Kurkistus viikon taakse kirjamessuille

Sunnuntaiaamuna kirjamessuilla oli lauantaita rauhallisempaa.

Kirjamessuilin Helsingissä lauantaina 25. ja sunnuntaina 26. lokakuuta. Päätavoitteeni oli tavata muita kirjabloggareita ja päivystää kirjabloggaajien sohvanurkkauksessa Boknäsin osastolla. Olin poiminut messuohjelmasta muutaman tärpin, joihin ajattelin osallistua, jos sopivasti aikaa jää.

Lauantaina pyyhälsin suoraan Oulun-koneesta Messukeskukseen ja WSOY:n ja Tammen järjestämälle kirjabloggareiden brunssille, joka oli jo hyvää vauhtia menossa, kun pääsin mukaan. Ehdin kuitenkin kuulla kolmesta erittäin kiinnostavasta uutuuskirjasta, jotka kaikki lähtivätkin messuilta mukaani siitä huolimatta, että olin pelkkien käsimatkatavaroiden kanssa matkustavana päättänyt olla ottamatta messumatkalta mukaani ainuttakaan kirjaa.

Ella Kanninen juonsi ja haastatteli kirjailijat kirjabloggareiden
brunssilla. Haastattelussa Paolo Giordano.

Ensimmäinen kirjoista on Riina Katajavuoren Wenla Männistö. Sen isättömyysteema ja kytkökset Seitsemään veljekseen nostivat kiinnostukseni siihen pisteeseen, erttä kirja oli saatava. Toiseksi norjalaiskirjailija Kim Leine kertoi tiiliskivestään nimeltä Ikuisuusvuonon profeetat sellaisia juurevia kuvauksia, että uteliaisuus heräsi. Aika näyttää, miten tiiliskiven kanssa käy. Kolmanneksi Paolo Giordano Italiasta kertoi kirjastaan Ihmisruumis. Giordano on toimittaja, joka oli pyytänyt päästä Afganistaniin juttukeikalle. Tuosta matkasta on jalostunut Ihmisruumis, joka on siis eräänlainen sotakirja, jonka Giordano on kirjoittanut ilman omakohtaista kokemusta sotimisesta. Se on kirjakolmikosta ehdottomasti kiinnostavin. Neljänneksi poimin vielä mukaani Jari Järvelän Särkyvää, jonka takakansiteksti ja prologi liikuttivat minua niin, etten pystynyt jättämään kirjaa koditta.

Johanna Lundholm ja Teresa Välimäki ihastuttavan uutuuskirjansa kanssa.
Testaan reseptejä ja bloggaan joulukirjasta lähiaikoina! Maiskis...

Niinpä käsimatkatavarani olivat paisahtaneet, ja kun vielä messuilta ostin tuliaisiksi lapsille Mauri Kunnaksen Herra Hakkarainen harrastaa ja sain ruokamessuilta mukaani Teresa Välimäen ja Johanna Lundholmin Hyvää joulua -keittokirjan, jouduin lainaamaan tilaa messutuliaisilleni kaverin laukusta. Maltillinen kirjakasa joka tapauksessa, eikö vain?

Kirjabloggareiden sohvalla
bloggarikollega ja kirjailija Paula Havaste,
jonka kanssa keskustelimme muun muassa lukulaitteista
ja ruoanlaitosta.

Kirjabloggareiden sohvanurkkauksessa oli juuri niin kivaa, kun etukäteen ajattelin - tai oikeastaan päivystäminen oli mukavampaa, kuin osasin odottaa. Lauantain kohokohta oli se, kun juttelin pitkään kirjoittamisesta erään kirjoittamiskärpäsen pureman saaneen kanssa. Sellaisessa hetkessä on aina jotakin tavattoman sykähdyttävää, kun yhteisen innostuksen kautta löytyy yhteys ja vuorovaikutuksen riemu. Sunnuntaina hienoja hetkiä oli paljon, muun muassa kirjailijatapaamiset, kustantamojen esittäytymiset, kirjavinkkaukset ja tietysti muut paikalla pyörähtäneet bloggarit.

Bloggari yhdessä mielipuuhassaan:
lukemassa ja antamassa tekstistä palautetta.

Omaan messuohjelmaani olin tärpeiksi poiminut lähinnä lastenkirjoja käsitteleviä esityksiä. Ainoa haastattelu, johon ehdin, oli minun ja poikieni yhteisen idolin Mauri Kunnaksen esiintyminen Aleksis Kivi -lavalla. Emma Alftan haastatteli Kunnasta uutuuskirjasta Herra Hakkarainen harrastaa. Itse kävin esityksen jälkeen kiittämässä Kunnasta kaikista kirjoista, jotka ovat antaneet minulle ja pojilleni valtavasti iloa ja oppia, ja utelin tulevista. Kirjailija-piirtäjä paljasti, että uusi työn alla oleva teos on Koiramäkeä. Odotamme kuumeisesti!

Mauri Kunnas.

Olin Helsingin kirjamessuilla pitkän tauon, ehkä noin kymmenen vuoden jälkeen. Matka kannatti ehdottomasti! En oikein jaksa messuhulinaa kovin kauaa kerrallaan, mutta ensi kerralla koetan siitäkin huolimatta - ja sen tähdenkin - suunnitella ohjelmani vielä huolellisemmin. Messuilla on oma valtava voimansa, ja kirjabloggareiden oma soppi toimi keitaana messumaassa. Kiitos kaikille!

Kirjamessuilla

Olen mukana Helsingin kirjamessuilla lauantaina 25. ja sunnuntaina 26.102014!

Kirjabloggareiden kulmauksessa Boknäsin osastolla 6g85 päivystän sunnuntaina keskipäivän molemmin puolin. 

Tuu moikkaan!

Lukuintoa hakemassa Oulussa 2.9.2014

Osallistuin tänään valtakunnallisen Lukuinto-hankkeen teemavuoden avajaisjuhlallisuuksiin Oulussa. Hankkeessa vahvistetaan koulujen, kirjastojen ja kotien yhteistyössä lasten ja nuorten monipuolista lukuharrastusta, joka on viime vuosina jonkin verran - huolestuttavasti - hiipunut. Teemavuoden aikana syntyneitä hyviä lukemiseen innostavia keinoja esitellään ja levitetään valtakunnallisesti. Kokeiltuihin ja toimiviksikin todettuihin konsteihin voi tutustua Lukuinnon verkkosivuilla ja vuoden ajan Lukuinto-tapahtumissa ympäri Suomen.

