Tapahtui vuonna 2013 - ja jatkoa seuraa

Räiskitään vielä vähän
uuden vuoden kunniaksi ja vanhan tappioksi
 - tällä tavalla kukaan ei häiriinny eikä tätä lakikaan kiellä!

Taakse jäänyt vuosi 2013 on ollut toisaalta valoisa ja upea, toisaalta synkkä ja kurja. Olen lukenut muutaman todella vaikuttavan kirjan, joitakin kehnompia. Oma kirjoittamiseni oli vielä keväällä myötätuulessa, mutta sen jälkeen on kangertanut pahasti. Kesällä pidin blogitaukoakin, mikä teki terää. Yksi koko blogihistorian ilahduttavimpia blogiseikkailuita on syksyllä alkanut yhteistyö Oulun kaupunginteatterin kanssa! Syksyn lopuksi kuitenkin Googlen palvelut tuhosivat kuvalinkkini blogistani, mikä harmittaa vieläkin. Näppärää konstia kuvien palauttamiseen en ole vielä valitettavasti löytänyt. Blogin ulkopuolinenkin elämä kulkee vuoristorataa, mutta siitä pitää olla kiitollinen.

Kaiken tämän jälkeen on hienoa huomata, että blogistaniassa voi elää ja hengittää monella tavalla. Elämä jatkuu uutena vuonnakin. Kirjapostauksia on tulossa hetimiten Leena Krohnin Donna Quijote ja muita kaupunkilaisia -novellikokoelmasta, pikapuoliin toivottavasti myös maahanmuuttaja-asiaa Marjaneh Bakhtiarin Mistään kotoisin -ajankuvasta ja lukukokemuksia myös uusimmasta Finlandia-voittajasta, Riikka Pelon Jokapäiväisestä elämästämme. Teatterin tekemistä seuraan kiinnostuneena edelleen ja kirjoitan katselukokemuksistani. 

Ensi vuonna en lähde mukaan lukuhaasteisiin, vaikka ne kovin mukavia ovatkin. Saan niistä stressiä, ja se ei ole lukemisen tavoitteeni! Vuonna 2013 sain suoritettua Lukudiplomin ja kokoon 13 uutta suomalaista kirjailijatuttavuutta. Kirjavuoren valloitus jäi tekemättä, mikä harmittaa, mutta pidän ajatusta mielessä tänä vuonna ja luen kirjoja enemmän myös omasta hyllystä.

Tässä vielä vuoden 2013 luetuista parhaimmat tärpit ja teatterisuositukset:

Aivan ehdoton: Pauliina Rauhalan Taivaslaulu!
Ville Tietäväisen sarjakuvaromaani Näkymättömät kädet vaikuttaa varmasti.
Taija Tuomisen Tiikerihai ja syksyn uutuus Minusta tulee kirjailija - molemmat loistavia.

Lastenkirjoista ykköseksi näyttää nousseen Jukka Laukkasen Aaveilua, joka onkin huippukirja sekä lapsille että aikuisille.

Teatteriin Oulussa kannattaa ehdottomasti tulla vaikka kauempaakin katsomaan Housut pois -musikaali. Kohta ensi-iltansa saa myös ooppera Tuntematon sotilas, joka vaikuttaa katsojansa mitä todennäköisimmin, ja siitä tulee tietysti myös blogiin tunnelmia heti tuoreeltaan. Mielensäpahoittajan viimeisiä näytöksiä viedään, joten se on nyt alkuvuoden tärppi, jos et aiemmin ole ehtinyt käydä kuuntelemassa ukkojäärän turinoita! Esitysajat voi tarkistaa täältä: http://teatteri.ouka.fi/ohjelmisto/nyt-ohjelmistossa.

Oikien ihanaa kirjaisaa ja monella tavalla kulturellia alkanutta vuotta 2014 kaikille! Tulkoon haaveenne toteen.

Muusajuhlien Oma ääni -kirjoittajapaja ja Muusaklubi

Oulussa vietettiin juhlaviikkoja elokuussa. Juhlaviikkojen osana sanataidefestivaali Muusajuhlat pidettiin nyt jo kymmenettä kertaa. Onnea ja menestystä jatkossakin! Tänä vuonna muusailin viime vuotta vähemmän, mutta anti saattoi olla jopa painavampi.

Osallistuin nimittäin lauantaina 17.8. Oma ääni -kirjoittajapajaan, jossa tunnusteltiin oman äänen erilaisia nyansseja. Muutaman tunnin aikana ehdimme mainiossa joukossa paljon. Tekstiä syntyi monta sivua pelkkien harjoitusten myötä, ja mikä tärkeintä, kesälusmuilun jälkeen kirjoittaminen tuntui tavattoman hyvältä! Parhaiten pääsin vauhtiin harjoituksissa, joissa jonkun esineen kautta tehtiin näkökulmaharjoituksia: annettiin ääni esineelle, ja esineen kautta lähestyttiin omakuvaa. Jeah! Ohjaajana toimi kirjailija, yhteisötaiteilija Timo Harju.

Monella tavalla antosa oli muun muassa sekin harjoitus, jossa kirjoitimme toisistamme runomuotokuvan. Melenkiintoista nähdä ja kokea, mitä toinen minusta ajattelee ja mitä minussa näkee. Aikamoista! Omassa muotokuvassani vilahti venäläinen nainen. Auts :)! Kirjoittaminen toisesta ihmisestä on hyvin paljastavaa, mutta kovin innostavaa.

Lisäinspiraatiota haimme Oma ääni -työpajan jälkeen oman kirjoittajaryhmämme tapaamisesta aluksi hyvän ruoan äärellä ja sen jälkeen omassa työpajassamme, jossa luimme tekstejä toisillemme ja annoimme ja saimme palautetta. Sitä sorttia saisi olla säännöllisesti! 

Loppuiltaa vietimme jaksavimpien kesken Muusaklubilla Nuclear Nightclubissa, jossa ohjelmassa oli Muusa-kirjoituskilpailun voittajien julkistaminen, improvisaatiorunoutta, akustista musiikkia, otteita Oulun kaupunginteatterin Mielensäpahoittaja-esityksestä ja psykorokkia. Kirjoituskisan voitti Heli Määttä Oulusta. Onnea! Olipa kaikkinensa mukavaa, ja uusia upeita ihmisiäkin tuli tavatuksi! Illassa esiintyi mieletön Bird Cherry.

Bird Cherry veti Nuclearissa loistokeikan.

Muusajuhlia ja juhlaviikkoja vietetään taas ensi vuonna. Kaikki mukaan! 

10 x 10 kesämuistoa

EmAn Sekametelisoppa kohtaa sillisalaatin -blogista heitti haasteella. Kiitos kovasti! Tämä on kiva piriste tummeneviin syysiltoihin, sillä nyt muistellaan kesää. Ohjeet kuuluvat näin:

"Haastetun tulee listata kesän 10 plussaa ja 10 miinusta. Avaa vastauksia myös omin ajatuksin ja kuvin. Jaa haaste eteenpäin kolmelle blogille ja ilmoita haastamisesta ko. bloggaajalle."

No niin lähdetään. En vaivaudu järjestelemään listaani, vaan asiat ovat tässä siinä järjestyksessä, kuin ne tulevat mieleeni. Ehkä joku psykoanalyyttisyyteen taipuvainen voi tehdä siitä omat johtopäätöksensä. Tehköön.

Plussat, joita olisi tullut enemmänkin...

1. Qtsock
Oulun ylpeys Suomen festarikesässä. Tänä kesänä ohjelma tuntui olevan entistä upeampi. Koska kyse on kotikaupungin rokkijuhlasta, on taattua, että humussa tapaa paljon kavereita. Olipa paikalle päässyt jokunen tuttu paljon kauempaakin! Viikonloppu oli helteinen, joten kansa viihtyi. Niin minäkin.

 

Qstockissa on joka vuosi tsekattava ainakin
yksi ruotsalainen, josta sitten tuleekin
suosikki. Tänä vuonna se ei ollut tämä
Koomalavalla esiintynyt kova Bombus,
vaan aivan upea ja pehmyt First Aid Kit.
Koomalavalla
on silti aina ihan tajuton meno!

2. Tampere
Tampere on saanut helliä minua kahdesti kesän aikana. Heinäkuussa starttasin perheeni kanssa lomakauden Pirkanmaan pääkaupungissa, ja elokuussa vielä kävin työni puolesta toteamassa, että Oulun jälkeen Tampere on Suomen paras paikka. Rakastan sen veden ja punatiilen hallitsemaa kaupunkikuvaa, museoita, ihmisiä, puistoalueita, vähän suuremman cityn tuntua kuin kotikaupungissani, mutta pohjoissuomalaisuus on niin vahva osa identiteettiäni, että Capital of Northen Scandinavia on varmaan aina minulle ykkönen.

