Marilyn Monroe. Välähdyksiä, sirpaleita.

Välähdyksiä, sirpaleita. Marilyn Monroe. Toim.Stanley Buchthal ja Bernard Comment. (Fragments. 2010. Suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi ja Lotta Toivanen.) WSOY. 2010.


Väärinymmärretty. Rakennettu. Kuvista kasattu. Sitä oli julkinen Marilyn Monroe. Minkälainen hän oli todella?

Välähdyksiä, sirpaleita vie lukijan lähelle Marilynin sisintä. Se tuo esiin näyttelijättären omia, henkilökohtaisia ennen julkaisemattomia muistiinpanoja, kirjoituksia ja runoja loistokkaan uran varrelta. Useissa teksteissä huokuu tuska olla julkisuuskuvan vanki. Kuinka nainen, jolla on seksisymbolin leima ja komediennen kyky, voisi vakuuttaa muut uskomaan siihen, että hänestä on vakavaankin elokuvaan ja syvällisiin aiheisiin? Marilyn oli sivistynyt ja lukenut alansa ammattilainen, jolla oli loppuun saakka valtava halu kehittää itseään. Halu oli niin voimakas, että pakosta tulen ajatelleeksi, miten kunnianhimo kumpusi huonosta itsetunnosta. Repaleisesta lapsuudesta. Isättömyydestä. Orpoudesta. Lastenkodeista, sijaisvanhemmista. Juurettomuudesta.

Kunnianhimo kumpusi rakkauden kaipuusta. Tarpeesta tulla rakastettavaksi. Tähtitaivaan supernovien ikuinen dilemma lienee se, että vaikka koko maailma rakastaa heitä, he eivät koe saavansa aitoa rakkautta osakseen. Kukaan ei näe heidän sisimpäänsä eikä rakasta heitä sellaisenaan. Rakkaus kohdistuu julkisuuskuvaan, joka voi olla - kuten Marilynin tapauksessa - vääristynyt, värittynyt, vinoutunut. Marilyn oli henkeäsalpaavan kaunis ja luontaisesti seksikäs, mutta hänen vahvuutensa sijaitsi pintaa syvemmällä. Koskaan hän ei kuitenkaan kokenut sen olevan tärkeää kenellekään.

Kun ihminen haluaa olla yksin niin kuin rakkaani (Arthur) tähdentää silloin toisen on pysyttävä loitolla.

(--)
kuinka tietäisimme toisen tuskan aiemmilta vuosilta saati
kaiken mitä hän raahaa mukanaan sillä matkan varrella tarvitaan
parhaimmillaan paljon liikkumatilaa toiselle - mutta kuinka paljon ihmiselle on haitallista kantaa.

Lienee parasta rakastaa urheasti ja hyväksyä - niin paljon kuin kykenee.

Rakkaus oli kateissa myös Marilynin läheisissä ihmissuhteissa. Hänen avioliittonsa kariutuivat pikaisesti eroon. Kirjailija Henry  Arthur Millerin rinnalla Marilyn toivoi ehkä pääsevänsä sivistyksen suojaan. Henry Miller ei kuitenkaan pystynyt vastaamaan Marilynin pohjattomaan rakkaudennälkään, vaan petti näyttelijättären luottamuksen.

Huomisesta alkaen pidän huolta itsestäni sillä se on kaikki mitä minulla oikeastaan on ja nyt ymmärrän että on koskaan ollutkaan. Roxbury [Arthur Millerin kartano Britanniassa] - olen koettanut kuvitella kevättä koko talven - nyt se on tullut ja oloni on vieläkin toivoton. Taidan vihata tätä paikkaa koska täällä ei ole enää rakkautta. Kadun epätoivoista ponnisteluani täällä. Yritin kamppailla sitä vastaan minkä sisimmässäni tiesin todeksi - että sen paineen tähden (tästähän tulee aivan kuin sähke) jota työni on aiheuttanut (hassua että olen aina hyväksynyt jopa pahimman - koettanut vastustaa sitä jos se on vaarantanut työni) eikä hän kestänyt sitä (hän on toisesta maasta) vaikka minusta tuntui (viattomasti, enkä ole sellainen) että minun sietokyvystäni oli apua meille molemmille myöskin aineellisesti mikä myös on hänelle paljon tärkeämpää kuin minulle. (--) On hyvä joskaan ei erityisen hauska sanonta - mihin se sitten liittyykään - kipuun "Jos voisin ottaa elämäni uusiksi, ottaisin olan takaa."