Lukuinto on merkittävä ja tärkeä hanke. Me kirjabloggaajat ja -harrastajat emme ehkä tule lukemishuumassamme ajatelleeksi, että tekstinymmärtämisen taito ei ole itsestäänselvyys. Luetun tekstin (kirjallisen, kuvallisen tai auditiivisen) ymmärtäminen on avain kaikkeen muuhun oppimiseen. Lukutaito ja lukuharrastuneisuus ovat avaimia aktiiviseen yhteiskunnan jäsenyyteen, todettiin avajaispuheenvuoroissa moneen otteeseen. Valtiosihteeri Kari Anttila kertoi juhlaväelle, että EU:ssa ollaan yleisesti huolissaan lukutaidosta, sillä peräti 24 %:lta kaikista yli 15-vuotiaista eurooppalaisista puuttuu yhteiskunnassa tarvittava lukutaito. Siis ajatelkaa, 24 %:lta meidän eurooppalaisistamme! 

Suomessakin lukuharrastuneisuus kulkee käsi kädessä niin luetun ymmärtämisen taitojen kuin koulumenestyksen kanssa ja on sekä sukupuoli- että sosiaaliryhmäsidonnaisia. Pojat lukevat tyttöjä vähemmän, ja alemmissa sosiaaliluokissa luetaan ylempiä vähemmän, kertoi professori Jouni Välijärvi. Jokainen voi päätellä, mitä tämä tekee näiden ryhmien oppimisen edellytyksille.

Lukemisen haasteista huolimatta Lukuinto-teemavuosi starttasi upeasti! Alussa soljuimme tunnelmaan kauniin Soittorasian siivin -balettiesityksen tahdittamana. Tilaisuudessa julkistettiin Lukuinto-lähettiäät Siri Kolu, Aleksi Delikouras ja Agneta Möller-Salmela, joista kaksi ensimmäistä toimivat myös juhlan juontajina aivan mainiolla tavalla. Aleksi Delikouras jopa heitti lavalla voltin, ja jopa se oli komeaa! Lähettiläät ovat totisesti tekijät paikallaan. Siri Kolu kaipasi toiminnan pöhinää kirjojen ympärille, ja Aleksi Delikouras taas kohtaamisia nuorten lukijoiden kanssa. Delikouras haluaa myös julistaa, miten lukeminen on coolia - omasta mielestäni usein jopa seksikästä! Beat it! 

Pohjoissaamella räppäävä Ailu Valle vetäisi hienon kappaleensa Dušši dušše duššat - Turha vain tuhoutua ja kertoi kokemuksiaan erilaisista kielenopettamisen tavoista, kuten rap-tekstien teosta. Helsingin kirjastotoimenjohtaja Tuula Haavisto valotti kirjastojen muuttuvia rooleja ja antoi vinkkejä myös koulujen ja lukuharrastajien käyttöön (katso linkit alla). Kirjastojen palvelut tukevat käyttäjiensä kansalaisuutta kirjavalla tavalla. Haavisto sanoi, että kirjastoista haetaan jopa Kelan ja pankkien palveluita, mutta kirjastot keskittyvät tietysti olennaisimpaan omalla alueellaan. 

Kirjastot ovatkin kehittäneet mitä upeampia toimintamuotoja lukuharrastajille: lukukoirat, yllärikassit, lukuvalmentajat, kirjavinkkaukset ja aivan ihastuttava novellikoukku, jossa yksi lukee ja muut virkkaavat tai kutovat tarinaa kuunnellessaan! Kirjastojen haasteena Haavisto näki muun muassa sen, miten fyysistä olomuotoa vailla olevat e-aineistot voidaan pitää esillä. Onko teillä omista kirjastoistanne kokemusta tästä tai omia ideoita e-aineistojen esillepanoon?

Lukuinto-teemavuoden avajaiset tarjosivat monenlaista herkkua, jota kaikkea en valitettavasti pysty kerralla kattamaan tähän pöytään. Juhlan päätteeksi kuulimme aivan mainiota Oulu Youth Jazz Orchestraa. Tallenne tilaisuudesta näkyy myöhemmin Kirjastokaistalta, ja Lukuinto-tapahtumia järjestetään ympäri Suomen seuraavan vuoden aikana. Kannattaa mennä mukaan!

Linkkejä:
Lukuinto
Lukuinto-lähettiläiden tervehdykset
Kirjastot.fi
Kirjasampo.fi
Kirjastokaista.fi
Kirjatti

Musteklubi Oulussa 10.1.2014

Oululaisen kirjoittajayhdistys Huutomerkki ry:n isännöimä vuoden ensimmäinen Musteklubi pidettiin perjantaina 10. tammikuuta Nuclear Nightclubissa. Olin mukana - erityisesti siitä syystä, että Vartiaisen Jere oli tapahtumassa esittämässä runoja esikoiskokoelmastaan Kirjoitin tämän kärpäspaperille eikä se tarkoita paljon mitään. Illassa oli kyllä muitakin herkkuja tarjolla, sillä illan musiikista vastasi Kauko Röyhkä, ja muita kirjailijavieraita olivat Heli Slunga ja esikoisteoksensa Marras julkkareita viettänyt Sami Lopakka.

Tilaisuus pääsi yleisöryntäyksestä johtuen starttaamaan myöhässä käyntiin, mutta mitäpä siitä. Tunnelma oli hyvä, ja ohjelman alkua odotellessani minulla oli loistava tilaisuus jutustella Jeren kanssa ensimmäistä kertaa kasvotusten hänen kokoelmastaan ja kirjoittamisesta. Olihan ilo tavata!

Musteklubin avasi Kauko Röyhkä soolokeilallaan. Hän kertoi esittävänsä akustisesti herkkiä kappaleitaan, sillä illan päätteeksi pääsisimme rokkaamaan. Kuulimme ainakin Lauran, Pahan maan ja Talon meren rannalla.

Kitara ja mies.

Kirjailijoina paikalle saapuneista vieraista ensimmäisenä esiintyi Sami Lopakka. Nuclearin äänentoisto ja yleisön vellonta oli sen verran ristiriidassa keskenään, että meidän pöytäämme oli haastattelusta hankala saada selvää, ikävä kyllä. Lopakan Marras on kuitenkin jokseenkin puolifiktiivinen teos, joka nojaa Sentenced-orkesterissa soittaneen kirjoittajan omiin kokemuksiin. Vasta julkaistusta kirjasta on ehtinyt kirjoittaa jo ainakin Taika Kirjasfäärissä. Marraksen on lukenut myös Minna, jonka terveiset vein kirjailijalle henkilökohtaisesti perille: Minna tykkäsi erityisesti Marraksen huumorista. Kirjailija oli palautteesta otettu.

Sami Lopakka kertoo esikoisestaan Marras.

