Blogisynttärit, bloggarin ilot ja uusi haaste

Hyvää Kalevalan päivää!
Luen ja kirjoitan on tänään kaksivuotias!

Tämä on blogin 279. postaus. Kommentteja on kakkiaan 2488. Facebookissa seuraajia on hurjat 103 ja Bloggerissa jo 174. Tervetuloa tässä yhteydessä myös uusimmille! Tuntuu aina vain yhtä ihmeelliseltä ja ihanalta, että teitä on!

Kahden vuoden aikana luetuimmat tekstit ovat

• Paulo Coelhon Elämä. Kauneimmat mietelauseet
• Jane Austenin (ja netti-flashmobin tuotoksena syntynyt) Ylpeys ja ennakkoluulo
• Korteniemi-Poikolan ja Cacciatoren Aikuisen naisen seksi
• Syysarvonta.

Ja haetuimmat asiat edellä mainittujen teosten lisäksi ovat

• <3 Luen ja kirjoitan <3
• Mietelauseet
• Robotti Vipunen
• Poikani Kevin
• Aivot pellolle
• Jörö-Jukka
• Ilpo Tiihonen runoja

Sain Saralta jo vähän aikaa sitten haasteen listata kymmenen iloa tuottavaa asiaa elämässäni, ja koska yksi iloista on tämä blogi, nivon riemuni synttäreitten kunniaksi siihen. Kerron tässä, mitä iloa blogista on, mitä itse olen rakkaalta harrastukseltani kahdessa vuodessa saanut, ja mitä nämä asiat itselleni merkitsevät. Ilonaiheita on enemmänkin, mutta olkoon tämä top 10 -lista:


Yksi: Lukija- ja kirjoittajayhteisö. Muistan blogin avaamisen jälkeen seuraavana päivänä hämmästyneeni ja iloinneeni siitä, että blogini lukijakuntaan oli kirjannut itsensä viitisen muuta bloggaajaa. En ollut mielestäni kertonut blogista missään, mutta blogosfääri oli kuljettanut luokseni ensimmäiset yhteisön jäsenet. Nyt teitä on jo paljon enemmän!

Kaksi: Sähköinen muistikirja. Ensipostauksesta lähtien olen mieltänyt blogini muun muassa luku- ja kirjoittamispäiväkirjakseni. Lukupäiväkirja siitä on tullutkin, mutta kirjoittamisasioiden jakamiseen tarvitsisin suuremman anonyymiteetin. Jonkin verran kirjoittamisestakin on onneksi tullut kirjoitettua, ja niin aion jatkaa vastedeskin. On kuitenkin ollut ilo huomata tämä sulkeutunut puoli omasta kirjoittamisesta. Säästän nimittäin kirjoittamisjuttelut niille varatuille, suljetuille foorumeille, joita niitäkin olen löytänyt blogitaipaleeni aikana useita. Kirjapostauksissa taas olen saanut paitsi merkinnän lukupäiväkirjaan myös ilon tuoda esiin kiinnostavia kirjoja. Kirjavinkkejä on mukava jakaa.

Kolme: Tietoisuus. Bloggaaminen kasvattaa ymmärrystä blogin aiheeseen liittyvistä asioista. Blogin kautta syntynyt virtuaalinen kirjoittajayhteisö on ollut minulle näiden kahden vuoden aikana todella tärkeä. Olen saanut lukea muista blogeista juuri niistä asioista, joita pohdin usein itsekin. Osasta seuraamistani bloggaavista kirjoittajista on tullut kahden vuoden aikana julkaisseita kirjailijoita! Kirjabloggarien yhteistyö puolestaan on nostanut esimerkiksi niin, että seuraan paljon tiiviimmin mitä erilaisimpia kirjailmiöitä kuin aiemmin.

Neljä: Kirjoittamisen lisääntyminen ja säännöllistyminen. Tämä oli toinen tavoitteeni blogia perustaessani, ja toden totta kirjoittaminen on säännöllistynyt. Edelleen kirjoittaminen on minulle uppoutumista ja flow'ta. Jokainen teksti on iloni. Postausten määrää rajoittaa vain aikapula. Toisaalta tämä ihanuus myös VIE aikaa muulta kirjoittamiselta, siis käsikseltäni ja muulta fiktion suoltamiselta, mutta uskottelen itselleni, että nämä myös tukevat toisiaan. Sinisilmäisenä sen uskon.

