Minä tietysti otin haasteen vastaan. Liitin haasteeseen seuraavat viime vuonna lukemani kirjat:
1. Hilkka Ravilo: Mesimarjani, pulmuni, pääskyni
2. Martti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja pahan pappi
3. Laura Gustafsson: Huorasatu
4. Ian McEwan: Vieraan turva
5. Katja Kettu ja Krista Petäjäjärvi (toim.): Pimppini on valloillaan
Haasteen henkeen kuuluu, että lopuksi haastetta vedetään yhteen ja pohditaan kirjojen rumuutta ja kapinaa. Mitä se on ja mitä ehkä opin?
Kolme haasteen kirjoista käsittelee tavalla tai toisella (suomalaisen) naisen asemaa yhteiskunnassamme: Mesimarjani, pulmuni, pääskyni, Huorasatu ja Pimppini on valloillaan. Kahdella viimeksi mainitulla on myös kapinallisen räikeästi provosoiva ja sisältöä rohkeasti paljastava nimi. Huorasadun bongasin Finlandia-ehdokkaiden joukosta, Pimppini on valloillaan suorastaan syöksyi Ketun Kätilön vanavedessä syliini ja Mesimarjani, pulmuni, pääskyni valikoitui valikoitujen blogien hehkutuksesta käsiini.
Naisten asemahan etenkin koko maailmanlaajuisesti tarkasteltuna on räävittömän ruma. Facebookissa kiertää parasta aikaa kuva Intiassa joukkoraiskauksen uhrina kuolleesta 23-vuotiaasta naisesta, eikä kukaan ole tainnut päästä tapauksen uutisointia piiloon. Nyt kuitenkin nousevat Intiassa kapinalliset naiset. He eivät onneksi enää hiljaisesti alistu ja hyväksy kohtaloaan vaan vaativat muutosta. Samaa muutosta tarvitaan Suomessakin, alleviivaavat Ravilo, Gustafsson, Kettu ja Petäjäjärvi.
Martti Yrjänä Joensuun Harjunpää ja pahan pappi puolestaan piirtää esiin syrjäytyneen ihmispolon ja rakkaudettomat ihmissuhteet. En tiedä Joensuun kirjoittamisen motiiveja, mutta voisi helposti kuvitella hänen purkavan poliisin työssä vastaan tulleita kokemuksiaan tekstiinsä. Minulle nimittäin nämä rumat, kapinalliset kirjat toimivat niin. Kun maailmassa on virhe, sitä voi koettaa selvittää kirjan kanssa.
Ainut ulkomainen kirja oli Ian McEwanin Vieraan turva, jossa tutkiskellaan väljähtynyttä avioliittoa ja jossa tapahtumat saavat karmeat käänteet. Tiedän, etteivät kaikki ole halunneet teosta edes lukea sen iljettävyyden vuoksi. Itse kuitenkin ajattelen niin, että viemällä tapahtumat huippuunsa kirjailija saa tarkemmin esiin esimerkiksi ihmissuhteiden yksityiskohtia, joista haluaa kirjassaan puhua.
Yhteenvetona voitaisiin todeta, että kyllä, minua kiinnostaa naisten asema ja haluan pitää naisasiaa esillä, ja kyllä, ruma fiktio toimii jonkinlaisena katharsiksena rumasta todellisuudesta. Näin ainakin minun kohdallani. Jälkikäteen ajatellen olisin voinut suunnitella haasteen kirjoja paremmin niin, että olisin saanut yhteenvetoon laajemman kuvan kirjallisuuden kapinasta. Naisasia osuu nyt kuitenkin liikuttavasti ja pöyristyttävästi globaalien karmeuksien uutisvirtaan.
Se on yksi syy, miksi kirjojen pitää käsitellä rumuutta ja kapinaa ja miksi rumia, kapinallisia kirjoja pitää lukea.
Minusta Katja Ketun Kätilö sopisi myös tuohon sarjaan. Sehän on suorastaan ällöttävän rumista asioista kertova kirja!;/
VastaaPoistaHyvää lukuvuotta 2013, Paula!<3333
Kiitos, Aili-mummo! On totta, että Kätilö sopisi tähän myös. Haaste taisi alkaa vasta sen jälkeen kun olin Kätilön lukenut. Siksi se jäi tästä pois kokonaan.
VastaaPoistaOn paljon inhottavista asioista kertovia kirjoja. Inhottavuus ei katoa maailmasta, jos siitä jätetään kirjoittamatta. Pelkään että käy aivan päin vastoin. Siksi rumia kirjoja pitää olla.
Aili-mummo, paljon hyviä kirjoja myös Sinun kohdallesi vuonna 2013! <3
Hienoa pohdintaa! Ja minustakin maailma kaipaa rumia kirjoja, mutta myös niille lukijoita. Monella, itselläni mukaan lukien, on hirveän korkea kynnys tarttua rumiin kirjoihin. Kuka nyt väkisin haluaa lukea vaikka raiskauksesta, murhasta, tai muuten toisten alistamisesta? Mutta on välillä hyvä hakea sitä agressiota kirjoista, jotta totuus ei unohdu ja jotta asioille tehtäisiin jotain.