Kun jostakin löytää ajatuksilleen ja tunteilleen kadoksissa olleita sanoja, kokee autuutta ja rauhaa. Kun nuo sanat löytyvät Marilyn Monroelta, autuuden ja rauhan takaa nousee hämmennys: koko maailman palvoma filmitähti oli niin inhimillinen ja aito, että hän voi kokea jotakin minun elämässänikin tuttua.

Välähdyksiä, sirpaleita raottaa lukijalle kunnianhimoisen, herkän ja sivistyneen, toisaalta epävarman ja yksinäisen naisen sisintä. Toisaalta se myös tarjoaa kurkistuksen Marilynin keittiöön - aivan totta, reseptien ja kutsumuistilistojen muodossa! Luin kirjan ahmien ja liikuttuen. Vakuutan tämän olevan jokaiselle Marilyn-fanille täyttä timanttia. Myös muut pystynevät tämän kautta horjuttamaan kuvaansa Marilynistä.

Kirjan toimittajat ovat jonkin verran kommentoineet Marilynin tekstejä. He ovat selittäneet teksteissä esiintyvien henkilöiden yhteyksiä Marilyniin tai tulkinneet kirjoituksia. Selitykset auttavat, mutta jotkut tulkinnat arveluttavat ja aiheuttavat torjuntaa. Silti Välähdyksiä, sirpaleita saa kaiken vahvuutensa siitä, että se päästää Marilyn Monroen itsensä ääneen. Se vapauttaa objektin subjektiksi. Se kiinnostaa, sykähdyttää, koskettaa.

Ei enää pelokas
yksinäinen
pikkutyttö.

Muista että voit istua maailman laella (ei uskoisi). (--)

Tähtiä: 4/5

Marilynin muistiinpanoja ovat lukeneet sydänverellä myös Leena Lumi ja Susa.

Raksa

Tuomas Vimma: Raksa. Gummerus. 2011.


Luulin, että Raksa kuvaa yhtä inhimillistä rakennusprojektia, sitä miten se syö ihmistä ja mitä se tekijältä vaatii, miten tietämätöntä vedätetään, miten budjetti paukkuu, ja sitä, miten siinä saattaa mennä moni muukin asia vikaan sekä sitä, mitä se vaikuttaa rakentajan muuhun elämään. Luulin, että saan lukea jotakin, josta Gösta Sundqvistkin lauloi: "vaimo muutti sinne siskon luokse, kun ei naiset oikein ymmärrä, miten nopeasti aika juoksee, vaikka kuinka painaa täysillä". Mutta ei, siitä Raksa ei kuitenkaan kertonut, vaikka niin olisin halunnut sellaisesta lukea. Sitä minä tältä otsikota odotin.

Vaan ei. Raksa on sen sijaan film noir -tyyppinen tykitys, joka seuraa yhden rakennusfirman projektipäällikön elämää ja vähän työntekoakin. Eniten painoarvoa saavat Samiksi ristityn projektipäällikön ihmissuhteet, varsinkin naissotkut. Sami on kuin kovaksikeitetty yksityisetsivä, tällä kertaa vain työssä rakennusfirmassa. Hänen pomonsa on femme fatale, rakennusfirman perijätär Danika Stenhammar, joka ottaa Samin heti, jopa epäuskottavan nopeasti luottomiehekseen. Tupakkaa ja viskiä kuluu, tuoppejakin vedellään tuon tuosta, mutta työt tehdään krapula-aamuinakin laadusta tinkimättä. Sen sijaan kaikki muut rakennusfirmat ovat petollisia asiakkailleen, ja luotettavaa alihankkijaakin saa etsiä. Raksa olisikin paremmin "Raksat", jossa Samille siunaantuvat eri projektit - kaverin ontuvasta avioliitosta alihankkijan työnjäljen reklamoimiseen - vaihtelevat vauhdikkaasti.

Haahuilin Arcadian Alkossa yrittäen päättää mitä valitsisin perjantaipullokseni. Vaihtoehtoina olivat perinteiset Altian väkevät laatutuotteet: Kosaani ja Jalmari.