Lopakan jälkeen Heli Slunga esitti runojaan yhdessä Kaaoskoneiston Eeva-Maria Kauniskankaan kanssa. Esitykset olivat tuttuja Karamellipaperihame -performanssista. Slunga on aina ihanan reipas ja rohkea lavalla! Pidin.

Lopulta Jere sai vuoron ja esitti hienosti tuotantoaan, vaikka yleisö ei ehkä enää ollut skarpeimmillaan. Olen sitä mieltä, että runo herää eloon lausuttuna, ja niin kävi nytkin. Erityisesti kirjoittajansa esittämänä säkeet saavat ilmaa ja uutta merkitystä sisäänsä. Tunnelmia voi lukea myös Jeren blogista Words like turds.

Jere Vartiainen otti upeasti lavan haltuunsa. 

Illan päätteeksi alussa annettu musiikkilupaus lunastettiin, ja yleisö, minä eturivissä muiden mukana, pääsi rokkaamaan Kauko Röyhkän ja oululaisen Maurice Whitle Sports (France) -kokoonpanon johdolla. Monia klassikkoja kuultiin, kuten Paska kaupunki, Kävelen, Kanerva ja Ihmisen paras ystävä. Ja meillä oli hauskaa! Hieno ilta.

Loppuillan tunnelmaa. Bassossa Huutomerkki ry:n tuottaja Kari Miettunen.

Pauliina Rauhala ja Taivaslaulu Oulun kaupunginkirjastossa

Torstai-iltana 21.11. Oulun kaupunginkirjaston Pakkalan sali oli täynnä, kun esikoiskirjailija Pauliina Rauhala oli saapunut kertomaan upeasta teoksestaan Taivaslaulu. Minä olin tietysti myös mukana. Rauhalaa haastatteli kirjastotoimen apulaisjohtaja Maija Saraste.

Aluksi Rauhala kertoi kirjoittamisestaan, mikä olikin toiselle kirjoittavalle mielenkiintoista kuultavaa. Taivaslaulun kustantaja Gummerus oli kahden päivän jälkeen käsikirjoituksen lähettämisestä ottanut kirjailijaan yhteyttä kustannussopimuksen toivossa, mutta kaksi muuta isoa kustannustaloa oli hylännyt käsiksen. Voi heitä! 

Taivaslauluhan on ollut suurmenestys. Ajatus kirjasta Rauhalalla syntyi jo yli viisi vuotta sitten, josta kului vielä pari vuotta, ennen kuin hän ryhtyi työstämään ajatusta käsikirjoitukseksi. Kirjoittamisen mahdollisti perheen muutto entiselle kotiseudulle Ouluun ja Rauhalan jääminen perheen yhteisellä sopimuksella pois työelämästä. Teemoista Rauhalalla oli jo alun perin valmiina naisen väsyminen ja siihen solmittu rakkaus.

Kirjoittamistyö vei aikaa noin kaksi vuotta. Valmiina oli alku, keskikohta ja loppu, jonka jälkeen Rauhala halusi palautetta ja lähestyi menestyksekkäästi kustantajaansa. Gummeruksen kanssa teos työstettiin rauhassa ja huolella loppuun, Rauhalan mukaan vanhanajan hyvässä kustannusyhteistyössä, kunnes Taivaslaulu julkaistiin syksyllä. Siitä lähtien kirjailijaa on viety.

Taivaslaulusta puhuttiin tilaisuudessa paljon, ja Rauhala luki teoksestaan katkelmia. Kiinnostavaa oli se, että Maija Saraste vertasi Taivaslaulua Virginia Woolfin Omaan huoneeseen. Rauhalan mukaan hän ei ole Omaa huonetta teokseensa kirjoittanut, mutta minusta Sarasteen vertaus oli todella osuva. Toinen kiinnostava seikka Taivaslaulusta paljastui, kun Rauhala kertoi mieslukijoiden pitävän kirjan päähenkilönä Aleksia. Kenties luonnollista, mutta yllättävää!

Tilaisuuden liikuttavin hetki oli se, kun senioripuolelle kääntyvä mieshenkilö antoi Pauliina Rauhalalle lukijapalautetta. Hän kertoi vuodattaneensa kyyneliä lukiessaan Viljan ja Aleksin tarinaa. Kyyneleet taisivat olla koko täyden salin kuulijoiden silmissäkin, sillä niin koskettava ja herkistävä tilanne oli.

Sain Rauhalalta tilaisuuden lopuksi omakätiset terveiset, jotka tekin näette alla. <3

Kirjabloggareita koolla Oulussa

Oulun kaupunginkirjaston vanhoja aarteita.

Lokakuinen ensilumen peittämä Oulu ja lauantai-iltapäivän tunnit. Bussi liukastelee mukulakivillä - myöhässä. Minä nousen kaupungintalon takana ulos autosta ja kiiruhdan koroillani kohti Oulun pääkirjastoa. Loppumatkan juoksen Oulujokisuistossa ohi sauvakävelevän vahnemman rouvashenkilön. Olenko jo myöhässä?

Tasan kello kaksi huomaan helpotuksekseni tutut hymyt kirjaston ala-aulassa. Mahtavaa - koolla on myös joukko uusia tuttavuuksia, joskin blogeista jo tuttuja. Emäntänämme toimineen Jaanan, Villasukan ja Elma Ilonan olen tavannut jo aiemmin, ja Minna, Niina T., Kaisa, MeTu tulivat nyt tutuiksi. Mainiota!

Jaana kuljettaa meitä pitkin kirjastoa ja kertoo muun muassa faktoja huikeista lainausmääristä, lehtisalin lehtimääristä ja kirjaston palveluista. Keskustelemme kirjaston hankinnoista ja muun muassa palvelumaksuista, joita pidetään kohtuullisina. Knoppina paljastuu sekin, etteivät palvelumaksut kata palvelusta aiheutuvia kustannuksia, mutta kirjastohan onkin julkisvaroin rahoitettu palvelu, johon meillä suomalaisilla on etuoikeus!

Kaleva-lehtiä sadan vuoden takaa.
Kukahan on kauniisti kirjaillut
tekstit seluksiin omin käsinsä mustekynällä?

Ihastelemme Jaanan työhuoneen ikkunasta avautuvaa maisemaa Pikisaareen ja käymme maakuntakokoelmahuoneessa, joka on Jaanan omaa valtakuntaa. Musiikkiosastolla saan yllättäen paljon uutta tietoa, kun kirjastovirkailija ja muusikko Ilkka Järvenpää kertoo meille työstään ja musiikkiosaston palveluista. Jos olisin muusikko, toinen kotini olisi kirjasto! 

