Mustat morsiamet seuraa nuoren Annan elämää 20- ja 30-lukujen Suomessa, lähinnä Kuopiossa. Teoksen vahvuus on historian kirjoittamisessa henkilösidonnaiseksi, ja erityisesti se kuvittaa naisten arkea vuoden 1918 kansaa repineiden tapahtumien jälkeen.
Kähkösen teoksessa on monta muutakin hyvettä. Se on psykologisesti erittäin kiinnostava: millä tavalla piiaksi lähtenyt nuori nainen rakentaa identiteettinsä, miten hän kolhujen kautta vähitellen joutuu vahvistumaan elämässään ja valinnoissaan. Myös raskauden, äitiyden ja lasten kuvaus on ristiriitaisena huikeaa. Anna voi yhtä aikaa rakastaa lapsiaan ja suunnitella hankkiutuvansa niistä eroon.
Plussaa saa myös teoksen kieli. Savon murre on mieheni suvun kautta minulle tuttua, ja savonkieliset repliikit tuntuivat niin eläviltä, että hetken ajan suorastaan elin Kuopion kaduilla Annan kanssa. Murteen lukemiseen liittyy kuitenkin aina myös vaikeus: murre on ensisijaisesti puhuttua kieltä. Tässä teoksessa savo kuitenkin toimii aivan mainiosti, ja Mustat morsiamet saa kielestä yhden ehdottoman tärkeän siipisulkansa!
Vaikka Mustat morsiamet käynnistyi minulle varsin hitaasti ja ehdin melkein jo lannistua lukemiseen, se yhtäkkiä tempaisi mukaansa ja piti sen jälkeen pintansa loppuun asti. Teoksen luettuani ymmärrän suomalaisten historiaa taas vähän paremmin, ja pystyn selittämään omassakin suvussa olleita rosoja itselleni selkeämmin. Onko suomalaisten historia puhumattomuuden historiaa? Kirjallisuus osoittaa taas jälleen kerran valtaansa murtamalla vaikenemisen muuria.
Mustat morsiamet kuuluu Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjaan, joka nyt tietysti pitää minunkin ottaa vähitellen lukuun kokonaisuudessaan. Enhän enää voi jättää omien isovanhempieni ikäluokkaa olevaa Annaa yksin:
Sodan jälkeen. Tyyntyneenä Anna nukahti aarteittensa keskeen, tietämättä lanttutalvesta joka oli vielä kaukana edessä, tietämättä mottitalkoista joissa löisi itseään kirveellä käteen, tietämättä välirauhan kesästä, jolloin pääsisi tanssimaan katkerana jyskäävää tangoa pölkkyparien joukkoon, ilman miestään, joka makaisi sanattomana hämärässä huoneessa.
Tietämättä mitään tulevasta Anna nukkui aamuyön valoon. Eihän ollut muutakaan vaihtoehtoa. Jaksaakseen alistua taas uuteen päivään hänen täytyi levätä.
Mustat morsiamet on palkittu aikoinaan Savonia-palkinnolla. Sen ovat lukeneet ainakin myös Morre ja Amma. Osallistun tällä myös Morren Kuusi kovaa kotimaista -haasteeseen, ja tämä on haasteen neljäs kirjani.
Minulle tämä menee Hilary Mantelin kanssa samaan "sarjaan": historiallisia romaaneja, joissa on modernin proosan vahva maku... :-)
VastaaPoistaOlipas mielenkiintoinen kirja, tämä täytyykin lisätä omaan lukemistoon. Jotain tämäntyylistä olen kaivannutkin. P.S. Hieno ja erilainen tausta sinulla, muikean verevä!
VastaaPoistaVarovaisesti vain vilkuilin, minullakin tämä odottaa lukemistaan kuten ehkä muistat ;)
VastaaPoistaHieno uusi tausta :)
Minua jostain syystä arastuttaa tarttua näihin Kähkösen kirjoihin, vaikka olen kuullut pelkkää hyvää. Kiitos rohkaisusta :)
VastaaPoistaMinä niin haluaisin lukea tämän, mutta tätä ei ole lähikirjastossamme ollenkaan - pitäisi varata (=maksaa) tai hakea erikseen kauempaa, ja painoskin taitaa olla lopussa (tämän ostaisi mielellään omaan hyllyyn. TBR-listalla kuitenkin, ehdottomasti!
VastaaPoistaTuo mitä kirjoitit kirjan tavasta kuvata äitiyttä, lisäsi mielenkiintoani entisestään.
Oi, tämä pitää pistää ehdottomasti lukulistalle! Koska Suomen historia, eikä todellakaan vähiten savon murteen takia. Pitäisi itse uskaltaa kirjoittaa kyseistä viäntämistä enemmän.
VastaaPoistaBooksy, Mantelia enm ole lukenutkaan. Pitäisi varmaan kokeilla. Kuvaat kyllä hienosti Kähköstä: historiallinen romaani, jossa modernin proosan maku! Maukasta!
VastaaPoistaRina, kiitos! Kähköstä todella kannattaa lukea. Minua kiinnostaa kovasti häneltä myös tietokirja Vihan ja rakkauden liekit.
Villasukka, jään siis odottelemaan postaustasi! :-)
VastaaPoistaElma Ilona, kannattaa kyllä kokeilla, jollei Suomen historia vieroksuta. Toisekseen historia on vain ajankuvauksessa - muutenhan romaatit kertovat ihmisistä ja heidän elämänsä käänteistä.
Maria, olisi mukava päästä lukemaan sinunkin Kuopio-sarja-postauksiasi! Uskon, että äitiyden kuvaus on jatkossakin kiinnostavaa. Minua itseäni viehättää aina tietty rosoisuus ja ristiriitaisuus. Me ihmiset olemme sellaisia!
Calendula, murre sopii tiettyihin tilanteisiin sopivasti, toisinaan se saattaa aiheuttaa luotaan työntävän vaikutelman. Sitä kannattaa varmasti kokeilla ja harjoitella. Omassa käsiksessäni siistin mm. edellä mainitsemastani syystä murteellisuuksia, ja siirryn piirua yleiskielisempään suuntaan.
VastaaPoistaMukavaa, että Mustat morsiamet alkoi kiinnostaa!
Tämä koko sarja on todella hieno. Seuraavassa kirjassa ollaan jo sota-ajassa ja niissä oloissa selviytymisen ja yhteisön keskinäisen huolenpidon kuvaukset ovat koskettavia. Vaikka onhan siellä ulkopuolisiakin... Ja Kähkösen kieli toimii todella kauniisti.
VastaaPoistaNäyttää mielenkiintoiselta, pitää pistää luettavien listalle.
VastaaPoistaOuti, on kyllä todella kiinnostavaa päästä seuraamaan Annan elämää sodan aikana ja sen jälkeen. Olen muutaman sotakirjan lukenut, ja ei voi kuin ihmetellä sitä ihmisen venymisvoimaa niissä oloissa!
VastaaPoistaE.K, mukava kuulla, että tämä voisi kiinnostaa sinuakin!