Viisi: Tempaukset. Blogistaniassa sattuu ja tapahtuu. Elämäni iloisimpiin päiviin kuuluu muun muassa kirjablogien fash mob -tempaus, jossa julkaistiin sepitetekstejä suosituista kirjoista plagioinnin vastustamiseksi ja ilmiön esiin tuomiseksi. Hauskaa on ollut myös Copycat kirjankansi -kisaan ja Blogistanian Finlandia ja Globalia -äänestyksiin osallistuminen. Kirjoittajien soisi myös tempaisevan blogeissa jotakin hilpeää - no, onhan toki NaNoWriMo, johon toivottavasti pystyn osallistumaan jo ensi kerralla! En tosin tiedä, olisiko NaNoWriMo kovin hilpeä kokemus.

Kuusi: Mukavuusalueen laajeneminen. Ensimmäinen steppi oli blogin aloittaminen. Toinen ehkä omilla kasvoilla esiin marssiminen ja sittemmin myös nimen paljastaminen esimerkiksi Facebookissa 13 kotimaisen kirjailijan haasteessa. Kirjoittamisesta tuli ensin muiden esimerkin innoittamana puuhastelun ja pätkäkirjoittamisen sijaan pitkäjänteistä ja lopulta tavoitteellista. Se jatkuu. Myös kirjojen kanssa olen päässyt pidemmälle kuin vain omien täsmävalintojeni äärelle kotimaisen kirjallisuuden joukossa. Esimerkiksi ihana, ihana Gaute Heivoll ei olisi ikinä tullut minulle tutuksi ilman blogeja.

Seitsemän: Kommentit. Jokainen kommentti on suuri ilonaihe. Iloitsen hirmuisesti myös kommenteista, joita saan sähköpostiini. Yksi ilon aihe oli se, kun eräs bloggaajatuttu bongasi itsensä blogissa julkaisemastani kuvasta - olimme olleet samassa paikassa ulkomailla (!) samaan aikaan tietämättämme - emmekä silloin vielä olleet tavanneet oikeassa elämässä. Myös jokunen kirjailija on ilahduttavasti lähettänyt sähköpostia kirjapostauksen jälkeen. Ja Gaute - hän vastasi fanipostiini (jota tosin lähetin yksityisesti sähköpostitse)!

Kahdeksan: Yleisö. Blogin tilastoista näen, että kirjoituksiani luetaan! Kulkijoita on blogissani käynyt avaamisen jälkeen jo huikeat 70 000! Sanon sen vielä kerran: on ihanaa, että teitä kävijöitä on! Tervetuloa uudestaan! Suurin yllätys - ei ehkä suoranaisesti ilonaihe - on, että vierailluin on ollut postaus Paulo Coelhon teksteistä kootusta mietelausekirjasta.

Yhdeksän: Mediamaiseman murroksessa mukana oleminen. Olen tyytyväinen, että olen lähtenyt bloggaamaan juuri tässä ajassa, kun sosiaalinen media valtaa reviiriä muiden medioiden maailmassa ja hakee muotojaan. En kulje pioneerijoukoissa, mutta kuljen mukana muutoksessa. Blogien on sanottu olevan jo vanhanaikaisiakin, mutta olen eri mieltä - eivät ne vielä ole. Päin vastoin: viime vuoden aikana käytiin pariinkin otteeseen keskustelua siitä, mikä foorumi kirjablogit oikein ovat - kenen luvalla me bloggarit edes kirjoittelemme ja mitä mutuhuttua tai perusteetonta puppua täällä oikein suolletaan. Blogit ovat demokraattinen julkaisukanava, joita parhaimmillaan luetaan enemmän kuin sanomalehtiä. Blogit tarjoavat moniäänisyyttä ja osallistuvaa, avointa kulttuuria. Eläköön murros!

Kymmenen: Kaksi vuotta! Jännitystä, suunnittelua, kirjoja, haasteita, mielipiteitä, juonenpunontaa, ystäviä, ideoita, flow'ta.


Haastan synttäreiden hengessä teidät muutkin miettimään blogien merkitystä elämässänne. Ellette ole itse bloggaajia, voitte pohtia, mikä merkitys teille on niillä blogeilla (ehkä tälläkin), joita seuraatte. Vastauksianne kuulen mielelläni kommentteina tähän postaukseen tai itsenäisenä postauksena omassa (kirja)blogissanne.

Olisi upeaa, jos bloggaamisen ilo leviäisi entistä laajemmalle ja uusia blogeja syntyisi lisää! Jos tänään aloitat, kahden vuoden päästä olet jo kaksivuotias. Koska kaikki meistä eivät ole bloggaajatyyppiä, ilo voi tietysti levitä myös siten, että yhä useampi löytää itselleen sopivan blogin seurattavakseen.

