Jane Austenin klassikkoromaani Ylpeys ja ennakkoluulo pystyy yllättämään lukijansa aina yhä uudelleen - modernisuudellaan. Vaikka teos on kirjoitettu 1800-luvun alussa, se lähentelee nykyproosaa juoniasettelullaan. Tämä ohut klassikkoromaani on koulujen suosikkilukemistoa, ja moni kirjanystävä nimeääkin teoksen suurimmaksi kirjaksi kautta aikain. Ei ihme, sillä teema on ikuinen ja jokaista koskettava.
Spoilerivaroitus: seuraava juoniselostus sisältää paljastuksia:
Ylpeys ja ennakkoluulo alkaa, kun aikuisuuden kynnyksellä oleva Elizabeth lähtee tyttökouluun Lontoon vilinästä hieman rauhallisempaan Readingiin. Elizabeth on kuin ilmetty "ennakkoluulo". Hän suhtautuu koko ympäristöönsä varauksellisesti ja torjuvasti. Hän pitää readingläisiä maalaistolloina ja nostaa itseään ajatuksissaan muiden yläpuolelle. Elizabethin ajatuksenjuoksu on hupaisaa luettavaa, josta lukijan on helppo löytää myös itsensä omien ennakkoluulojensa keskeltä.
Tyttökouluun saapuu Elizabethin kanssa samalle luokalle myös Margareth, readingläisen ylhäisöperheen kuopus. Margareth puolestaan on pesunkestävä "ylpeys". Hän ei suostu rooliin, jota Elizabeth hänelle tarjoaa, vaan kylmäverisesti houkuttelee Elizabethin ystäväkseen antamatta piiruakaan periksi omista arvoistaan ja asenteistaan. Elizabeth nimeää Margarethin ystävyyden solmimisseremonioissa herra Darcyksi heidän yhteisen englanninopettajansa mukaan, ja nimi aiheuttaa myöhemmin lukuisia hulvattomia sekaannuksia tyttökoulussa. Yhteisestä hauskanpidosta huolimatta Margarethin ylpeys ei kuitenkaan anna lupaa unohtaa Elizabethin aiempaa käytöstä, joten ystävyyttä koetellaan moneen otteeseen. Austenin ihmissuhdekuvaus on riipivän tarkkanäköistä.
Tyttöjen suhteesta kehkeytyy vähitellen niin läheinen, että tarkkasilmaisimmät lukijat kautta aikain ovat tulkinneet Austenin kynänjäljen kuvaavan lesbosuhdetta, mikä kirjan ilmestymisaikaan 1800-luvun alussa on tietysti ollut ennenkuulumatonta. Lesbolaisuus ei kirjassa ole kuitenkaan pääosassa, ja intiimimpien kohtausten voi katsoa verhoutuvan kiihkeän luontokuvauksen suojiin, joten myös muunlaisille tulkinnoille jää kosolti sijaa.
Ennen kaikkea Ylpeys ja ennakkoluulo on kaunis tarina ystävyyden syntymisestä ja sen muutoksista, mutta pohjimmiltaan kuitenkin teos on ylistys rakkauden kaikkivoipaisuudelle. Austenin kepeä tyyli, ironinen ote ja mutkikas juonikuvio kestää aikaa yhä yli 200 vuoden jälkeenkin!
Ensi kertaa luin Ylpeyden ja ennakkoluulon koulussa, kun teoksesta tuli kirjoittaa kirjallisuusessee. Voi, olisipa tuo teksti vielä tallella! Huomasin, miten hyvin edelleen pystyn eläytymään tämän ikiromaanin maailmaan, vaikka omista kouluvuosista on jo aikaa. Suosittelen jokaiselle, nopealukuistakin romaania etsivälle!
Tähtiä: 5/5.
Kirjasta on kirjoitettu myös täällä, täällä ja arvio löytyy myös täältä.
Tämä on kyllä loistava kirja ja Austenin ihmiskuvaus niin purevaa ja osuvaa. Toisaalta Austen on myös todellinen komedienne, tämä kirja on todella nopealukuinen ja hauska.