VastaaPoistaMinulta tällainen haaste mennyt ihan ohi silmien! Vaikuttaa sellaiselta haasteelta, joka sopisi minulle kuin nyrkki silmään ;)
VastaaPoistaOnneksi haasteet eivät vanhene eli voisin tähän haastaa itse itseni. Sinun listaltasi kiinnostaa erityisesti tuo Ian McEwanin Vieraan turva. Se on myös helposti hankittavissa. Suomalaisten kirjojen suhteen onkin sitten vähän hankalampaa eli taidan koota oman listani englanninkielisistä kirjoista.
Tuo Katja Ketun ja Krista Petäjäjärven toimittama kirja voisi olla ehkä kiinnostava, mutta en osta tuon nimisiä kirjoja. Juu, olen todella kuiva ja ankea, mutta ihan periaatteesta en osta noin mauttomasti nimettyä kirjaa.
Siis en ostaisi enkä lue, vaikka ilmaiseksi saisin. :D
VastaaPoistaSapphiren Ponnista! on todella karu ja ruma kirja, jonka aiheet tulevat uniin epämiellyttävällä (kuinkas muutenkaan) tavalla. Ostin kirjan joskus reissulukemiseksi vuosia sitten kirja-alesta parilla markalla (?) enkä tiennyt siitä etukäteen mitään. Se junamatka oli ikimuistoinen.
VastaaPoistahttp://www.sivupiiri.fi/kirjavinkit/precious-2854
Myös Paska (Filth) oli kauhea kirja, jota niinikään luin junassa. Kirjan sisältö oli aika kauhea, vaikka kirja olikn veijariromaanityyppinen, mutta eniten kaihertamaan jäi se, kun junassa pikkulapsi kysyi äidiltään, että mitä tuon tytön kirjassa oikein lukee.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Paska_%28romaani%29
t. Mari Johanna http://www.lily.fi/palsta/liuska-paivassa
Hieno yhteenveto! Minä olen sen verran lohturiepuhakuinen lukija, että en aivan innosta hihkuen tartu rumaan kapinaan, mutta joskus olisi mielenkiintoista laajentaa tällaisinkiin näkymiin. Paljon ajattelemisen aihetta.
VastaaPoistaHienoja kirjoja olet lukenut haastetta varten! Naisasia on edelleen tärkeä - se taitaa olla jokseenkin universaali ongelma. Joskus tuntuu, että mikään ei muutu. Mutta osasyyllisiä ovat myös naiset itse.
VastaaPoistaMesimarja jäi kiinnostamaan jo silloin, kun bloggasit kirjasta. Pimppi pitäisi myös lukea!
Ravilon kirjasta tuli oikeasti paha olo.
VastaaPoistaJuuri sain luettua loppuun Kätilön. Oli pakko ottaa ihan perushömppää pikaisesti perään, että sai aivot vähän nollattua. Kaikkein kamalinta on, kun muistaa, että fiktion pohjana on karmeaa todellisuutta.
Katri, minusta noiden karmeiden asioiden lukeminen on nimenomaan katharsista. Voi olla, että oikein suoraa kuvausta iljettävyyksistä en voisi edes lukea. Kaikki karmeudet eivät edes kiinnosta, mutta osa on just niitä, joiden kautta yritän selittää ilmiöitä itselleni.
VastaaPoistaElegia, Pimppini on valloillaan -nimi ei tarkoita sitä, mitä se ehkä ensimmäisenä tuo mieleen. Valloillaan muistaakseni viittaa lähinnä vallassa olemiseen. Minulle nimi toimii enemmänkin kiinnostusta herättävänä: mikä kirja voi olla nimetty noin räikeästi. :-) Tiedän, etteivät monetkaan sulata tätä nimeä.
Mari JOhanna, yritänpä joskus katsella nuo vinkkisi käsiini. Kiitos! Olisiko pikkutyttö jounassa jo osannut vähän lukea, mutta ei uskonut lukemaansa ;-D? Hersyvä anekdootti joka tapauksessa.
Luru, rumiin kirjoihinhan voi tutustua valitsemalla ensin maltillisia kirjoja. Joskus oman mukavuusalueen ulkopuolelle kurkkaaminen kannattaa, joskus taas ei. Eihän sekään ole kivaa, että lukemisesta tulee hankala olo! Itse en tästä syystä lue tiettyjä dekkareita tai kauhukirjoja ollenkaan. :-(
Noora, itse en lähtisi syyllistämään naisia, vaikka totta tietysti on, että paljon voitaisiin tehdä mekin toisin. Tässä pätee minusta kuitenkin sama asia kuin kiusaamisessa: ei ole syytä kiusatun vaihtaa tapojaan, vaan kiusaajien on otettava vastuu teoistaan. Toisaalta olemme tahtomattamme sokeita kulttuurille, joten muutos on tavattoman hankalaa. Nopeaa se ei ole koskaan. Jatkakaamme siis uupumatta taistelua hyvän puolesta! :-)
VastaaPoistaJään odottamaan, että saat nuo kirjat luettavaksesi...
Minna, mulle ei kirjat niinkään saa kaipuuta kevyempään, mutta raskaus omassa elämässä saa karttelemaan hankalia kirjoja. Silloin tekee mieli jotakin puhtaampaa ja kauniimpaa. Toisaalta saattaa olla, että alitajuntani tekee valintoja puolestani, sillä en muista, että olisin koskaan lukenut pelkkää mustaa kovin pitkää ajanjaksoa putkeen.