Niin kuin aika moni meistä, myös Kajaani-sarjakuvaromaanin päähenkilö Elias Lönnrot haluaa paeta elämästään ulkomaille. Vastuuta tuntuu olevan liiaksi, ristiriitaiset tavoitteet ja tarpeet repivät runomieltä ja omalla elämälläkin pitäisi aikamiehen jotakin tehdä, kun vain osaisi päättää, mitä. Tällaisissa käänteissä Lönnrot pyristelee Ville Rannan teoksessa Kajaani, joka on tosiasioihin pohjautuva maukas fiktiokuvaus yhdestä suurmiehistämme.
Tartuin Kajaaniin Leinikin kehotuksesta, kun olin lukenut Rannan omaelämäkerrallisen teoksen Isi on vähän väsynyt ja tykästynyt siihen. Kajaanissa on samalla rantamaisella tavalla esillä miehen elämän peruskysymyksiä. Rannan perehtyneisyys Lönnrotin elämän käänteisiin näkyy, mutta sarjakuvataiteilija on saanut kansallisrunoilijamme persoonasta irti sopivasti maustamalla niin paljon, että tarina tempaa mukaansa päästämättä irti ennen viimeistä sivua. Itse herkuttelin Kajaanilla yhden illan Levin-lomalla.
Piirrosjälki on sopivan rosoista, ja se sopiikin hyvin elämän kirjon kuvaamiseen. Kajaanista ei puutu seksiä, saunaa, salasuhteita eikä sahtia. Häveliäämpää saattaisi hirvittää, ja kaikkia hirvittääkin viimeistään sitten, kun kaamea onnettomuus saa vakavamielisen lääkärin vaihtamaan maisemaa vihdoin ja viimein.
 |
| Klikkaa suuremmaksi! Arvatkaa, mitä tämän stripin jälkeen tapahtuu! |
Kajaani sopii loistavasti Rannan sarjakuvista pitävälle, Elias Lönnrotista kiinnostuneelle ja elämänsä suuntaa pohtivalle (miehelle). Sen parissa eivät pitkästy muutkaan. Tarkkasilmäisempi lukija saattaisi tosin huomauttaa jotakin nasevaa teoksen yksioikosista nais- ja mieskuvista, mutta lomalukija ei sellaiseen kiinnitä huomiota, varsinkin kun tarina muuten vetää voimakkaasti. Kajaanin Kajaani on pesä, josta on päästävä pois. Kuitenkin kaikki elämäänsä pakenevat tietävät: "[V]aikka lähtisin pois Kajaanista, Kajaani pysyy minussa".
Tää uusi ulkoasu on hankala, jos haluaisi lukea useamman tekstisi samalla kerralla. Nyt joutuu klikkaamaan jokaisen erikseen auki.... :P
VastaaPoistaKiitos kommentista, Velma. Tää on tosiaan vähän kakspiippuinen juttu. Tästä voi sitten aina parantaa ;-D... Itse inhoan noita venyneitä kuvia. Pitäs aina kuvata vaakaan, mutta kirjan kannet on pystyjä!
VastaaPoistaKiva nähdä täällä sarjakuvajuttuja! Tämä vaikuttaa kyllä kiinnostavalta, Isi-kirja onkin tuttu. On siinä ja siinä, onko Rannan tyyli vähän liiankin rosoinen makuuni, mutta kyllä siitä sentään suunnilleen selvän saa. :)
VastaaPoistaHeh, Pekka, Kajaanissa humaltuneen Lönnrotin maisemat ne rosoisia vasta ovat, mutta tyyli menee kyllä mahtavasti siinä kohtaa sisällön piikkiin! Minusta Rannan piirtämistyyli on aika kiinnostava, mutta en itsekään toivoisi, että taiteilija antaisi enää paljon enempää vapautta viivassa itselleen.
VastaaPoista