VastaaPoistaMinustakin tässä oli osuvaa huumoria, Austenia ei turhaan tituleerata teräväkynäiseksi siinäkin suhteessa. Erinomainen, aikaa hyvin kestänyt kirja!
VastaaPoistaUskomatonta, mutta luin juuri hiljattain Minna Canthin Anna Liisan ja huomasin siinä homoeroottisuutta Mikon ja Johanneksen välillä. Hieman uumoilin, että Jane Austen oli ollut yksi Canthin esikuvista ja sinun kirjoituksesi vahvistaa olettamusta. Pitääkin lukea Ylpeys ja ennakkoluulo uudestaan.
VastaaPoistaEhkä nykyaikana uskalletaan rohkeammin tulkita seksuaalisia suuntautumisia, kuten Katjakin Anna Liisasta mainitsee. Uudet sukupolvet tuntuvat kaiken lisäksi olevan aina edeltäjäänsä suvaitsevampia asiassa kuin asiassa, joten senkin puolesta on hienoa, että tätä edelleen luetutetaan koulussa!
VastaaPoistaHyvä arvio!
Minulla oli paljon ennakkoluuloja (heh!) tämän kirjan suhteen, mutta yllätyin positiivisesti. Tietynlainen chick lit -henkisyys sai tämän tuntumaan kepeältä ja helppolukuiselta!
VastaaPoistaDarcyn aiheuttamat kommellukset olivat hauskoja! Elizabeth oli minusta ensin tosi tylsä ja huumorintajuton tyyppi, mutta onneksi Darcy sai Ellunkin vähän relaamaan.
VastaaPoistaTosi hyvä arvio ja tämä kirja kestää kyllä useita lukukertoja! Ja mikäs sitä lukiessa, kun ei kuitenkaan ole niin pitkä. Minun oli helppo samastua Elizabethiin, koska koin itse samoja ennakkoluuloja muuttaessani taannoin Helsingistä Espooseen!
VastaaPoistaHyvä että toit esille tuon lesbosuhteen, koska minusta ei tarvitse edes kauheasti lukea rivien välistä sen huomatakseen. Silti esimerkiksi kaikissa elokuvaversioissa tyttöjen suhde on kuvattu vain ystävyytenä. Luulisi että nykyaikana jollakin ohjaajalla riittäisi rohkeutta kuvata suhde rehellisesti rakkautena!
VastaaPoistaOi, tämä on yksi lempiromaaneistani - eikä vähiten ihanan Darcyn takia, haluaisin itsekin olla sellainen sähäkkä ja oikealla tavalla ylpeä nainen kuin hän! <3
VastaaPoistaLinnea ja Suketus, huumori on tosiaan monitasoisuudessaan välillä posketonta. Tuntuu, ettei Austenia ole pidellyt mikään! :-D
VastaaPoistaKatja, aivan totta! Yhtäläisyydet ovat tosiaan silminnähtäviä, nyt kun sen sanot! Minäkin aion tarttua oitis Anna Liisaan ja tehdä vertailevaa tutkimusta. Kiitos vinkistä!
Disa, sinäpä sen sanoit! Ajatelkaa, miten paljon tästä nykynuoret oikeastaan voivatkaan ammentaa oman elämänsä solmuijen setvimiseen. Ystävyyshän on ikuinen <3!
Morre, ihan totta, tämä on kuin kaikken chick lit -kirjallisuuden äiti! Elizabeth ja Darcy kuluttavat aikaansa loputtomasti esimerkiksi pukujen ja käsilaukkujen valitsemiseen ja shoppailuun kangaskaupoissa, haaveilevat loputtomasti poikakavereista ja kilvan arvostelevat toisiaan. Miten niin paljon hyvää mahtuukaan noin sataan sivuun!
VastaaPoistaLuru, tässä onkin hienoa se, miten henkilöhahmot kehittyvät näennäisesti pinnallisen tarinan alla. Minuakin Elizabeth nyppi ehkä ensimmäiset 20 sivua.
Elegia, maalaistollot ovat pesunkestäviä maalaistolloja, eikö vain ;-)?
VastaaPoistaLiisa, uskon, että tästä tulee kohta ulos todellinen elokuvaversio, josta ei paljastuksia puutu! On totta, ettei seksisuhdetta tarvitse kauaa etsiä. Useimmat eivät ehkä vain uskalla sitä heti nähdä - kyseessä on kuitenkin klassikkojen klassikko.