Mukavaa, että pistäydyit juhlimassa kanssani! Syntymäpäivälahjaksi blogilleni ja teille, rakkaat lukijat, annan Tykkäät ehkä myös näistä -widgetin, joka on näkynyt tuossa postausten alapuolella jo pari päivää. Arvontaa pidän ehkä joskus toiste, kun keksin taas jotakin kivaa arvottavaa.

Hyvää Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää! Kuulemiin!

Hylsy ja sen olemus

"Hylsy on tuliaseissa käytetty, tavallisimmin metallista valmistettu ruutipanoksen sisältävä patruunan osa. Hylsy yhdistää nallin, luodin ja ruutipanoksen yhdeksi kokonaisuudeksi, patruunaksi sekä toimii laukaustapahtuman aikana aseen lukon tiivisteenä, estäen ruutikaasun karkaamisen piipun tai putken peräpään kautta. Tämän lisäksi hylsy, yhdistäessään lataamiseen tarvittavat komponentit patruunaksi, helpottaa ja nopeuttaa aseen lataamista sekä suojelee ruutia kosteudelta ym. sään vaikutuksilta."

Lähde: Wikipedia 

Tuosta kuvauksesta on kutkuttavaa alkaa vetää yhteyksiä siihen hylsyyn, jonka kirjoittaja saa hengentuotteestaan kustantamosta, eli hylkäyskirjeeseen. Wikipedian juttu toimii vaikka hyvänä virikkeenä kirjoitusharjoitukselle. Olkaa hyvät!

Kuva: Boaz Yiftach / freedigitalphotos.net

Minäkin olen saanut käsiksestäni yhden hylsypalautteen, jonka saapumisesta on jo jonkin aikaa, mutta tämä kirjoitus tuli nyt ajankohtaiseksi, kun ryhdyin pohtimaan hylsyn olemusta Rooibosin kirjoituksen ansiosta. Rooibos vinkkasi, että hylsyjä on käsitelty aivan hiljan myös Grafomaniassa.

Hylsyä osaa odottaa. Lahjakkaat kirjoittajatkin saavat hylsyjä, ja kuten Grafomaniasta saamme lukea, myös jo julkaisseet kirjailijat joutuvat joskus miettimään, mitä tekevät, kun hylsy jää käteen. Kirjailijoiden elämäkerroista voimme lukea, kuinka sitkeästi moni menestyksekäs kirjailija on joutunut kustantamoja lähestymään aina uudelleen, ennen kuin tekstien markkinat ovat auenneet. Hylsy onkin useita kustantamoja lähestyneitä, taitavia kirjoittajia tuntevan ja heidän blogejaan seuraavan mielestä se vakivastaus kustantamosta: "Kiitos luottamuksesta, mutta..." "Valitettavasti emme voi..." Jii än ee. Hylsyjä saavat kaikki, joten hylsy on tuleva jokaiselle jossakin vaiheessa.

Hylsy on muotoiltu taiten, ja siitä on karsittu pois kaikki ylimääräinen. Lyhyessä selittelemättömässä kirjeessä pahoitellaan ja toivotellaan kaikkea hyvää. Wikipedian mukaan:

Hylsyt on yleensä valmistettu syvävetämällä ja sorvaamalla messinkiseoksesta tai teräksestä. Haulikon patruunoiden hylsyt voidaan valmistaa pahvista tai muovista mutta kannan osalta messinkisinä tai kokonaan muovisina tai messinkisinä. Erityisesti panssarivaunutykeissä käytetään ruutipohjaisista aineista tai räjähdysaineella kyllästetystä pahvista valmistettuja palavia hylsyjä, joissa on metallinen kantaosa. Palava hylsy keventää jo ennestään raskaita laukauksia ja vähentää tyhjien hylsyjen sijoitteluun tai poistamiseen liittyviä ongelmia.

Kovin järeiden välineiden kanssa ollaan siis tekemisissä!

Vaikka itse olen käsiksestäni saanut toisaalta myös hyvän ja innostavan palautteen, hylsy tuntuu kuitenkin tyhjältä. Se nostaa mieleen kysymyksiä, ja väistämättä kirjoittaja alkaa tarkastella tekstiään hylsyn lävitse: Olinpa naurettavalla raapustuksella liikkeellä! Miksi edes lähetin tekstin eteenpäin? Olisiko sittenkin pitänyt muokata vielä 47 kertaa ennen lähettämistä?

Toisaalta kuitenkin myös puolustus nostaa urheasti päätään: Buah, näettekö, minkä hiomattoman timantin heitätte käsistänne? Ettekö ymmärtäneet, mikä potentiaali tekstissä lymyää? Jaksoitteko edes lukea koko tekstiä? Teittekö hätiköidyn päätöksen? Ärsyynnyittekö jo saatekirjeestäni?