Olin myöhemmin illalla lähdössä Pepin kanssa baariin, mutta koska finanssitilanteeni jätti niin sanotusti toivomisen varaa, olin päättänyt kiskaista kunnon pohjat jo himassa. Sisäänpääsymaksujen ja narikan lisäksi minulla olisi varaa korkeintaan muutamaan tuoppiin. (--) (s. 71)

Vaikka niin olisin halunnut, tämä ei ollut minun kirjani. Teoksen ansioksi voidaan kuitenkin lukea se, että Vimma on tinkimättömällä tavalla omaksunut perinteisen etsivä- ja rikoskirjallisuuden maneerit ja työstänyt niiden avulla aihettaan. Maneerit on omaksuttu myös ilmaisun tasoon, jossa vanhat fraasitkin kantavat henkilökuvaa. Raksa onkin todennäköisesti parhaimmillaan kyseistä lajityyppiä rakastavien (miesten) kirja. Uskon, että tiettyjä mieslukijoita innostaa se, että päähenkilö on a man's gotta do what a man's gotta do -asenteella voideltu ammattilainen, jonka ympärillä pörrää monenlaista misua. Toiseksi Raksa voidaan ilman muuta lukea mainiona parodiana etsivä- ja rikoskirjallisuudelle, mutta minuun tämä ei sellaisenakaan tehnyt vaikutusta. Sen sijaan toivoin matkan varrella, että viskipullo olisi kaivettu esiin tai tupakka sytytetty muutaman kerran harvemmin. Kevyttä ja häiritsemätöntä kesälukemista Raksa on, ja siitä singahtaa kirjataivaalle

tähtiä: 2/5.

Kurkistakaa myös, mitä muut lukijat tuumivat! Raksalla ovat olleet myös Jenni, Norkku, Hanna ja Jori.

Juhannukseksi vinkki loppukesään

Hyvää juhannusta, blogini kävijät!

Juhlin hääpäivääni jokin aika sitten muun muassa vierailulla Oulun taidemuseossa. Ihastuin ikihyvikseni Hanna Vihriälän teoksiin. Poimikaa tästä vinkiksi, jos kesän suuntana on Oulu!

Vihriälällä on Villu Jaanisoon kanssa museossa Päivänvalossa-näyttely, joka jää mieleen. Vihriälää on ehdottomasti seurattava jatkossa.

Yksi teos vie huomion jo näyttelysaliin astuttaessa. Kun sitä käy lähemmäksi, kiinnostus yltyy. Lopulta teosta tekisi mieli aivan nuolaista ja ahmia vain:

Hanna Vihriälän irtokarkeista siimaan
sommiteltu teos.

Toisaalta Vihriälältä on esillä myös muun muassa herkkää hopeaa:

Pihan yleisimpiä kasveja hopeoituna juurineen.
Haluaisin oman pihani kasveja rintakoruksi.

Villu Jaanisoon ja Hanna Vihriälän Päivänvalossa Oulun taidemuseossa koko kesän 21.4. - 9.9.2012. Lisäksi näytteillä on muita vaihtuvia näyttelyitä, muun muassa Oulun seudun eläinsuojeluyhdistys ry:n 50-vuotisnäyttely, ja vakikokoelmaa.

Runoja kirjoista



Yksi kesän iloja on ottaa vastaan
kukkalähetyksiä lapsilta <3!
Toinen on tämä haaste.

Anna Elina haastoi minut sommittelemaan runoja kirjojen nimistä. Mikä kesäisen ilmava haaste! Otin tehtävän vastaan ja tässä iltatuokion tulos:

Lähdetään aluksi ihmettelemään miehen elämää.

Elämäni poikana:

ihmisen osa, lentämisen alkeet.

Pysähdy, olet jo perillä!

Keväällä

isä sai

siivet.

Sitten pohditaan ihmiseloa yleisemmin. Vahvoja kielikuvia ja merkityksiä, kyllästymistä ja itseironiaa. Aika surrealistista ehkä:

Sadan vuoden yksinäisyys tehtaan varjossa.

Jalat edellä, alaston apina.

Puhu pukille, Arosusi!

Lopuksi oma suosikkini. Rakkauskertomus, joka meinasi paisua ja pitkittyä, kiihtyä ja hullaantua, mutta halusin pitää nämä napakkana:

Rakkauskertomus.

Tervetuloa paratiisiin, Aatami ja Eeva!

Lyhytsiipiset,

pakolaiset.

Tästä äiti varoitti!

Ennen jäähyväisiä punainen erokirja.

En ole pysynyt ollenkaan kärryillä, ketä on haastettu ja ketä ei, joten laitan haastetta eteenpäin sokeasti seuraaville, joilta haluaisin runoja lukea:

Leijona kirjoittaa
Leena Lumi
Lukuhoukka eli B. N.

