian käydä muun muassa kolkuttelemassa kirjaston kellarikummituksen kulmilla ja lainausautomaatin nielun tuntemattoman tien päässä. Kummitus ei tallentunut digikameran muistikortille... joten jatkamme eteenpäin. 

Miina Äkkijyrkän vasikka

Sweet Yellow Mellow

vangitsee kirjaston sisäpihalla kirjastonkävijän katseen takuuvarmasti!

Tätä minä palaan katsomaan silmiin vielä uudestaankin!

Suosittelen kaikille.

Kiitos loistavasta seurasta, Erja & Katja! <3

Mukavan tapaamisen ja kiinnostavan kirjastokierroksen jälkeen tämän kirjabloggarin tie vei aurinkoisena syyspäivänä Turun kirjamessuille,
ja sen makuja on luvassa joskus myöhemmin.

Katja on kirjoittanut myös Lumiomenaan omasta Turun-matkastaan.

Merete Mazzarella: Fredrika Charlotta o.s. Tengström. Kansallisrunoilijan vaimo

Merete Mazzarella: Fredrika Charlotta o.s. Tengström. Kansallisrunoilijan vaimo. (Fredrika Charlotta, född Tengström. En nationalskalds hustru. Suom. Raija Viitanen.) Tammi. 2007. (294 / viitteineen, liitteineen ja luetteloineen 334 sivua.)


"Minun täytyi kirjoittaa, vaikka kukaan ei koskaan lukisi mitä olen kirjoittanut. Kuitenkin koetin välttää kaikenlaista yltiöpäisyyttä, pysyä ajan tavallisen romaanikirjailijan jäljillä eikä olla niin "epänaisellinen" että uskaltaisin sanoa oman ajatuksen. Olin aivan liian usein sekä lukenut että kuullut sanottavan ettei semmoinen vähääkään sovi naiselle - mutta ajattelin ettei kai ollut niin ylenmäärin, niin anteeksiantamattoman rohkeata viedä torille samaa tavaraa kuin tuhannet muut."

Näin pohdiskelee Fredrika Runeberg siihen aikaan, kun hän maamme yhtenä merkittävimmistä naiskirjailijoista alkoi saavuttaa ominta ääntään, kun tunne-elämän tyrskyt lainehtivat mielen meriltä paperille saakka. Lainauksessa tulee erinomaisesti esiin Fredrika Runebergin kirjailijaminä: yhtäältä kova palo kirjoittaa ja tahto sanoa ilmi sisinpänsä, toisaalta kahleet, jotka pidättelevät (naista) niin ulkoisesti kuin sisäisesti, kolmanneksi kapinahenki, joka tuuppii sanomaan kaikesta huolimatta.

Merete Mazzarella kirjoittaa Fredrika Runebergin elämästä ja tuotannosta kiinnostavan kokonaisuuden, jossa ääneen pääsee päähenkilö itse. Mazzarella käyttää elämäkerta-aineistona laajalti Fredrikan kirjeenvaihtoa ja kirjoituksia. Fredrika Charlotta o.s. Tengström. Kansallisrunoilijan vaimo (jatkossa FCTKV) onkin monitasoinen kokonaisuus, joka kulkee elämäkerrallisista tekstistä ja historiakuvauksesta kirjallisuusesseeseen ja polveilee niiden välillä sujuvasti ja mukaansatempaavasti. Mazzarellalla on kaunis kieli ja terävä kynä, mikä tekee lukemisesta erityisen nautinnon.

Mazzarella kuvaa päähenkilöään ihastuttavan ristiriitaisena persoonana, sielultaan aitona henkilönä. Lukiessa tuntuu, että Fredrika saapuu kahdensadan vuoden takaa kulkemaan hetkeksi rinnalle ja kertomaan näkemyksiään ajan kulusta. Vaikka naisen asema on paljon Fredrikan ajoista muuttunut, edelleen nykyäänkin perhe nauttii useimmiten juuri äidin huolenpidosta ja kukoistaa sen kuistannuksella, kuten aikoinaan kansallisrunoilijan perheessä, johon siunaantui yhteensä kahdeksan lasta:

