The Addams Family Oulun kaupunginteatterissa

Pukuloistoa Addamseilla.
Kuva Oulun kaupunginteatteri / Kati Leinonen

Mitä tehdä, kun avioliitto on pelkkää tylsää arkea, mikään ei maistu, puoliso on huono häivähdys siitä, johon joskus rakastuit? Lähde kylään Addamseille! The Addams Family on nimittäin kertomus rakkaudesta ja avioliitosta. Se on myös kuvaus erilaisuudesta ja ennakkoluuloista. Ehkä hirviömäisten hahmojen kautta voidaan tavisarkea tutkailla vähän tarkkasilmäisemmin?

Oulun kaupunginteatteri osaa musiikkinäytelmät. Tällä kertaa vetonaulaksi on hankittu Broadwayltä tämä klassikkokappale, joka on Pertti Sveholmin ohjaamana viihdyttävä ja näyttävä. Pääosissa loistavat aviopari Merja Larivaara ja teatterinjohtaja Kari-Pekka Toivonen. Muun muassa Oulun oma poika Aki Louhelakin esiintyy jälleen edukseen tutisevana sivuosassa.

The Addams Familyä kannattelee ja kuljettaa nimenomaan monipuolinen musiikki. Orkesteri on sijoitettu klassisesti monttuun, mikä aina luo oikeanlaista teatteritunnelmaa, ja tähän esitykseen se sopii lyömättömästi. Tanssit ja tanssijat tempaavat katsojan näytelmään mukaan, Pasi Räbinän puvustus ja Jyrki Sepän lavasteet ovat hurjan hienot. Pidän kovasti siitä, että suuren näyttämön tekniikkaa käytetään, sillä sitä on. Lumoavaa se oli nyttenkin.

Tarina kulkee sekä reploissa että musiikissa. Merja Larivaaralle olisi toivonut annetun enemmän lauluosuuksia. Kauhukammioista, iljettävyyksistä, tavisperheen ja hirvittävien Addamsien erilaisuudesta olisi saanut kärjistettyä vieläkin viiltävämpää komiikkaa. Huumori jäi ehkä aavistuksen puolitiehen. Kävikö klassisesti, että kovat odotukset taittoivat osan elämyksestä pois?

Jos haluat viihtyä ja tulla hyvälle mielelle - liikuttuakin - The Addams Family on ehdottomasti Sinun esityksesi! Tässä on teatteria loisteliaasti tarjolla!

Amadeus Oulun kaupunginteatterissa

Janne Raudaskoski Salierina ja upeat solistit.
Kuva: Oulun kaupunginteatteri

Huhhahhei, mitä Oulun kaupunginteatterissa oli tehtykään ja mitä olin pitkään vain sivusta katsellut ja seuraillut! Pääsin onneksi vielä viimeisimpiin näytöksiin ja - krashboombang - ihastuin ikihyviksi! Oulun kaupungintetatterin kateudesta, kauneudesta, lahjakkuudesta, juonittelusta ja ihmisyydestä kertova Amadeus oli aivan huikea! Valitettavasti esitystä ei enää voi suositella, sillä näytökset ovat ohi.

Janne Raudaskoski kateellisena hovimuusikko Salierina loisti kerta kaikkiaan. Saattaisinpa sanoa, että tämä oli äkkiseltään muisteltuna Raudaskosken paras roolisuoritus. Vain 35-vuotiaana kuollutta ihmelapsi Amadeusta esittävä Tomi Enbuska oli ihastuttava ja villi, uskottavasti täysi sekopää. Myös muut näyttelijät onnistuivat mainiosti. Heta Haanperä oli tehnyt ohjauksessa loistotyötä. Kuoro lauloi erinomaisesti ja soljui esityksen mukana rooleissaan saumattomasti. Ja musiikki - no Mozart sentään - sai taitavasti esitettynä ihokarvat nousemaan pystyyn.

Loistelias Ulpu Korpuan puvustus ja kekseliäs Kalle Nurmisen lavastus veivät yleisön satoja vuosia ajassa taaksepäin. Teatterissa elävä esitys saa aina aikaan pikkujännitteen kaiken sujumisesta oikein. Tällä kertaa näyttämötekniikka petti pian toisen puoliajan alettua, mutta se vain toi esille teatterilaisten ammattitaidon. Yleisö ei liiemmin puutteita huomannut, ennen kuin teatterin puolesta asiasta ilmoitettiin, pidettiin pieni huoltotauko ja näytelmä jatkui jälleen. Upeaa työtä, Oulun kaupunginteatteri!

Viime aikoina olen käynyt Oulussa katsomassa paljon musiikkinäytelmiä. Kaikki ovat olleet onnistuneita taideteoksia. Vasta ensi-iltansa saaneesta musikaalikomedia The Addams Familystä kirjoitan niin ikään aivan kohta. Menkäähän katsomaan!

Minä rukoilen tätä Amadeuksen rinnalla riutunutta keskinkertaisuuksien pyhimystä, Antonio Salieria, siihen saakka, kun Heta Haanperän käsissä saa erittäin kiinnostava Pauliina Rauhalan Taivaslaulu ensi-iltansa Oulussa syyskuussa. Salierilta pyydän, ettei iske näppejään Taivaslauluun, vaan siitä tulee tällainen Amadeuksen ja Mielensäpahoittajan kaltainen mestariteos! Siihen lujasti uskon ja pohjattoman tyytyväinen olen siihen, että Oulussa on Taivaslauluun uskallettu tarttua.

Back to blog!

Iltaa maailma! Pitkä aika on ollut hiljaista täällä, ja nyt riepoo blogin ulkoasukin. Toivottavasti saan siihen muutosta ja ääntä tänne eetteriin.

Luettu on! Paljon fiktiota, enemmän asiaa. Kirjoittaminen on ilmiselvästi ollut katkolla. Teatteri ja muu kulttuuri roikkuu kivasti mukana. Elämä kuljettelee.

Lähdetäänpä tästä liikkeelle.

PS. Hauskaa, ajassa liikkuu tätä samaa ajattelua. Hanna Kirjainten virrassa pohti juuri samaa: Lue pohdintaa blogihiljaisuuden takaa!