Lukudiplomi-haaste ja lasten- ja nuortenkirjallisuuden teema

Mainio Rose Impeyn Piraatti-Pete-kirja pikkulukijan hyppysissä.

Hdcanis Hyönteisdokumentti-blogissa haastoi kaikki mukaan suorittamaan lukudiplomia. Otathan sinäkin osaa? Haaste on hieno ajatus tehdä tunnetuksi tätä lasten ja nuorten lukuharrastusta esiin tuovaa tunnustusta, joka kirjallisuusdiplominakin tunnetaan. Diplomin idea on lähtöisin täältä Oulusta, mistä kuulin ensimmäistä kertaa tänä kesänä, kun vierailimme bloggareiden kanssa Oulun kaupunginkirjastossa.

Säännöt ovat Hyönteisdokumentista lainattuna tässä:

1. Valitse vapaasti luokkatasosi ja diplomi jonka haluat suorittaa. Pohjana suosittelen tuota Opetushallituksen Kunnaria, mutta vastaavat paikkakuntakohtaiset diplomiohjelmat hyväksytään myös. Ilmoita valintasi tämän bloggauksen kommenttiosiossa.

2. Seuraa diplominsuorituksen ohjeita. Tyypillisesti tarjolla on useita temaattisia lukulistoja joista kustakin valitaan luettavaksi yksi kirja niin että yhteensä luetaan 6 - 10 kirjaa. Luetuista kirjoista joko tehdään normaali bloggaus oman tyylin mukaan tai tehdään jokin diplomiohjeissa annetuista tehtävistä, tai mieluiten tietysti molemmat (kannattaa lukea ne tehtävälistat läpi, siellä on lukuisia mielikuvitusta kutkuttavia tehtäviä...)

Mahdolliset elokuvatehtävät ovat vapaaehtoisia, tällä kertaa keskitymme kirjoihin ja ajoittaisiin sarjakuviin.

3. Haaste alkaa nyt (11.10.2012), ja kouluvuoden mukaisesti päättyy lauantaina 25.5.2013. Tuosta viikon päästä, 1.6.2013 kevätjuhlissa jaetaan diplomit ja saatetaanpa jakaa stipendeinä myös muutama kirjapalkinto arvottuna suorittajien kesken (myös hyvällä yrityksellä pääsee mukaan arvontaan vaikkei koko diplomia saisikaan suoritettua).

Myös jo luetuilla kirjoilla voi osallistua, kunhan ne on lukenut 1.8.2012 jälkeen.

4. Jos lähipiirissäsi on lukeva lapsi, ota selvää olisiko hän kiinnostunut lukudiplomista ja onko hänen koulussaan mahdollisuutta sen suorittamiseen.


Minun suunnitelmani

Haluan tietysti osallistua haasteeseen omien poikieni kanssa. He eivät ole vielä koulussa, mutta alakoulun ensimmäisten luokkien diplomikirjat sopivat heidän kanssaan luettaviksi erittäin hyvin. Toiseksi valitsen pikkukoululaisten listan sen vuoksi, että ehdin diplomin ohella lukea ja kirjoittaa paljon muutakin.

Olisin valinnut haasteeseen Oulun kaupungin koulujen opetussuunnitelman kirjallisuusdiplomiohjeet, mutta Opetushallituksen Kunnari sopii rajoiltaan meille paremmin. Oulussa nimittäin diplomi suoritetaan ymmärtääkseni koko alakoulun ajan luokilla 1. - 6., kun taas Kunnarissa ensimmäinen etappi on aiemmin. Tapiiri-osio valikoituu siis meille.

Valitsen kirjoista sellaisia, joita meillä ei ole vielä luettu, ja niistä koetan poimia mahdollisuuksien mukaan tunnettuja suomalaisia kirjailijoita ja heidän tunnettua tuotantoaan. Ahkerina lukijoina olemme jo monet kirjat lukeneet, kuten esimerkiksi Tatut ja Patut, Mauri Kunnaksen kirjat ja Beskowit sekä Lindgrenit, mutta aina löytyy uutta! Kolmantena kriteerinä valinnalle pidän tietysti sitä, että poimin mukaan tietysti niitä kirjoja, joiden parissa kuvittelen pikku lukutoukkien viihtyvän.

Tässä listamme:


Lelulaatikko - Hannele Huovi: Urpo ja Turpo löytävät aarteen
Veijarit - Jukka Laukkanen: Aaveilua
Naurupulveri - Timo Parvela: Mitäs siihen sanot, isä?
Karvakorvat - Jukka Itkonen: Krokotiili hikoaa ja muita eläinrunoja
Kiipeilyteline - Maikki Harjanne: Minttu kirjastossa
Satusoppa - Elina Karjalainen: Uppo-Nallen runoaarre
Kaukoputki - Tuula Korolainen: Meidän perhe

Suoritamme poikien kanssa diplomin niin, että lapset tekevät mahdollisuuksien mukaan ja soveltaen annetut diplomitehtävät ja minä kirjoitan blogia. Tästä tulee mukavaa!