Tampereen huvituksia.

3. Lämpö
Kesä on tänä vuonna antanut ilmojen puolesta parastaan. Pidän siitä, että voin lähteä vähillä vaatteilla ulos ja että lapset pystyvät elämään saumattomasti sisällä ja ulkona. Siitä lieveilmiönä on säilynyt edelleen se, että meillä juostaan ulos ja sisään jokaisesta ovesta sukkasillaan pihalla ja kengät jalassa sisällä ja sitä rataa... Heinäkuussa oli muutama varsin kolea päivä, jolloin puin pikkuväelle pipotkin päähän ja poimin mustikoita kädet kohmeessa, mutta onneksi se oli ohimenevää ja lämpöä on riittänyt tänne elokuun loppupuolellekin!

4. Nallikari
Vaikka Oulu on merenrantakaupunki, meri ei hallitse kaupunkikuvaa samoin kuin esimerkiksi Helsingissä. Olen siitä hiukan harmissani, vaikka kotikaupunkiani niin kovasti rakastankin. Muutamia rantapaikkoja onneksi on Oulussakin olemassa. Nallikari on pitkä hiekkaranta, jota on upeasti uudistettu tälle kesälle. Ranta on monipuolinen harrastuspaikka, jossa itse olen kesän aikana muun muassa etsinyt elämäni ensimmäiset geokätköt ja pötkötellyt bikineissä kuumalla hiekalla - kirjan kanssa, tottakai.

Pikkuväki uskaltaa uida!

5. Ystävät
Tänä kesänä olen saanut huomata, miten paljon minulla on aivan korvaamattomia, ihania, monenlaisia ystäviä. Olen ilokseni pystynyt myös nauttimaan heidän seurastaan, joskaan en (varmaan koskaan) riittävästi. Onneksi aikaa on syksylläkin ja seuraava kesäkin tulee jossakin välissä.

6. Grilli
Kesän suosikkiruokani on ollut tuoresalaatti eri muunnelmin kera grillissä paistetun lihan, kalan tai kanan. Kesällä ei ole ruoanteko muualla kivaa, paitsi ulkona.

7. Minä
Paitsi ulospäin, olen kesän aikana tuijotellut myös sisäänpäin ja päässyt lähemmäksi sisintä itseäni. Olen pitänyt löytämästäni. Matka jatkuu. Mottoni voisi juuri nyt olla Be guided by spirit, not driven by ego.

8. Nizza
Kun Suomessa paahduttiin toukohelteissä, minä starttasin kesää Nizzassa. Kannattaako tätä paljon enää muuten kuvailla?

Nizzassa on kaupungin keskusta ja ranta rinta rinnan ja minä siinä välissä.

9. Uni
Olen antanut kesällä itselleni aikaa nukkumiseen. Uni on ihanaa. Unta kannattaa priorisoida ainakin kaikkien kotitöiden edelle. Työt odottavat, uni on korvaamatonta. (Sitä paitsi joskus saattaa käydä niin, että herättyäsi huomaat työn tarpeen poistuneen - joku ehti ennen sinua!)

10. Loma
Lomalla ei ole aikatauluja ja olo on monella tavalla vapaa. Loma-aikoina on paljon tekemistä, kun moni kesäkekkeri ajoittuu lomakaudelle.


Miinuksia, joita on hankala keksiä!

1. Mikko Kouki
Kesän lopulla kuulin masentavan uutisen. Oulun kaupunginteatterin taiteellisena johtajana toiminut Mikko Kouki lopettaa kautensa jälkeen Oulussa. Nyt ei auta muu kuin odottaa, että Koukin jälkeen saamme jotakin vielä parempaa, ja olla lloinen siitä, että Kouki pisti perheensä Oulun työn edelle.

2. Tekstit
Pettymyksekseni olen ollut lähes koko kesän kirjoittamatta. Tällä aikaa kuitenkin alitajunta tekee töitä, joten ei syytä huoleen.

3. Synkkyys
Elämään kuuluu paitsi valo, myös varjot. Vaikka voin vilpittömästi sanoa, että kesä on ollut kokonaisuutena upea, on myös ollut aikoja, jolloin synkkyys on vyörynyt lähelle kuin ukkospilvi. Onneksi olen pysynyt loitolla mustimmasta myrskyn silmästä.

Myrskyn jälkeen on poutasää ja niin pois päin.

4. Loma
oli liian lyhyt.

5. Kolme kuukautta
Suomessa kesäkuukausia on kolme. Se ei ole riittävästi.

6. Rajat
Nyt ei ole kyse rusketusraidoista vaan lompakon paksuuden rajallisuudesta, loman keston rajallisuudesta, omasta rajoittuneisuudesta, päällekkäin onnistuvien toimintojen rajallisuudesta jne. Tiedätte kyllä.

7. Aikomukset
Paljon on asioita, joita aikoo tehdä kesällä, mutta jotka syystä tai toisesta lykkäytyvät tai unohtuvat kokonaan. Ehkäpä ne kokonaan unohtuvat asiat eivät niin tärkeitä olekaan? Eniten olen harmissani varmaan siitä, etten ole kovin paljon laiskuuttani lenkkeillyt, vaikka aioin kyllä. Toisaalta kuitenkin parempi, että on paljon tarjontaa kuin se, että olisi vain tylsää ja tahmeaa.

8. Rumpupäivä
Oulun torilla tv-kokkinakin tunnettu rumpali Janne Pekkala kumppaneineen järjesti heinäkuussa rumpupäivän, joka oli mitä upein tilaisuus! Torille oli saatu kymmenkunta erilaista rumpusettiä, joita pääsi yleisö kokeilamaan. Välillä rumpujen omistajat soittivat lyömäsoittimiaan itse ryhmässä. Olipa huikeaa! Ja mikä tässä sitten oli miinusta, kun kerran kaikki oli niin mahtavaa? No, päivä keskeytettiin, kun joku oli torilla valittanut rummun pärinästä! Halpamaista!

WHOOOT? Eikö täällä muka saakaan soittaa?!

9. Blogistania
Se on jäänyt kesällä minulta kokematta.

10. Tämän kyselyn miinusosio ;-)
Se ei selittelyjä kaipaa.

Haastan kesämuistelemaan kolme bloggaajaa:
Kristiina Vuori

Jenni Kokolailla kirjallisesti
Elma Ilona Tarinauttisen hämärän hetkistä

Eläväistä elokuuta!

Luen ja kirjoitan herää kesäuniltaan. Johan on ollut suvi! 

Elokuu on tuonut taas sykettä päiviin, kun tavallinen vuorokausi ei tunnu riittävän mihinkään. Esitän vuorokauteen vähintään 24 lisätuntia. Eikös se kelpaisi teille muillekin etenkin nyt lomakauden kääntyessä loppuunsa?

Yksi elokuun elämyksellisimpiä kokemuksia on ollut elokuva Kekkonen tulee, jonka ennakkoesityksen sain nähdä perjantaina Oulun parhaassa elokuvateatterissa Starissa. Näyttelijätyö on pääosin aivan hulppeaa (erityismaininta nuorelle pääosan esittäjälle Wilma Rosenqvistille ja muille naisnäyttelijöille), kuvat ovat kauniisti sommiteltuja ja elokuvan idea järjettömän rautaisa, pereustuuhan se oivaltavalla tavalla Pia Pesosen novellikokoelmaan Urho Kekkonen straße. Käykäähän katsomassa - ensi-ilta on 16.8.!

Kesä on kulunut leppoisasti osin kirjojen, vähemmän kirjoittamisen ja eniten oman itseni ja perheeni kanssa. Kulttuuria on harrastettu muun muassa museoita, kesäteattereita ja musiikkitapahtumia kuluttaen. Valopilkkuina mainittakoon Risto Räppääjä Tampereen Komediateatterissa ja Peter Pan Oulun Ylioppilastetatterin esittämänä Byströmin pihalla.

Syksykään ei näytä kovin apealta, sillä Ilmakitaran MM:n loppukilpailu on tulossa pian Oulun Rotuaarille ja Muusajuhlat laittavat liikkeelle sanataideharrastajia. Oulun kaupunginteatterissa nähdään mahtava syyskausi, kun uutuuksina estradille tuodaan muun muassa Lindgren-suosikkini, iki-ihana Ronja Ryövärintytär ja pikkujoulutunnelmainen (?) Housut pois.

Blogissa on jatkossa luvassa entistä vapaampaa tarinaa lukemisesta, kirjoittamisesta ja kaikesta muusta kulttuurista. Linja säilyy raskaistakin aiheista huolimatta kepeänä ja yhtä linjattomana kuin aikaisemminkin. Se on helppo luvata.

