Blogihaastattelussa Hammaskeijo-kirjailija Janne Nevala

Kansi: Retrofocus

Alkuviikosta blogissa oli esillä Janne Nevalan Hammaskeijo-romaani, ja nyt kirjailija vastaa taustottaviin kysymyksiin. Mistä kirja sai alkunsa, mitä sitten tapahtui ja mitä tämän jälkeen?

* * *

Minä: Onneksi olkoon! Voitit Hammaskeijolla Möllärimestari 2012 -palkinnon, jolla palkitaan vuosittain omakustanteita. Miltä palkinnon saaminen tuntuu ja minkälaisena näet sen merkityksen teoksellesi ja urallesi?

Janne: Kiitos! Mukavaltahan se tietenkin tuntuu, etenkin entisessä kotipitäjässä saada tällainen tunnustus. Tittelin mukana tuli näkyvyyttä, mikä on tietysti kaikille kirjoittajille tärkeää. Ja ehkä Möllärimestari-palkinto on jonkun näköinen varmistus sille, että oikealla tiellä ollaan.

Minä: Mistä sait aiheen kirjallesi? Miksi kirja on kirjoitettu? Kenelle se on kirjoitettu?

Janne: Idea syntyi David Beckhamin tekemästä käsittämättömästä viikatetaklauksesta, jonka ainoana tarkoituksena oli vahingoittaa vastustajaa. Koripallokentillä olen joskus törmännyt vähän samansuuntaisiin hermokontrollin menetyksiin. Syntyi Mikko Jokelan hahmo. Kaveri, joka pelaa liian tosissaan, eikä osaa itsekään selittää syitä teoilleen. Toisaalta kirja on myös kuvaus kaveruudesta, joka kestää, vaikka muu elämä ympärillä vähän horjuukin.

Koripallo oli tuttu laji, johon tarina oli hyvä sijoittaa ja miljöönä Taivalkoski oli itsestäänselvyys. Halusin kertoa tarinan siitä, millaista oli elää nuoruutta 80-luvun suomalaisessa pikkukylässä. Tarinaa ei sinänsä ole suunnattu kenellekään, mutta ajattelin sen kiinnostavan lähinnä omaa ikäluokkaani. On ollut hienoa kuulla, että kirjaa ovat ostaneet ja lainanneet etenkin sellaiset nuoret miehet, joita ei kirjastoissa ja kirjakaupoissa juuri muuten näy.

Minä: Kun kyseessä on omakustanne, yhteistyö kustannustoimittajan kanssa puuttuu kirjoittamisprosessista. Siksi kiinnostaakin, miten Hammaskeijo on syntynyt? Oletko saanut tekstillesi esimerkiksi palautetta jostakin? Missä vaiheessa tiesit, että kirja on niin sanotusti valmis? Missä tunsit ehkä epävarmuutta? Miten hioit tyylin ja päätit rakenteen?

Janne: Tarjosin toki kirjaa myös kustantamoille. Parin kanssa käytiin keskusteluitakin, toinen halusi tehdä kirjasta puhtaasti nuorten kirjan ja jättää aikuisosuuden kokonaan pois, mutta minusta silloin tarina olisi jäänyt kesken. Toisen kanssa oltiin jo pidemmällä, mutta omistajan vaihduttua uusi kustannuspäällikkö ei enää innostunutkaan kirjasta.

Luetin käsikirjoitusta muutamalla tutulla ja sain arvokkaita vinkkejä. Kustantamon hylkäyspäätöksen jälkeen annoin kirjan olla melkein pari vuotta, kunnes luin käsikirjoituksen vielä kerran ja tulin siihen tulokseen, että tarina on sen verran hyvä, että se täytyy saada kansien väliin. Kirjoitin kirjan vielä kerran uudestaan, tiivistin tarinaa ja jätin pois epäolennaisuuksia. Kirja oli valmis, kun siinä ei ollut enää mitään lisättävää tai pois otettavaa.

Tarinan runko oli valmis heti kirjoitusprosessin alussa. Tyyli hioutui oikeastaan vähän veistostyyliin. Alussa oli iso möhkäle, josta sitten hiottiin liikoja pois, jotta saatiin olennainen esiin.

Minä: Miksi julkaisit kirjan omakustanteena? Olet ilmeisesti perustanut Rokkimopo-kustannustalon kirjasi tiimoilta - onko jatkosuunnitelmia kustannussaralla olemassa?