Lasten- ja nuortenkirjallisuuden teema

Aloitan Lukudiplomi-haasteen siivin samalla myös blogissani teemallisen ajanjakson, jonka aikana keskityn lasten- ja nuortenkirjoihin muutenkin. Diplomi kuuluu teemaan omalta osaltaan, mutta se elää myös omaa elämäänsä. Samoin teema kulkee blogissa oman aikansa, mutta loppuu sitten omia aikojaan diplomin vielä jatkaessa eteenpäin. Lanu-kirjat ovat vielä osittain yllätys minulle itsellenikin, mutta sekä uutta että vanhaa on joka tapauksessa luvassa.

Sadunhohtoisiin, jännittäviin ja mielikuvituksellisiin lukemisiin!

Ylpeys ja ennakkoluulo

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo. (Pride and prejudice. 1813.) 2012. (Sivuja 101.)

Jane Austenin klassikkoromaani Ylpeys ja ennakkoluulo pystyy yllättämään lukijansa aina yhä uudelleen - modernisuudellaan. Vaikka teos on kirjoitettu 1800-luvun alussa, se lähentelee nykyproosaa juoniasettelullaan. Tämä ohut klassikkoromaani on koulujen suosikkilukemistoa, ja moni kirjanystävä nimeääkin teoksen suurimmaksi kirjaksi kautta aikain. Ei ihme, sillä teema on ikuinen ja jokaista koskettava.

Spoilerivaroitus: seuraava juoniselostus sisältää paljastuksia:

Ylpeys ja ennakkoluulo alkaa, kun aikuisuuden kynnyksellä oleva Elizabeth lähtee tyttökouluun Lontoon vilinästä hieman rauhallisempaan Readingiin. Elizabeth on kuin ilmetty "ennakkoluulo". Hän suhtautuu koko ympäristöönsä varauksellisesti ja torjuvasti. Hän pitää readingläisiä maalaistolloina ja nostaa itseään ajatuksissaan muiden yläpuolelle. Elizabethin  ajatuksenjuoksu on hupaisaa luettavaa, josta lukijan on helppo löytää myös itsensä omien ennakkoluulojensa keskeltä.

Tyttökouluun saapuu Elizabethin  kanssa samalle luokalle myös Margareth, readingläisen ylhäisöperheen kuopus. Margareth puolestaan on pesunkestävä "ylpeys". Hän ei suostu rooliin, jota Elizabeth hänelle tarjoaa, vaan kylmäverisesti houkuttelee Elizabethin ystäväkseen antamatta piiruakaan periksi omista arvoistaan ja asenteistaan. Elizabeth nimeää Margarethin ystävyyden solmimisseremonioissa herra Darcyksi heidän yhteisen englanninopettajansa mukaan, ja nimi aiheuttaa myöhemmin lukuisia hulvattomia sekaannuksia tyttökoulussa. Yhteisestä hauskanpidosta huolimatta Margarethin ylpeys ei kuitenkaan anna lupaa unohtaa Elizabethin aiempaa käytöstä, joten ystävyyttä koetellaan moneen otteeseen. Austenin ihmissuhdekuvaus on riipivän tarkkanäköistä.

Tyttöjen suhteesta kehkeytyy vähitellen niin läheinen, että tarkkasilmaisimmät lukijat kautta aikain ovat tulkinneet Austenin kynänjäljen kuvaavan lesbosuhdetta, mikä kirjan ilmestymisaikaan 1800-luvun alussa on tietysti ollut ennenkuulumatonta. Lesbolaisuus ei kirjassa ole kuitenkaan pääosassa, ja intiimimpien kohtausten voi katsoa verhoutuvan kiihkeän luontokuvauksen suojiin, joten myös muunlaisille tulkinnoille jää kosolti sijaa.

Ennen kaikkea Ylpeys ja ennakkoluulo on kaunis tarina ystävyyden syntymisestä ja sen muutoksista, mutta pohjimmiltaan kuitenkin teos on ylistys rakkauden kaikkivoipaisuudelle. Austenin kepeä tyyli, ironinen ote ja mutkikas juonikuvio kestää aikaa yhä yli 200 vuoden jälkeenkin!

Ensi kertaa luin Ylpeyden ja ennakkoluulon koulussa, kun teoksesta tuli kirjoittaa kirjallisuusessee. Voi, olisipa tuo teksti vielä tallella! Huomasin, miten hyvin edelleen pystyn eläytymään tämän ikiromaanin maailmaan, vaikka omista kouluvuosista on jo aikaa. Suosittelen jokaiselle, nopealukuistakin romaania etsivälle!

Tähtiä: 5/5.

Kirjasta on kirjoitettu myös täällä, täällä ja arvio löytyy myös täältä.