Totuus on tietysti jossakin muualla, vaikka kaikissa näissä mietteissä olisi myös hippunen totuutta mukana. Tunneryöpyn jälkeen on työtä edessä. Hylsy tipahtaa maahan, kolahtaa ontosti ja unohtuu.

Minä kirjoitan edelleen.

Luen ja kirjoitan

On aika pohtia lukemista ja kirjoittamista ja uudistaa samalla blogin nimi (sekä raikastaa ilmettä). Tästä eteenpäin tämä blogi on nimeltään Luen ja kirjoitan, vaikka nimen typistäminen hieman kirpaiseekin. Ennen kuin kerron lukemiseni ja kirjoittamiseni merkityksestä ja luonteesta enemmän, perustelen nimiuudistuksen.

Uusia lempeitä tuulia Luen ja kirjoitan -blogissa?
Hailuotoa ja Perämerta kesällä 2011.

Nimiuudistuksella kannanotto

Palautekyselyssäni tiedustelin, mitä tekisin blogini nimelle, jonka olin keksinyt perinpohjaisella ex-tempore-menetelmällä ja äkkipäissäni Kalevalan päivänä 2011. Sain ehdotuksen lyhentää nimeä, mikä minusta tuntuikin luontevalta. Kuitenkin muun muassa Anonyymi toivoi nimen pysyvän sellaisenaan, koska "Viittaus René Descartesin ihmisyyttä pohdiskelevaan lausahdukseen 'Cogito ergo sum' antaa blogillesi pelkkää lukemista ja kirjoittamista syvemmän merkityksen". Tämä imarteli minua, sillä ajattelin, että muutkin ovat vihdoinkin huomanneet, että olen päässyt mukaan suurien filosofien ajatusjatkumoon ;-D.

Jouduin selvittämään Descartesin ajatuksia syvällisemmin. Virkistin muistiani, että Cogito ergo sum ('Ajattelen, siis olen') on länsimäisen rationalismin kulmakivi. Rationalismi taas on tietoteoreettinen näkemys, jonka mukaan tiedon lähteenä on ensi sijassa järki eikä kokemus, ei tunne, ei uskomus. Olkoonkin niin, että toimin välillä melkoisen puhtaasti järjen mukaan sydäntäni kuuntelematta, mutta en missään nimessä voi tunnustautua rationalismin kannattajaksi. Ei, vaan päin vastoin. Ajattelen, että vaikka kaikki fyysisen maailman asiat olisivat kunnossa, mutta tunne sanoisi muuta, totuus on, että kaikki ei ole ok. Jokainen tunne on totta, ja tunne on ehdottomasti tietoa.

Näinpä nimiuudistus tuntuukin luontevalta. On totta, että lukemisella ja kirjoittamisella on minulle erityinen merkitys elämässäni. Lukemalla ja kirjoittamalla olen enemmän. Lukemalla ja kirjoittamalla minä olen. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat tunneasioita, mikä oikeastaan onkin hyvä syy muuttaa blogin nimeä.

Anonyymi kirjoitti: "Riittääkö nykymallisessa tietopitoisessa yhteiskunnassa ihmisenä olemiseen pelkkä ajatteleminen?" Tämä on tärkeä kysymys, johon vastaan omasta puolestani, että riittää. Minusta kyse ei ole "pelkästä" ajattelemisesta. Ihmisenä olemiseen täytyy riittää oikeastaan vain oleminen. Se, minkä panoksen oleminen antaa yhteisölle, riippuu ihmisestä. Minä ainakin luen ja kirjoitan.

Katso myös:
Rationalismista Wikipediassa


Luen


Kirsin kirjanurkassa ja sittemmin muissa blogeissa on pohdittu viime aikoina kiintoisasti lukemista. Booking it some more -sivuilla Booksy kirjoitti upean tekstin omasta harrastuksestaan. Jenni K-blogissa kirjoitti lukemisen motiiveista. Moni on raottanut lukutottumustensa verhoa. Miten minä luen?

Olen lukemisessa melkein kaikkiruokainen ja arvostan yhtä paljon naistenlehtien lukemista kuin klassikkoromaaneja. Esimerkiksi dekkari ja vampyyrifantasia eivät ole minun genrejäni, mutta en kuitenkaan nirsoile, vaan kaikkea voin kokeilla. Tietokirjat kuuluvat lukemistooni siinä kuin fiktiokin, runoja luen harvemmin, mutta olen tavallaan niihin silti koukussa. Luen vähän joka paikassa, ja lasten kanssa luen tietysti kasoittain lastenkirjallisuutta.