-- milloin on leivottu näkkileipää taoi muunlaista leipää, milloin hillottu, mehustettu tai pesty suurpyykki, vedetty lakanat, mankeloitu ja silitetty. Lisäksi pantiin olutta, suolattiin liha ja kalaa, keitettiin lihalientä pullotettavaksi tehtiin makkaraa, valettiin kynttilöitä ja keitettiin saippuaa. Hänellä oli tosin keittäjä ja useita piikoja, mutta vastuu oli hänen. Hän nousi aamuisin neljältä tai viideltä, mutta yhä useammin hänestä silti tuntui, että työt karkasivat käsistä. (--)  Taloon virtasi kaupunkilaisia ja pitempiaikaisia vieraita, yhä enemmän sitä mukaa kuin Runebergin maine kasvoi. Kaikille piti tarjota ruokaa ja monet viihtyivät aamukolmeen, -neljään tai -kuuteenkin saakka.

Kuulostaa tutulta, mutta samalla tulee miettineeksi, mitä me nykyaikana valitamme, kun koneet tekee valtaosan töistä ja kaupasta voi valmiina ostaa lähes mitä tahansa! - Toisaalta, nykyään kirjoja julkaistaan moninkerron se määrä, mitä Runebergin aikaan julkaistiin.

Samaan aikaan, kun Fredrika huolehti näin suurtaloudesta ja piti lähes kestikievaria miehensä ystäville ja tuttaville, hän haaveili kirjailijuudesta ja kirjoitti. Ajan oloon hän julkaisi teoksiaan, joista kriitikot yleensä kohtuullisesti pitivätkin, lukuunottamatta C. G. Estlanderia, joka tuntui ottaneensa Fredrikan hampaisiinsa ja sai kirjailijan itsetunnon vapisemaan. Uransa heikolla hetkellä Fredrika jopa ajatteli polttaa koko tuotantonsa!

FCTKV on upea kokonaisuus naisesta, jonka kirjailijaura on usein nykypolvilta piilotettu rommilla ja mantelilla maustetun leivonnaisen sisään ja koristeltu vadelmahillolla ja sokerikuorrutteella. Arvatenkaan tästä osin sepitetystä perinteestä Mazzarella ei mainitse teoksessaan sanallakaan! FCTKV antaa sen sijaan Fredrikalle sen äänen, jota ilman hän jäi aikanaan.

(On totta vieköön petos suomalaista kulttuuria kohtaan, että Fredrika Runebergista kerrotaan alakoulusta saakka meille vain se, että hän leipoi Johan Ludvigille torttuja!)

FCTKV:n lukijalle syntyy pakosta ajatus, kuinka Fredrikasta olisi tullut mitä taitavin kirjailija, jos hän olisi voinut keskittyä kirjoittamiseen paremmin ja päässyt miehensä varjosta näkyvämmin esiin. Kirjoitukset olivat tasokkaita näinkin! Etuoikeutettu Fredrika kaikesta huolimatta oli aikanaan. Hän kuului niihin piireihin, jossa muun muassa Sakari Topelius saattoi antaa kirjallista suojelustaan kirjailijalle, ja pystyi nauttimaan apuvoimasta kodinhoidossa, jolloin kirjoittamiseen oli käytettävissä edes se vähä aika, joka talouden johtotehtäviltä jäi. Olisi ollut kiinnostavaa lukea Mazzarellan luonnehdintaa myös Fredrika Runebergin sosio-kulttuurisesta asemasta. Nyt aihe jää paljolti rivien väliin.

Suosittelen FCTKV:a kaikille niille, joita kiinnostaa suomalainen kirjallisuus- tai kulttuurihistoria, naisen asema 1800-luvulla tai (nais)kirjailijan elämä ja ajatukset kirjoittamisesta. On ihan selvää, että tämän jälkeen kannattaa lukea myös Fredrika Runebergin omaa tuotantoa, josta minua kiinnostaa ensisijaisesti nyt Kynäni tarina.

Tähtiä: 4/5.