Kuljemme läpi remontissa olevien huoneiden ja päädymme varastoon, jonne ei yleensä kirjastonkävijät pääse. Varastossa hoidetaan paitsi kirjojen ja lehtien säilytystä, myös hankintaa ja poistoa. Poistettavista kirjoista Jaana kertoo osan menevän myynnissä, osan lähtevän kierrätykseen. Varastossa on monia aarteita, joista tämän postauksen pari kuvaakin kertoo.

Kun oli aika hyvästellä kirjasto, jatkoimme vielä porukalla Rotuaarille kahvin ja leivonnaisten ääreen Cafe Biskettiin tutustumaan lisää toisiimme ja juttelemaan kirjoista ja bloggauksesta. Joukkomme on moninainen, mikä on rikkaus. Punokaamme lisää juonia, kamut! 

Oli iso ilo! <3

Lukekaa myös, mitä Villasukka kirjahyllyssä on tapaamisestamme kirjoittanut!
EDIT 26.10. Kannesta kanteen -blogissa myös fiiliksiä viikon takaa.

Muusajuhlien Oma ääni -kirjoittajapaja ja Muusaklubi

Oulussa vietettiin juhlaviikkoja elokuussa. Juhlaviikkojen osana sanataidefestivaali Muusajuhlat pidettiin nyt jo kymmenettä kertaa. Onnea ja menestystä jatkossakin! Tänä vuonna muusailin viime vuotta vähemmän, mutta anti saattoi olla jopa painavampi.

Osallistuin nimittäin lauantaina 17.8. Oma ääni -kirjoittajapajaan, jossa tunnusteltiin oman äänen erilaisia nyansseja. Muutaman tunnin aikana ehdimme mainiossa joukossa paljon. Tekstiä syntyi monta sivua pelkkien harjoitusten myötä, ja mikä tärkeintä, kesälusmuilun jälkeen kirjoittaminen tuntui tavattoman hyvältä! Parhaiten pääsin vauhtiin harjoituksissa, joissa jonkun esineen kautta tehtiin näkökulmaharjoituksia: annettiin ääni esineelle, ja esineen kautta lähestyttiin omakuvaa. Jeah! Ohjaajana toimi kirjailija, yhteisötaiteilija Timo Harju.

Monella tavalla antosa oli muun muassa sekin harjoitus, jossa kirjoitimme toisistamme runomuotokuvan. Melenkiintoista nähdä ja kokea, mitä toinen minusta ajattelee ja mitä minussa näkee. Aikamoista! Omassa muotokuvassani vilahti venäläinen nainen. Auts :)! Kirjoittaminen toisesta ihmisestä on hyvin paljastavaa, mutta kovin innostavaa.

Lisäinspiraatiota haimme Oma ääni -työpajan jälkeen oman kirjoittajaryhmämme tapaamisesta aluksi hyvän ruoan äärellä ja sen jälkeen omassa työpajassamme, jossa luimme tekstejä toisillemme ja annoimme ja saimme palautetta. Sitä sorttia saisi olla säännöllisesti! 

Loppuiltaa vietimme jaksavimpien kesken Muusaklubilla Nuclear Nightclubissa, jossa ohjelmassa oli Muusa-kirjoituskilpailun voittajien julkistaminen, improvisaatiorunoutta, akustista musiikkia, otteita Oulun kaupunginteatterin Mielensäpahoittaja-esityksestä ja psykorokkia. Kirjoituskisan voitti Heli Määttä Oulusta. Onnea! Olipa kaikkinensa mukavaa, ja uusia upeita ihmisiäkin tuli tavatuksi! Illassa esiintyi mieletön Bird Cherry.

Bird Cherry veti Nuclearissa loistokeikan.

Muusajuhlia ja juhlaviikkoja vietetään taas ensi vuonna. Kaikki mukaan! 

Eläväistä elokuuta!

Luen ja kirjoitan herää kesäuniltaan. Johan on ollut suvi! 

Elokuu on tuonut taas sykettä päiviin, kun tavallinen vuorokausi ei tunnu riittävän mihinkään. Esitän vuorokauteen vähintään 24 lisätuntia. Eikös se kelpaisi teille muillekin etenkin nyt lomakauden kääntyessä loppuunsa?

Yksi elokuun elämyksellisimpiä kokemuksia on ollut elokuva Kekkonen tulee, jonka ennakkoesityksen sain nähdä perjantaina Oulun parhaassa elokuvateatterissa Starissa. Näyttelijätyö on pääosin aivan hulppeaa (erityismaininta nuorelle pääosan esittäjälle Wilma Rosenqvistille ja muille naisnäyttelijöille), kuvat ovat kauniisti sommiteltuja ja elokuvan idea järjettömän rautaisa, pereustuuhan se oivaltavalla tavalla Pia Pesosen novellikokoelmaan Urho Kekkonen straße. Käykäähän katsomassa - ensi-ilta on 16.8.!

Kesä on kulunut leppoisasti osin kirjojen, vähemmän kirjoittamisen ja eniten oman itseni ja perheeni kanssa. Kulttuuria on harrastettu muun muassa museoita, kesäteattereita ja musiikkitapahtumia kuluttaen. Valopilkkuina mainittakoon Risto Räppääjä Tampereen Komediateatterissa ja Peter Pan Oulun Ylioppilastetatterin esittämänä Byströmin pihalla.

Syksykään ei näytä kovin apealta, sillä Ilmakitaran MM:n loppukilpailu on tulossa pian Oulun Rotuaarille ja Muusajuhlat laittavat liikkeelle sanataideharrastajia. Oulun kaupunginteatterissa nähdään mahtava syyskausi, kun uutuuksina estradille tuodaan muun muassa Lindgren-suosikkini, iki-ihana Ronja Ryövärintytär ja pikkujoulutunnelmainen (?) Housut pois.

Blogissa on jatkossa luvassa entistä vapaampaa tarinaa lukemisesta, kirjoittamisesta ja kaikesta muusta kulttuurista. Linja säilyy raskaistakin aiheista huolimatta kepeänä ja yhtä linjattomana kuin aikaisemminkin. Se on helppo luvata.

Ihanaa, värikylläistä syksyä! Mahtavaa huomata, että täällä on uusia lukijoitakin mukana - tervetuloa! <3

Eilen vietettiin satupäivää...

... vaikka oikeastaan satupäivä on tänäänkin ja joka päivä!

Silti Sadun nimipäivään ajoittuva kansallinen teemapäivä on paikallaan. Kirjastot ja teatterit ympäri maan osallistuvat panoksillaan ohjelman järjestämiseen, päiväkodeissa ja kouluissa tempaistaan satujen merkeissä ja kotona on erityinen syy käpertyä kirjan kanssa tavallista pidemmäksi aikaa nauttimaan ja jättää syksyn koleus seinän taa. Tänä vuonna satua juhlittiin viidettä kertaa.