Kirjat ovat kuin ystäviä. Niiden kanssa saa uusia näkökulmia tai vahvistusta omaan maailmankatsomukseen. Joskus niistä saa tarpeekseen, mutta kohta huomaa taas viettävänsä niiden kanssa aikaa mutkattomasti kuten ennenkin. Toisaalta kirjat ovat kuin ventovieraita. Ne tuovat minuun jotakin sellaista, mitä en muuten ikinä kokisi enkä näkisi. Ne kulkevat ohi pysähtymättä, mutta jokin niistä jää muistuttamaan itsestään, joskus loppuelämäksi.

Ennen blogiharrastusta luin vielä suunnittelemattomammin kuin nykyään. Nyt minua sitovat muun muassa Kirjallista elämää -haaste ja moni äärimmäisen kiehtova kirjavinkki, jonka poimin mukaani jonkun toisen blogista. Vaikka blogi tavallaan sitoo, se myös rikastuttaa. Kirjoista käytävät keskustelut, vaikka pintapuolisetkin, tuntuvat hyvältä ja laajentavat kirjan antia entisestään.

Blogi on myös opettanut minulle lukemista. Luen nykyään postit-lappujen kera, jotta pystyn palaamaan merkityksellisiin kohtiin. Saatan tarkistaa kirjaan liittyviä faktoja enemmän kuin ennen. Blogiin jää omien kirjausteni myötä muistijälkeä suurempi merkki kirjasta. Alun perin tämäkin blogi, niin monen muun blogin tavoin, piti olla "vain" oma luku- (ja kirjoitus-) päiväkirjani. Onneksi tämä on nykyään paljon muutakin!

Kun luin Kafkan Oikeusjutun - ei, vaan kun luin Kafkan novellin Hiilisangolla ratsastaja - lukiolaistyttönä, en ollut enää ikinä entiseni. Kafkan jälkeen mikään kirja ei ole ollut minulle vain tarina, joka siinä kerrotaan, vaan luen jokaisen tekstin myös rivien välistä. Peilaan lukemaani yhteiskuntaan ja omiin kokemuksiini. Senpä vuoksi täällä blogissakin jotkut kirjaukset ovat välillä melkoista pyöritystä.

Marjaniemen majakka.

Kirjoitan

Olen aina rakastanut kirjoittamista. Olen aina kirjoittanut. Nyttemmin olen huomannut, että ilmaisen itseäni paljon paremmin kirjoittaen kuin puhuen, vaikka puhunkin sujuvasti ja selkeästi. Jollakin tavalla kirjoittaminen saa ajatukseni virtaamaan vuolaasti. Kirjoittamisen varjopuoli on se, että siinä ei pysty samalla tavalla kuin puheessa korjaamaan itseään välittömästi, jos huomaa jonkin menneen vikaan.

Tämä blogi on minulle paitsi arvokas alue käsitellä kirjoja monipuolisesti myös kirjoittamisharrastukseni tuki ja jatke. Ilman blogiani kirjoittaisin viikoittain vähemmän. Blogi antaa aina syyn kirjoittaa. Tänne on helppo kirjoittaa silloinkin kuin oman Käsiksen kirjoittaminen ei maistu.

Käsikirjoituksessani tyydytän tavallaan uteliaisuuttani. Kirjoitan siihen siitä, mitä pelkään ja kuvittelen, toisaalta minkä tiedän todeksi. Keksin tarinaa, joka voisi olla totta, mutta jonka toivon pysyvän vain kansien välissä. En kirjoita itsestäni, mutta kirjoitan itseäni tekstiin enemmän kuin alussa luulinkaan.

Voin sanoa, että kirjoittaminen on vahvuuteni, mutta välillä syöksyn epätoivoon. Minä vain natisen, minä lurittelen, minä jaarittelen. En ole lyyrinen niin kuin toiset, en ole huvittava. Mielikuvitukseni ei päästä minua kirjoittamaan fantasiaa, olen tylsä realisti. Koko Käsikseni on ihan pelkkää diipadaapaa, kukaan ei ole kiinnostunut siitä. Blogiteksteissä en pääse pintaa syvemmälle. Olen laiska ja selkärangaton kirjoittaja. Saan aikaiseksi vain muutamia lauseita. En haasta itseäni tarpeeksi.

Silti rakastan tätä ihan mielettömästi. Uskon, että epätoivon tunteet kuuluvat asiaan, ja annan mennä. Unohdan epäilyni ja yritän luottaa siihen, että minun oma ääneni on kyllin persoonallinen ollakseen kiinnostava. Minun ei tarvitse kirjoittaa kuin muut, minä saan olla erilainen. Kirjoitan mielettömästi, kun pääsen flow'hun, muulloin takeltelen ja se on ok. Minulla on näkemystä ja kokemusta, minulla on tietoa, jota voin hankkia lisää. Olen tunteva ihminen. Muun muassa siinäpä rakennusainetta kirjoittamiseen kylliksi!

