Näytetään tekstit, joissa on tunniste nykytaide. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nykytaide. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Anja Snellman: Ivana B.

Anja Snellman: Ivana B. Siltala. 2012. (166 sivua.)

Ivana B. on kirjekokoelma kirjailijalta terapeutille. Kirjeissään päähenkilö tilittää suhdettaan kirjailija-wannabehen nimeltä Ivana B., joka paitsi tuntuu olevan - sanoisinko - varsin kekseliäs käänteissään myös häirikkö. Terapiakirjeitä kynäilevälle kirjailijalle Ivana B lähettelee kiusaannuttavia ja tämän elämäntyötä mitätöiviä viesejä. Lisäksi Ivana B. on trendikkäästi bloggari.

Olen Pelon maantieteestä saakka ollut Kauras-, sittemmin Snellman-fani. Ivana B. ei toden totta ollut pettymys sekään, vaan ihastelin taas Snellmanin kynänjälkeä, ajatuksenjuoksua ja ensimmäistä kertaa nautin myös hänen huumoristaan. Ensimmäistä kertaa ylipäätään luin Snellmanin teosta osin humoristisena kertomuksena. Huumori puskee esiin varsinkin niissä kohdissa, kun Ivana B. pistää parastaan tai kirjailija joutuu pohtimaan omia valintojaan, vaikka toisaalta samat kohdat ovat myös haikeita ja surullisia kuvia.

Nyt voin jo myöntää, että kävin minäkin joskus kampaajalla ennen haastattelukuvausta tai kirjastoesiintymistä. Yritin myös meikata niin, ettei se näyttäisi liioitetulta. Huulipunaa en ole koskaan osannut laittaa, huuleni näyttävät epämääräisen valjuilta ennen ja jälkeen piirtelyn ja kaartelun. Joskus kävi niinkin, että haastattelutuokion jälkeen toimittaja ilmoitti, ettei kuvaaja tulekaan paikalle, vaan he pärjäävät vanhalla kuvalla. Silloin minua nolotti ja minusta tuntui että olin tuhlannut rahaa, vaikka olisinhan kampaajalle mennyt ja uuden huulipunan ostanut ennen pitkää muutenkin.
Itse asiassa ihmettelen missä välissä kaikki nämä fotogeeniset nuoret kirjailijat ovat opetelleet mestarillisen ehostuksen taidot, huulien ja silmien tarkat rajaukset, vaseliinit, talkit ja muut vippasniksit. Minulla on kaikki liikenevä aika mennyt kirjoittamiseen ja lukemiseen ja erilaisten vanhojen tekstien etsimisen ja kääntämisen ohella - niin mihin? (s. 92)

Paitsi huumoria Ivana B. sisältää myös yhteiskuntakritiikkiä ja huomioita kirjallisen kentän ja taiteen tekemisen oletetusta muutoksesta. On olemassa julkkiksia, kirjailijoita ja julkkiskirjailijoita, kaiketi myös kirjailijajulkkiksia, jollaiseksi Ivana B. haluaa keinolla millä hyvänsä. Päähenkilönä kirjeitä kirjoittava kirjailija taas on ennen muuta kirjailija eikä edes välittäisi muusta. Hän haluaa kirjoittaa vakavasti ja ajatuksella, mutta kokee paineita (ei vähiten Ivana B:n suunnasta) muuttaa tyyliään.

Oman lisäjännitteensä Ivana B:n lukemiseen toi se, että itse pidän blogia ja kirjoitan haaveissani julkaista joskus oma teos. En kuitenkaan missään vaiheessa ollut edes vaarassa samaistua suoraan Ivana B:hen, niin kuin en missään vaiheessa sotkenut Anja Snellmania ja kirjan päähenkilöä toisiinsa, vaikka Snellmanin ääni tekstin takaa ehdottomasti paikoin selvästi kuuluikin. Silti teos sai ajattelemaan paljon.

Lähes loistava lyhyt romaani. Erityismaininta hienosta peilikuvan heijastavasta kannesta.

Tähtiä: 4/5.

Booksy on pohtinut Ivana B:n nostattamia ajatuksia paljon laajemmin, joten kannattaa lukea lisää sieltä. Toisenlaistakin mielipidettä on blogeissa, esimerkiksi Morre ei oikein vakuuttunut.

torstai 21. kesäkuuta 2012

Juhannukseksi vinkki loppukesään

Hyvää juhannusta, blogini kävijät!

Juhlin hääpäivääni jokin aika sitten muun muassa vierailulla Oulun taidemuseossa. Ihastuin ikihyvikseni Hanna Vihriälän teoksiin. Poimikaa tästä vinkiksi, jos kesän suuntana on Oulu!

Vihriälällä on Villu Jaanisoon kanssa museossa Päivänvalossa-näyttely, joka jää mieleen. Vihriälää on ehdottomasti seurattava jatkossa.

Yksi teos vie huomion jo näyttelysaliin astuttaessa. Kun sitä käy lähemmäksi, kiinnostus yltyy. Lopulta teosta tekisi mieli aivan nuolaista ja ahmia vain:

Hanna Vihriälän irtokarkeista siimaan
sommiteltu teos.


Toisaalta Vihriälältä on esillä myös muun muassa herkkää hopeaa:

Pihan yleisimpiä kasveja hopeoituna juurineen.
Haluaisin oman pihani kasveja rintakoruksi.


Villu Jaanisoon ja Hanna Vihriälän Päivänvalossa Oulun taidemuseossa koko kesän 21.4. - 9.9.2012. Lisäksi näytteillä on muita vaihtuvia näyttelyitä, muun muassa Oulun seudun eläinsuojeluyhdistys ry:n 50-vuotisnäyttely, ja vakikokoelmaa.

torstai 23. kesäkuuta 2011

ARS 11 - Taide koettaa maailmaa

Äskettäisen, lyhyen Helsingin-visiittini aikana ehdin käväistä Kiasmassa ARS 11 -näyttelyssä. Taas kannatti. Taide on keino kokea sellaista, jota ei muuten saa hyppysiin tai jalan alle.

ARS 11 kertoo erilaisia tarinoita Afrikasta. Itselleni sykähdyttävin huone oli se, jonka näyttely oli nimetty Permanent erroriksi. Kokoelmassa on puhuttelevia kuvia kongolaisesta kaatopaikkakansasta. Teos jättää jälkeensä paljon kysymyksiä kulutusyhteiskunnasta ja elektroniikkajätteestä. Mitä maailmallemme tapahtuu? Millaisia arvoja siirrämme lapsillemme?

Koko ARS 11 on koettava. Näyttelyssä on myös kepeämpiä aiheita, joten pelkkää ahdistusta Kiasmasta ei saa mukaansa. Taide avaa ovet näyttelyssä monipuolisesti muun muassa perinteisiin, tapakulttuuriin, sukupuoleen, ihmisyyteen, uskontoon ja siirtolaisuuteen, sekä lisäksi tietenkin Afrikka näyttäytyy entistä kirjavampana maanosana.

Otos ARS 11:sta. Taideteos kuvaa kasvavaa siirtolaistulvaa ja siirtolaisille
pikaisesti kyhättyjä, vaarallisiakin väliaikaismajoituksia. Samalla se kuvastaa
siirtolaisten unelmia kohota sosiaalisia rappusia aina vain korkeammalle.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...