Elämä. Kauneimmat mietelauseet.

Paulo Coelho: Elämä. Kauneimmat mietelauseet. (Sitaatit suomentanut Sanna Pernu ja Jarna Piippo.) Bazar. 2007.

Ei ole salaisuus, etten ole järin kova Paulo Coelho -fani. Olen tosin - ja mainitusta syystä - lukenut maestrolta vain yhden kirjan, josta en liiemmin pitänyt. Lukemisesta on vuosia aikaa, enkä ole varma edes nimestä. Pääosassa oli prostituoitu. Olisiko ollut Yksitoista minuuttia, mene ja tiedä.

Kirjaston vasta palautetut -hyllyssä kuitenkin katsoi minua suoraan silmiin Paulo Coelhon sitaattikokoelma. Coelhoahan kiitellään usein siitä, että hän osaa asetella peruskysymykset taitavasti. Kieltämättä minäkin olen poiminut jostain yhden kirjailijan viisauksista talteen jo aiemmin: "Elämme vain kerran, mutta jos teemme sen oikein, se riittää."

Kyllä tuo pitäisi muistaa ihan jokaisena päivänä! Varsinkin näinä päivinä.

Tästä mukanani kantamastani lausahduksesta tai jostakin muusta äkillisestä herkkyydenpuuskasta johtuen lainasin Coelhon sitaattikokoelman Elämä.

Elämässä mietelauseet on lajiteltu kahdeksaan eri osastoon. Eivätkö osastot kuulostakin hyvin coelhomaisilta: Unelma, Tie, Rakkaus, Mahdollisuus, Matka, Kohtalo, Hyvä taistelu, Mysteeri. Kokoelma on hyvin kasattu, sillä se pitää kiinnostusta yllä melkein loppuun saakka.

Mysteeriä en itse olisi kuitenkaan jättänyt missään tapauksessa viimeiseksi, sillä sen kumu oli huomattavasti edeltäviä osastoja vaimeampi. Mysteerissä käsitellään pitkälti Jumalaa, elämää ja tarkoitusta. Osastoista se on ehkä myös hajanaisin, mikä vie siltä voimaa.

Kokonaisuutena sitaattikokoelma on kuitenkin mieleenpainuva teos. On ollut hyvä ratkaisu laittaa sitaatteihin merkintä siitä, mistä kirjasta ne ovat peräisin. Itse kiinnostuin sitaattien perusteella Valon soturin käsikirjasta ja teoksesta Veronika päättää kuolla. Voi olla, että tulen joskus kokeilleeksi Coelhoa uudestaan.

Ehkäpä olenkin ylenkatsonut tätä Brasilian lahjaa kirjamaailmalle?

Yllätyin siitä, miten paljon lohtua ja voimaa pienen kirjan sivuille peräkkäin laitetut kirjaimet minulle antoivat. Jos mikä, Elämä on lohtu- ja voimakirja. Joku haukkuu Coelhoa itsehoitoapteekkariksi. Mitä sitten, jos tunne toimii? Elämä on oikein hyvä lahjaksikin!

Ylimääräistä plussaa teos saa siitä, että siinä kulkee kirjanmerkkinauha mukana. Minulla nauha jäi tällaiseen kohtaan:

Ihminen voi keskittyä elämänsä aikana

joko rakentamiseen tai puutarhanhoitoon.

Rakentajien työ saattaa viedä vuosia,

mutta jonain päivänä se on valmis.

Sillä hetkellä he pysähtyvät ja jäävät omien 

seiniensä vangeiksi.

Elämä menettää merkityksensä

rakennustyön päättyessä.

Mutta on olemassa myös niitä jotka kylvävät.

He joutuvat kärsimään

ajoittaisista myrskyistä ja vuodenaikojen rajuista

vaihteluista, ja harvoin lepäävät.

Mutta toisin kuin rakentajan rakennus,

puutarha jatkaa ikuista kasvamistaan,

ja vaikka se vaatii jatkuvaa huolenpitoa,

elämä on sen ansiosta puutarhurille yhtä suurta seikkailua.