Ihanaa, värikylläistä syksyä! Mahtavaa huomata, että täällä on uusia lukijoitakin mukana - tervetuloa! <3

Blogisynttärit, bloggarin ilot ja uusi haaste

Hyvää Kalevalan päivää!
Luen ja kirjoitan on tänään kaksivuotias!

Tämä on blogin 279. postaus. Kommentteja on kakkiaan 2488. Facebookissa seuraajia on hurjat 103 ja Bloggerissa jo 174. Tervetuloa tässä yhteydessä myös uusimmille! Tuntuu aina vain yhtä ihmeelliseltä ja ihanalta, että teitä on!

Kahden vuoden aikana luetuimmat tekstit ovat

• Paulo Coelhon Elämä. Kauneimmat mietelauseet
• Jane Austenin (ja netti-flashmobin tuotoksena syntynyt) Ylpeys ja ennakkoluulo
• Korteniemi-Poikolan ja Cacciatoren Aikuisen naisen seksi
• Syysarvonta.

Ja haetuimmat asiat edellä mainittujen teosten lisäksi ovat

• <3 Luen ja kirjoitan <3
• Mietelauseet
• Robotti Vipunen
• Poikani Kevin
• Aivot pellolle
• Jörö-Jukka
• Ilpo Tiihonen runoja

Sain Saralta jo vähän aikaa sitten haasteen listata kymmenen iloa tuottavaa asiaa elämässäni, ja koska yksi iloista on tämä blogi, nivon riemuni synttäreitten kunniaksi siihen. Kerron tässä, mitä iloa blogista on, mitä itse olen rakkaalta harrastukseltani kahdessa vuodessa saanut, ja mitä nämä asiat itselleni merkitsevät. Ilonaiheita on enemmänkin, mutta olkoon tämä top 10 -lista:


Yksi: Lukija- ja kirjoittajayhteisö. Muistan blogin avaamisen jälkeen seuraavana päivänä hämmästyneeni ja iloinneeni siitä, että blogini lukijakuntaan oli kirjannut itsensä viitisen muuta bloggaajaa. En ollut mielestäni kertonut blogista missään, mutta blogosfääri oli kuljettanut luokseni ensimmäiset yhteisön jäsenet. Nyt teitä on jo paljon enemmän!

Kaksi: Sähköinen muistikirja. Ensipostauksesta lähtien olen mieltänyt blogini muun muassa luku- ja kirjoittamispäiväkirjakseni. Lukupäiväkirja siitä on tullutkin, mutta kirjoittamisasioiden jakamiseen tarvitsisin suuremman anonyymiteetin. Jonkin verran kirjoittamisestakin on onneksi tullut kirjoitettua, ja niin aion jatkaa vastedeskin. On kuitenkin ollut ilo huomata tämä sulkeutunut puoli omasta kirjoittamisesta. Säästän nimittäin kirjoittamisjuttelut niille varatuille, suljetuille foorumeille, joita niitäkin olen löytänyt blogitaipaleeni aikana useita. Kirjapostauksissa taas olen saanut paitsi merkinnän lukupäiväkirjaan myös ilon tuoda esiin kiinnostavia kirjoja. Kirjavinkkejä on mukava jakaa.

Kolme: Tietoisuus. Bloggaaminen kasvattaa ymmärrystä blogin aiheeseen liittyvistä asioista. Blogin kautta syntynyt virtuaalinen kirjoittajayhteisö on ollut minulle näiden kahden vuoden aikana todella tärkeä. Olen saanut lukea muista blogeista juuri niistä asioista, joita pohdin usein itsekin. Osasta seuraamistani bloggaavista kirjoittajista on tullut kahden vuoden aikana julkaisseita kirjailijoita! Kirjabloggarien yhteistyö puolestaan on nostanut esimerkiksi niin, että seuraan paljon tiiviimmin mitä erilaisimpia kirjailmiöitä kuin aiemmin.

Neljä: Kirjoittamisen lisääntyminen ja säännöllistyminen. Tämä oli toinen tavoitteeni blogia perustaessani, ja toden totta kirjoittaminen on säännöllistynyt. Edelleen kirjoittaminen on minulle uppoutumista ja flow'ta. Jokainen teksti on iloni. Postausten määrää rajoittaa vain aikapula. Toisaalta tämä ihanuus myös VIE aikaa muulta kirjoittamiselta, siis käsikseltäni ja muulta fiktion suoltamiselta, mutta uskottelen itselleni, että nämä myös tukevat toisiaan. Sinisilmäisenä sen uskon.

Viisi: Tempaukset. Blogistaniassa sattuu ja tapahtuu. Elämäni iloisimpiin päiviin kuuluu muun muassa kirjablogien fash mob -tempaus, jossa julkaistiin sepitetekstejä suosituista kirjoista plagioinnin vastustamiseksi ja ilmiön esiin tuomiseksi. Hauskaa on ollut myös Copycat kirjankansi -kisaan ja Blogistanian Finlandia ja Globalia -äänestyksiin osallistuminen. Kirjoittajien soisi myös tempaisevan blogeissa jotakin hilpeää - no, onhan toki NaNoWriMo, johon toivottavasti pystyn osallistumaan jo ensi kerralla! En tosin tiedä, olisiko NaNoWriMo kovin hilpeä kokemus.

Kuusi: Mukavuusalueen laajeneminen. Ensimmäinen steppi oli blogin aloittaminen. Toinen ehkä omilla kasvoilla esiin marssiminen ja sittemmin myös nimen paljastaminen esimerkiksi Facebookissa 13 kotimaisen kirjailijan haasteessa. Kirjoittamisesta tuli ensin muiden esimerkin innoittamana puuhastelun ja pätkäkirjoittamisen sijaan pitkäjänteistä ja lopulta tavoitteellista. Se jatkuu. Myös kirjojen kanssa olen päässyt pidemmälle kuin vain omien täsmävalintojeni äärelle kotimaisen kirjallisuuden joukossa. Esimerkiksi ihana, ihana Gaute Heivoll ei olisi ikinä tullut minulle tutuksi ilman blogeja.

Seitsemän: Kommentit. Jokainen kommentti on suuri ilonaihe. Iloitsen hirmuisesti myös kommenteista, joita saan sähköpostiini. Yksi ilon aihe oli se, kun eräs bloggaajatuttu bongasi itsensä blogissa julkaisemastani kuvasta - olimme olleet samassa paikassa ulkomailla (!) samaan aikaan tietämättämme - emmekä silloin vielä olleet tavanneet oikeassa elämässä. Myös jokunen kirjailija on ilahduttavasti lähettänyt sähköpostia kirjapostauksen jälkeen. Ja Gaute - hän vastasi fanipostiini (jota tosin lähetin yksityisesti sähköpostitse)!

Kahdeksan: Yleisö. Blogin tilastoista näen, että kirjoituksiani luetaan! Kulkijoita on blogissani käynyt avaamisen jälkeen jo huikeat 70 000! Sanon sen vielä kerran: on ihanaa, että teitä kävijöitä on! Tervetuloa uudestaan! Suurin yllätys - ei ehkä suoranaisesti ilonaihe - on, että vierailluin on ollut postaus Paulo Coelhon teksteistä kootusta mietelausekirjasta.

Yhdeksän: Mediamaiseman murroksessa mukana oleminen. Olen tyytyväinen, että olen lähtenyt bloggaamaan juuri tässä ajassa, kun sosiaalinen media valtaa reviiriä muiden medioiden maailmassa ja hakee muotojaan. En kulje pioneerijoukoissa, mutta kuljen mukana muutoksessa. Blogien on sanottu olevan jo vanhanaikaisiakin, mutta olen eri mieltä - eivät ne vielä ole. Päin vastoin: viime vuoden aikana käytiin pariinkin otteeseen keskustelua siitä, mikä foorumi kirjablogit oikein ovat - kenen luvalla me bloggarit edes kirjoittelemme ja mitä mutuhuttua tai perusteetonta puppua täällä oikein suolletaan. Blogit ovat demokraattinen julkaisukanava, joita parhaimmillaan luetaan enemmän kuin sanomalehtiä. Blogit tarjoavat moniäänisyyttä ja osallistuvaa, avointa kulttuuria. Eläköön murros!

Kymmenen: Kaksi vuotta! Jännitystä, suunnittelua, kirjoja, haasteita, mielipiteitä, juonenpunontaa, ystäviä, ideoita, flow'ta.


Haastan synttäreiden hengessä teidät muutkin miettimään blogien merkitystä elämässänne. Ellette ole itse bloggaajia, voitte pohtia, mikä merkitys teille on niillä blogeilla (ehkä tälläkin), joita seuraatte. Vastauksianne kuulen mielelläni kommentteina tähän postaukseen tai itsenäisenä postauksena omassa (kirja)blogissanne.