Janne: Osa syistä käy ilmi edellisestä vastuksesta. Viimeinen sysäys tuli oikeastaan kun kuulin, että koripallon Pohjois-Suomen ikämiesturnaus 2012 pelataan Taivalkosken Kaarihallilla, eli juuri siinä paikassa, mihin suuri osa kirjan tapahtumia sijoittuu. Silloin päätin, että jos Hammaskeijoa ei tuossa turnauksessa julkaista, niin se jää julkaisematta kokonaan. Toki päätöstä auttoi sekin, että tiesin turnaukseen osallistuvan 250 potentiaalista kirjan ostajaa. Lisäksi idea kirjanjulkaisukoripallo-ottelusta oli minusta aika ainutlaatuinen.

Suurin kannustaja oli varmaan vaimoni Eija, joka ei pelkästään oikolukenut tekstiä ja rohkaissut julkaisemaan kirjan itse, vaan myös lainasi kirjan painattamiseen tarvittavan rahasumman. Rokkimopo Kustannuksen (http://www.facebook.com/Rokkimopo) kautta teen myös keikkamyyntiä soolokeikoilleni ja Konihauta ja Vaikeat Ihmiset United-bändeille, joiden musiikkia tullaan luultavasti myös julkaisemaan Rokkimopon kautta. Ja voidaanhan myös ajatella niin päin, että Hammaskeijo on uuden pienkustantamon esikoisteos.

Minä: Minkälaista palautetta olet kirjastasi saanut? Huomasin, että olet kirjan kanssa parasta aikaa myös kierroksella kouluissa ja kirjastoissa, mikä vaikuttaa hienolta! Miten kierros on mennyt?

Janne: Aika voittopuolisesti positiivista, tosin tuskinpa kukaan viitsii ihan päin naamaa tulla haukkumaankaan. Mutta näkyvyyttä on tullut ihan mukavasti ja arvostelujakin Hammaskeijo on saanut varsin hyvin.

Hammaskeijo-kiertue meni oikein mainiosti. Aloitin kirjoittajan urani lauluntekijänä ja esityksessä kerroin kirjan syntytarinoita ja soitin aiheeseen liittyviä kappaleita. Tein kuuden päivän aikana kymmenen keikkaa ja oli mukava huomata, että tarina upposi niin kolmetoistavuotiaisiin, kuin vähän varttuneempiinkin kuulijoihin. Ehdottomasti positiivinen kokemus, ja tulihan reissulla niitä kirjojakin kaupattua.

Minä: Minkälaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on kirjallisella urallasi? Joko uusi käsikirjoitus on syntymässä? Mitä tulevaisuudelta esikoiskirjailijana toivot?

Janne: Uusi käsikirjoitus syntyy hitaasti, mutta epävarmasti. Tosin tiedän jo mihin tarina sijoittuu ja milloin se tapahtuu, mutta hahmot ja tapahtumat ovat vielä kovastikin kehitysvaiheessa. Luulenkin, että ennen seuraavaa romaania julkaisulistalla on musiikkia. Mutta kyllä se kirjakin sieltä vielä tulee.

* * *

Kiitos haastattelusta, Janne Nevala!

Tunnustettakoon lopuksi, että arvelin Hammaskeijossa - muuten erittäin mainion ja omaperäisen - nimen vuoksi koripallopojalta tippuvan hampaat suusta, mutta ihan niin ei tässä teoksessa sentään käy. Muuten huumoria on mukavasti mukana!

Möllärimestari-kisa on asemansa ansainnut! Tällaisia helmiä ei kirjavasta omakustannepinosta muuten tuskin tulisi löytäneeksi. Hammaskeijon lisäksi toisella sijalla palkittiin Pirkko (ei poliitikko) Mattilan Auksuuni, josta kirjoitin jo aiemmin, ja kolmanneksi romaanisarjassa tuli Pirjo Leimusen Lapsuuden lyhyt oppimäärä.

Möllärimestari-raadin arvio Hammaskeijosta on luettavissa täällä. Romaanisarjan lisäksi Möllärimestari-kisassa on oma sarjansa novelli- ja kertomuskokoelmille, elämäkerrallisille teoksille, runokokoelmille, lastenkirjoille, antologioille ja tietoteoksille.

Janne Nevala: Hammaskeijo (omakustanne)

Janne Nevala: Hammaskeijo. Rokkimopo Kustannus. 2011. (236 sivua.)

Päätalo-instituutin omakustannekilpailu Möllärimestarin tämän vuoden voittajateos Hammaskeijo on hilpeä ja liikuttava kasvutarina poikakolmikosta, Mikosta, Pekasta ja Jounista. Tapahtumat alkavat vuonna 1980 poikien kotipitäjässä Taivalkoskella, kun päähenkilö Mikko sortuu väkivaltaiseen kosketusvirheeseen koripallopelissä.