Sinisen linnan kirjaston Maria haastoi minut kesällä lukemaan Merete Mazzarellan Fredrika Charlotta o.s. Tengström. Kansallisrunoilijan vaimon. Teos jää useasta syystä sydämeeni loppuiäksi. Kiitos, Maria! <3

Osallistun teoksella myös Marian Kirjallisuuden äidit -lukuhaasteeseen. Tämä on haasteeseen kolmas kirjani, joten olen nyt päässyt haasteessa maaliin saakka!

Flash mob - joukkovoimaa!

Eilen 1.10.2012 kirjablogeissa kuhisi ennennäkemöttämästi. Järjestimme kirjablogien ensimmäisen flash mobin, jonka tarkoitus oli kiinnittää huomiota plagiointiin ja nettikäyttäytymiseen. Idea oli, että kirjablogeissa kirjoitetaan sepitettyjä kirjaesittelyjä.

Tempaus oli tavattoman hauska! Paitsi että Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon juonen muuntelu oli hilpeää, muiden tekstien lukeminen oli hulvatonta (katso linkit alla!), puhumattakaan postausten kommenttien lukemisesta, joka meni jo ihan silmät vedessä nauramiseksi.

Kirjablogien ulkopuolellakin flash mobiin kiinnitettiin jonkin verran huomiota ja tempauksen idea saattiin hyvin kiinni. Esimerkiksi Parnasso, Helsingin Sanomat, City ja Dome julkaisivat jutun tapahtumasta. Osa blogien lukijoista on kuitenkin myös pahoittanut tempauksesta mielensä, osa lähtenyt moralisoimaan bloggaajia ja osa  tuominnut touhun puhtaasti lapselliseksi käyttäytymiseksi.

Mitä tämä sitten oikein oli?

Parasta on, että asia saatiin esille! Kirjablogien kävijämäärät räjähtivät eilen silmille, joten tärkeä asia on nyt monen mielessä.

Plagiointi on netin sisällöllisen laadun parantuessa entisestään lisääntynyt. Tekstejä lainataan ilman lähdeviitteitä (siis varastetaan) moniin tarkoituksiin. Paljon sitä tekevät koululaiset ja opiskelijat, mutta valitettavasti myös ammattilaiset menevät joskus sieltä, missä aita on matalin, ja lisäksi vilpillisin keinoin. Kiire ja kilpailu yllyttävät rikkeeseen.

Lainata toki saa, mutta reilusti lähteet mainiten. Korkeakoulut ovatkin viime vuosina ottaneet käyttöön sähköisiä viitteidentarkistuspalveluja, joilla voidaan tarkistaa esimerkiksi opinnäytetöiden tieteellisen kirjoittamisen laatu. On ikävää, että näin täytyy menetellä. On ikävää, että reiluun peliin ei voi vain luottaa. Hankalia asioita on pystyttävä kuitenkin katsomaan suoraan kohti ja tarttumaan niihin - joskus netissä tapahtuvan flash mobin keinoin. Jonkun on oltava se lapsi, joka uskaltaa nähdä keisarin uusien vaatteiden läpi.

Paitsi plagiointia kirjablogien tempaus toi esiin myös lähdekritiikkiä. Verkkokirjoittelua ohjeistaa muun muassa netiketti. Verkossakaan kuitenkaan kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää, kuten esimerkiksi kesällä tapaus Enkeli-Elisa meille osoitti. Liki koko kansan yhteiseksi paisuneen ja verkon etiikkaa venyttäneen kirjahankkeen uutisointiin otti kantaa myös julkisen sanan neuvosto. "Tiedotusvälineellä ei ole arvokkaampaa pääomaa kuin se, että siihen voi luottaa", toteaa Risto Uimonen.

Luottamuksen säilyttäminen oli yksi syy siihen, että flash mob -tempaus paljastettiin yhteisellä tiedotteella heti tuoreeltaan muun muassa Morren blogissa. Osa lukijoista olisi toivonut, että valheelliset kirjaesittelyt olisivat saaneet olla paljastumatta netissä paljon pidempään tai vaikka kokonaan. Paljastus tehtiin heti kuitenkin myös siksi, että tärkeämpää tässä kaikessa on ilmiön ympärille noussut keskustelu kuin pelkästään sepitteelliset juoniselostukset ja jonkun koululaisen narauttaminen.