Olisi upeaa, jos bloggaamisen ilo leviäisi entistä laajemmalle ja uusia blogeja syntyisi lisää! Jos tänään aloitat, kahden vuoden päästä olet jo kaksivuotias. Koska kaikki meistä eivät ole bloggaajatyyppiä, ilo voi tietysti levitä myös siten, että yhä useampi löytää itselleen sopivan blogin seurattavakseen.

Mukavaa, että pistäydyit juhlimassa kanssani! Syntymäpäivälahjaksi blogilleni ja teille, rakkaat lukijat, annan Tykkäät ehkä myös näistä -widgetin, joka on näkynyt tuossa postausten alapuolella jo pari päivää. Arvontaa pidän ehkä joskus toiste, kun keksin taas jotakin kivaa arvottavaa.

Hyvää Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää! Kuulemiin!

TBR ja kirjavuoren valloitus

No niin, on vasta uuden uljaan vuoden ensimmäisen viikon loppu ja joudun jo perumaan puheitani. Olin ajatellut, etten tartu haasteisiin tänä vuonna, mutta nyt on syötävä sanansa. Niiden syöminen ei onneksi lihota, ja lupaan olla vetämättä muruja pahemmin henkeenkään.

Makeaa luvassa!
Kuva: freedigitalphotos.net

Mari A. haastaa kirjablogissaan nimittäin lukutoukat valloittamaan kirjavuoria ja vieläpä oman kirjahyllyn kera, joten minun on ihan pakko vastata kutsuun ja lähteä tavoittelemaan Kolin huippua, eli 12 luettua kirjaa. Tiedän, että tavoitteeni on vaatimaton, mutta haluan jättää muullekin lukemiselle ja kirjoittamiselle aikaa enkä aio kiristää kirjallista hirttosilmukkaa kaulani ympärillä. Lukeminen saa olla tavoitteellista mutta se ei saa ruveta tuntumaan pakkosuorittamiselta.

Haasteen hyväksymisen vanavedessä minun on tehtävä itselleni To Be Read -lista. Tässä siis sata kirjaa, jotka haluan lukea. Osa on klassikkoja ja palkittuja kirjoja, osa ystävien suosituksia ja osa taas ihan vapaasti oman mielenkiinnon mukaan valittuja. Runous siitä nyt jää puuttumaan. Harmi. Listassa lihavoituina ovat Kirjavuori Mount Everestille -haasteeseen tyrkyllä olevat opukset:

Aapeli: Pikku Pietarin piha.
Aho Juhani: Rautatie. 
Alakoski Susanna: Sikalat. Schilds. 2011.
Alcott Louisa May: Pikku naisia.
Andersson Claes: Oton elämä. WSOY. 2011.
Atwood Margaret: Orjattaresi.
Auster Paul: Talvipäiväkirja. Tammi. 2012.
Björk Marja: Posliini. Like. 2008.
Brontë Charlotte: Kotiopettajattaren romaani. 1847.

Carpelan Bo: Kesän varjot. Otava. 2005.
Chang Jung: Villijoutsenet. Kolmen kiinattaren tarina. Otava. 1993.
Charriere Henri: Vanki nimeltä Papillon.
Christie Agatha:
Coetzee J. M.: Häpeäpaalu. Otava. 2000.
Delacourt Gregoire: Onnen koukkuja. WSOY. 2013.
Dumas Alexandre: Kolme muskettisoturia.
Duras Marguarite: Kirjoitan.

Erickson Carolly: Minä, Marie Antoinette. Atena. 2013.
Eugenides Jeffrey: Naimapuuhia. Otava 2012.
Fagerholm Monika: Amerikkalainen tyttö. Teos. 2004.
Fredriksson Marianne: Anna, Hanna ja Johanna.
Goethe Wolfgang: Nuoren Wertherin kärsimykset
Golden Arthur: Geishan muistelmat. WSOY. 1997.
Grass Günther: Peltirumpu.

Haahtela Joel: Naiset katsovat vastavaloon.
Hassinen Pirjo: Popula. 2012.
Hauru Hanna: Paperinarujumala. Like. 2013.

Hautala Turkka: Kansalliskirja. Gummerus. 2012.
Hoeg Peter: Lumen taju.
Holappa Pentti: Ystävän muotokuva.
Hotakainen Kari: Ihmisen osa. Siltala. 2009.
Hugo Viktor: Kurjat.
Ibsen Henrik: Nukkekoti.
Irwing John: Garpin maailma.
Itkonen Juha: Anna minun rakastaa enemmän. Teos. 2005.
Itäranta Emmi: Teemestarin kirja. Teos. 2012.

Jalonen Olli: Poikakirja. 2010.
Jotuni Maria: Huojuva talo. Otava. 1963.
Jägerfeld Jenny: Oli kerran äiti joka katosi. Karisto. 2010.
Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi. WSOY.
Kalevala.
Kenen aika? Esseitä venäläisestä nykykirjallisuudesta. Toim. Tomi Huttunen ja Tintti Klapuri. Avain. 2012.
Kerouac Jack: Matkalla
Kilpi Eeva: Naisen päiväkirja. WSOY 1978.
Keyes Marian: Enkelit.
Koch Herman: Illallinen.
Kontio Tomi: Keväällä isä sai siivet. Tammi. 2000.

Leon Donna: Kuolema oopperassa. Otava. 1997.
Lessing Doris: Hyvä terroristi. 1985.
Linna Väinö: Täällä Pohjantähden alla.
Loen Erland: Supernaiivi. 1996.
Lundán Reko ja Tiina: Viikkoja, kuukausia
Ulla-Lena Lundberg: Jää. Teos. 2012.
Márquez Gabriel García: Sadan vuoden yksinäisyys.
Meriluoto Aila: Tältä kohtaa.
Du Maurier Daphne: Rebekka. WSOY. 2008.
Montgomery Lucy Maud: Annan nuoruusvuodet.
Montgomery Lucy Maud: Sininen linna.
Morrison Toni: Minun kansani, minun rakkaani. Tammi. 1988.
Mörö Mari: Kiltin yön lahjat.

Niffenegger Audrey: Aikamatkustajan vaimo.
Nummi Markus: Karkkipäivä. Otava. 2010.
Ollikainen Aki: Nälkävuosi. Siltala. 2012.
Oates Joyce Carol: Sisareni, rakkaani. Otava 2012.
Osbourne Ozzy & Ayres Chris: Minä, Ozzy. Like. 2010.
Pakkanen Outi: Seuralainen. Otava. 2010.
Plath Sylvia: Lasikellon alla. Otava. 1975.
Plath Sylvia: Sylvia Plathin päiväkirjat. Otava. 1997.
Proust Marcel: Kadonnutta aikaa etsimässä.
Päätalo Kalle: Tammettu virta. Juuret Iijoen törmässä. Gummerus. 1972.

Rimminen Mikko: Pussikaljaromaani.
Raitasuo Ilkka: Kellokosken Prinsessa. Like. 2011.
Raittila Hannu: Kirjailijaelämää. WSOY. 2006.
Rossi, Nemo: Rooman sudet. WSOY. 2012.
de Sade Markiisi: Justine
Salama Annukka: Käärmeen lumooja. WSOY. 2012.
Schields Carol: Pikkuseikkoja.
Shriver Lionel: Kaksoisvirhe. Avain. 2007.
Siekkinen Raija: Novellit. Otava. 2010.
Sinisalo Johanna: Ennen päivänlaskua ei voi.
Sinisalo Johanna: Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita. Teos. 2008.
Snellman Anja: Maru. Otava. 2012.

Tabermann Tommy: Vernazzan valot. Gummerus. 2004.
Tan Amy: Ilon ja onnen tarinat. WSOY. 1997.
Tartt Donna: Jumalat juhlivat öisin. WSOY. 1993.
Tietäväinen Ville: Näkymättömät kädet. WSOY. 2011.
Tikkanen Märta: Vuosisadan rakkaustarina. Tammi. 2010.
Tikkanen Märta: Kaksi. Kohtauksia eräästä taiteilija-avioliitosta. Tammi. 2004.

Tsehov Anton: Lokki. WSOY. 1998.
Tuominen Taija: Tiikerihai. WSOY. 2000.
Twain Mark: Huckleberry Finnin seikkailut.

Ulitskaja Ludmila: Naisten valheet. Siltala. 2011.
Vanhatalo Pauliina: Korvaamaton. Tammi. 2012.
Vala Vera: Kuolema sypressin varjossa. Gummerus. 2012.
Vuori Kristiina: Näkijän tytär. Tammi. 2012.
Väisänen Hannu: Vanikan palat.
Waltari Mika: Neljä päivänlaskua.
Walker Alice: Häivähdys Purppuraa. 1982.
Wilde Oscar: Dorian Grayn muotokuva. 1891.
Winterson Jeanette: Ei appelsiini ole ainoa hedelmä. Bazar. 2007.