Minulla satupäivän avasi paikallisbussissa heti aamutuimaan Hanna van der Steenin Kirous, josta kirjoitan postauksen lähiaikoina. Kohtuullisen pitkä työmatka menee kuin itsestään, kun on hyvä kirja kaverina!

Iltapäivällä lepäilimme lasten kanssa kera kirjojen. Esikoinen toivoi Mauri Kunnaksen Aarresaarta ja kuopus prinsessasatukirjasta Tuhkimoa.

Tapahtumiin emme tänä vuonna päässeet harmiksemme osallistumaan.

Mauri Kunnas: Aarresaari. Otava 2012.

Kunnaksen Aarresaari on mukaelma Robert Louis Stevensonin samannimisestä klassikkoteoksesta, joka julkaistiin jo vuonna 1883. Kunnaksen kirjan etusivulla mainitaankin, että kyseessä on kunnasmainen versio. Juoni kulkee kuitenkin aika tavalla sen mukaan, mitä esimerkiksi Wikipedia Stevensonin Aarresaaresta kertoo. Kunnaksen kirja sopii hyvin monenikäisille lapsille alle kouluikäisestä ylöspäin edellyttäen, ettei lapsi tai tämän vanhempi (!) kavahda kirjallista ja koiramaista merirosvotaistelua, kidnappausta ja romminjuontia. Alkuperäiseen verrattuna Kunnaksen versio on joka tapauksessa arvatenkin kiltihkö.

En tarkkaan ottaen tiedä, mitä näistä uudelleenlämmityksistä oikein ajattelisin. Disneyn versioita erilaisista klassikkosaduista hieman vieroksun, mutta sulatan ne lievä muovin maku suussa päivä päivältä aina helpommin. Mauri Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä on taas mitä mainioin! Meillä luetaan sitä aina vain uudestaan, ja lapset pitävät siitä kovasti. Aarresaari ja Kunnaksen niin ikään lämmittelemä Robin Hood kuuluvat ehkä näiden välimaastoon.

Koska poikamme rakastavat merirosvotaruja, Aarresaari osui ja upposi. Erityisesti esikoinen tietää jo vanhastaan lasten tietokirjoja kahlanneena, että Aarresaari on kuuluisa merirosvotarina. Voihan olla, että Kunnaksen versio toimii yllykkeenä tarttua Stevensonin alkuperäiseen, kun oma lukutaito karttuu!

Tuhkimo taas on kaikkien tuntema ikivanha kansansatu, alun perin Kiinasta jo 860-luvulta. Tarina muistetaan myös Grimmin saduista. Disney on tehnyt siitä vuonna 1950 piirroselokuvan ja tarinaa on esitetty ikivihreänä teattereissa ympäri maailman. Me luimme tarinan Disneyn prinessasatukirjasta, joka on kuopuksemme liikuttava oma valinta kirjastosta viime käynniltä.

Tuhkimo antaa lapselle tilaisuuden pohdiskella ainakin hyvän ja pahan eroa, sisaruussuhdetta, perheen sisäisiä suhteita, oikeudenmukaisuutta ja omia mahdollisuuksiaan puhjeta kukkaan kuin sadun prinsessa. Tarinasta on luonnollisesti monia versioita, joista Disneyn tulkinta on kauneimmasta - voisiko sanoa jopa siirappisimmasta - päästä.

Iltasatuna pojat kuulivat jo useamman illan jatkunutta Peppiä. On siinä vasta lapsi!

Mitä sinä teit satupäivänä? Miten suhtaudut tarinoiden uudisversioihin?

Turun kaupunginkirjaston vieraana

"Hyvää huomenta", toivotti minulle suosikkikaupunkini Turku komeasti lauantaina 6.10. 

Tori oli jo jakamassa syksyisiä antejaan kaupunkilaisille ja aurinko loisti ortodoksikirkon kupoliin niin kuin se vain voi sadepäivän jälkeisenä aamuna loistaa.

Oli alkamassa upea päivä! Kirjabloggaajan oli tarkoitus tavata pari bloggaajakollegaansa ihka ensimmäistä kertaa ja tutustua viljalti kehuja keränneeseen Turun kaupunginkirjastoon oman henkilökohtaisen oppaan, Erjan, vieraana.

Kulman takana Turun kaupunginkirjasto jo odottikin.

Asmo Jaaksin suunnittelema vuonna 2007 käyttöön otettu uudisosa on

mykistävän upea.

Kaikki eivät modernista muotokielestä välitä, mutta minulle tämä on henkeäsalpaavan puhutteleva kokonaisuus. Etäämpänä vasten Turun tuomiokirkon tornia näkyy punaisessa tiilivuorauksessa

vanha, juhlava ja ryhdikäs kirjastotalo vuodelta 1903. Vanha osa on edelleen myös käytössä.

Kirjastossa ensimmäisenä tulijan vastaanottaa mielikuvitusta kutittava lastenosasto Saga, jota hallitsee muun muassa katossa koko osastoon näkyvä Zeppelin.

Seuraavan kerran Turussa perheen kanssa käydessäni

tuon lapset tänne koko päiväksi lukemaan!

 Paitsi lukea, Sagassa voi myös viihtyä! Kirjahyllyihin on upotettu vitriinejä esillepanoa varten. Turun kaupunginkirjaston henkilöstö on kyllä valtavan taitavaa väkeä! 

Tätä lohikäärmeenkukistusinstallaatiota meidän pikkuritarit jaksaisivat tuijottaa siihen saakka, kun he  oivaltaisivat, että näitä asetelmia on kulman takana lisääkin!
Niitä on jopa

lattiassa!

Sagassa kelpaa lukea! Huomaattehan, miten upeasti vanhat kirjastotalot ovat osa modernia kokonaisuutta? Istuisitko sinä rahille vai pötköttäisitkö ehkä tuossa renkaassa,
johon sopii yhdessä parin muksunkin kanssa?

Shhh... Hiljaista lukutilaa lastenosastolla?

Ehkä pulina ja kirjainnostus annetaan täällä helposti anteeksi?

Tietokirjojen puolella toisessa kerroksessa tunnelma rakentuu

Zeppelinien ja ritareiden sijasta

pitkälti seinillä ornamentein huokailevien Saara Ekströmin

Alkukirjain-teoksen ympärillä.

Yksityiskohta Alkukirjain-teoksesta, joka on muotoonsa inspiroitunut

keskiaikaisista käsikirjoituksista, joissa tapana oli lukujen alkukirjaimet

koristella koko sivun kiertävin ornamentein.

Teoksen rönsyissä on mielen rajatonta liikkua!

 Tieto-osaston rauhallinen lukunurkka on melkein kuin parveke! 

Kaunokirjallisuuden osasto on sijoitettu kaupunginkirjaston vanhempaan osaan.