Maria, olet sielunsisareni! Minäkin toivoisin osaavani olla juuri kuin Darcy! <3
Minä en muistanut ollenkaan tuota Darcya, mutta kirjan lukemisesta onkin jo niin pitkä aika, joten ei ihme, kun on unohtunut. Meillä tätä luettiin yläasteella eikä opettaja puhunut silloin mitään lesbosuhteesta. Varmaan oli maalaistollo, kuten me oppilaatkin, kun ei tuota asiaa huomattu.
VastaaPoistaHieno bloggaus :)
VastaaPoistaYlpeys ja ennakkoluulo on mahtava kirja ja henkilökohtainen suosikkini... Kiitos tästä jutusta. <3!
VastaaPoistaVaikka olen lukenut Y&E:n varmaan 8-9 kertaa, sain tulkinnastasi jotain uutta, Paula... Todistaa, että vanhoistakin kirjoista kannattaa kirjoittaa ja niitä kannattaa lukea. :-)
Kyllä huomaa, että Bridget Jonesin päiväkirjat ovat lainanneet teemojaan tästä kirjasta! Välillä ihan naurattaa, kun tyttökoulussa lasketaan syötyjä kakkusia ja salaa hörpittyjä alkoholiannoksia. Ihana kirja! <3
VastaaPoistaAnna Elina, täytyy muistaa, että opettajatkin ovat vain ihmisiä, joten heiltä saattaa helposti lipsahtaa jokin ohi silmien - elleivät toimi opetustyönsä ohessa salapoliiseina. Opettaminen on rankka laji! Taitaa olla myös niin, että Y&E:n seksuaalisista sävyistä on alettu puhua ääneen vasta ihan viime aikoina.
VastaaPoistaKiitos, Jokke & Booksy! Kyllä se vain on niin, että klassikot kestävät aikaa ja tulkintoja kerta toisensa jälkeen. Itsekin löytää näistä aina jotakin ihan uutta!
Marjis, kirjamaailmakin tarvitsee esikuvia <3!
Hienoa, että nostit tämän kirjan esille. Austeniahan voidaan pitää jonkinlaisena lesbokirjallisuuden äitinä ja uranuurtajana. Tietääkseni myös muissa hänen teoksissaan on käsitelty samanlaisella, rohkealla, mutta hienovaraisella tyylillä, homoseksuaalisuutta.
VastaaPoistaYlpeys ja ennakkoluulo on kyllä tosiaankin mainio kuvaus tyttöjen välisestä ystävyydestä, hienoa että kirjoitit kirjasta blogissasi! Olen kuullut että erityisesti gay-piireissä teos nauttii samanlaista suursuosiota kuin Madonna ja Euroviisut.
VastaaPoistaIhmettelin kovasti tätä arviota lukiessani, mutta vihdoinkin selvisi mistä tässä jutussa on kyse!;DDD
VastaaPoistaTuulia ja Sara, Austen on tosiaan nousemassa ikonien joukkoon!
VastaaPoistaAili-mummo, mukava kuulla, että selvisi ;-D!
En kyllä ymmärrä miten tuo teksti liittyy mitenkään ylpeyteen&ennakoluuloon...? :D Sehän on rakkaustarina Darcysta&Elizabethista, enkä ymmärrä miten tuo Margareth liittyy asiaan? Voisitko selventää? :)
VastaaPoistaKiitos kommentistasi ja hymyistä! Tässä kyse oli kirjabloggaajien flashmobista, josta kerrotaan noissa postauksen lopussa olevissa linkeissä lisää. Linkeistä löytyy myös Ylpeyden ja ennakkoluulon varsinainen postaus (http://luenjakirjoitan.blogspot.fi/2011/04/ylpeys-ja-ennakkoluulo.html).
VastaaPoistaFlashmobilla tempaistiin verkosta plagiointia vastaan. Kirjablogeja plagioidaan mitä ihmeellisiimpiin paikkoihin aina koulun kirjaesitelmistä jopa kustantamojen käyttöön. Lainata saa, mutta ei varastaa. :-)