![]() |
| Kansi: Retrofocus |
* * *
Minä: Onneksi olkoon! Voitit Hammaskeijolla Möllärimestari 2012 -palkinnon, jolla palkitaan vuosittain omakustanteita. Miltä palkinnon saaminen tuntuu ja minkälaisena näet sen merkityksen teoksellesi ja urallesi?
Janne: Kiitos! Mukavaltahan se tietenkin tuntuu, etenkin entisessä kotipitäjässä saada tällainen tunnustus. Tittelin mukana tuli näkyvyyttä, mikä on tietysti kaikille kirjoittajille tärkeää. Ja ehkä Möllärimestari-palkinto on jonkun näköinen varmistus sille, että oikealla tiellä ollaan.
Janne: Idea syntyi David Beckhamin tekemästä käsittämättömästä viikatetaklauksesta, jonka ainoana tarkoituksena oli vahingoittaa vastustajaa. Koripallokentillä olen joskus törmännyt vähän samansuuntaisiin hermokontrollin menetyksiin. Syntyi Mikko Jokelan hahmo. Kaveri, joka pelaa liian tosissaan, eikä osaa itsekään selittää syitä teoilleen. Toisaalta kirja on myös kuvaus kaveruudesta, joka kestää, vaikka muu elämä ympärillä vähän horjuukin.
Koripallo oli tuttu laji, johon tarina oli hyvä sijoittaa ja miljöönä Taivalkoski oli itsestäänselvyys. Halusin kertoa tarinan siitä, millaista oli elää nuoruutta 80-luvun suomalaisessa pikkukylässä. Tarinaa ei sinänsä ole suunnattu kenellekään, mutta ajattelin sen kiinnostavan lähinnä omaa ikäluokkaani. On ollut hienoa kuulla, että kirjaa ovat ostaneet ja lainanneet etenkin sellaiset nuoret miehet, joita ei kirjastoissa ja kirjakaupoissa juuri muuten näy.
Janne: Tarjosin toki kirjaa myös kustantamoille. Parin kanssa käytiin keskusteluitakin, toinen halusi tehdä kirjasta puhtaasti nuorten kirjan ja jättää aikuisosuuden kokonaan pois, mutta minusta silloin tarina olisi jäänyt kesken. Toisen kanssa oltiin jo pidemmällä, mutta omistajan vaihduttua uusi kustannuspäällikkö ei enää innostunutkaan kirjasta.
Luetin käsikirjoitusta muutamalla tutulla ja sain arvokkaita vinkkejä. Kustantamon hylkäyspäätöksen jälkeen annoin kirjan olla melkein pari vuotta, kunnes luin käsikirjoituksen vielä kerran ja tulin siihen tulokseen, että tarina on sen verran hyvä, että se täytyy saada kansien väliin. Kirjoitin kirjan vielä kerran uudestaan, tiivistin tarinaa ja jätin pois epäolennaisuuksia. Kirja oli valmis, kun siinä ei ollut enää mitään lisättävää tai pois otettavaa.
Tarinan runko oli valmis heti kirjoitusprosessin alussa. Tyyli hioutui oikeastaan vähän veistostyyliin. Alussa oli iso möhkäle, josta sitten hiottiin liikoja pois, jotta saatiin olennainen esiin.
Minä: Miksi julkaisit kirjan omakustanteena? Olet
ilmeisesti perustanut Rokkimopo-kustannustalon kirjasi tiimoilta - onko
jatkosuunnitelmia kustannussaralla olemassa?
Janne: Osa
syistä käy ilmi edellisestä vastuksesta. Viimeinen sysäys tuli oikeastaan kun
kuulin, että koripallon Pohjois-Suomen ikämiesturnaus 2012 pelataan
Taivalkosken Kaarihallilla, eli juuri siinä paikassa, mihin suuri osa kirjan
tapahtumia sijoittuu. Silloin päätin, että jos Hammaskeijoa ei tuossa
turnauksessa julkaista, niin se jää julkaisematta kokonaan. Toki päätöstä
auttoi sekin, että tiesin turnaukseen osallistuvan 250 potentiaalista kirjan
ostajaa. Lisäksi idea kirjanjulkaisukoripallo-ottelusta oli minusta aika
ainutlaatuinen.