Kirjoittamalla saan siivet.

Perämeri.

Minä luen ja kirjoitan. Entä sinä?


(PS. Blogin ilme uudistui. Lokki on kaatopaikkalintu, mutta se on myös merilintu ja Tsehovin klassikkonäytelmä, jonka veroista minä en osaa kirjoittaa. ;-D Blogin otsikkokuvassa lokit ovat kuin lukeminen ja kirjoittaminen, vuorovaikutuksessa keskenään: toinen saattaa ehkä kohta häätää toisen tähystyspaikalta pois vain sen tähden, että tämä voi siihen uudestaan pian palata, yhtä tai useampaa kokemusta vauraampana. - Uudesta ilmeestä kirpoavat kommentit otetaan lämmöllä vastaan - olivatpa ne myönteisiä tai kielteisiä ajatuksia!)

Luen ja kirjoitan kehittyy

Suurkiitos kaikille palautekyselyyn vastanneille! Antamanne palaute pyöriskeli muutaman pääaiheen ympärillä: blogin nimi, kirjoitustyyli ja postauksien aiheina kirjoittaminen versus lukeminen kirvoittivat mietteitä eniten. Palautekysely ja arvonta -postaus teki samalla blogissani historiaa, sillä ensimmäistä kertaa koko puoleen vuoteen joku postaus syrjäytti Aikuisen naisen seksi -kirjoituksen eniten luettujen listalla! Nyt tarjoilen koostetta ja omia mietteitäni tästä blogista.


Nimi ja sen merkitys

Jo palautekommenteissani totesin alun perin Marian ehdotuksesta muuttavani blogin nimen lyhyemmäksi, Luen ja kirjoitan. Tämän jälkeen Anna Elina ja Anonyymi oivaltavasti hoksauttivat, ettei nimen sisältö ole typistettynä enää sama. Se on totta. Päätin nyt tehdä niin, että lyhennän nimen, sillä tuollaisenaan se on kuitenkin jopa kuluneen fraasin oloinen, mutta täsmennän ja laajennan blogin kuvausta hieman. Nythän kuvauksessa vain todetaan täällä olevan luku- ja kirjoittamispäiväkirjan, mikä tietysti pitääkin paikkansa. Katsotaan, mitä saan kuvauksesta muotoutumaan. Anonyymin pohdinta blogini nimestä oli erittäin ansiokas ja jätti minut miettimään olemisen oikeutusta laajemminkin. Iso kiitos siis siitä! Kirjoitan nimestä vielä remontin edetessä lisää.


Luen ja kirjoitan

Tästä sujahdetaankin sukkelasti kirjoittamisen ja lukemisen kamppailuun blogini sisällöissä. Kautta lyhyen blogihistorian tekstini ovat käsitelleet enempi lukemista, siis näitä loistavia, ihania, järkyttäviä kirjoja. Kirjoittamispostauksia on ilmestynyt myös vähintään yksi kuukaudessa. Olen itse jatkuvasti potenut huonoa omatuntoa siitä, etten kirjoita kirjoittamisesta enempää. Jotenkin nimittäin kaipaan itse kirjoittamispohdintojani, mutta yllätyksekseni tekstin tekemisestä on ollutkin hankala kirjoittaa! Koen kirjoittamisen (vaikeuden) jotenkin intiiminä asiana enkä halua sitä retostella avoimesti täällä blogistaniassa. Toisaalta se olisi varmaankin joistakuista kiinnostavaa luettavaa, mutta en ole siihen vielä valmis. Viihtyisän Vinttikamarin Ahmu antoi monta kiinnostavaa ideaa kirjoittamispostauksiin, ja yritänkin käyttää niitä jatkossa hyväkseni. Kiitos! Muutenkin syksyn aikana saattaa tulla tarvetta ja aihetta kirjoittaa enemmänkin kirjoittamisesta, mutta nyt en paljasta siitä enempää, vaan jätän teidät jännittämään kanssani...


Blogin ääni

Kirjoitustyylistäni on palautteessa tykätty. Se motivoi kirjoittamaan vielä paremmin. Kuten kommentissanikin kerroin, olen hämmennyksissä siitä, että tyyliä kuvattiin jopa ammatilliseksi, päteväksi, perusteelliseksi, paneutuneeksi, ilmaisullisesti rikkaaksi ja - sydämellinen kiitos, Leena Lumi - hymyäväksi. WAU! Voisinpa väittää, että juuri kaikkeen tähän olen pyrkinytkin ;-D. Minun omasta äänestäni pidettiin, siis siitäkin, että sanon mitä ajattelen. Hyvä. No, ehkä jonkinlainen elämänkokemus ja tottumus tekstien kanssa taistelemiseen kuultaa blogissani. En ole kuitenkaan tällä hetkellä ammattikirjoittaja, vaikka nuorena naisena olen toimittajan töitä tehnytkin. (Kirjoitan lukemisesta ja blogikirjoittamisesta enemmän pian, sillä sain paljon ajatuksia Kirsin kirjanurkasta virinneestä keskustelusta!)


