 |
| Kansi: Maria Appelberg |
Esikoiset ovat synnynnäisiä johtajia. Kuopukset huolettomia hunsvontteja. Ainoat lapset eivät osaa jakaa. Kaksoset ovat liimattuja toisiinsa lopun elämänsä. Totta vai tarua?
Jos Elisabeth Schönbeckiltä kysytään, hän vastaa: sekä että. Vanhin, nuorin vai katraan keskeltä kertoo sisarustutkijan näkemyksistä, millaisia ihmisiä kasvaa eri aikaan perheeseen syntyneistä lapsista ja miten syntymäjärjestys vaikuttaa lapsen valintoihin myöhemmässä elämässä: rooliin aikuisiällä, ammattiin ja uraan, parinvalintaan ja vanhemmuuteen. Mainitut yleistykset ovat ihan totta; suurissa linjoissa ja kärjistettynä näin on. Kuitenkin elämään ja persoonaamme vaikuttavat monet muutkin seikat, kuten sukupuoli, sisarusten ikäero ja siarusten lukumäärä, mutta sisaruusasemasta johtuvat piirteet ovat niin merkittäviä, että ne kannattaa pistää merkille. Schönbeck sanoo monen löytäneen hänen tutkimuksistaan vastauksen oman elämänsä suuriin kysymyksiin.
Mistä erot sitten johtuvat? "Vanhemmat eivät koskaan kohtele lapsiaan tasavertaisesti, vaikka he itse niin uskoisivatkin, mistä todistaa sekin, että he antavat enemmän nuhteita vanhemmalle lapselle kuin nuorimmalle. (--) Meillä kaikilla on tarve tulla rakastetuiksi, ja jotta se toteutuisi, käytämme erilaisia strategioita. Esikoiset ja ainoat lapset tuntevat muita useammin, että heidän on oltava reippaita ja aikaansaavia. (--) Nuoremmat sisaret saavat sitä vastoin useammin rakkautta aivan sellaisenaan, sen perusteella mitä he ovat." (s. 19)
Tässä on perää. Vaikka sisarusten roolikuvaukset ovatkin kirjassa korostetun liioiteltuja, kyllä sivuilta voi tunnistaa itsensä. Mistä näistä väittämistä sinä itsesi näet:
Jos valitsit paljon ominaisuuksia 1, 6, 4, 9 ja 10, olet ehkä esikoinen. Jos taas valintasi osuivat numeroille 2, 5, 11, 13 ja 14, olet ehkä ainoa lapsi. Kuopus saatat olla, jos ominaisuutesi ovat lähimpänä numeroita 3, 7, 8, 12 ja 15. Huomaa, että jos sinulla on ikäeroa sisarukseesi yli viisi vuotta, olet käytännössä ainut lapsi. Jos taas ikäero on kahta vuotta vähemmän, sinua voidaan pitää sisaruksesi kanssa näennäisesti kaksosena. Jos olet useampilapsisen perheen vesa ja keskimmäinen, olet ehkä sopiva sekoitus kuopusta ja esikoista.
- Karttelet riskejä.
- Olet menestynyt elämässäsi ja tehnyt paljon työtä sen eteen.
- Vastustat auktoriteetteja.
- Olet kunnianhimoinen.
- Olet lojaali.
- Noudatat mielelläsi sääntöjä.
- Seikkailut ja vaara kiehtovat sinua.
- Tärkeintä on hauskanpito ja rentous.
- Rakastat perinteitä ja tapoja.
- Olet järki-ihminen.
- Pystyt parhaiten työskentelemään yksin.
- Karttelet vastuuta.
- Tavoitteesi ovat korkealla.
- Haluat olla tarpeellinen ja pidetty.
- Olet taiteilijatyyppi.
Itse olen perheen kuopus, ja en aivan tunnista tästä itseäni, mutta kyllä jotakin suuntaa tässä pienessä, typistetyssä ja leikkimielisessä testissä on. Näin pitää ollakin: kukaan ei ole tyypillinen ihminen, vaan kaikki me olemme omia persoonallisuuksiamme. Schönbeckin mukaan sisarusasema on kuitenkin monessa elämän valinnassa ratksiseva tekijä. Onhan sisaruussuhde usein pitkäikäisin kaikista ihmissuhteistamme elämämme aikana, ja usein myös vakain. Kun olemme rooliamme harjoitelleet lapsuuskodissamme liki parikymmentä vuotta, mielellämme hakeudumme jatkossakin vastaavaan tilanteeseen, jossa tunnemme olomme tutuksi.
