Päätalo-instituutin omakustannekilpailu Möllärimestarin tämän vuoden voittajateos Hammaskeijo on hilpeä ja liikuttava kasvutarina poikakolmikosta, Mikosta, Pekasta ja Jounista. Tapahtumat alkavat vuonna 1980 poikien kotipitäjässä Taivalkoskella, kun päähenkilö Mikko sortuu väkivaltaiseen kosketusvirheeseen koripallopelissä.
Tästä tarina jatkuu kronologisesti kuljettaen poikia eloisasti sattumasta toiseen, pelien, nuoruuden ja rakkauden virrassa. Elämä vie tiivistä poikakolmikkoa yhteen ja erilleen.
Janne Nevalan kerronta on hyvin sujuvaa, ja yksityiskohdat tekevät kirjan maailmasta elävän ja konkreettisen. Sympaattisen päähenkilön sisäinen maailma ja hän-kerronta vuorottelevat oivallisesti. Tarina koukuttaa helposti, sillä Mikkoon on helppo ihastua, hänestä on helppo välittää ja syntyy halu tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Kaikki 1980-luvulla nuoruuttaan eläneet tunnistavat maailmankuvan, ja nykynuorillekin tarinassa on tarpeeksi tarttumapintaa. Pekasta esimerkiksi tulee paikallinen rokkitähti:
Nurkkapöydästä nousi nukkavieru hahmo ja käveli pöydän luo oranssi pääsylippu kädessään. Tarkkonen. Se meni seisomaan Pekan viereen ja ojensi lippua sitä kohti
- Hyvin soitit kirataa. Nimikirjoitus.
- Häh?
- Nimikirjoitus.
Pekka katseli laihaposkista valkopartaista miestä.
- Mitä sää Tarkkonen nyt oikein? Määhän oon Koskelan Pekka. Teijän naapurista.
Lopulta se nimmari pitää vain antaa.
Kirjan puolivälin paikkeilla jätetään kasarimaailma ja tullaan tälle vuosituhannelle. On aikoinaan tullut lupauduttua kummiksi kaverin lapselle, ja nyt olisi ristiäiset edessä. Vuosien jälkeen vanhat kaverit pitäisi kohdata silmästä silmään entisessä kotipitäjässä. Nevala kirjoittaa hauskasti ja tarkkakynäisesti sosiaalisten tilanteiden hankaluudesta. Hiljalleen tunnelma lämpiää, mutta ei koskaan niin välittömäksi kuin nuoruuden kultaisina vuosina.
Hammaskeijo on kirja ystävyydestä ja kasvusta. Kirja on kunnianosoitus nuoruudelle ja 1980-luvulle. Aika tasaista ja turvallista elämää Taivalkoskella elävät pojat saavat kuitenkin lukijan nauramaan ja liikuttumaan niin, että Hammaskeijoa on helppo luonnehtia hyvän mielen kirjaksi. Se sopii hyvin erityisesti monenikäisille (urheilua harrastaville) mieslukijoille, ja naislukijanakin oli mainiota tehdä matka poikien välisen ystävyyden kiemuroihin ja ajatusmaailmaan. Poikamaisia ajatuksia olisi voinut lukea enemmänkin.
Kirja ihastutti, mutta koska loppuun saakka odotin jotakin yllätystä, jotakin huippukohtaa ja käännettä, eikä sitä tullut, tiputan tähtiä hyvän perusmäärän ja jään innostuneesti odottamaan Nevalan seuraavaa.
Tähtiä 3/5.
Hammaskeijo näyttää luetun myös Kiiltomadossa.
Janne Nevala on antanut blogilleni myös kirjailijahaastettelun, joka on luvassa eetteriin parin päivän päästä. Haastattelussa keskitytään itseään kirjaa enemmän kirjoittamiseen ja julkaisemiseen.
Kiva että omakustanteetkin pääsevät välillä parrasvaloihin! Tämähän kuulostaa tutustumisen arvoiselta.
VastaaPoistaPeriaatteen tasolla kasarin aikana kasvu kiinnostaa.
VastaaPoistaKiva, kun nostat esiin omakustanteen. Muutenhan tästä kirjasta ei varmaan kuulisi mitään.
Nykyään tehdään varmaan liikaa kirjoja ja elokuvia, joissa on hirveästi yllätyksiä, kun sitten kun niitä ei välillä joissain tulekaan, niin tulee vähän höhlä ja pettynyt olo.
VastaaPoistaKivaa, että omakustanne pääsee blogistaniassa ja jopa Kiiltomadossa esiin! :) Kiinnostavan kuuloinen kirja.
VastaaPoistaElma Ilona, Mari A. & Helmi-Maaria, olen jo pitempään halunnut lukea Möllärimestari-palkittuja, jotta osaisin paremmin hahmottaa ihan aikuisten oikeesti omakustanteiden laatua. Postasin aiemmin syksyllä myös Pirkko Mattilan Auksuunista, joka sai toisen sijan tänä vuonna. Molemmat kirjat, siis Hammaskeijo ja Auksuuni, ovat kelpo kirjoja, ja Möllärimestari siis hyvä kisa, sillä se poimii muuten kirjavasta omakustannekasasta helmet esiin! Siksi on tärkeää tuoda näitä esille. Mattila on oma kirjoittajakaverini, Nevalaa en henkilökohtaisesti tunne kuin kirjan kautta hiuksenhienosti (= olen puhunut hänelle kerran ja kuunnellut pari esiintymistä).
VastaaPoistaMukavaa, että kiinnostuitte! Tämä kannattaa lukea :-).
EmAn, samaa mietin, kun tein postausta: pitääkö muka aina olla jokin selkeä käänne ja "yllätys". No, ei pidä, se on selvää! Silti jokin päähenkilö-Mikossa sai Hammaskeijossa kaipaamaan jotakin repäisyä. Ehkä alun väkivaltainen käytös koripallokentällä sai aikaan jännitteen, jonka purkautumista kaipasi koko kirjan ajan. - Yhtä kaikki, Hammaskeijo on hyvä ja kiinnostava kirja, mutta roso ei ole pahitteeksikaan muuten hyvänmielen tarinassa.
Tämä kirja pitää kyllä laittaa saalistettavien -listalle. Tuosta Möllärimestari-kilpailusta en ollut kuullut ennen kuin nyt, joten kiitos siitäkin tiedosta.
VastaaPoista