Aluksi Rauhala kertoi kirjoittamisestaan, mikä olikin toiselle kirjoittavalle mielenkiintoista kuultavaa. Taivaslaulun kustantaja Gummerus oli kahden päivän jälkeen käsikirjoituksen lähettämisestä ottanut kirjailijaan yhteyttä kustannussopimuksen toivossa, mutta kaksi muuta isoa kustannustaloa oli hylännyt käsiksen. Voi heitä!
Taivaslauluhan on ollut suurmenestys. Ajatus kirjasta Rauhalalla syntyi jo yli viisi vuotta sitten, josta kului vielä pari vuotta, ennen kuin hän ryhtyi työstämään ajatusta käsikirjoitukseksi. Kirjoittamisen mahdollisti perheen muutto entiselle kotiseudulle Ouluun ja Rauhalan jääminen perheen yhteisellä sopimuksella pois työelämästä. Teemoista Rauhalalla oli jo alun perin valmiina naisen väsyminen ja siihen solmittu rakkaus.
Kirjoittamistyö vei aikaa noin kaksi vuotta. Valmiina oli alku, keskikohta ja loppu, jonka jälkeen Rauhala halusi palautetta ja lähestyi menestyksekkäästi kustantajaansa. Gummeruksen kanssa teos työstettiin rauhassa ja huolella loppuun, Rauhalan mukaan vanhanajan hyvässä kustannusyhteistyössä, kunnes Taivaslaulu julkaistiin syksyllä. Siitä lähtien kirjailijaa on viety.
Taivaslaulusta puhuttiin tilaisuudessa paljon, ja Rauhala luki teoksestaan katkelmia. Kiinnostavaa oli se, että Maija Saraste vertasi Taivaslaulua Virginia Woolfin Omaan huoneeseen. Rauhalan mukaan hän ei ole Omaa huonetta teokseensa kirjoittanut, mutta minusta Sarasteen vertaus oli todella osuva. Toinen kiinnostava seikka Taivaslaulusta paljastui, kun Rauhala kertoi mieslukijoiden pitävän kirjan päähenkilönä Aleksia. Kenties luonnollista, mutta yllättävää!
Tilaisuuden liikuttavin hetki oli se, kun senioripuolelle kääntyvä mieshenkilö antoi Pauliina Rauhalalle lukijapalautetta. Hän kertoi vuodattaneensa kyyneliä lukiessaan Viljan ja Aleksin tarinaa. Kyyneleet taisivat olla koko täyden salin kuulijoiden silmissäkin, sillä niin koskettava ja herkistävä tilanne oli.
Sain Rauhalalta tilaisuuden lopuksi omakätiset terveiset, jotka tekin näette alla. <3
Selvästikin lämminhenkinen ja kiinnostava tilaisuus!
VastaaPoistaIhanat ja tärkeät terveiset sait Rauhalta.
Mahtavaa tavata sinut pian, Paula! :)
Itsekin pidän terveisiä tärkeinä. Toisaalta ne paljastavat, ettei naisen ja miehen yhteiskunnallinen asema ja rooli ole edelleenkään tasa-arvoinen! Kirjoitettaisiinko miehestä samaa?
PoistaOli iso ilo tavata <3! Toivottavasti pian uudestaan :).
Taivaslaulun aion lukea ehdottomasti jossain vaiheessa. Minua kiehtoo myös kirjailijan ulkoinen olemus. Hänessä on jotain poikkeuksellisen herkkää, haurasta ja keijukaismaista.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä herkkyydestä, mutta yhtä aikaa Rauhala on mielestäni vahva. Kirja on ehdottomasti lukemisen väärti! Suosituksia :).
PoistaEi mikään ihme, että miehet pitävät Taivaslaulun päähenkilönä Aleksia. Hän toimii! Hän kirjoittaa blogia ja kyseenalaistaa uskontokysymyksiä. Hän on myös se, joka ratkaisee ahdingon hakeutumalla sterilisaatioon. Täytyy sanoa, että itsekin pidän enemmän Aleksista, koska Vilja on niin nynny.
VastaaPoistaHyvä vertaus tuo Oma Huone. Viljakin sai oman huoneen, vaikka ei pyytänyt eikä vaatinut - arrgh, miksei - Aleksi senkin järjesti hänelle.
Aivan totta, Aleksi on aktiivisempi. Viljasta itse ajattelen niin, että hänen on huomattavasti hankalampi päästää rooliodltuksistaan irti, mikä tekee hänestä nynnyn ja mikä myös hänet sairastuttaa. Vilja tyytyy pitkälti vain haaveilemaan muutoksesta, kun Aleksi toimii.
PoistaVarsin perinteiset sukupuoliroolit siis!
Oli hienoa lukea tämä, koska juuri luin Taivaslaulun ja ihastuin. Kiitos raportoinnista. :)
VastaaPoistaIhana tuo seniorihenkilön herkistyminen - samoin saamasi omistuskirjoitus.
Palautetta antaneen mieshenkilön kaltaista rohkeutta ja avautumista kaipaisin lisää. Hieno ele lukijalta niin kirjailijalle kuin muille kuulijoillekin.
PoistaIlo kuulla, että liityit Taivaslauluun ihastuneiden joukkoon!
Kiitos, kun jaoit tämän elämyksen. Luulen, että tartun kirjaan joulun aikaan. Koskettavasti kirjoitit. Olisi hienoa päästä kuulemaan kirjailijaa.
VastaaPoistaKiitokset, Valkoinen Kirahvi! Toivottavasti minullakin on jouluna aikaa lukea. Suosittelen Taivaslaulua ehdottomasti!
PoistaOlen niitä harvoja, jotka eivät ole vielä Taivaslaulua lukeneet (aion kyllä, pian!), mutta silti luin raporttisi suurella mielenkiinnolla.
VastaaPoistaTulee muuten mieleen se, miten kaikki muut kustantamot hylkäsivät aikanaan Kalle Päätalon esikoisromaanin Ihmisiä telineillä, mutta Gummerus ymmärsi miehen potentiaalin. Ja jokainenhan tietää, miten siinä sitten lopulta kävi! :)
Kustantamojen kanssa käytyjä tarinoita on paljon, mutta niistä puhutaan vähän, kirjoittaa Taija Tuominen Minusta tulee kirjailija -teoksessaan. Päätalo tosiaan on oivallinen esimerkki Raihalan lisäksi, ja ulkomailla hylkyjä sai aikoinaan Rowling Potterinsa kanssa. Sattumanvaraista, kirjoittaa Tuominen.
PoistaIhanaa, että sinäkin luet Taivaslaulun. Toivon sille paljon lukijoita. :)
Kiitos mielenkiintoisesta kurkistuksesta Pakkalan salin tapahtumiin :)
VastaaPoista