Tästä tarina jatkuu kronologisesti kuljettaen poikia eloisasti sattumasta toiseen, pelien, nuoruuden ja rakkauden virrassa. Elämä vie tiivistä poikakolmikkoa yhteen ja erilleen.

Janne Nevalan kerronta on hyvin sujuvaa, ja yksityiskohdat tekevät kirjan maailmasta elävän ja konkreettisen. Sympaattisen päähenkilön sisäinen maailma ja hän-kerronta vuorottelevat oivallisesti. Tarina koukuttaa helposti, sillä Mikkoon on helppo ihastua, hänestä on helppo välittää ja syntyy halu tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kaikki 1980-luvulla nuoruuttaan eläneet tunnistavat maailmankuvan, ja nykynuorillekin tarinassa on tarpeeksi tarttumapintaa. Pekasta esimerkiksi tulee paikallinen rokkitähti:

Nurkkapöydästä nousi nukkavieru hahmo ja käveli pöydän luo oranssi pääsylippu kädessään. Tarkkonen. Se meni seisomaan Pekan viereen ja ojensi lippua sitä kohti
- Hyvin soitit kirataa. Nimikirjoitus.
- Häh?
- Nimikirjoitus.
Pekka katseli laihaposkista valkopartaista miestä.
- Mitä sää Tarkkonen nyt oikein? Määhän oon Koskelan Pekka. Teijän naapurista.

Lopulta se nimmari pitää vain antaa.

Kirjan puolivälin paikkeilla jätetään kasarimaailma ja tullaan tälle vuosituhannelle. On aikoinaan tullut lupauduttua kummiksi kaverin lapselle, ja nyt olisi ristiäiset edessä. Vuosien jälkeen vanhat kaverit pitäisi kohdata silmästä silmään entisessä kotipitäjässä. Nevala kirjoittaa hauskasti ja tarkkakynäisesti sosiaalisten tilanteiden hankaluudesta. Hiljalleen tunnelma lämpiää, mutta ei koskaan niin välittömäksi kuin nuoruuden kultaisina vuosina.

Hammaskeijo on kirja ystävyydestä ja kasvusta. Kirja on kunnianosoitus nuoruudelle ja 1980-luvulle. Aika tasaista ja turvallista elämää Taivalkoskella elävät pojat saavat kuitenkin lukijan nauramaan ja liikuttumaan niin, että Hammaskeijoa on helppo luonnehtia hyvän mielen kirjaksi. Se sopii hyvin erityisesti monenikäisille (urheilua harrastaville) mieslukijoille, ja naislukijanakin oli mainiota tehdä matka poikien välisen ystävyyden kiemuroihin ja ajatusmaailmaan. Poikamaisia ajatuksia olisi voinut lukea enemmänkin.

Kirja ihastutti, mutta koska loppuun saakka odotin jotakin yllätystä, jotakin huippukohtaa ja käännettä, eikä sitä tullut, tiputan tähtiä hyvän perusmäärän ja jään innostuneesti odottamaan Nevalan seuraavaa.

Tähtiä 3/5.

Hammaskeijo näyttää luetun myös Kiiltomadossa.

Janne Nevala on antanut blogilleni myös kirjailijahaastettelun, joka on luvassa eetteriin parin päivän päästä. Haastattelussa keskitytään itseään kirjaa enemmän kirjoittamiseen ja julkaisemiseen.

Auksuuni (omakustanne)

Pirkko Mattila: Auksuuni. Omakustanne. 2012.

Auksuuni on Pirkko Mattilan miehen suvun tarina ja Mattilan toinen omakustanteena julkaistu romaani. Mattila on kertonut kirjoittaneensa teoksensa syntymäpäivälahjaksi miehelleen ja muistoksi jälkipolville. Ei hullumpi lahjaidea!

Tarina alkaa 1800-luvun lopulta, kun Emmanuel Pelkolin seilaa jossakin maailman merillä laivassa samaan aikaan, kun kotiväki odottaa isää kotiin Oulussa. Pelkolin elää vapaata merimieselämää satamissa, ja kun hän kuulee sairastavansa parantumatonta ns. ranskantautia, hän kirjoittaa kirjeessä tulevansa Ouluun, kun pääsee mukaan sopivaan laivaan. Emmanuel ei kuitenkaan koskaan palaa kotiin. Sen sijaan perille saapuu Emmanuelin heräteostoksena huutokaupasta ostama harmooni.

