Taija Tuominen sanoi, että on tärkeintä uskoa ja luottaa itseensä. Tekstistäni saamani palaute oli niin kannustavaa, etten voi enää pyristellä vastaan. Pitää antaa mennä.
Lauantai-iltana ajattelin paneutua yöpuullle aikaisin, mutta unohduin katsomaan Queen-dokumenttia ja Budapestin konserttia 80-luvulta. Liikuttuneena ajattelin, että elleivät Freddie Mercury ja loput yhtyeestä olisi uskoneet itseensä ja tehneet aivan omanlaistaan kekkuloivaa mahtirockia, olisimme sitä kulttuuriaarretta köyhempiä.
Queen olkoon vastedes voimabändini!
Palautetta
Käsiksestäni saamani palaute on pääosin kehuvaa. Tekstiä luonnehdittiin luistavaksi, dialogia jopa loistavaksi ja tarinaa eteenpäin kuljettavaksi. Tarina oli imaiseva ja uskottava, paikoin liikuttavakin. Koska kirjoitan nuoresta tytöstä, kieltä sanottiin uskottavaksi nuorten kieleksi. Aihe todettiin tärkeäksi ja tuoreeksi. Yksi ryhmäläisistämme sanoi, ettei ollut jaksanut lukea tekstiä, mutta täytyy vain toivoa ja tehdä sen eteen töitä, että jatkossa hänkin jaksaa :-). Kaikkein lämmittävintä oli se, että tekstissä sanottiin olevan näkyvissä minun hyvä, oma, selkeä tyylini. Se pudottaa yhden suuren järkäleen sydämeltäni.
Oikeastaan vasta nyt, kun kirjoitin nämä kommentit tähän, ymmärrän, miten hehkussa saan jatkaa! Lämmin kiitos taas koko ryhmälleni (joista muuten ilokseni moni kuulemma lukee tätä blogiakin - tervetuloa, kuten muutkin uusimmat lukijat)!
Viikonlopun painavin anti
Päätalon Kallen instituutissa aikaa kului paljon tekstien läpikäymiseen, mutta sehän onkin perin juurin opettavaista. Palautteen sekaan Taija Tuominen lomitti hienosti kirjoittamisen teoriaa. Odotin itse eniten asiaa kirjoittamisen esteistä. Sitä tulikin, ja isoin oppi itselleni oli se, että monesta ongelmasta pääsee eroon sillä, että kirjoittaminen on automatisoitunutta, rutiininomaista. On tärkeää, että kirjoittaa säännöllisesti, mieluiten joka päivä edes jotakin. Tämä on nyt yksi kotiläksyni: teen kaunokirjoittamisesta rutiinin.
Itsesensuuri on myös iso oma kirjoittamisen esteeni. Lääke tähän on se, että alan luottaa siihen, että tässä luonnosteluvaiheessa voin kirjoittaa mitä tahansa ja jätän mahdollisen sensuroimisen vasta viimeistelyyn. Tässä on tekemistä, mutta nyt ei auta kuin uskaltaa!
Paljon puhuimme myös dialogista, kuvauksesta, käänteistä ja henkilökuvauksesta. Lisäksi reppuun tipahti taas kymmenkunta varteenotettavaa lukuvinkkiä - aivan niin kuin lukulista ei ennestään olisi tarpeeksi pitkä :-D!
Kamera jäi tällä kertaa kotiin, joten en voinut tallentaa Taivalkosken valkeutta blogiin ihasteltavaksi. Kuvat ovat muualla tänä syksynä kuvattuja otoksia.
hienoja kehuja käsikirjoituksestasi! mahtavaa!
VastaaPoistaKylläpä sinun kirjoituksesta pilkistää valo :) Hienoa palautettakin olet saanut, onnea!
VastaaPoistaIhanaa lukea täältä tämmöisiä! Iloja ja Intoa kirjoittamiseen sinulle!
VastaaPoistaHyvin menee, mutta menköön.
VastaaPoistaHienoa, että kirjoittelu sujuu siis.
Tiedättekö, kyllä jaettu ilo on moninkertainen. Kiitos kannustuksesta! :-)
VastaaPoistaPäivi, kirjoittamisen iloa sinullekin! Julkaistaankohan kolumnisi verkossa?
Jere, ei se suju, mutta hyvin menee silti. Teen sen eteen töitä, että jatkossa sujuisi. BTW, sinulla on kadehdittavan tuottelias kynä! Rutiinit on siis hyvällä mallilla. :-)
Kiitos paljon. Ei verkossa, lehdessä vain. Mutta kerään kaikki julkaistut ja otan helmikuussa Päätalolle mukaan, voit sitten halutessasi vilkaista.
VastaaPoistaTotta, kirjoitat aina selkeästi - ja samalla eloisasti. Tämä yhdistelmä jos mikä on ilo lukijalle. Kiitän, onnittelen ja hyvää jatkoa toivottelen :)
VastaaPoistaHyvä Paula!
VastaaPoistaBlogissani on sulle haaste, mutta ehkä se on jo vanha tuttu.
Palaute kuulosti mahtavalta ja kurssikin ilmeisesti miellytti! Joskus tuntuu, että kirjoituskurssien salainen päätarkoitus on vain kannustaa ihmisiä eteenpäin. En väitä, että ne olisivat jotenkin hyödyttömiä - aion itsekin joskus mennä kurssille, todellakin aion - mutta kehut ja kannustukset ovat pakollisia selviämistä ajatellen.
VastaaPoistaPäivi, hyvä juttu! Mukava päästä lukemaan juttusi.
VastaaPoistaLastu, sinä olet aurinko tässä marraskuun synkkyydessä! Kiitos taas valtavasti. Omaa tyyliä on mahdoton tunnistaa. Ainakaan minä en osaa sitä edes luonnehtia.
Kirsi H., käynpä noutamassa :-). Kiitos!
Dee, ajattelen samoin kuin sinä: kirjoituskurssien yksi tavoite on rohkaista, valaa uskoa ja kannustaa. (Keinolla millä hyvänsäkö, sitä en tiedä ;-D.) Viikonloppuna kuitenkin palaute oli paitsi kannustavaa, myös tarkkanäköistä ja kriittistä. Kenenkään päätä ei pelkästään silitetty, vaan myös kehityskohteita tuotiin esiin. Mulla omassa tekstikatkelmassa oli yksi aika pitkä dialogipätkä, johon kuulemma sopisi väliin myös kuvausta ja kerrontaa - epäilemättä. Se oli hyvä vinkki minulle, joka olen alkanut kuvitella, että dialogia pitää olla paljon. Mistä tällainen mielikuva minulle on tullut, sitä en tiedä :-D... Vielä keväällä koin, ettei dialogi edes minulta suju! Heh.
Kirjoittajariepu tarvitsee kannustusta. Kurssit ovat epäilemättä sitä varten, mutta myös kehittymistä tuetaan.