Toiseksi haasteeksi minulle nousee tässä kuin itsestään Facebookista peräisin oleva vallan mainio 13 ennenkokematonta kotimaista kirjailijaa vuonna 2013, sillä yllä listassa nimiä riittää. Olen kursivoinut ne minulle uudet tuttavuudet, joiden tuotantoa tavoittelen haasteen nimissä nyt eniten.

Tässä on nyt paljon hyvää: olen saanut hyvän kirjalistan itselleni, saan näppiotteen omasta kirjahyllystäni ja sain järjestettyä sen lukemista etsiskellessäni! Mielestäni sitä paitsi on suurta viisautta muuttaa mieltään, paremmin kuin pysyä jääräpäisesti mielipiteessään. Hah.

Parasta on, että nyt luettavaa on valmiiksi katsottuna pitkälle tulevaisuuteen. Vuonna 2012 luin aikuisten (fiktiivistä) kirjallisuutta noin 43 kirjan verran. TBR-lista riittää siis pariksi vuodeksi, mutta kun vielä muistetaan, että poimin luettavaa lisäksi fiilispohjalta ja uutuuksiakin pitää saada mahtumaan mukaan, lista kestää pidempään. Päivitys tehtäneen vuoden päästä.

Ovatko muut lähdössä kirjavuoria valloittamaan tai matkalle 13 suomalaisen kirjailijan maailmoihin?
Mikä tärkeä kirja TBR-listaltani puuttuu?

Rumat kapinalliset -haaste suoritettu!

Tea with Anna Karenina -blogissa oli viime vuonna haaste, jossa kehotettiin lukemaan rumia ja kapinallisia kirjoja. Niitä tarinoita, jotka esittävät maailmasta kääntöpuolta. Joissa ei käytetä silkkihansikkaita (ainakaan silittämiseen) eikä heitellä ruusun terälehtiä muutenkin tasaiselle elämänpolulle. Niissä tarinoissa on ruosteisia veitsenteriä, verenmakua, laiminlyöntejä, ajatusten mustaa ja kuihtuneita kukkia.

Minä tietysti otin haasteen vastaan. Liitin haasteeseen seuraavat viime vuonna lukemani kirjat:

1. Hilkka Ravilo: Mesimarjani, pulmuni, pääskyni
2. Martti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja pahan pappi
3. Laura Gustafsson: Huorasatu
4. Ian McEwan: Vieraan turva
5. Katja Kettu ja Krista Petäjäjärvi (toim.): Pimppini on valloillaan

Haasteen henkeen kuuluu, että lopuksi haastetta vedetään yhteen ja pohditaan kirjojen rumuutta ja kapinaa. Mitä se on ja mitä ehkä opin?

Kolme haasteen kirjoista käsittelee tavalla tai toisella (suomalaisen) naisen asemaa yhteiskunnassamme: Mesimarjani, pulmuni, pääskyni, Huorasatu ja Pimppini on valloillaan. Kahdella viimeksi mainitulla on myös kapinallisen räikeästi provosoiva ja sisältöä rohkeasti paljastava nimi. Huorasadun bongasin Finlandia-ehdokkaiden joukosta, Pimppini on valloillaan suorastaan syöksyi Ketun Kätilön vanavedessä syliini ja Mesimarjani, pulmuni, pääskyni valikoitui valikoitujen blogien hehkutuksesta käsiini.

Naisten asemahan etenkin koko maailmanlaajuisesti tarkasteltuna on räävittömän ruma. Facebookissa kiertää parasta aikaa kuva Intiassa joukkoraiskauksen uhrina kuolleesta 23-vuotiaasta naisesta, eikä kukaan ole tainnut päästä tapauksen uutisointia piiloon. Nyt kuitenkin nousevat Intiassa kapinalliset naiset. He eivät onneksi enää hiljaisesti alistu ja hyväksy kohtaloaan vaan vaativat muutosta. Samaa muutosta tarvitaan Suomessakin, alleviivaavat Ravilo, Gustafsson, Kettu ja Petäjäjärvi.

Martti Yrjänä Joensuun Harjunpää ja pahan pappi puolestaan piirtää esiin syrjäytyneen ihmispolon ja rakkaudettomat ihmissuhteet. En tiedä Joensuun kirjoittamisen motiiveja, mutta voisi helposti kuvitella hänen purkavan poliisin työssä vastaan tulleita kokemuksiaan tekstiinsä. Minulle nimittäin nämä rumat, kapinalliset kirjat toimivat niin. Kun maailmassa on virhe, sitä voi koettaa selvittää kirjan kanssa.

Ainut ulkomainen kirja oli Ian McEwanin Vieraan turva, jossa tutkiskellaan väljähtynyttä avioliittoa ja jossa tapahtumat saavat karmeat käänteet. Tiedän, etteivät kaikki ole halunneet teosta edes lukea sen iljettävyyden vuoksi. Itse kuitenkin ajattelen niin, että viemällä tapahtumat huippuunsa kirjailija saa tarkemmin esiin esimerkiksi ihmissuhteiden yksityiskohtia, joista haluaa kirjassaan puhua.

Yhteenvetona voitaisiin todeta, että kyllä, minua kiinnostaa naisten asema ja haluan pitää naisasiaa esillä, ja kyllä, ruma fiktio toimii jonkinlaisena katharsiksena rumasta todellisuudesta. Näin ainakin minun kohdallani. Jälkikäteen ajatellen olisin voinut suunnitella haasteen kirjoja paremmin niin, että olisin saanut yhteenvetoon laajemman kuvan kirjallisuuden kapinasta. Naisasia osuu nyt kuitenkin liikuttavasti ja pöyristyttävästi globaalien karmeuksien uutisvirtaan.

Se on yksi syy, miksi kirjojen pitää käsitellä rumuutta ja kapinaa ja miksi rumia, kapinallisia kirjoja pitää lukea.

Sivut kääntyvät uuteen vuoteen

Lukuvuosi 2012 on ollut Luen ja kirjoitan -blogissa aktiivinen ja kirjava. Viimemmäksi olen keskittynyt lasten- ja nuortenkirjoihin, joita luin Valkoisen Kirahvin Lasten linnoitus -haasteeseen aktiivisesti jo keväällä, ja parasta aikaa olen mukana poikieni kanssa Hdcanisin blogeihin lanseeraaman Lukudiplomin tavoittelussa. Muita lukuhaasteita ovat olleet Nooran Rumat kapinalliset, Morren Kuusi kovaa kotimaista ja Marian Kirjallisuuden äidit, joista viimeisin jatkuu yhä ensi äitienpäivään saakka.

Kuusi kovaa kotimaista sain kasaan! Jee!
1. Hilkka Ravilo: Mesimarjani, pulmuni, pääskyni
2. Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija
3. Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen
4. Anja Snellman: Aura
5. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
6. Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet

Jäin kuitenkin Morren arvonnasta syrjään, sillä en valitettavasti ollut itsenäisyyspäivänä raportoimassa suorituksestani enkä kaiken kiireen keskellä ymmärtänyt tehdä sitä etukäteen. Paras palkinto minulle itselleni on kuitenkin se, että kuusi kovaa on kuin onkin kasassa.

Rumat kapinallisetkin tuli luettua loppuun saakka, ja teema takuulla jatkuu blogissani jatkossakin ilman haasteen kannustustakin. Julkaisen haasteeseen kuuluvan pohdinnan lähiaikoina - myöhässä, sillä olin unohtanut, että haaste loppui jo 1.12.12. Tässä luettujen lista:
1. Hilkka Ravilo: Mesimarjani, pulmuni, pääskyni
2. Martti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja pahan pappi
3. Laura Gustafsson: Huorasatu
4. Ian McEwan: Vieraan turva
5. Katja Kettu ja Krista Petäjäjärvi (toim.): Pimppini on valloillaan


Kirjallisuuden äideissä kolmen teoksen rajapyykki on jo saavutettu, mutta koetan ehtiä lisää:
1. Merete Mazzarella: Fredrika Charlotta o.s. Tengström. Kansallisrunoilijan vaimo
2. Gaute Heivoll: Etten palaisi tuhkaksi
3. Jonathan Franzen: Epämukavuusalue

Lukudiplomissa olemme poikieni kanssa lukeneet kaksi kirjaa seitsemästä ja tehneet niihin liittyvät tehtävät, joten kevääksi riittää vielä puurrettavaa. Mikäs sen mukavampaa!