Sääntöjä ja ohjeita tässä ei liiemmin ollut, vaan peli on aika selvä. Tämä oli hauskaa!

Vanhin, nuorin vai katraan keskeltä. Miten paikka sisarussarjassa vaikuttaa elämääsi?

Kansi: Maria Appelberg

Elisabeth Schönbeck: Vanhin, nuorin vai katraan keskeltä.Miten paikka sisarussarjassa vaikuttaa elämääsi? Kirjapaja. 2009.


Esikoiset ovat synnynnäisiä johtajia. Kuopukset huolettomia hunsvontteja. Ainoat lapset eivät osaa jakaa. Kaksoset ovat liimattuja toisiinsa lopun elämänsä. Totta vai tarua?

Jos Elisabeth Schönbeckiltä kysytään, hän vastaa: sekä että. Vanhin, nuorin vai katraan keskeltä kertoo sisarustutkijan näkemyksistä, millaisia ihmisiä kasvaa eri aikaan perheeseen syntyneistä lapsista ja miten syntymäjärjestys vaikuttaa lapsen valintoihin myöhemmässä elämässä: rooliin aikuisiällä, ammattiin ja uraan, parinvalintaan ja vanhemmuuteen. Mainitut yleistykset ovat ihan totta; suurissa linjoissa ja kärjistettynä näin on. Kuitenkin elämään ja persoonaamme vaikuttavat monet muutkin seikat, kuten sukupuoli, sisarusten ikäero ja siarusten lukumäärä, mutta sisaruusasemasta johtuvat piirteet ovat niin merkittäviä, että ne kannattaa pistää merkille. Schönbeck sanoo monen löytäneen hänen tutkimuksistaan vastauksen oman elämänsä suuriin kysymyksiin.

Mistä erot sitten johtuvat? "Vanhemmat eivät koskaan kohtele lapsiaan tasavertaisesti, vaikka he itse niin uskoisivatkin, mistä todistaa sekin, että he antavat enemmän nuhteita vanhemmalle lapselle kuin nuorimmalle. (--) Meillä kaikilla on tarve tulla rakastetuiksi, ja jotta se toteutuisi, käytämme erilaisia strategioita. Esikoiset ja ainoat lapset tuntevat muita useammin, että heidän on oltava reippaita ja aikaansaavia. (--) Nuoremmat sisaret saavat sitä vastoin useammin rakkautta aivan sellaisenaan, sen perusteella mitä he ovat." (s. 19)

Tässä on perää. Vaikka sisarusten roolikuvaukset ovatkin kirjassa korostetun liioiteltuja, kyllä sivuilta voi tunnistaa itsensä. Mistä näistä väittämistä sinä itsesi näet:

1. Karttelet riskejä.
2. Olet menestynyt elämässäsi ja tehnyt paljon työtä sen eteen.
3. Vastustat auktoriteetteja.
4. Olet kunnianhimoinen.
5. Olet lojaali.
6. Noudatat mielelläsi sääntöjä.
7. Seikkailut ja vaara kiehtovat sinua.
8. Tärkeintä on hauskanpito ja rentous.
9. Rakastat perinteitä ja tapoja.
10. Olet järki-ihminen.
11. Pystyt parhaiten työskentelemään yksin.
12. Karttelet vastuuta.
13. Tavoitteesi ovat korkealla.
14. Haluat olla tarpeellinen ja pidetty.
15. Olet taiteilijatyyppi.

Jos valitsit paljon ominaisuuksia 1, 6, 4, 9 ja 10, olet ehkä esikoinen. Jos taas valintasi osuivat numeroille 2, 5, 11, 13 ja 14, olet ehkä ainoa lapsi. Kuopus saatat olla, jos ominaisuutesi ovat lähimpänä numeroita 3, 7, 8, 12 ja 15. Huomaa, että jos sinulla on ikäeroa sisarukseesi yli viisi vuotta, olet käytännössä ainut lapsi. Jos taas ikäero on kahta vuotta vähemmän, sinua voidaan pitää sisaruksesi kanssa näennäisesti kaksosena. Jos olet useampilapsisen perheen vesa ja keskimmäinen, olet ehkä sopiva sekoitus kuopusta ja esikoista.