Tiloissa on juhlavuutta ja historian havinaa.

Pentti Saarikoski -näyttely oli aseteltu osaston keskelle kirjoituspöydän ääreen.

Saarikoski-teema jatkui ihastuttavasti myös runokirjojen katveessa.

Yhtäkkiä tuli ilahduttavasti lisää tuttuja bloggareita vastaan:

Nämä keinutuolit kutsuvat lukupiiriläisiä Turussa kirjojen äärelle.

Tulisitko sinä keskustelemaan tähän huoneeseen vaikkapa

edellisistä tämän vuoden uutuuksista?

Kirjastoissa on myös muita osia, joihin tavallinen kirjastonkävijä ei pääse tutustumaan. Me saimme kunnian käydä muun muassa kolkuttelemassa kirjaston kellarikummituksen kulmilla ja lainausautomaatin nielun tuntemattoman tien päässä. Kummitus ei tallentunut digikameran muistikortille... joten jatkamme eteenpäin. 

Miina Äkkijyrkän vasikka

Sweet Yellow Mellow

vangitsee kirjaston sisäpihalla kirjastonkävijän katseen takuuvarmasti!

Tätä minä palaan katsomaan silmiin vielä uudestaankin!

Suosittelen kaikille.

Kiitos loistavasta seurasta, Erja & Katja! <3

Mukavan tapaamisen ja kiinnostavan kirjastokierroksen jälkeen tämän kirjabloggarin tie vei aurinkoisena syyspäivänä Turun kirjamessuille,
ja sen makuja on luvassa joskus myöhemmin.

Katja on kirjoittanut myös Lumiomenaan omasta Turun-matkastaan.

Flash mob - joukkovoimaa!

Eilen 1.10.2012 kirjablogeissa kuhisi ennennäkemöttämästi. Järjestimme kirjablogien ensimmäisen flash mobin, jonka tarkoitus oli kiinnittää huomiota plagiointiin ja nettikäyttäytymiseen. Idea oli, että kirjablogeissa kirjoitetaan sepitettyjä kirjaesittelyjä.

Tempaus oli tavattoman hauska! Paitsi että Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon juonen muuntelu oli hilpeää, muiden tekstien lukeminen oli hulvatonta (katso linkit alla!), puhumattakaan postausten kommenttien lukemisesta, joka meni jo ihan silmät vedessä nauramiseksi.

Kirjablogien ulkopuolellakin flash mobiin kiinnitettiin jonkin verran huomiota ja tempauksen idea saattiin hyvin kiinni. Esimerkiksi Parnasso, Helsingin Sanomat, City ja Dome julkaisivat jutun tapahtumasta. Osa blogien lukijoista on kuitenkin myös pahoittanut tempauksesta mielensä, osa lähtenyt moralisoimaan bloggaajia ja osa  tuominnut touhun puhtaasti lapselliseksi käyttäytymiseksi.

Mitä tämä sitten oikein oli?

Parasta on, että asia saatiin esille! Kirjablogien kävijämäärät räjähtivät eilen silmille, joten tärkeä asia on nyt monen mielessä.

Plagiointi on netin sisällöllisen laadun parantuessa entisestään lisääntynyt. Tekstejä lainataan ilman lähdeviitteitä (siis varastetaan) moniin tarkoituksiin. Paljon sitä tekevät koululaiset ja opiskelijat, mutta valitettavasti myös ammattilaiset menevät joskus sieltä, missä aita on matalin, ja lisäksi vilpillisin keinoin. Kiire ja kilpailu yllyttävät rikkeeseen.

Lainata toki saa, mutta reilusti lähteet mainiten. Korkeakoulut ovatkin viime vuosina ottaneet käyttöön sähköisiä viitteidentarkistuspalveluja, joilla voidaan tarkistaa esimerkiksi opinnäytetöiden tieteellisen kirjoittamisen laatu. On ikävää, että näin täytyy menetellä. On ikävää, että reiluun peliin ei voi vain luottaa. Hankalia asioita on pystyttävä kuitenkin katsomaan suoraan kohti ja tarttumaan niihin - joskus netissä tapahtuvan flash mobin keinoin. Jonkun on oltava se lapsi, joka uskaltaa nähdä keisarin uusien vaatteiden läpi.

Paitsi plagiointia kirjablogien tempaus toi esiin myös lähdekritiikkiä. Verkkokirjoittelua ohjeistaa muun muassa netiketti. Verkossakaan kuitenkaan kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää, kuten esimerkiksi kesällä tapaus Enkeli-Elisa meille osoitti. Liki koko kansan yhteiseksi paisuneen ja verkon etiikkaa venyttäneen kirjahankkeen uutisointiin otti kantaa myös julkisen sanan neuvosto. "Tiedotusvälineellä ei ole arvokkaampaa pääomaa kuin se, että siihen voi luottaa", toteaa Risto Uimonen.

Luottamuksen säilyttäminen oli yksi syy siihen, että flash mob -tempaus paljastettiin yhteisellä tiedotteella heti tuoreeltaan muun muassa Morren blogissa. Osa lukijoista olisi toivonut, että valheelliset kirjaesittelyt olisivat saaneet olla paljastumatta netissä paljon pidempään tai vaikka kokonaan. Paljastus tehtiin heti kuitenkin myös siksi, että tärkeämpää tässä kaikessa on ilmiön ympärille noussut keskustelu kuin pelkästään sepitteelliset juoniselostukset ja jonkun koululaisen narauttaminen.

Luen ja kirjoitan -blogiin muiden kirjablogien tavoin voi jatkossakin luottaa. Tempauksia saattaa silti olla luvassa! Lähdekritiikki on siis aina paikallaan: Kirjablogeissa, kuten kaikessa viestinnässä, vallitsevat rajoitteet: objektiiviseksi ja arvoista vapaaksi tarkoitettu viesti on aina asenteellinen ja arvottava. Kirjablogi käsitteenähän on jo kannanotto!

Kiitos kaikille, jotka olette olleet yhdessä suunnittelemassa, toteuttamassa, kommentoimassa tai seuraamassa eilistä tempausta! Lämpimästi tervetuloa samalla myös blogini uusille lukijoille!

Flash mobin tunnelmia ovat purkaneet blogeissaan myös ainakin
Kannesta kanteen -Kaisa
Ilselän Minna
Bibliofilen Disa
Aamuvirkku yksisarvinen eli Tessa
Suketus Eniten minua kiinnostaa tie -blogissa
Salla lukupäiväkirjassaan
Lumiomenan Katja.