Suurin
kannustaja oli varmaan vaimoni Eija, joka ei pelkästään oikolukenut tekstiä ja
rohkaissut julkaisemaan kirjan itse, vaan myös lainasi kirjan painattamiseen
tarvittavan rahasumman. Rokkimopo Kustannuksen (http://www.facebook.com/Rokkimopo) kautta teen myös keikkamyyntiä soolokeikoilleni ja Konihauta ja Vaikeat Ihmiset
United-bändeille, joiden musiikkia tullaan luultavasti myös julkaisemaan
Rokkimopon kautta. Ja voidaanhan myös ajatella niin päin, että Hammaskeijo on
uuden pienkustantamon esikoisteos.
Janne: Aika voittopuolisesti positiivista, tosin tuskinpa kukaan viitsii ihan päin naamaa tulla haukkumaankaan. Mutta näkyvyyttä on tullut ihan mukavasti ja arvostelujakin Hammaskeijo on saanut varsin hyvin.
Hammaskeijo-kiertue meni oikein mainiosti. Aloitin kirjoittajan urani lauluntekijänä ja esityksessä kerroin kirjan syntytarinoita ja soitin aiheeseen liittyviä kappaleita. Tein kuuden päivän aikana kymmenen keikkaa ja oli mukava huomata, että tarina upposi niin kolmetoistavuotiaisiin, kuin vähän varttuneempiinkin kuulijoihin. Ehdottomasti positiivinen kokemus, ja tulihan reissulla niitä kirjojakin kaupattua.
Janne: Uusi käsikirjoitus syntyy hitaasti, mutta epävarmasti. Tosin tiedän jo mihin tarina sijoittuu ja milloin se tapahtuu, mutta hahmot ja tapahtumat ovat vielä kovastikin kehitysvaiheessa. Luulenkin, että ennen seuraavaa romaania julkaisulistalla on musiikkia. Mutta kyllä se kirjakin sieltä vielä tulee.
Möllärimestari-raadin arvio Hammaskeijosta on luettavissa täällä. Romaanisarjan lisäksi Möllärimestari-kisassa on oma sarjansa novelli- ja kertomuskokoelmille, elämäkerrallisille teoksille, runokokoelmille, lastenkirjoille, antologioille ja tietoteoksille.

Onpa mielenkiintoista lukea omakustannekirjailijan tempauksesta :) Muutes, onkohan sattumaa, mutta luen juuri Itkosen Seitsemäätoista, ja siellä on hammaskeijo...? Tai siis sivumennen mainitaan semmoinen hauska muisto..
VastaaPoistaVeikkaan, että on sattumaa, mutta onko siis Itkosella kyseessä todellakin hammaskeijO, ei -keijU? Nehän ovat kaksi eri asiaa :-D!
VastaaPoistaHauska yhteensattuma joka tapauksessa!
Joo, siinä siis on sellainen muistelukohtaus, missä pieni poika on sanonut hammaskeijo, ja vanhemmat yrittävät, että etkö tarkoita keijua, mutta poika inttää, että hammaskeijO :D
VastaaPoistaTosi kiinnostavaa lukea tätä haastattelua, kiitos kun teit sen ja kiitos Jannelle, kun vastasi!
VastaaPoistaTodella mukava, kun meistä omakustantajista tehdään juttuja! Mahtava! K-blogin Jenni teki minustakin haastattelun vuonna 2011.
VastaaPoistahttp://kokolaillakirjallisesti.blogspot.fi/2011/03/kokemuksia-omakustantamisesta.html
Nyt tänä vuonna Syntymä -runokokoelmani pärjäsi samassa kisassa kuin Jannenkin kirja. Voitin runokokoelma sarjan.
Liminka jyrää! (minäkin asun Limingassa kuin Jannekin)
Ilo kuulla Elegia ja HeidiR, että piditte haastattelusta! Kiitos Heidille tuosta linkkivinkkauksesta! Kävin lukemassa kiinnostavan tekstin, jota en ollut aiemmin huomannutkaan :-(. Blogivirta on tosi vuolas!
VastaaPoistaUskon, että useimmilla kirjoittajilla kirjoittamisen syy on toisaalta sisäinen ja hyvin henkilökohtainen, mutta myös tahto saada teksteille yleisö on vahva. Moni tarina ja tunne ansaitsee päästä kuulluksi taiteen keinoin. Upeaa kuulla, että runosi ovat löytäneet lukijansa.
HeidiR, tuhannesti onnea runosarjan voitosta!