Marilyn Monroe. Välähdyksiä, sirpaleita.

Välähdyksiä, sirpaleita. Marilyn Monroe. Toim.Stanley Buchthal ja Bernard Comment. (Fragments. 2010. Suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi ja Lotta Toivanen.) WSOY. 2010.


Väärinymmärretty. Rakennettu. Kuvista kasattu. Sitä oli julkinen Marilyn Monroe. Minkälainen hän oli todella?

Välähdyksiä, sirpaleita vie lukijan lähelle Marilynin sisintä. Se tuo esiin näyttelijättären omia, henkilökohtaisia ennen julkaisemattomia muistiinpanoja, kirjoituksia ja runoja loistokkaan uran varrelta. Useissa teksteissä huokuu tuska olla julkisuuskuvan vanki. Kuinka nainen, jolla on seksisymbolin leima ja komediennen kyky, voisi vakuuttaa muut uskomaan siihen, että hänestä on vakavaankin elokuvaan ja syvällisiin aiheisiin? Marilyn oli sivistynyt ja lukenut alansa ammattilainen, jolla oli loppuun saakka valtava halu kehittää itseään. Halu oli niin voimakas, että pakosta tulen ajatelleeksi, miten kunnianhimo kumpusi huonosta itsetunnosta. Repaleisesta lapsuudesta. Isättömyydestä. Orpoudesta. Lastenkodeista, sijaisvanhemmista. Juurettomuudesta.

Kunnianhimo kumpusi rakkauden kaipuusta. Tarpeesta tulla rakastettavaksi. Tähtitaivaan supernovien ikuinen dilemma lienee se, että vaikka koko maailma rakastaa heitä, he eivät koe saavansa aitoa rakkautta osakseen. Kukaan ei näe heidän sisimpäänsä eikä rakasta heitä sellaisenaan. Rakkaus kohdistuu julkisuuskuvaan, joka voi olla - kuten Marilynin tapauksessa - vääristynyt, värittynyt, vinoutunut. Marilyn oli henkeäsalpaavan kaunis ja luontaisesti seksikäs, mutta hänen vahvuutensa sijaitsi pintaa syvemmällä. Koskaan hän ei kuitenkaan kokenut sen olevan tärkeää kenellekään.

Kun ihminen haluaa olla yksin niin kuin rakkaani (Arthur) tähdentää silloin toisen on pysyttävä loitolla.

(--)
kuinka tietäisimme toisen tuskan aiemmilta vuosilta saati
kaiken mitä hän raahaa mukanaan sillä matkan varrella tarvitaan
parhaimmillaan paljon liikkumatilaa toiselle - mutta kuinka paljon ihmiselle on haitallista kantaa.

Lienee parasta rakastaa urheasti ja hyväksyä - niin paljon kuin kykenee.

Rakkaus oli kateissa myös Marilynin läheisissä ihmissuhteissa. Hänen avioliittonsa kariutuivat pikaisesti eroon. Kirjailija Henry  Arthur Millerin rinnalla Marilyn toivoi ehkä pääsevänsä sivistyksen suojaan. Henry Miller ei kuitenkaan pystynyt vastaamaan Marilynin pohjattomaan rakkaudennälkään, vaan petti näyttelijättären luottamuksen.

Huomisesta alkaen pidän huolta itsestäni sillä se on kaikki mitä minulla oikeastaan on ja nyt ymmärrän että on koskaan ollutkaan. Roxbury [Arthur Millerin kartano Britanniassa] - olen koettanut kuvitella kevättä koko talven - nyt se on tullut ja oloni on vieläkin toivoton. Taidan vihata tätä paikkaa koska täällä ei ole enää rakkautta. Kadun epätoivoista ponnisteluani täällä. Yritin kamppailla sitä vastaan minkä sisimmässäni tiesin todeksi - että sen paineen tähden (tästähän tulee aivan kuin sähke) jota työni on aiheuttanut (hassua että olen aina hyväksynyt jopa pahimman - koettanut vastustaa sitä jos se on vaarantanut työni) eikä hän kestänyt sitä (hän on toisesta maasta) vaikka minusta tuntui (viattomasti, enkä ole sellainen) että minun sietokyvystäni oli apua meille molemmille myöskin aineellisesti mikä myös on hänelle paljon tärkeämpää kuin minulle. (--) On hyvä joskaan ei erityisen hauska sanonta - mihin se sitten liittyykään - kipuun "Jos voisin ottaa elämäni uusiksi, ottaisin olan takaa."

Kun jostakin löytää ajatuksilleen ja tunteilleen kadoksissa olleita sanoja, kokee autuutta ja rauhaa. Kun nuo sanat löytyvät Marilyn Monroelta, autuuden ja rauhan takaa nousee hämmennys: koko maailman palvoma filmitähti oli niin inhimillinen ja aito, että hän voi kokea jotakin minun elämässänikin tuttua.

Välähdyksiä, sirpaleita raottaa lukijalle kunnianhimoisen, herkän ja sivistyneen, toisaalta epävarman ja yksinäisen naisen sisintä. Toisaalta se myös tarjoaa kurkistuksen Marilynin keittiöön - aivan totta, reseptien ja kutsumuistilistojen muodossa! Luin kirjan ahmien ja liikuttuen. Vakuutan tämän olevan jokaiselle Marilyn-fanille täyttä timanttia. Myös muut pystynevät tämän kautta horjuttamaan kuvaansa Marilynistä.

Kirjan toimittajat ovat jonkin verran kommentoineet Marilynin tekstejä. He ovat selittäneet teksteissä esiintyvien henkilöiden yhteyksiä Marilyniin tai tulkinneet kirjoituksia. Selitykset auttavat, mutta jotkut tulkinnat arveluttavat ja aiheuttavat torjuntaa. Silti Välähdyksiä, sirpaleita saa kaiken vahvuutensa siitä, että se päästää Marilyn Monroen itsensä ääneen. Se vapauttaa objektin subjektiksi. Se kiinnostaa, sykähdyttää, koskettaa.

Ei enää pelokas
yksinäinen
pikkutyttö.

Muista että voit istua maailman laella (ei uskoisi). (--)

Tähtiä: 4/5

Marilynin muistiinpanoja ovat lukeneet sydänverellä myös Leena Lumi ja Susa.