Sain kirjavinkin työkaveriltani, joka kertoi ymmärtävänsä tämän luettuaan paremmin muun muassa suhdetta aviopuolisoonsa. Kirja onkin vahvimmillaan siinä, että sen kanssa voi miettiä omaa elämääsä, itseään ja valintojaan sekä selittää suhdettaan ympärillä oleviin ihmisiin. Varsin kiinnostavaa kesälukemista - osin ehkä tiukan tieteellisyyden sijaan vapaan viihteellistä, mutta aivan haitatonta! Kansi on loistava.
Postauksen myötä onnea ja iloa tänään syntymäpäiväänsä viettävälle isosiskolleni,
joka ei ole ehkä hänkään aivan tyypillinen isosisko,
mutta maailman paras hän on!
Tunnistan itseni niin täysin tuosta esikoiskuvauksesta. Kun on yhdeksästä lapsesta vanhin, on NIIN esikoinen! :D
VastaaPoistaKarttelen riskejä, olen hyvin kunnianhimoinen, mutta ennenkaikkea järki-ihminen. Tunnistan itsestäni myös tuon velvoitteen olla jatkuvasti reipas ja aikaansaava. Tiedän minussa olevan paljon myös tuota johtajuutta, olen organisoiva, ja lankoja käsissäni pitävä. Jotenkin minulle monissa tilanteissa lankeaa luonnollisesti vastuunkantajan rooli.
Välillä ehkä kärsin vähän liikaa esikoisen roolistani. Esim. kannan turhaan vastuuta pikkusisaruksieni elämästä ja valinnoista, vaikka he jo aikuisia ovatkin.
Onpa mielenkiintoista että bloggasit tästä. En kyllä uskalla lukea tätä kirjaa. Kertonee liikaa minusta.
Kiitos Paula, olipa mielenkiintoista..;))
VastaaPoistaEn vain mahdu yhteen tyyppiin! O_=
Kiitos onnentoivotuksista sisko-kultani tätäkin kautta! Pitänee lukea kirja, kunhan tässä aikaa jatkossa löytyy vähän enemmän muullekin kirjallisuudelle, kuin vain opiskeluille :)
VastaaPoistaKun itse olen toiseksi nuorin viidestä ja löydän itsestäni eniten tuon esikoisen piirteitä, niin pistäähän se huomaamaan miten monet seikat vaikuttavat perheen sisäiseen dynamiikkaan, aivan kuten Paula tuossa yllä kirjoittaakin. Vanhempien ja muitten sisarusten vaikutus on ilmeinen. Myös muut sisarukset kasvattavat - luultavasti vaikka niitä muita sisaruksia olisi vain yksi. Lisäksi henkilön minäkuvan kehitykseen vaikuttaa kasvuympäristö, onko paljon kavereita ja mikä rooli on leikeissä kavereitten kanssa.
VastaaPoistaHaha, suhtaudun hirveän skeptisesti tällaisiin tyypittelyihin - vähän niin kuin horoskooppeihin. Toisaalta oli aika hauska huomata, että valitsin numeroita ainoan lapsen ja kuopuksen ryhmästä, mikä selitysten mukaan käy sikäli järkeen, että olen kuopus, mutta minulla on melko paljon ikäeroa vanhempiin sisaruksiini. Sisarustutkimus on kyllä mielenkiintoista! (En silti luovu skeptisyydestäni, he.)
VastaaPoistaMinulle sopii listasta aika sekalaisesti väittämiä, mutta suurin osa esikoiskuvauksista ei sovi yhtään. Olen esikoinen, mutta 10 vuotta pikkusiskoani vanhempi, eli käytännössä ainoa lapsi.
VastaaPoistaMieheeni ei mielestäni sovi noista kuin 3 (joka sopii minuun myös erittäin hyvin), ehkä 1 ja 13, jotka kaikki ovat eri kohdissa. Hän on kuopus, mutta 10 vuoden ikäerolla käytännössä ainoa lapsi.