Itse olen perheen kuopus, ja en aivan tunnista tästä itseäni, mutta kyllä jotakin suuntaa tässä pienessä, typistetyssä ja leikkimielisessä testissä on. Näin pitää ollakin: kukaan ei ole tyypillinen ihminen, vaan kaikki me olemme omia persoonallisuuksiamme. Schönbeckin mukaan sisarusasema on kuitenkin monessa elämän valinnassa ratksiseva tekijä. Onhan sisaruussuhde usein pitkäikäisin kaikista ihmissuhteistamme elämämme aikana, ja usein myös vakain. Kun olemme rooliamme harjoitelleet lapsuuskodissamme liki parikymmentä vuotta, mielellämme hakeudumme jatkossakin vastaavaan tilanteeseen, jossa tunnemme olomme tutuksi.

Sain kirjavinkin työkaveriltani, joka kertoi ymmärtävänsä tämän luettuaan paremmin muun muassa suhdetta aviopuolisoonsa. Kirja onkin vahvimmillaan siinä, että sen kanssa voi miettiä omaa elämääsä, itseään ja valintojaan sekä selittää suhdettaan ympärillä oleviin ihmisiin. Varsin kiinnostavaa kesälukemista - osin ehkä tiukan tieteellisyyden sijaan vapaan viihteellistä, mutta aivan haitatonta! Kansi on loistava.

Tähtiä: 3/5

Postauksen myötä onnea ja iloa tänään syntymäpäiväänsä viettävälle isosiskolleni, 

joka ei ole ehkä hänkään aivan tyypillinen isosisko, 

mutta maailman paras hän on!

Blogin kesä

Tänä kesänä tönin itseäni pois mukavuusalueeltani lukijana.

Tulossa on sellaisia genrejä, joita en muuten paljon lue.

Tulossa ei taida olla juurikaan uutuuksia, paitsi yksi omakustanne!

Tulossa on myös ainakin yksi takuulla teitäkin kiinnostava tietokirja ihan piakkoin.

En kuitenkaan pidä tätä kesää varsinaisena lukukesänä.

Kesä on minulle tekstinviilauksen aikaa.

Pakotan itseni taas työrytmiin ja valmistelen käsistä 

sekä muokkaan pölhöimmät paikat paremmiksi.

Paisutan ja koristelen jonkin verran.

Kirjoittamisesta en kuitenkaan kirjoittajakaverieni harmiksi (?) kerro täällä paljonkaan.

Olen todennut, että keskeneräisestä työstä keskustelu tulee käydä 

suljetussa ryhmässä 

suljetun oven takana

sellaisten tyyppien kanssa,

jotka tietävät omasta kokemuksesta, 

mistä puhun, kun puhun kirjoittamisesta.

Jollekin toiselle sopii varmaan toisenlainen tapa, mutta minä olen näin sulkeutunut, myönnettäköön.

Blogissa saattaa siis kesän aikana olla tästä syystä vähän tavallista hiljaisempaa.

Kirjoittamalla muuten oppii paljon itsestään.

Kesä on tullut, nauttikaamme!

Miehen alter egona nainen

Sanomalehti Kalevassa oli keskiviikkona 6.6. kiinnostava Pia Kaitasuon juttu palkitusta sota- ja eräkirjailija Jorma Kurvisesta (1931 - 2002). Moni saattaa muistaa hänet myös Susikoira Roin isänä.

Jorma Kurvinen oli tuottelias ja monipuolinen kirjailija. Hän kirjoitti nimittäin myös 17 kirjaa naisyleisölle kirjailijanimellä Elsa Anttila. Kurvisen alter egoa on tutkinut oululiastutkija ja -kirjailija Myry Voipio, ja Kalevan artikkeli pohjautuu osittain Voipion vetämän naisten viihteen lukupiirin kokemuksiin.

Kuva: Otava / Irmeli Jung

Anttilana kirjoitetut kirjat ovat hyvin suosittuja edelleen. Niissä päähenkilö on sanavalmis, itsenäinen ja kipakka. Teemoiksi nousevat artikkelin mukaan naisten asema ja heikomman puolustaminen tiiviin yhteiskuntakritiikin siivin. Teemat on verhottu juonta eteenpäin vievän rakkaustarinan ja onnellisen lopun kääreeseen, vaikka miehet teoksissa ovatkin stereotyyppisiä lurjuksia. Artikkeli on otsikoitu innostavasti: Rötkäleiden äiti olikin mies. Erä-, sota- ja seikkailukirjojen Jorma Kurvinen puolusti Elsa Anttilana naisten asemaa.