Seuraavista linkeistä pääsee lukemaan blogistanian hauskimpia juoniselostuksia:

Aho Juhani: Rautatie: http://suketus.blogspot.fi/2012/10/juhani-aho-rautatie.html
Austen Jane: Ylpeys ja ennakkoluulo: http://luenjakirjoitan.blogspot.fi/2012/10/ylpeys-ja-ennakkoluulo.html
Canth, Minna: Anna-Liisa - http://luminenomena.blogspot.fi/2012/10/minna-canth-anna-liisa.html
Canth, Minna: Työmiehen vaimo - http://aamuvirkkuyksisarvinen.blogspot.fi/2012/10/minna-canth-tyomiehen-vaimo.html
Doyle, Arthur Conan: Baskervillen koira - http://bibliofile-x.blogspot.fi/2012/10/sherlock-holmes-ja-baskervillen-arvoitus.html
Fitzgerald, F. Scott: Kultahattu - http://www.psrakastankirjoja.blogspot.fi/2012/10/f-scott-fitzgerald-kultahattu-huom.html
Frank, Anne: Nuoren tytön päiväkirja: http://aitilukeenyt.blogspot.fi/2012/10/frank-nuoren-tyton-paivakirja.html 
Haanpää, Pentti: Noitaympyrä - http://kirsinkirjanurkka.blogspot.fi/2012/10/pentti-haanpaa-noitaympyra.html
Härkönen, Anna-Leena: Häräntappoase - http://kirjasfaari.blogspot.fi/2012/10/anna-leena-harkonen-harantappoase.html
Kianto, Ilmari: Punainen viiva - http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2012/10/ilmari-kianto-punainen-viiva.html
Kivi, Aleksis: Seitsemän veljestä - http://sbrunou.blogspot.fi/2012/10/aleksis-kivi-seitseman-veljesta.html
Meyer, Stephenie: Houkutus - http://pigeonnaire.blogspot.fi/2012/10/stephenie-meyer-twilight.html
Mitchell, Margaret: Tuulen viemää - http://kirjakissa.blogspot.fi/2012/10/margaret-mitchell-tuulen-viemaa.html
Niemi, Mikael: Aivot pellolle - http://kannestakanteen.blogspot.fi/2012/10/sodassa-ja-rakkaudessa.html
Orwell, George: Eläinten vallankumous -http://kirjamieli.blogspot.fi/2012/10/george-orwell-elainten-vallankumous.html
Rimminen, Mikko: Pussikaljaromaani - http://ilsela.blogspot.fi/2012/10/mikko-rimminen-pussikaljaromaani.html
Salinger J.D.: Sieppari ruispellossa - http://luetutlukemattomat.blogspot.fi/2012/10/jd-salinger-sieppari-ruispellossa.html
Shakespeare, William: Romeo ja Julia - http://sininenlinna.blogspot.fi/2012/10/william-shakespeare-romeo-ja-julia.html
Steinbeck, John: Hiiriä ja ihmisiä - http://kirjojenkeskella.blogspot.fi/2012/10/john-steinbeck-hiiria-ja-ihmisia.html
Waltari, Mika: Tanssi yli hautojen - http://hdcanis.blogspot.fi/2012/10/mika-waltari-tanssi-yli-hautojen.html

Oulun Muusajuhlien jälkihöyryjä

Kuvanveistäjä Kaarlo Mikkosen kädentyötä oleva
Toripolliisi-patsas on yksi Oulun
tunnetuimmista patsaista ja
suosituimmista treffipaikoista.
Toripolliisilta alkoi Kirjan ystävät ry:n
runollinen patsaskierros Muusajuhlilla.

Oulussa pidettiin Muusajuhlat 11. - 19.8.2012. Osallistuin lähes joka ilta erilaisiin poikkitaiteellisiin sanataiderientoihin. Madonna Helsingissä katkaisi pariksi päiväksi osallistumiseni, mutta minun kulttuuriviikkooni sekin sopi mukaan täydellisesti, joskin jouduin tuolloin luopumaan Martti Suosalon & co:n Jacques Briel -konsertista. Kirjamessut häiritsivät myös jonkin verran päällekkäisenä tapahtumana sanataidefestivaalin juhlintaa.

Muusajuhlien vahvuus on monipuolisuus ja poikkitaiteellisuus. Festivaali ei yritä profiloitua tiukasti mihinkään, vaan perusta on laajalti sanataiteessa. Se voi tarkoittaa toisessa tilaisuudessa laululyriikkaa, toisessa proosaa, kolmannessa vaikkapa stad upia. Kyljessä voi olla joitakin muita taiteenlajeja, kuten teatteri- ja kuvataidetta sekä musiikkia. Eihän tämä sinänsä ole mitään mullistavaa täällä Oulujoen varressakaan, mutta näin on saatu sopivan väljä raami Muusajuhlien tapahtumille.

Minua tilaisuuksista eniten ruokkivat erilaiset kirjallisuusillat ja Miten kirjani ovat syntyneet -keskustelut. Myös kierros oululaisilla kirjallisuuspatsailla innoitti leppeässä kesäillassa. Viihdyttävimmät kokemukset olivat Stand up -festivaalin avajaisjuhla ja Oulu All Star Big Bandin ja Pelle Miljoonan yhteiskeikka. Muista tilaisuuksista takkiin tarttui hienoja elämyksiä ja upeita tuoreita tuttavuuksia. Yhtenä mainittakoon tässä äänirunous, jota henkeäsalpaavasti esitti virolainen Jaan Malin.

Muusajuhien satoa kerätään blogissa vielä lisääkin syksyn aikana. Kirjoitan ainakin Pelle Miljoonan ja Kauko Röyhkän Miten kirjani ovat syntyneet -turinoista lyhyet koosteet. Kerro, jos jokin muu kiinnostaa!

Oulun kirjamessuvälähdyksiä ja bloginäkymiä

Oulussa pidettiin kirjamessut viime viikonvaihteessa. Messut olivat viisipäiväiset, joten ohjelmaa oli monipuolisesti. Pääsin itse mukaan vain sunnuntaina, jolloin lavalla oli muun muassa Katja Kettu Oulun kaupunginteatterin tuoreen taiteellisen johtajan Mikko Koukin haastattelussa.

Kettu kertoi, että seuraavaksi häneltä julkaistaan novellikokoelma.

Katja Ketun Kätilö tulee Oulun kaupunginteatterissa ensi-iltaan tänä syksynä! Ohjelmistossa ensi-illan saa myös Riikka Pulkkisen Raja. Lapsille taas on luvassa ainakin Urpoa ja Turpoa. Vaude vau, mikä teatterivuosi on tulossa!

Messuilla läänintaiteilija Tuomo Heikkisen haastattelussa nähtiin sarjakuva- ja pilapiirtäjä Ville Ranta.