Ensi vuonna lupaan olla sillä tavalla tylsä, etten lähde mukaan oikeastaan mihinkään uuteen haasteeseen (ellei jotakin aivan ohittamatonta tule eteen), vaan luen

a) ensisijaisesti kirjoja omasta hyllystä ja
b) klassikoita ja vuoden 2013 (ja 2012) uutuuksia sekä
c) edelleen kasoittain lastenkirjoja, joista tuon vain parhaat blogiin ja vielä
d) tyypilliseen tapaani välillä ihan mitä sattuu sarjakuvia ja tietokirjoja unohtamatta...

Haasteet ovat nimittäin oikein mukavia tapoja rikastuttaa omaa lukemistoa, mutta minulla tuottaa vaikeuksia pysyä niissä sekä lukusuunnitelmassa kiinni, kuten sekä Morren että Nooran haasteista voidaan huomata: molemmat ovat nyt myöhässä.

Mitä te lupaatte lukea ensi vuonna?

Kirjoittamisesta kerrottakoon tässä yhteydessä vain lyhyesti sen verran, että käsiksen lähdettyä maailmalle olen saanut siitä jo kaksi palautetta, ja muokkaan tekstiä nyt eteenpäin! Vuodesta 2013 on tulossa myös tuottoisa kirjoittamiskausi.

Kuva: Freedigitalphotos.net / supakitmod

Upeaa uutta vuotta jokaiselle blogini lukijalle!
Olkoon se täynnänsä kirjallisia elämyksiä.

Hyvää joulua!

Tunnelmallista joulua!

Kirjablogistaniassa jaetaan palkintoja

Kirjablogeissa etsitään vuoden vaihteessa kolmessa sarjassa parasta kirjaa.

Palkinnot ovat seuraavat:

1. Blogistanian Kuopus - paras lasten- ja nuortenkirja

Palkintoa emännöi Saran kirjat, jossa voi tutustua palkintoon tarkemmin ja lukea ohjeet.

Äänestys tapahtuu 1.12. julkaisemalla omat ehdokkaat omassa blogissa klo 10.00 ja tulokset selviävät viikonlopun jälkeen maanantaina.

2. Blogistanian Finlandia - paras tämän vuoden kotimainen

Palkintoa emännöi Sallan lukupäiväkirja. Lue lisää alkulähteeltä!

Äänestys on 2.1.2013 klo 10.00 ja tulos on selvillä jo samana iltana!

3. Blogistanian Globalia - paras käännöskirja 2012

Palkintoa emännöin Kirjava kammari. Kurkista, mitä Karoliina palkinnosta kertoo!

Omaa ehdokasta voi miettiä 1.2.2013 saakka, sillä silloin oma lipuke tulee julkaista omassa blogissa klo 10.00. Tulos selviää 4. helmikuuta.

* * *

Palkinnoista kannattaa kerätä lukuvinkit talteen!

Oma ehdokaslistani ei ole vielä lainkaan selvä. En ole edes päättänyt, äänestänkö tänä vuonna, ja jos äänestän, onko minulla ääniä annettavana kaikkiin kolmeen palkintosarjaan. Nyt onkin hyvä hetki katsoa omia lukemisia taaksepäin ja palata tunnelmiin ja elämyksiin avattujen kansien välissä. Jännitystä on joka tapauksessa luvassa, ja hienot tapahtumat kirjablogistaniassa ovat kohta käsillä!

Syysarvonta ja katsaus blogin tilastoihin

Olen pitkän syksyn väläytellyt tulevaa arvontaa erilaisissa blogin etapeissa.

Nyt on arvonnan aika, ja totisesti juhlaan onkin syytä:

• lukijoita on Bloggerissa 150
• Facebookissa 75
• Bloglovinissa 15
• julkaistuja tekstejä blogin alusta lähtien on ihan pian 240
• sivun katselukertoja yli 50 000
• kommentteja kaikissa postauksissa yhteensä kohta 2000.

Huhhuh! Olen positiivisen mykistynyt.
Kiitos teille kaikille! Tervetuloa mukaan kaikille uusimmillekin seuraajille.

Luetuimpia tekstejä blogissani koko ajalta ovat aika tavalla vanhat tutut:

• Aikuisen naisen seksi
• Ylpeys ja ennakkoluulo (sekä flash mobiin tehty valejuoniseloste että oikea)
• Mietelausekirja Elämä
• Poikani Kevin
• Mitä miehet haluavat sängyssä?

Näistä yllättävin listalla mielestäni on Coelhon mietelausekokoelma! Nopeasti, vajaassa kahdessa kuukaudessa kaikkien aikojen luetuimpien postausten joukkoon päätynyt teos kertoo todennäköisesti sekä mietelauseiden että kirjailijan suosiosta. Aikuisen naisen seksin olen odottanut menettävän johtopaikkansa tilastojen kärkipaikalla, mutta huippusuosion saanut flash mobkaan ei toistaiseksi ole horjuttanut suosikin asemaa. Hyvä teos kärjessä kyllä onkin! Suosittelen.


Nyt arvontaan!

Säännöt ovat jo usealle aika tutut:

• Osallistu arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen a) blogissa TAI b) blogin Facebook-sivulla arvontapostauksen tilapäivitykseen.
• Voit osallistua, jos olet mukana seuraajissa joko Bloggerissa tai Facebookissa. Ellet ole vielä seuraaja, voit nyt mielihyvin liittyä joko Bloggeriin lukijaksi tai Facebookiin tykkääjäksi.
• Toisen arvan saat, jos linkität arvonnan blogiisi tai jaat Facebookissa tietoa arvonnasta. Ilmoita kommentissasi linkityksestä tai jaosta eli siitä, monellako arvalla osallistut.
• Arvontaan voi osallistua 31.10.2012 asti, jonka jälkeen seuraa jännittävä arvonta! Tuloksesta ilmoitan blogissa ja Facebookissa sekä suoraan voittajalle.

Arvonnan palkintona on mainio ja paljon kiinnostusta herättänyt, syksyn hämärään lisää säihkettä tuova LUKUVALO:

Voit lukea lukuvalon ominaisuuksista lisää aiemmasta postauksestani. Kerrottakoon, että kyseessä ei ole ihan sama tuote kuin postauksessani, vaan ominaisuuksiltaan parempi, kahden saranan malli. Tuotemerkki ei ole The really tiny book light, vaan tuote on bränditön, Amazonista tilattu kappale (sillä en löytänyt valoa mistään kaupasta täällä Oulussa). Valaisin on violetti, se syö kolme pientä nappiparistoa (ensimmäiset mukana pakkauksessa) ja sen lamppuna on pitkäikäinen led.

Paljon onnea kaikille arvontaan!

Eilen vietettiin satupäivää...

... vaikka oikeastaan satupäivä on tänäänkin ja joka päivä!

Silti Sadun nimipäivään ajoittuva kansallinen teemapäivä on paikallaan. Kirjastot ja teatterit ympäri maan osallistuvat panoksillaan ohjelman järjestämiseen, päiväkodeissa ja kouluissa tempaistaan satujen merkeissä ja kotona on erityinen syy käpertyä kirjan kanssa tavallista pidemmäksi aikaa nauttimaan ja jättää syksyn koleus seinän taa. Tänä vuonna satua juhlittiin viidettä kertaa.

Minulla satupäivän avasi paikallisbussissa heti aamutuimaan Hanna van der Steenin Kirous, josta kirjoitan postauksen lähiaikoina. Kohtuullisen pitkä työmatka menee kuin itsestään, kun on hyvä kirja kaverina!

Iltapäivällä lepäilimme lasten kanssa kera kirjojen. Esikoinen toivoi Mauri Kunnaksen Aarresaarta ja kuopus prinsessasatukirjasta Tuhkimoa.

Tapahtumiin emme tänä vuonna päässeet harmiksemme osallistumaan.

Mauri Kunnas: Aarresaari. Otava 2012.

Kunnaksen Aarresaari on mukaelma Robert Louis Stevensonin samannimisestä klassikkoteoksesta, joka julkaistiin jo vuonna 1883. Kunnaksen kirjan etusivulla mainitaankin, että kyseessä on kunnasmainen versio. Juoni kulkee kuitenkin aika tavalla sen mukaan, mitä esimerkiksi Wikipedia Stevensonin Aarresaaresta kertoo. Kunnaksen kirja sopii hyvin monenikäisille lapsille alle kouluikäisestä ylöspäin edellyttäen, ettei lapsi tai tämän vanhempi (!) kavahda kirjallista ja koiramaista merirosvotaistelua, kidnappausta ja romminjuontia. Alkuperäiseen verrattuna Kunnaksen versio on joka tapauksessa arvatenkin kiltihkö.