Lukupiiriläisten kokemusten mukaan naiskuva ja naisten maailman kuvaus Anttilana kirjoitetuissa teoksissa on aito. Kurvinen on työskennellyt muun muassa naisviihdettä julkaisseen legendaarisen oululaisen Kolmiokirja Oy:n julkaisujohtajana. Ehkä Nyyrikki ja Regina ovat osaltaan vaikuttaneet Kurvisen kykyyn eläytyä naiskirjailijaksi? Kuinka vain, mutta minua kiehtoo kirjallinen mielikuvituselämä alter egon kautta! Vai onko kyse vain teknisestä kirjoittamissuorituksesta, taidosta nykiä oikeita lankoja naislukijoiden kouluttamiseksi - kirjallisuuden konventioiden sumeilemattomasta hyödyntämisestä?

Onko kukaan lukenut Elsa Anttilan kirjoja, ja mitä mieltä niistä ollaan?

Miten suhtaudut alter egoihin?

Havukka-ahon ajattelija. Äänikirja.

Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija. (1952) Äänikirja. WSOY. 2007.


Kuinka ne on kaikki maailman asiat annettu Konsta Pylkerön ajateltaviksi?

Tätä pohtii Havukka-ahon ajattelijan päähenkilö itsekin kaikkien muiden mietteiden lomassa. Veikko Huovisen tunnetuin, ja syystä siteeratuin teos kertoo Konsta Pylkkäsen reissusta luonnon helmaan paria maisteria tutkimustyössään auttamaan. Matkallaan Konsta pohtii maailman menoa ja havannoi luontoa. Molemmat teoksen elementit vakuuttavat.

Luontokuvaus on Havukka-ahon ajattelijassa niin täyteläistä, että metsän voi miltei haistaa. Huovisen kieli on paikoin erittäin kaunista, ja se pääsee täyteen voimaansa luontokuvauksissa, eikä henkilökuviakaan pysty moittimaan. Henkilökuvista ja Konstan ajatuksenjuoksusta sikiää hersyvä huumori, joka korpifilosofian ohella on kirjan ehdoton klassikkoaines.

Konstan filosofoinnissa on terää, vaikka Havukka-ahon ajattelija on jo yli puoli vuosisataa vanha teos. Konsta ei ole oppinut mies, mutta selvästi lukenut ja ympäristöstään ja yhteiskunnastaan kiinnostunut. Ehkä kaikkein herkullisinta on viisauden lajien tyypittely. Konsta nimeää esimerkiksi jälkiviisauden kaikkein parhaaksi ja imelimmäksi viisauden lajiksi. Konstan mukaan ihminen on tällöin viisaimmillaan. Mainiota, eikö totta!

Havukka-ahon ajattelija on erityisen onnistunut pakkaus äänikirjana. Lukijana on Risto Mäkelä, joka ei voisi hoitaa hommaansa paremmin: hän on ilmetty Konsta Pylkkänen! Ehdottomasti suosittelen! Ainoa puute äänikirjassa on, että sitä on hankala suoraan siteerata.

Havukka-ahon ajattelija on huikea teos, joka on paikkansa kotimaisten klassikkojen joukossa kirkastanut. Ihmeellinen Konstan viisaus kestää aikaa. Kuitenkaan tyyliltään tämä ei ole omia suosikkejani, joten tähdissä joudun pysymään tiukkana:

Tähtiä: 3/5

Osallistun teoksella Kuusi kovaa kotimaista -haasteeseen. Havukka-ahon ajattelija luettiin keväällä myös haasteen emäntäblogissa.

Freddie Mercury. Elämäkerta

Laura Jackson: Freddie Mercury. Elämäkerta. (Freddie Mercury - The Biography. 2011. Suom. Juuso Arvassalo.) Minerva. 2012. (271 sivua.)


Britannian suosituin bändi Queen joutui lopettamaan loistokkaan uransa, kun ryhmän keulahahmo Freddie Mercury kuoli AIDS:iin loppuvuonna 1991. Kaksikymmentä vuotta koossa pysynyt yhtye on moneen kertaan palkittu ja ylistetty rock-musiikin yhdeksi merkittävimmistä vaikuttajista ja uranuurtajista. Queen onkin kaikkein menestynein brittibändi. Suosio ylittää muun muassa Beatlesin menestysluvut ja on miltei vertaansa vailla koko musiikkimaailmassa. Ei ole epäselvää, että uskaliaan solistin rooli nosti muutenkin lahjakkaan bändin suosion korkeimmalle huipulle.