Oma paikka blogistaniassa

Muuta huomionarvoista palautteessa oli blogiarkiston paikka, jonka muutinkin jo tuohon sivupalkkiin. Blogin siististä ulkonäöstä tykättiin, ja erityisesti Valkoinen Kirahvi ja Jaana nostivat esiin mukavasti myös aktiivisuuteni muissa blogeissa, mikä on tämän homman suola ja kuuluu bloggaamiseen minusta yhtä lailla kuin oman blogin päivityksetkin.

Yhteenvetona on todettava, että blogi tulee lähiaikoina raikastumaan ulkoasultaan, nimi lyhenee, kirjoittaminen saattaa sisältönä hieman vahvistua ja oma ääni säilyy. Tällaisin suuntaviitoin jatketaan!

Suurkiitos palautteesta! Tervetuloa uudet lukijat! Kukkia ihan jokaiselle:

Arvonnan tulokset ja palautevälähdys

Hyvää lauantaita! God lördag!

Tervetuloa hetkeksi jännittävän kirja-arvonnan pariin! Tässä arvonnassa neljä palautekyselyyn vastannutta voittaa itselleen valitsemansa kirjan seuraavista: Merita Koivisto: Poissa, Kaisa Kervinen: Lääkintälotta Olka, Mikael Niemi: Aivot pellolle, Pia Pesonen: Urho Kekkonen Straße, Ari Paulow: Khilafa! Valtakunta. Onnea kaikille päivän arvontaan!

Lappuarvonnan suorittavat ja virallisina valvojina toimivat Pienet Miehet.

Arvotaan neljä voittajaa:

1.Sara PS. Rakastan kirjoja -blogista

2.Villasukka kirjahyllyssä

3.Erja Erjan lukupäiväkirjasta

4. Zephyr Kirjanurkkauksesta,
jossa on aivan upea uusi syksyinen ilme. Käykää katsomassa!

Onnea voittajille! Kiitos kaikille mukana olosta!

Laitattehan osoitetietonne tulemaan minulle sähköpostissa luenjakirjoitan (at) gmail . com. 

Sovimme sähköpostitse myös siitä, minkä kirjan pistän postiin. Sara saa valita ensin,
sitten Villasukka, Erja ja lopuksi Zephyr.

***

Olin tässä samassa postauksessani ajatellut koostavani palautteenkin, ja työ olikin jo pitkällä. Sitten Anonyymi (tietäisinpä, kuka olet!) pisti minut miettimään lyhyellä mutta paljon
painavaa asiaa sisältävällä kommentillaan.
Käykääpä lukemassa hänen palautteensa palautekyselyn kommenteissa!
Joudun pohtimaan nyt nimiuudistusta vähän pitempään.

Puoli vuotta purkkiin, palautekysely & arvonta

Aloitin blogini tasan puoli vuotta sitten, Kalevalan päivänä. Huh! Siitä on tultu pitkä matka tänne, vaikka aika onkin varsin lyhyt. On aika summata ja vetää yhteen lankoja.

Puolessa vuodessa olen kirjoittanut 93 tekstiä lukemisesta, kirjoittamisesta ja olemisesta. Näistä 54 käsittelee kirjallisuutta ja 30 kirjoittamista. Loput postaukset ovat todennäköisesti haastevastauksia tai muuta ajankohtaista asiaa sekä musiikki- tai tapahtumaesittelyjä. Sivuilla on käyty liki 9200 kertaa, ja kommentteja on kirjoitettu yli 530. Kirjoitan lähiaikoina erikseen koostavan postauksen blogin aikana lukemistani kirjoista.

Blogin yhteisöllisyydestä olen iloinnut moneen kertaan etenkin muissa blogeissa, kun on käyty keskustelua bloggaamisen parhaista puolista. Voin jälleen kerran kertoa, etten olisi koskaan uskonut, että luku- ja kirjoituspäiväkirjani myötä saan ympärilleni myös upean verkoston teitä fiksuja ja kiinnostavia ihmisiä! Bloggerin mukaan rekisteröityneitä lukijoita on nyt 77, Bloglovinissa lisäksi muutama, jokusen lukijan tiedän seuraavan kirjoitteluani säännöllisesti mihinkään liiemmin rekisteröitymättä, ja olen aivan ihastuksissani teistä jokaisesta aivan niin kuin satunnaiskävijöistäkin! Ihanaa, että olette siellä jossakin, ja loistavaa, että jaatte ajatuksiannekin!

