Ei ole salaisuus, etten ole järin kova Paulo Coelho -fani. Olen tosin - ja mainitusta syystä - lukenut maestrolta vain yhden kirjan, josta en liiemmin pitänyt. Lukemisesta on vuosia aikaa, enkä ole varma edes nimestä. Pääosassa oli prostituoitu. Olisiko ollut Yksitoista minuuttia, mene ja tiedä.
Kirjaston vasta palautetut -hyllyssä kuitenkin katsoi minua suoraan silmiin Paulo Coelhon sitaattikokoelma. Coelhoahan kiitellään usein siitä, että hän osaa asetella peruskysymykset taitavasti. Kieltämättä minäkin olen poiminut jostain yhden kirjailijan viisauksista talteen jo aiemmin: "Elämme vain kerran, mutta jos teemme sen oikein, se riittää."
Kyllä tuo pitäisi muistaa ihan jokaisena päivänä! Varsinkin näinä päivinä.
Tästä mukanani kantamastani lausahduksesta tai jostakin muusta äkillisestä herkkyydenpuuskasta johtuen lainasin Coelhon sitaattikokoelman Elämä.
Elämässä mietelauseet on lajiteltu kahdeksaan eri osastoon. Eivätkö osastot kuulostakin hyvin coelhomaisilta: Unelma, Tie, Rakkaus, Mahdollisuus, Matka, Kohtalo, Hyvä taistelu, Mysteeri. Kokoelma on hyvin kasattu, sillä se pitää kiinnostusta yllä melkein loppuun saakka.
Mysteeriä en itse olisi kuitenkaan jättänyt missään tapauksessa viimeiseksi, sillä sen kumu oli huomattavasti edeltäviä osastoja vaimeampi. Mysteerissä käsitellään pitkälti Jumalaa, elämää ja tarkoitusta. Osastoista se on ehkä myös hajanaisin, mikä vie siltä voimaa.
Kokonaisuutena sitaattikokoelma on kuitenkin mieleenpainuva teos. On ollut hyvä ratkaisu laittaa sitaatteihin merkintä siitä, mistä kirjasta ne ovat peräisin. Itse kiinnostuin sitaattien perusteella Valon soturin käsikirjasta ja teoksesta Veronika päättää kuolla. Voi olla, että tulen joskus kokeilleeksi Coelhoa uudestaan.
Ehkäpä olenkin ylenkatsonut tätä Brasilian lahjaa kirjamaailmalle?
Yllätyin siitä, miten paljon lohtua ja voimaa pienen kirjan sivuille peräkkäin laitetut kirjaimet minulle antoivat. Jos mikä, Elämä on lohtu- ja voimakirja. Joku haukkuu Coelhoa itsehoitoapteekkariksi. Mitä sitten, jos tunne toimii? Elämä on oikein hyvä lahjaksikin!
Ylimääräistä plussaa teos saa siitä, että siinä kulkee kirjanmerkkinauha mukana. Minulla nauha jäi tällaiseen kohtaan:
Ihminen voi keskittyä elämänsä aikana
joko rakentamiseen tai puutarhanhoitoon.
Rakentajien työ saattaa viedä vuosia,
mutta jonain päivänä se on valmis.
Sillä hetkellä he pysähtyvät ja jäävät omien
seiniensä vangeiksi.
Elämä menettää merkityksensä
rakennustyön päättyessä.
Mutta on olemassa myös niitä jotka kylvävät.
He joutuvat kärsimään
ajoittaisista myrskyistä ja vuodenaikojen rajuista
vaihteluista, ja harvoin lepäävät.
Mutta toisin kuin rakentajan rakennus,
puutarha jatkaa ikuista kasvamistaan,
ja vaikka se vaatii jatkuvaa huolenpitoa,
elämä on sen ansiosta puutarhurille yhtä suurta seikkailua.
(Teoksesta Brida)
Lisäsin muuten sivupalkkiin tuonne aivan alas vihdoin ja viimein tähtien merkitykset tässä blogissa. Näin kirjoitin:
Annan yleensä blogissa esillä oleville kirjoille tähtiä lukukokemukseni perusteella. Tähdet eivät pyri arvottamaan kirjaa taideteoksena tai kuvaamaan objektiivisesti sitä, onko kirja hyvä vai huono. Sen sijaan tähtiluokitus perustuu omaan lukukokemukseeni seuraavasti:
1 - Kirjasta ei ollut minulle mitään iloa eikä hyötyä, ja maailmani ei menettäisi mitään, jos kirjaa ei olisi kirjoitettukaan. Olisinpa osannut lopettaa kesken.