Luen ja kirjoitan -blogiin muiden kirjablogien tavoin voi jatkossakin luottaa. Tempauksia saattaa silti olla luvassa! Lähdekritiikki on siis aina paikallaan: Kirjablogeissa, kuten kaikessa viestinnässä, vallitsevat rajoitteet: objektiiviseksi ja arvoista vapaaksi tarkoitettu viesti on aina asenteellinen ja arvottava. Kirjablogi käsitteenähän on jo kannanotto!

Kiitos kaikille, jotka olette olleet yhdessä suunnittelemassa, toteuttamassa, kommentoimassa tai seuraamassa eilistä tempausta! Lämpimästi tervetuloa samalla myös blogini uusille lukijoille!

Flash mobin tunnelmia ovat purkaneet blogeissaan myös ainakin
Kannesta kanteen -Kaisa
Ilselän Minna
Bibliofilen Disa
Aamuvirkku yksisarvinen eli Tessa
Suketus Eniten minua kiinnostaa tie -blogissa
Salla lukupäiväkirjassaan
Lumiomenan Katja.


Seuraavista linkeistä pääsee lukemaan blogistanian hauskimpia juoniselostuksia:

Aho Juhani: Rautatie: http://suketus.blogspot.fi/2012/10/juhani-aho-rautatie.html
Austen Jane: Ylpeys ja ennakkoluulo: http://luenjakirjoitan.blogspot.fi/2012/10/ylpeys-ja-ennakkoluulo.html
Canth, Minna: Anna-Liisa - http://luminenomena.blogspot.fi/2012/10/minna-canth-anna-liisa.html
Canth, Minna: Työmiehen vaimo - http://aamuvirkkuyksisarvinen.blogspot.fi/2012/10/minna-canth-tyomiehen-vaimo.html
Doyle, Arthur Conan: Baskervillen koira - http://bibliofile-x.blogspot.fi/2012/10/sherlock-holmes-ja-baskervillen-arvoitus.html
Fitzgerald, F. Scott: Kultahattu - http://www.psrakastankirjoja.blogspot.fi/2012/10/f-scott-fitzgerald-kultahattu-huom.html
Frank, Anne: Nuoren tytön päiväkirja: http://aitilukeenyt.blogspot.fi/2012/10/frank-nuoren-tyton-paivakirja.html 
Haanpää, Pentti: Noitaympyrä - http://kirsinkirjanurkka.blogspot.fi/2012/10/pentti-haanpaa-noitaympyra.html
Härkönen, Anna-Leena: Häräntappoase - http://kirjasfaari.blogspot.fi/2012/10/anna-leena-harkonen-harantappoase.html
Kianto, Ilmari: Punainen viiva - http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2012/10/ilmari-kianto-punainen-viiva.html
Kivi, Aleksis: Seitsemän veljestä - http://sbrunou.blogspot.fi/2012/10/aleksis-kivi-seitseman-veljesta.html
Meyer, Stephenie: Houkutus - http://pigeonnaire.blogspot.fi/2012/10/stephenie-meyer-twilight.html
Mitchell, Margaret: Tuulen viemää - http://kirjakissa.blogspot.fi/2012/10/margaret-mitchell-tuulen-viemaa.html
Niemi, Mikael: Aivot pellolle - http://kannestakanteen.blogspot.fi/2012/10/sodassa-ja-rakkaudessa.html
Orwell, George: Eläinten vallankumous -http://kirjamieli.blogspot.fi/2012/10/george-orwell-elainten-vallankumous.html
Rimminen, Mikko: Pussikaljaromaani - http://ilsela.blogspot.fi/2012/10/mikko-rimminen-pussikaljaromaani.html
Salinger J.D.: Sieppari ruispellossa - http://luetutlukemattomat.blogspot.fi/2012/10/jd-salinger-sieppari-ruispellossa.html
Shakespeare, William: Romeo ja Julia - http://sininenlinna.blogspot.fi/2012/10/william-shakespeare-romeo-ja-julia.html
Steinbeck, John: Hiiriä ja ihmisiä - http://kirjojenkeskella.blogspot.fi/2012/10/john-steinbeck-hiiria-ja-ihmisia.html
Waltari, Mika: Tanssi yli hautojen - http://hdcanis.blogspot.fi/2012/10/mika-waltari-tanssi-yli-hautojen.html

Ylpeys ja ennakkoluulo

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo. (Pride and prejudice. 1813.) 2012. (Sivuja 101.)