Ville Ranta kertoi, että aika ajoin häntä vastaan nousee kansanryhmä, joka
vaatii pilapiirrosten poistamista Kirkko ja kaupunki -lehdestä,
mutta lehden kylmähermoinen päätoimittaja Seppo Simola
ei vaatimuksista vähällä hätkähdä.

Hain tietysti omistuskirjoituksen uuteen kokoelmateokseen. Oijoi, katsokaa, miten minua hemmoteltiin:

Toinen omistuskirjoitus messuilta on Janne Nevalan Hammaskeijo-kirjassa, joka voitti ensimmäisen palkinnon Möllärimestari kisassa:

Toiselle sijalle Möllärimestarissa yltänyt Auksuuni oli myös messuilemassa, ja minulla olikin ilo olla kekkereillä Pirkko Mattilan vieraana. Tapasin kirjan keskushenkilön Eeron, ja olipa kyllä mielenkiintoista jutella hänen kanssaan tovi!

Messutunnelmista on muuten kirjoittanut myös Villasukka kirjahyllyssä.

Blogiin on siis tulossa syksyn aikana Joku raja ja Hammaskeijo. Varmasti iltojen pimetessä välittyy myös teatteritunnelmia. Oulun Muusajuhlilla osallistuin muutamaan kirjailijatilaisuuteen, joten niistäkin on juttuja luvassa. Lisäksi tietysti blogin perussetti jatkuu. Nyt parhaillaan kesken luvun ovat ainakin Nichollsin Sinä päivänä ja Mazzarellan Fredrika Charlotta o.s. Tengström, kansallisrunoilijan vaimo, jota luen Marian haastamana. Lasten- ja nuortenkirjojen kausi on myös ollut jo pitkään tulella.

Huomenna on muuten Oulussa Taiteiden yö!

Sateella kirjastoautossa

Toteutin tänä kesänä vihdoin ja viimein pitkäaikaisen suunnitelmani vierailla lasten kanssa kirjastoautossa!

Meillä on oma lähikirjasto noin kilometrin päässä kodistamme, joten varsinaista tarvetta käyntiin ei yleensä ole. Elämyksen vuoksi halusin kuitenkin itsekin päästä ensimmäistä kertaa eläissäni tutustumaan siihen, miten kirjasto liikkuu tien päällä. Toisekseen intoa lisäsi se, että Oulussa on vasta otettu käyttöön uusi, mahtava lastenkirja-auto, joka on muuten ihan äskettäin ollut Helsingissä messuilla koko maailman ihailtavana.

Oulun uusi kirjastoauto
Kuva: Oulun kaupunginkirjasto ( http://www.ouka.fi/oulu/kirjasto)

Vierailupäiväksi valikoitui jo jokin aika sitten sopivasti sadepäivä. (Viime päivinähän säät ovat suorastaan hemmotelleet Oulun juhlaviikkojen kävijöitä!) Kesäloman olimme jo käyttäneet loppuun, joten työ- ja päiväkotipäivän jälkeen sopiva pysäkki olikin vaivaton valita kotimatkamme varrelta.

Pojat olivat innoissaan. Heillä oli kirjastoautosta mielikuva, jonka mukaan me hyppäämme pysäkiltä kirjastoauton kyytiin ja ajamme sillä johonkin kirjastoon, kuten millä tahansa onnikalla, niin kuin täällä Oulussa sanotaan. He suunnittelivat matkalla reittiä, miten menemme ensin pääkirjastoon ja sieltä vielä omaan lähikirjastoomme.

Mutta kuinkas kävikään? Sateisella pysäkillä meitä odotti vanhempaa mallia oleva auto, joka oli kirjoja puollollansa:

Tämä on Oulussa 400-vuotiaan kaupungin juhlallisuuksiin valmistunut auto vuodelta 2005. Sen kylkiä koristavat tekstit, jotka on valittu oululaiskirjailijoilta, kuten Teuvo Pakkalalta, jonka syntymän 150-vuotisjuhlaa vietetään tänä vuonna. Autossa kulkee noin 3500 kirjaa ja lehtiä, videoita ja musiikkia. Tarjontaa on sekä lapsille että aikuisille. Kirjastohoitajia on kaksi, joilta saa helposti erittäin ystävällistä palvelua. Lastenkirjojen hyllyt meidän piti tietysti löytää ensimmäisenä:

Pieneen tilaan saa yllättävän paljon kirjoja!

Autossa on tottakai myös penkit kirjojen selailua varten ja tikapuut, että pienet ylettyy tarvittaessa ylös asti.

Vielä viimeiset valinnat!

Vaikka tilaa on niukalti, esillepanoonkin on satsattu. Hyllyjen päälle on jätetty sopivasti tilaa esiin nostettaville kirjoille. Ilokseni bongasin autosta esiltä Hanna van der Steenin uusimman, Tähtisilmät-sarjan toisen osan Kirous komeasti heti Terry Pratchettin vierestä!

Olipa se ilo! Mukaan meille lähti Pekka Töpöhäntää, Koiramäkeä ja pari lasten tietokirjaa sekä Karhuherra Paddington -DVD. Itselleni onnistuin olla ottamatta mitään, sillä muun muassa van der Steenin Kirous odottaa vuoroansa jo muutenkin lukupinossani.

Kokeneille pienille kirjastonkävijöille taisi reissussa olla kaikkein jännittävintä painaa kirjastoauton ovi auki ja kiinni ulkopuolella olevasta napista. Vuoroista meinasi tulla aivan riitaa!

No, meidän täytyy tehdä kirjastoautovierailu uudestaankin, sillä emme vielä osuneet samalle pysäkille tuon uuden upean lastenkirja-auton kanssa. Mieluustihan me sen teemme! Nappiakin saa sitten painaa uudestaan!

Oulussa kirjastoautoidea on ensi kertaa ollut esillä jo 1950-luvulla, mutta ensimmäinen auto on otettu käyttöön vasta 1970-luvulla. Nykyään kirjastoautot paitsi kiertävät yleisiä pysäkkejä, ne tekevät myös palveluajoa päiväkodeissa, kouluilla ja vanhainkodeissa sekä muiden erityisryhmien parissa - kotipalveluna tarvittaessa omalle ovelle asti. Lisää Oulun kirjastoautoista voi halutessaan lukea kirjaston verkkosivuilta.

Suomessa on kyllä hieno kirjastolaitos!

Lukekaa myös, mitä kirjastoautoista ovat viime aikoina kirjoittaneet Sara ja Marjis.

PS. Blogini vakkarilukijamäärä on ihanasti kasvanut jo 140:een! Tervetuloa, uudet kirjanystävät! <3 Tätä pitää jotenkin juhlistaa, mutta ihan vielä en tiedä, miten.... palataan! :-)