Blogin parhaita puolia korostaa sekin, että aloin keväällä kirjoittaa kokonaista romaanikäsikirjoitusta, jotta saisin pitkäkestoista kirjoitusharjoitusta. Tästä ideasta nimittäin kiitokset kuuluvat muille bloggaaville kirjoittajille, jotka ovat asiassa eräänlaisia esikuviani. Yhteisö on valtava voimavara!

Blogin ensimmäisessä kirjoituksessa pohdin blogin käyttötarkoitusta, ja huomaan, että olen jokseenkin pitäytynyt suunnitelmassani. Olen kirjoittanut lukemistani kirjoista ja pohtinut omaa kirjoittamistani. Elokuvista en ole tainnut kirjoittaa vielä ollenkaan enkä liioin kummastellut muutenkaan maailman menoa, mitä arvelin olevan myös tulossa. Sen sijaan musiikista ja tapahtumista on ollut pariin kertaan asiaa. Olenpa haastanut teidät kaikki mukaan lukemaan kirjailijoista ja kirjoittamisesta Kirjallista elämää -haasteella.

Oma blogikirjoitteluni on rutinoitunut ja muuttunut helpohkoksi. Blogin alkuaikoina mietin, miten tänne blogistaniaan oikein kirjoitetaan. Nykyään vain kirjoitan, puhtaasti omalla äänelläni, ja vaikeinta on ehkä useimmiten lyhentää ja typistää. Varsinkin parhaimpien kirjojen jälkeen haluaisin ryöpyttää teosta monipuolisesti, mutta on valittava näkökulma ja pysyttävä kohtuudessa. Silti kirjoitukset monesti venyvät. Joskus mietin, kirjoittaisinko kirjoittamisesta enemmän. Nyt olen postaillut siitä harvakseltaan.

Palautekysely ja arvonta

Elokuun alussa pelkäsin, miten blogini käy, kun aloitin päivätyön pitkien perhevapaiden jälkeen. Ilokseni tahti ei ole hiipunut. Siitä rohkaistuneena pyydänkin palautetta blogistani uljasta tulevaisuutta silmällä pitäen. Palautteessa voi mielellään kirjoittaa mitä vain mieleen tulevaa, mutta tässä avuksi myös muutama kysymys, joita olen itse puolen vuoden aikana puntaroinut ja joita saa tarpeen mukaan käyttää palautteessa hyväksi:

• Mikä täällä on hyvää ja miksi?
• Mitä haluaisit lukea tai nähdä enemmän? Mitä muuta haluaisit lukea ja nähdä?
• Pitäisikö blogin nimi muuttaa (tämä kysymys juontaa juurensa siitä, että perustin blogin aloitustäpinöissäni enkä liiemmin miettinyt nimeä - joskus ajattelen, että vaihdan sen vielä kauniimpaan :-))?
• Mitä voisi jättää pois tai vähemmälle? Miksi?

Palautetta viimeistään perjantaina 2.9.2011 antaneiden kesken arvon muutaman uutuuskirjan. Palautetta antamalla saa siis yhden arvan. Toisen arvan saa lisäksi siitä, että on kirjautunut tai kirjautuu nyt blogini lukijaksi Google-lukijaraadissa sivun oikeassa reunassa. (Jos osallistut kuitenkin anonyyminä, jätä jokin nimimerkki, jotta tunnistan sinut, mikäli arpaonni suosii!) Kolmannenkin arvan saa, kun linkittää tämän postauksen omaan blogiin. Kerrothan, monellako arvalla osallistut! Tässä arvottavat kirjat:

• kiinnostava: Merita Koivisto: Poissa (Avain, uusi, kustantamon esittely)
• elämänmakuinen: Kaisa Kervinen: Lääkintälotta Olka (Kustannus HD, luettu kerran ja arvioitu täällä)
• hämmentävä, suora: Mikael Niemi: Aivot pellolle (WSOY, luettu kerran ja arvioitu täällä)
• mainio: Pia Pesonen: Urho Kekkonen Srtraße (Teos, luettu kerran ja arvioitu täällä)
• jännittävä: Ari Paulow: Khilafa! Valtakunta (Johnny Kniga, uusi, kirjailijan sivut)

Yhteensä arvon neljä voittajaa. Arvonnassa ensin noussut saa valita kirjansa ensin, toisena toinen ja niin edelleen. Arpaonnea teille kaikille - ja palautejännitystä minulle :-)!