Emmanuelin pojasta Jakobista tulee merikoulussa perämies, mutta hänkin kuolee merellä kuumetautiin. Jakob haudataan Brasiliaan. Kotiin jäävät kaipaamaan perheen äiti Kaisa ja tytär Maria Sofia, joka pelkää jäävänsä äitinsä kanssa kahden vanhaksipiiaksi. Ouluun ilmestyy kuitenkin maailman meriltä Jakobin merikoulukaveri  Isak, joka haluaa asettua Ouluun, nai vanhan ihastuksensa Maria Sofian ja tekee tämän kanssa kolme lasta, joista jää vain yksi eloon. Hän on Arvi, Pirkko Mattilan tuleva appi.

Auksuuni seuraa kiinnostavien alkuasettelujen jälkeen pitkän matkaa kansakoulun opettajana elämäntyönsä tehneen Arvin elämää ja lopulta tämän pojan, Eeron lapsuus- ja nuoruusvuosia. Alun merimieselämää olisi ollut kiinnostavaa lukea pidempäänkin.

Vahvuus Pirkko Mattilan Auksuunissa on vankka paikallistuntemus ja elävä historiankuva. Oululaisena on kiehtovaa lukea paikallishistoriaa yksilöiden elämän lävitse kuvattuna. Esimerkiksi kuopiolaisilla käy varmasti samoin Sirpa Kähkösen romaanien kanssa. Tutut paikat vilahtelevat, vanha Oulun tori herää eloon ja Kuusiluotoon nousee yhtenäiskoulu, joka töröttää paikallaan arvostettuna opinahjona edelleen. Lukija huomaa selvästi Mattilan perehtyneen pitkään ajanjaksoon, johon Auksuuni sijoittuu. Lisäksi Mattila on oivallinen tarinankertoja. Hän osaa kirjoittaa tavallisesta arjesta kiinnostavasti. Tarina vetää erittäin hyvin, ja itse lukaisinkin kirjan nopeasti kahdessa lyhyessä illassa.

Kerronta on kronologinen kehystarinaa lukuunottamatta, joka onkin teoksen kokonaisuudesta varsin irrallinen. Toisaalta kehyksen ymmärtää lahjakirjaksi tehdyssä teoksessa, mutta muuten se olisi voitu jättää poiskin. Mattilan kieli on kauttaaltaan selkeää, kuvailevaa ja helppolukuista. Dialogit toimivat hyvin murteellisina. Fiktio sekoittuu faktaan tasaisesti.

Muutama kylän villi ja pahankurinen poika oli sotkenut opettajien yhteisen kasvimaan ja tuhonnut suuren osan sen sadosta. Pihassa asuvat opettajat ja keittäjä vaativat Arvia selvittämään, keitä oli ollut asialla ja rankaisemaan heitä.
- Miten minä voin tietää keitä ne olivat, ja miten heitä sitten pitäisi rangaista? Arvi kysyi harmistuneena.
- Teoistaan pitää vastata, kiihtyi alaluokkien opettaja, niin kuin Arvi olisi ollut pahantekijä.
- Multa meni kaikki kessut, mutta antasin asian olla, Arvi lohdutti naapuriaan.
- Sin'oot liian pehemiä mies, oisit jämerämpi, Annakin moitti. (s. 133)

Lahjakirjaksi tehdyn tarinan teemaksi paljastuu selkeimmin elämän yllätyksellisyys ja rajallisuus: sukupolvet seuraavat toisiaan, eikä matkan määrää voi ihminen itse valita. Mattilan suvun elo on kirjan perusteella ollut aina varsin tasaista, vaikka elämä ja siihen liittyvät valinnat eivät aina helppoja ole olleetkaan. Joitakin kohokohtia korostamalla ja dramatisoimalla, tunteita kärkevämmin esiin tuomalla teokseen olisi voitu luoda kontrastia, jolloin hyvät ajat erottuisivat paremmin huonoista. Lahjakirjana Auksuuni kuitenkin tuntuu korostavan kaikkien hyviä puolia: kirja on kunnianosoitus edeltäneille sukupolville. Auksuuni on taitavan kirjoittajan kokoama kiintoisa sukutarina. Omakustanteen kannesta täytyy antaa vielä erillinen kunniamaininta sen tekijälle Petteri Lehtiselle.

Pirkko Mattila voitti Auksuunillaan Päätalo-instituutin järjestämän Möllärimestari-kilpailun 2. palkinnon 2012. Onnittelut!

Tähdet jäävät nyt tiputtelematta, koska kyseessä on omakustanne ja vieläpä kanssani samaan kirjoittajapiiriin kuuluva tekijä. Mitä mainiointa työtä, Pirkko!