En tarkkaan ottaen tiedä, mitä näistä uudelleenlämmityksistä oikein ajattelisin. Disneyn versioita erilaisista klassikkosaduista hieman vieroksun, mutta sulatan ne lievä muovin maku suussa päivä päivältä aina helpommin. Mauri Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä on taas mitä mainioin! Meillä luetaan sitä aina vain uudestaan, ja lapset pitävät siitä kovasti. Aarresaari ja Kunnaksen niin ikään lämmittelemä Robin Hood kuuluvat ehkä näiden välimaastoon.

Koska poikamme rakastavat merirosvotaruja, Aarresaari osui ja upposi. Erityisesti esikoinen tietää jo vanhastaan lasten tietokirjoja kahlanneena, että Aarresaari on kuuluisa merirosvotarina. Voihan olla, että Kunnaksen versio toimii yllykkeenä tarttua Stevensonin alkuperäiseen, kun oma lukutaito karttuu!

Tuhkimo taas on kaikkien tuntema ikivanha kansansatu, alun perin Kiinasta jo 860-luvulta. Tarina muistetaan myös Grimmin saduista. Disney on tehnyt siitä vuonna 1950 piirroselokuvan ja tarinaa on esitetty ikivihreänä teattereissa ympäri maailman. Me luimme tarinan Disneyn prinessasatukirjasta, joka on kuopuksemme liikuttava oma valinta kirjastosta viime käynniltä.

Tuhkimo antaa lapselle tilaisuuden pohdiskella ainakin hyvän ja pahan eroa, sisaruussuhdetta, perheen sisäisiä suhteita, oikeudenmukaisuutta ja omia mahdollisuuksiaan puhjeta kukkaan kuin sadun prinsessa. Tarinasta on luonnollisesti monia versioita, joista Disneyn tulkinta on kauneimmasta - voisiko sanoa jopa siirappisimmasta - päästä.

Iltasatuna pojat kuulivat jo useamman illan jatkunutta Peppiä. On siinä vasta lapsi!

Mitä sinä teit satupäivänä? Miten suhtaudut tarinoiden uudisversioihin?

Turun kaupunginkirjaston vieraana

"Hyvää huomenta", toivotti minulle suosikkikaupunkini Turku komeasti lauantaina 6.10. 

Tori oli jo jakamassa syksyisiä antejaan kaupunkilaisille ja aurinko loisti ortodoksikirkon kupoliin niin kuin se vain voi sadepäivän jälkeisenä aamuna loistaa.

Oli alkamassa upea päivä! Kirjabloggaajan oli tarkoitus tavata pari bloggaajakollegaansa ihka ensimmäistä kertaa ja tutustua viljalti kehuja keränneeseen Turun kaupunginkirjastoon oman henkilökohtaisen oppaan, Erjan, vieraana.

Kulman takana Turun kaupunginkirjasto jo odottikin.

Asmo Jaaksin suunnittelema vuonna 2007 käyttöön otettu uudisosa on

mykistävän upea.

Kaikki eivät modernista muotokielestä välitä, mutta minulle tämä on henkeäsalpaavan puhutteleva kokonaisuus. Etäämpänä vasten Turun tuomiokirkon tornia näkyy punaisessa tiilivuorauksessa

vanha, juhlava ja ryhdikäs kirjastotalo vuodelta 1903. Vanha osa on edelleen myös käytössä.

Kirjastossa ensimmäisenä tulijan vastaanottaa mielikuvitusta kutittava lastenosasto Saga, jota hallitsee muun muassa katossa koko osastoon näkyvä Zeppelin.

Seuraavan kerran Turussa perheen kanssa käydessäni

tuon lapset tänne koko päiväksi lukemaan!

 Paitsi lukea, Sagassa voi myös viihtyä! Kirjahyllyihin on upotettu vitriinejä esillepanoa varten. Turun kaupunginkirjaston henkilöstö on kyllä valtavan taitavaa väkeä! 

Tätä lohikäärmeenkukistusinstallaatiota meidän pikkuritarit jaksaisivat tuijottaa siihen saakka, kun he  oivaltaisivat, että näitä asetelmia on kulman takana lisääkin!
Niitä on jopa

lattiassa!

Sagassa kelpaa lukea! Huomaattehan, miten upeasti vanhat kirjastotalot ovat osa modernia kokonaisuutta? Istuisitko sinä rahille vai pötköttäisitkö ehkä tuossa renkaassa,
johon sopii yhdessä parin muksunkin kanssa?

Shhh... Hiljaista lukutilaa lastenosastolla?

Ehkä pulina ja kirjainnostus annetaan täällä helposti anteeksi?

Tietokirjojen puolella toisessa kerroksessa tunnelma rakentuu

Zeppelinien ja ritareiden sijasta

pitkälti seinillä ornamentein huokailevien Saara Ekströmin

Alkukirjain-teoksen ympärillä.

Yksityiskohta Alkukirjain-teoksesta, joka on muotoonsa inspiroitunut

keskiaikaisista käsikirjoituksista, joissa tapana oli lukujen alkukirjaimet

koristella koko sivun kiertävin ornamentein.

Teoksen rönsyissä on mielen rajatonta liikkua!

 Tieto-osaston rauhallinen lukunurkka on melkein kuin parveke! 

Kaunokirjallisuuden osasto on sijoitettu kaupunginkirjaston vanhempaan osaan.

Tiloissa on juhlavuutta ja historian havinaa.

Pentti Saarikoski -näyttely oli aseteltu osaston keskelle kirjoituspöydän ääreen.

Saarikoski-teema jatkui ihastuttavasti myös runokirjojen katveessa.

Yhtäkkiä tuli ilahduttavasti lisää tuttuja bloggareita vastaan:

Nämä keinutuolit kutsuvat lukupiiriläisiä Turussa kirjojen äärelle.

Tulisitko sinä keskustelemaan tähän huoneeseen vaikkapa

edellisistä tämän vuoden uutuuksista?

Kirjastoissa on myös muita osia, joihin tavallinen kirjastonkävijä ei pääse tutustumaan. Me saimme kunnian käydä muun muassa kolkuttelemassa kirjaston kellarikummituksen kulmilla ja lainausautomaatin nielun tuntemattoman tien päässä. Kummitus ei tallentunut digikameran muistikortille... joten jatkamme eteenpäin. 

Miina Äkkijyrkän vasikka

Sweet Yellow Mellow

vangitsee kirjaston sisäpihalla kirjastonkävijän katseen takuuvarmasti!

Tätä minä palaan katsomaan silmiin vielä uudestaankin!

Suosittelen kaikille.

Kiitos loistavasta seurasta, Erja & Katja! <3

Mukavan tapaamisen ja kiinnostavan kirjastokierroksen jälkeen tämän kirjabloggarin tie vei aurinkoisena syyspäivänä Turun kirjamessuille,
ja sen makuja on luvassa joskus myöhemmin.

Katja on kirjoittanut myös Lumiomenaan omasta Turun-matkastaan.

Flash mob - joukkovoimaa!

Eilen 1.10.2012 kirjablogeissa kuhisi ennennäkemöttämästi. Järjestimme kirjablogien ensimmäisen flash mobin, jonka tarkoitus oli kiinnittää huomiota plagiointiin ja nettikäyttäytymiseen. Idea oli, että kirjablogeissa kirjoitetaan sepitettyjä kirjaesittelyjä.

Tempaus oli tavattoman hauska! Paitsi että Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon juonen muuntelu oli hilpeää, muiden tekstien lukeminen oli hulvatonta (katso linkit alla!), puhumattakaan postausten kommenttien lukemisesta, joka meni jo ihan silmät vedessä nauramiseksi.

Kirjablogien ulkopuolellakin flash mobiin kiinnitettiin jonkin verran huomiota ja tempauksen idea saattiin hyvin kiinni. Esimerkiksi Parnasso, Helsingin Sanomat, City ja Dome julkaisivat jutun tapahtumasta. Osa blogien lukijoista on kuitenkin myös pahoittanut tempauksesta mielensä, osa lähtenyt moralisoimaan bloggaajia ja osa  tuominnut touhun puhtaasti lapselliseksi käyttäytymiseksi.

Mitä tämä sitten oikein oli?

Parasta on, että asia saatiin esille! Kirjablogien kävijämäärät räjähtivät eilen silmille, joten tärkeä asia on nyt monen mielessä.

Plagiointi on netin sisällöllisen laadun parantuessa entisestään lisääntynyt. Tekstejä lainataan ilman lähdeviitteitä (siis varastetaan) moniin tarkoituksiin. Paljon sitä tekevät koululaiset ja opiskelijat, mutta valitettavasti myös ammattilaiset menevät joskus sieltä, missä aita on matalin, ja lisäksi vilpillisin keinoin. Kiire ja kilpailu yllyttävät rikkeeseen.