Millainen mies oli Freddie Mercury? Sitä yrittää selvittää Laura Jacksonin koostama Freddie Mercury -elämäkerta. Jackson on kuitenkin joutunut työssään koville: päähenkilö on jo kuollut, ja eläissään hän säästeli yksityisyyttään, eli kaksoiselämää ja antoi vain harkittuja haastatteluja. Jacksonin teos perustuukin pitkälti toisen käden tietoon Queenin kukkoilevasta solistista ja nojaa vahvasti koko Queenin historiaan. Tämä oli minulle jokseenkin pettymys, mutta kyllä kirjassa oli paljon kiinnostavaakin!

Freddie Mercury syntyi Farrokh Bulsara -nimisenä lapsena Sansibarin saarella 1946. Jackson kuvaa lapsuusaikaa lyhyesti, minkä jälkeen nuoruuskin vain kuitataan, kunnes päästään vähitellen vahvistuvaan rock-elämäntapaan 1970-luvulla. Musiikillista kehittymistä kuvataan kiintoisasti: Mercury ei ollut mikään luonnonlahjakkuus laulussa. Päinvastoin hänen ensimmäiset keikkansa olivat aikalaisten kertomana pelkästään ikävää kuultavaa. Vähitellen kuitenkin taito karttui, ja luontaisa karisma takasi sen, että Queenista tuli viimein Bohemian Rhapsody -kappaleen siivin supersuosittu ilmiö.

Freddie Mercury oli lavalla ja juhlissa itsevarma, omintakeinen ja julkea sekä musiikintekijänä periksiantamaton. Sisimmässään hän kuitenkin tunsi epävarmuutta. Freddie ei koskaan paljastanut seksuaalista suuntautuneisuuttaan julkisesti, vaikka metsästi rakastajia homoklubeilta hyvin suoraviivaisesti. Päinvastoin hän nautti roolistaan olemalla hyvännäköisenä miehenä sekä naisten että miesten seksisymboli. Lukuisat irtosuhteet vakipartnerien ohella kertovat siitä, miten hankala hänen oli luottaa kenenkään pyyteettömään rakkauteen:

"Rakkaus on minulle kuin venäläistä rulettia", hän vaikeroi. "Kukaan ei rakasta todellista minääni. Kaikki rakastavat vain mainettani ja tähteyttäni." (s. 159)

Tämä oli kuitenkin vain puoleksi totta. Freddie Mercurylla oli nimittäin rakas vanha heila, Mary Austin, jonka kanssa hän asui yhdessä Queenin alkuaikoina ja joka myöhemmin työskenteli Queenille ja peri Freddien omaisuudesta valtaosan tämän kuoltua. Freddien ja Maryn kiinteä suhde loppui jo varhain, mutta heidän ystävyytensä säilyi loppuun saakka. Rakastajia Freddiellä riitti, mutta todellisia ystäviä oli vähässä.

Queenin ja Freddie Mercuryn loistelias elämä oli värikästä, kuten kuvitella saattaa. Toisaalta se sisälsi rankkaa ja kurinalaista työtä biisejä tehtaillen ja keikkakiertueilla riutuen, toisaalta taas se oli silmiinpistävää luksuselämää. Jatkuvasti tehtiin myös jotakin suurta ja historiallista: siihen saakka maailman suurin musiikkitapahtuma Rock in Rio, kiertueet itäblokissa ja huonomaineisessa apartheid-Etelä-Afrikassa sekä Live Aid -konsertti, jonka Queen otti ehdottomasti omakseen.

Kun homoyhteisöissä AIDS alkoi niittää satoaan 80-luvulla, Freddiekin pysähtyi. Moni hänen ystävistään sairastui ja kuoli. Hän oli harrastanut lukemattomia suojaamattomia irtosuhteita aikana, jolloin HI-virus vasta hiipi huoleksemme. Mercury sai tietää, että hän on saanut tartunnan, ja elämä muuttui. Yhtäkkiä pienet asiat alkoivat saada merkitystä. Nuorempana hän oli sanonut haastattelussa, ettei piittaa siitä, jos ei eläisi vanhaksi. Kun kuolema heilautti viittaansa, pitkä elämä näyttikin yhtäkkiä arvokkaalta!