Mulle kyllä niin napsahti kaikki nuo kuopuksen kohdat ja kuopus olenkin! Puolisonikin on kuopus. Ilmankos ollaan epäilyttäviä downshiftaajia! ;)
VastaaPoistaOlen samoilla linjoilla Sonjan kanssa. Hieman vastahankaan suhtaudun tällaiseen jaotteluun, mutta vastausten perusteella ryhmityin aika lailla oikein; olen kuopus ja vanhempaan sisarukseen on ikäeroa yli 5 vuotta. Eniten minua häiritsi tuossa tutkimuksessa tuo "jos sinulla on ikäeroa sisarukseesi yli viisi vuotta, olet käytännössä ainut lapsi", loppujen lopuksi aika julmasti ajateltu.
VastaaPoistaÖöh, olen kuopus parin vuoden ikäerolla mutta en minä kyllä tuosta itseäni tunnista, paremmin osuvat nuo ainoan lapsen kuvaukset.
VastaaPoistaMinä uskon ihan kybällä tähän sisarusteoriaan, siitä puhutaan usein psykologiassa, eli ei ole mikään uusi keksintö. Minulla oli kaikki nuo kuopuksen kohdat ja kuopus olenkin :) Lisäksi kyllä löytyi pari esikoisen ominaisuutta, mikä sopii kyllä sekin, koska siskoni oli nuoruudessaan väliin niin villi, että minun oli oltava se "tunnollinen esikoinen" :D
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaSiis piti kirjoittamani, että mieheni on ainoa lapsi, ja hänessä on just noita ainoan lapsen ominaisuuksia :)
VastaaPoistaMinä en saanut noista mitään selkeää "tulosta", mutta toisaalta en olekaan esikoinen, kuopus enkä ainoa lapsi. Uskon, että joissain noissa teorioissa voi olla perääkin, vaikkei tuollaisia jaotteluita aivan tosissaan voikkaan ottaa. :)
VastaaPoistaVäite, että vanhemmat antavat enemmän nuhteita vanhemmalle lapselle kuin nuorimmalle, oli aika yllättävä. Yleensä olen kuullut sen olevan toisin päin.
Miten mielenkiintoisia kommentteja! Kiitos kaikille!
VastaaPoistaSchönbeck väittää pystyvänsä selittämään jokaisen poikkeuksen siinä, jos joku ei istu sisarusrooliinsa ;-). Kyllä minä uskon tähän teoriaan. Tendenssejä löytyy. Absolutely! (Vaikka kapinallinen kuopus haluaakin pysytellä vapaana, villinä ja määrittelemättömänä...)
Voinen paljastaa, että olen ehkä sisartani enempi oman tien kulkija, kapinallisempi ja taiteellisempi (?). Siskoni on kuitenkin minua hauskempi ja rennompi. Tämän Scönbeck voisi yrittää selittää mm. sillä, että äitini on ollut käytännössä esikoinen ja joutunut vastaamaan suuressa perheessä sisaruskatraastaan. Hän saattaa olla välttänyt raskaan roolin siirtämistä omaan esikoiseensa.
Kaikki keskimmäiset ovat sekoituksia esikoisesta ja kuopuksesta, ja totta puhuen sekoituksiahan me olemme aivan kaikki. Schönbeck tunnustaa liioittelevansa ja kärjistävänsä aivan sen vuoksi, että hän saa tunnusmerkit esiin.
Vera, ainoa lapsi ja kuopus ovat vallan hyvä pari! Ainoa lapsi saa päättää, kun kuopus haaveilee vieressä ;-)...
Todella kiinnostava kirja! Laittakaa kesän lukemistoon! Myös sinä, Unni! :-)
kiitos hyvä kysymys oli sinulla.. edetään järjestyksessä, muuten minulla on liian paljon työtä sovitella looginen jatkuvuus tarinaa.. eli numeroin järjestyksen, seurataan niitä.. kommijulkaisun laitoin heti, sylviira kirjoitti kommiin lyhyen romanttisen kohtauksen, se on jo liitetty.. lisäsin myös kuvia virikkeeksi
VastaaPoistamua jännittää millainen tarina tulee.. olen kutsunut vain niitä blogeja jotka yleensä kirjoittaa