Lainata toki saa, mutta reilusti lähteet mainiten. Korkeakoulut ovatkin viime vuosina ottaneet käyttöön sähköisiä viitteidentarkistuspalveluja, joilla voidaan tarkistaa esimerkiksi opinnäytetöiden tieteellisen kirjoittamisen laatu. On ikävää, että näin täytyy menetellä. On ikävää, että reiluun peliin ei voi vain luottaa. Hankalia asioita on pystyttävä kuitenkin katsomaan suoraan kohti ja tarttumaan niihin - joskus netissä tapahtuvan flash mobin keinoin. Jonkun on oltava se lapsi, joka uskaltaa nähdä keisarin uusien vaatteiden läpi.

Paitsi plagiointia kirjablogien tempaus toi esiin myös lähdekritiikkiä. Verkkokirjoittelua ohjeistaa muun muassa netiketti. Verkossakaan kuitenkaan kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää, kuten esimerkiksi kesällä tapaus Enkeli-Elisa meille osoitti. Liki koko kansan yhteiseksi paisuneen ja verkon etiikkaa venyttäneen kirjahankkeen uutisointiin otti kantaa myös julkisen sanan neuvosto. "Tiedotusvälineellä ei ole arvokkaampaa pääomaa kuin se, että siihen voi luottaa", toteaa Risto Uimonen.

Luottamuksen säilyttäminen oli yksi syy siihen, että flash mob -tempaus paljastettiin yhteisellä tiedotteella heti tuoreeltaan muun muassa Morren blogissa. Osa lukijoista olisi toivonut, että valheelliset kirjaesittelyt olisivat saaneet olla paljastumatta netissä paljon pidempään tai vaikka kokonaan. Paljastus tehtiin heti kuitenkin myös siksi, että tärkeämpää tässä kaikessa on ilmiön ympärille noussut keskustelu kuin pelkästään sepitteelliset juoniselostukset ja jonkun koululaisen narauttaminen.

Luen ja kirjoitan -blogiin muiden kirjablogien tavoin voi jatkossakin luottaa. Tempauksia saattaa silti olla luvassa! Lähdekritiikki on siis aina paikallaan: Kirjablogeissa, kuten kaikessa viestinnässä, vallitsevat rajoitteet: objektiiviseksi ja arvoista vapaaksi tarkoitettu viesti on aina asenteellinen ja arvottava. Kirjablogi käsitteenähän on jo kannanotto!

Kiitos kaikille, jotka olette olleet yhdessä suunnittelemassa, toteuttamassa, kommentoimassa tai seuraamassa eilistä tempausta! Lämpimästi tervetuloa samalla myös blogini uusille lukijoille!

Flash mobin tunnelmia ovat purkaneet blogeissaan myös ainakin
Kannesta kanteen -Kaisa
Ilselän Minna
Bibliofilen Disa
Aamuvirkku yksisarvinen eli Tessa
Suketus Eniten minua kiinnostaa tie -blogissa
Salla lukupäiväkirjassaan
Lumiomenan Katja.


Seuraavista linkeistä pääsee lukemaan blogistanian hauskimpia juoniselostuksia:

Aho Juhani: Rautatie: http://suketus.blogspot.fi/2012/10/juhani-aho-rautatie.html
Austen Jane: Ylpeys ja ennakkoluulo: http://luenjakirjoitan.blogspot.fi/2012/10/ylpeys-ja-ennakkoluulo.html
Canth, Minna: Anna-Liisa - http://luminenomena.blogspot.fi/2012/10/minna-canth-anna-liisa.html
Canth, Minna: Työmiehen vaimo - http://aamuvirkkuyksisarvinen.blogspot.fi/2012/10/minna-canth-tyomiehen-vaimo.html
Doyle, Arthur Conan: Baskervillen koira - http://bibliofile-x.blogspot.fi/2012/10/sherlock-holmes-ja-baskervillen-arvoitus.html
Fitzgerald, F. Scott: Kultahattu - http://www.psrakastankirjoja.blogspot.fi/2012/10/f-scott-fitzgerald-kultahattu-huom.html
Frank, Anne: Nuoren tytön päiväkirja: http://aitilukeenyt.blogspot.fi/2012/10/frank-nuoren-tyton-paivakirja.html 
Haanpää, Pentti: Noitaympyrä - http://kirsinkirjanurkka.blogspot.fi/2012/10/pentti-haanpaa-noitaympyra.html
Härkönen, Anna-Leena: Häräntappoase - http://kirjasfaari.blogspot.fi/2012/10/anna-leena-harkonen-harantappoase.html
Kianto, Ilmari: Punainen viiva - http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2012/10/ilmari-kianto-punainen-viiva.html
Kivi, Aleksis: Seitsemän veljestä - http://sbrunou.blogspot.fi/2012/10/aleksis-kivi-seitseman-veljesta.html
Meyer, Stephenie: Houkutus - http://pigeonnaire.blogspot.fi/2012/10/stephenie-meyer-twilight.html
Mitchell, Margaret: Tuulen viemää - http://kirjakissa.blogspot.fi/2012/10/margaret-mitchell-tuulen-viemaa.html
Niemi, Mikael: Aivot pellolle - http://kannestakanteen.blogspot.fi/2012/10/sodassa-ja-rakkaudessa.html
Orwell, George: Eläinten vallankumous -http://kirjamieli.blogspot.fi/2012/10/george-orwell-elainten-vallankumous.html
Rimminen, Mikko: Pussikaljaromaani - http://ilsela.blogspot.fi/2012/10/mikko-rimminen-pussikaljaromaani.html
Salinger J.D.: Sieppari ruispellossa - http://luetutlukemattomat.blogspot.fi/2012/10/jd-salinger-sieppari-ruispellossa.html
Shakespeare, William: Romeo ja Julia - http://sininenlinna.blogspot.fi/2012/10/william-shakespeare-romeo-ja-julia.html
Steinbeck, John: Hiiriä ja ihmisiä - http://kirjojenkeskella.blogspot.fi/2012/10/john-steinbeck-hiiria-ja-ihmisia.html
Waltari, Mika: Tanssi yli hautojen - http://hdcanis.blogspot.fi/2012/10/mika-waltari-tanssi-yli-hautojen.html

Oulun kirjamessuvälähdyksiä ja bloginäkymiä

Oulussa pidettiin kirjamessut viime viikonvaihteessa. Messut olivat viisipäiväiset, joten ohjelmaa oli monipuolisesti. Pääsin itse mukaan vain sunnuntaina, jolloin lavalla oli muun muassa Katja Kettu Oulun kaupunginteatterin tuoreen taiteellisen johtajan Mikko Koukin haastattelussa.

Kettu kertoi, että seuraavaksi häneltä julkaistaan novellikokoelma.

Katja Ketun Kätilö tulee Oulun kaupunginteatterissa ensi-iltaan tänä syksynä! Ohjelmistossa ensi-illan saa myös Riikka Pulkkisen Raja. Lapsille taas on luvassa ainakin Urpoa ja Turpoa. Vaude vau, mikä teatterivuosi on tulossa!

Messuilla läänintaiteilija Tuomo Heikkisen haastattelussa nähtiin sarjakuva- ja pilapiirtäjä Ville Ranta.

Ville Ranta kertoi, että aika ajoin häntä vastaan nousee kansanryhmä, joka
vaatii pilapiirrosten poistamista Kirkko ja kaupunki -lehdestä,
mutta lehden kylmähermoinen päätoimittaja Seppo Simola
ei vaatimuksista vähällä hätkähdä.

Hain tietysti omistuskirjoituksen uuteen kokoelmateokseen. Oijoi, katsokaa, miten minua hemmoteltiin:

Toinen omistuskirjoitus messuilta on Janne Nevalan Hammaskeijo-kirjassa, joka voitti ensimmäisen palkinnon Möllärimestari kisassa:

Toiselle sijalle Möllärimestarissa yltänyt Auksuuni oli myös messuilemassa, ja minulla olikin ilo olla kekkereillä Pirkko Mattilan vieraana. Tapasin kirjan keskushenkilön Eeron, ja olipa kyllä mielenkiintoista jutella hänen kanssaan tovi!

Messutunnelmista on muuten kirjoittanut myös Villasukka kirjahyllyssä.

Blogiin on siis tulossa syksyn aikana Joku raja ja Hammaskeijo. Varmasti iltojen pimetessä välittyy myös teatteritunnelmia. Oulun Muusajuhlilla osallistuin muutamaan kirjailijatilaisuuteen, joten niistäkin on juttuja luvassa. Lisäksi tietysti blogin perussetti jatkuu. Nyt parhaillaan kesken luvun ovat ainakin Nichollsin Sinä päivänä ja Mazzarellan Fredrika Charlotta o.s. Tengström, kansallisrunoilijan vaimo, jota luen Marian haastamana. Lasten- ja nuortenkirjojen kausi on myös ollut jo pitkään tulella.

Huomenna on muuten Oulussa Taiteiden yö!