Freddie Mercuryn elämäkerta on oivallinen teos kaikille Queen- ja Freddie Mercury -faneille. Se on myös loistava teos näyttämään sen, miten pitkäjänteinen työ ja usko omaan tapaan tehdä asioita tuottaa tulosta. Se on kertomus suosion huipulta, yksinäisyydestä ja palvottuna elämisestä. Se on kirja rock-elämäntavasta ja sen jälkeen jättämästä katkeruudesta. Freddie Mercury -elämäkerta on kirja neroudesta. Kuitenkaan aitoa ja oikeaa Freddie Mercurya ei kirjan sivuilta löydä. Kirja kokoaa sen, mitä jo muutenkin jo tiedämme Freddiestä hänen julkisuuskuvansa kautta. Siitä huolimatta kokonaisuus on kiintoisa.

Tähtiä: 3/5.

Katsokaa, myös Amma luki Freddien elämäkerran hiljattain!

Tämä Freddie Mercury -kirja on minulle puutteistaan huolimatta tärkeä opus. Joku saattaa muistaa, että Queen on voimabändini.

Mustat morsiamet

Sirpa Kähkönen: Mustat morsiamet. Otava. 1998. (288 sivua.)

Mustat morsiamet seuraa nuoren Annan elämää 20- ja 30-lukujen Suomessa, lähinnä Kuopiossa. Teoksen vahvuus on historian kirjoittamisessa henkilösidonnaiseksi, ja erityisesti se kuvittaa naisten arkea vuoden 1918 kansaa repineiden tapahtumien jälkeen.

Kähkösen teoksessa on monta muutakin hyvettä. Se on psykologisesti erittäin kiinnostava: millä tavalla piiaksi lähtenyt nuori nainen rakentaa identiteettinsä, miten hän kolhujen kautta vähitellen joutuu vahvistumaan elämässään ja valinnoissaan. Myös raskauden, äitiyden ja lasten kuvaus on ristiriitaisena huikeaa. Anna voi yhtä aikaa rakastaa lapsiaan ja suunnitella hankkiutuvansa niistä eroon.

Plussaa saa myös teoksen kieli. Savon murre on mieheni suvun kautta minulle tuttua, ja savonkieliset repliikit tuntuivat niin eläviltä, että hetken ajan suorastaan elin Kuopion kaduilla Annan kanssa. Murteen lukemiseen liittyy kuitenkin aina myös vaikeus: murre on ensisijaisesti puhuttua kieltä. Tässä teoksessa savo kuitenkin toimii aivan mainiosti, ja Mustat morsiamet saa kielestä yhden ehdottoman tärkeän siipisulkansa!

Vaikka Mustat morsiamet käynnistyi minulle varsin hitaasti ja ehdin melkein jo lannistua lukemiseen, se yhtäkkiä tempaisi mukaansa ja piti sen jälkeen pintansa loppuun asti. Teoksen luettuani ymmärrän suomalaisten historiaa taas vähän paremmin, ja pystyn selittämään omassakin suvussa olleita rosoja itselleni selkeämmin. Onko suomalaisten historia puhumattomuuden historiaa? Kirjallisuus osoittaa taas jälleen kerran valtaansa murtamalla vaikenemisen muuria.

Mustat morsiamet kuuluu Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjaan, joka nyt tietysti pitää minunkin ottaa vähitellen lukuun kokonaisuudessaan. Enhän enää voi jättää omien isovanhempieni ikäluokkaa olevaa Annaa yksin:

Sodan jälkeen. Tyyntyneenä Anna nukahti aarteittensa keskeen, tietämättä lanttutalvesta joka oli vielä kaukana edessä, tietämättä mottitalkoista joissa löisi itseään kirveellä käteen, tietämättä välirauhan kesästä, jolloin pääsisi tanssimaan katkerana jyskäävää tangoa pölkkyparien joukkoon, ilman miestään, joka makaisi sanattomana hämärässä huoneessa.

Tietämättä mitään tulevasta Anna nukkui aamuyön valoon. Eihän ollut muutakaan vaihtoehtoa. Jaksaakseen alistua taas uuteen päivään hänen täytyi levätä.

Tähtiä: 4/5

Mustat morsiamet on palkittu aikoinaan Savonia-palkinnolla. Sen ovat lukeneet ainakin myös Morre ja Amma. Osallistun tällä myös Morren Kuusi kovaa kotimaista -haasteeseen, ja tämä on haasteen neljäs kirjani.