2 - Huokaus. Hyvä idea, mutta olisipa toteutus ollut parempi. Tai vaihtoehtoisesti hyvä toteutus, mutta idea ei kantanut loppuun saakka.
3 - Tavanomainen ja aivan kelpo teos. Hyvää keskisarjaa.
4 - Vau, tästä jää pitkä jälkimaku, kirjassa on jotakin tavallista nerokkaampaa, mutta täysin en vakuuttunut.
5 - Tulta ja tappuraa. Timanttia ja taftia. Unohtumaton elämys.
Luulenpa, että Coelhon ajatukset toimivat parhaiten juuri tuollaisina irrallisina lauseina. Tai ainakin itse olen tuskastunut hänen teoksiinsa, kammoan niitä jopa - ja olen silti lukenut viisi Coelhon kirjaa. Älä kysy, että miksi! Mutta moni tykkää, joten varmaan kannattaa kokeilla.
VastaaPoistaJos olet lukenut L.M. Montgomeryn Sinisen linnan, tiedät Veronika päättää kuolla -kirjan juonen. Ja Montgomery kirjoittaa paljon elävämmin. Jos et ole lukenut kumpaakaan, valitse Sininen linna. Minä olen lukenut tuon Veronikan sekä Alkemistin, jonka jälkeen päätin ettei minun tarvitse enää tämän kirjailijan teoksiin koskea.
VastaaPoistaMinä rakastan Coelhon kirjoja, olen lukenut kaikki. Pidän syväluotauksesta.
VastaaPoistaSinulle on tunnustus sivulla Varjojen saari
Minä olen lukenut Coelholta ainoastaan yhden mietekirjan (Rakkaus? en jaksa nyt tarkistaa...). Lyhyinä annoksina maistui hyvin, voisin kokeilla varovasti jotain hänen romaaniakin ;)
VastaaPoistaKatja & Villasukka, minäkin uskon, että juuri tiivistettynä Coelho on parhaimmillaan, ja Hanna Marin kommentti vahvistaa mun ajatusta. Sinänsä todella kullanarvoinen vinkki tuo Montgomery Hanna Marilta, sillä sitä en ole lukenut, mutta aikonut olen, ja tämä nyt tuuppii tietysti kirjaa mun listassa ylöspäin roimasti! :-)
VastaaPoistaLämpimät kiitokset tunnustuksesta, Aikatherine! Kiinnostavaa kuulla, että pidät Coelhosta! Kyllä hänellä selvästi on sanottavaa ja vankkaa ajtusta, mutta pelkään, että mulle käy kuten Katjalle, että tuskailen. Aika näyttää, ehdinkö Coelhoa lukemaan. Soturin kirja voisi olla se, mitä kokeilisin.
Coelhon kirjat ovat osa minun "häpeähyllyäni", Taija T:tä lainatakseni. Joka joulu pyydän lapsilta lahjaksi uusimman Coelhon. Saan ja luen sen. Pinttynyt tapa, enkä pääse eroon siitä. Mutta tämän Elämän sain kuopuksen ihanalta, just eläköityneeltä, opelta talvella viiskymppislahjaksi, (pyytämättä :-)), siksi se on niin erillään häpeähyllystä ja muista Coelhoista. Ihana kirja!
VastaaPoistaHäpeähylly! Mikä termi :-D!
VastaaPoistaElämä saattaa olla jopa parhaimmillaan lahjana. Todelliset Coelho-fanit tietysti hankkivat sen hyllyynsä itsekin (tai pyytämällä ;-)), mutta sillä on tosi helppo ilahduttaa ketä tahansa. Tämän kirjan ajatuksia tarvitsee matkan varrella.
Rakentaja-miete jäi pyörimään mieleen tosielämän rakentajalla ja blondilla, joka ehkä tavoitti jotain mietteen rivien takaisesta ajatuksesta. Coelho ei ole minunkaan suosikkini, olen luullut olevani ainoa... Ja vielä edelliseen postaukseen lukuvalosta, meillä miehellä käytössä AppStoresta ilmaiseksi ladattu taskulamppu, jonka valossa hän lukee mainiosti kun minä nukun sikeästi:).
VastaaPoista