Jane Austenin klassikkoromaani Ylpeys ja ennakkoluulo pystyy yllättämään lukijansa aina yhä uudelleen - modernisuudellaan. Vaikka teos on kirjoitettu 1800-luvun alussa, se lähentelee nykyproosaa juoniasettelullaan. Tämä ohut klassikkoromaani on koulujen suosikkilukemistoa, ja moni kirjanystävä nimeääkin teoksen suurimmaksi kirjaksi kautta aikain. Ei ihme, sillä teema on ikuinen ja jokaista koskettava.

Spoilerivaroitus: seuraava juoniselostus sisältää paljastuksia:

Ylpeys ja ennakkoluulo alkaa, kun aikuisuuden kynnyksellä oleva Elizabeth lähtee tyttökouluun Lontoon vilinästä hieman rauhallisempaan Readingiin. Elizabeth on kuin ilmetty "ennakkoluulo". Hän suhtautuu koko ympäristöönsä varauksellisesti ja torjuvasti. Hän pitää readingläisiä maalaistolloina ja nostaa itseään ajatuksissaan muiden yläpuolelle. Elizabethin  ajatuksenjuoksu on hupaisaa luettavaa, josta lukijan on helppo löytää myös itsensä omien ennakkoluulojensa keskeltä.

Tyttökouluun saapuu Elizabethin  kanssa samalle luokalle myös Margareth, readingläisen ylhäisöperheen kuopus. Margareth puolestaan on pesunkestävä "ylpeys". Hän ei suostu rooliin, jota Elizabeth hänelle tarjoaa, vaan kylmäverisesti houkuttelee Elizabethin ystäväkseen antamatta piiruakaan periksi omista arvoistaan ja asenteistaan. Elizabeth nimeää Margarethin ystävyyden solmimisseremonioissa herra Darcyksi heidän yhteisen englanninopettajansa mukaan, ja nimi aiheuttaa myöhemmin lukuisia hulvattomia sekaannuksia tyttökoulussa. Yhteisestä hauskanpidosta huolimatta Margarethin ylpeys ei kuitenkaan anna lupaa unohtaa Elizabethin aiempaa käytöstä, joten ystävyyttä koetellaan moneen otteeseen. Austenin ihmissuhdekuvaus on riipivän tarkkanäköistä.

Tyttöjen suhteesta kehkeytyy vähitellen niin läheinen, että tarkkasilmaisimmät lukijat kautta aikain ovat tulkinneet Austenin kynänjäljen kuvaavan lesbosuhdetta, mikä kirjan ilmestymisaikaan 1800-luvun alussa on tietysti ollut ennenkuulumatonta. Lesbolaisuus ei kirjassa ole kuitenkaan pääosassa, ja intiimimpien kohtausten voi katsoa verhoutuvan kiihkeän luontokuvauksen suojiin, joten myös muunlaisille tulkinnoille jää kosolti sijaa.

Ennen kaikkea Ylpeys ja ennakkoluulo on kaunis tarina ystävyyden syntymisestä ja sen muutoksista, mutta pohjimmiltaan kuitenkin teos on ylistys rakkauden kaikkivoipaisuudelle. Austenin kepeä tyyli, ironinen ote ja mutkikas juonikuvio kestää aikaa yhä yli 200 vuoden jälkeenkin!

Ensi kertaa luin Ylpeyden ja ennakkoluulon koulussa, kun teoksesta tuli kirjoittaa kirjallisuusessee. Voi, olisipa tuo teksti vielä tallella! Huomasin, miten hyvin edelleen pystyn eläytymään tämän ikiromaanin maailmaan, vaikka omista kouluvuosista on jo aikaa. Suosittelen jokaiselle, nopealukuistakin romaania etsivälle!

Tähtiä: 5/5.

Kirjasta on kirjoitettu myös täällä, täällä ja arvio löytyy myös täältä.