(Teoksesta Brida)

Tähtiä: 4/5

Lisäsin muuten sivupalkkiin tuonne aivan alas vihdoin ja viimein tähtien merkitykset tässä blogissa. Näin kirjoitin:

Annan yleensä blogissa esillä oleville kirjoille tähtiä lukukokemukseni perusteella. Tähdet eivät pyri arvottamaan kirjaa taideteoksena tai kuvaamaan objektiivisesti sitä, onko kirja hyvä vai huono. Sen sijaan tähtiluokitus perustuu omaan lukukokemukseeni seuraavasti:

1 - Kirjasta ei ollut minulle mitään iloa eikä hyötyä, ja maailmani ei menettäisi mitään, jos kirjaa ei olisi kirjoitettukaan. Olisinpa osannut lopettaa kesken.
2 - Huokaus. Hyvä idea, mutta olisipa toteutus ollut parempi. Tai vaihtoehtoisesti hyvä toteutus, mutta idea ei kantanut loppuun saakka.
3 - Tavanomainen ja aivan kelpo teos. Hyvää keskisarjaa.
4 - Vau, tästä jää pitkä jälkimaku, kirjassa on jotakin tavallista nerokkaampaa, mutta täysin en vakuuttunut.
5 - Tulta ja tappuraa. Timanttia ja taftia. Unohtumaton elämys.

Yöllä sängyssä...

Kun vieruskaveri sängyssä ei voi sietää valoa, kun pitäisi nukkua...

Kynänkokoinen lukuvalo on taivaan lahja! Yllä olevaan kuvaan on valokuvaa varten laitettu lisävaloa.

Todellisuudessa tämä lukuvalo valaisee ledillään vain välttämättömimmän.

Valo kiinnitetään kätevästi kirjan takakanteen. Koska valo on kuin kynä, se ei painakaan juuri mitään.

Valosta on riittämiin paksummallekin kirjalle.

Valo toimii pienillä nappiparistoilla ja kytkin on kätevästi sijoitettu kiinnikkeen päähän.

Ei ihme, että tuote on saanut tunnustusta!

Kyseessä on The really tiny book light.

Lopuksi vielä ilmaista mainosta hyvän asian puolesta.

Onko kellekään tämä pikkiriikkinen lukuvalo jo tuttu? Oli tai ei, mitä tuumaatte?

Yhden nimeltä mainitsemattoman lukutoukan öitä tämä kyllä pelastaa silloin, kun vielä on päästävä ryömimään tarinaan, vaikka valot on jo sammutettu.

Onkohan tämä kypsempi versio taskulampun kanssa peiton alla salaa lukemisesta?

10 hyvänmielen kirjaa

Raisa haastoi minut listaamaan kymmenen hyvänmielen kirjaa. Haaste oli yllättävän hankala. Luen ilmiselvästi liian vähän kirjallisuutta, josta jää hyvä mieli, tai sitten ne eivät jää mieleeni. Säälittävää.

Enemmän on mielessäni raskasaiheisia, vaikuttavia kirjoja, vaikka tokihan hyvänmielen kirjakin voi olla vaikuttava, eikö? Ehkäpä alan kiinnittää tähän nyt huomiota. Listaan olisi voinut poimia lukemattomasti lastenkirjoja, mutta pidin ne tietoisesti loitommalla muutamaa esimerkkiä lukuunottamatta.

Kuva: nixxphotography / freedigitalphotos.net

Tässä hyvänmielen listani, satunnaisjärjestyksessä:

1. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
2. Hanna van der Steen: Ennustus
3. Hennakaisa Sivonen: Kasarikirja
4. Helen Fielding: Bridget Jones - Elämäni sinkkuna
5. Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille
6. Raisa Cacciatore ja Erja Kortelainen: Aikuisen naisen seksi
7. Arno Kotro: Sanovat sitä rakkaudeksi
8. Siiri Magga-Miettunen: Haile Selassie ja Lass'uulan Niila. Tarinoita Kutturan kairoilta
9. Stian Hole: Hermannin salaisuus
10. Joku muu, mikä? Ehdota jotakin, joka saa leijumaan!

En perustele, mutta jos/kun joku kummastuttaa, ihmetelkää ja kysykää: mitä ihmettä! 

Ja ehdottakaa jotakin oikein nostattavaa!

Laitan haasteen eteenpäin Leena Lumelle, Vera Valalle ja Morrelle. Mitkä ovat teidän hyvänmielen kirjanne?

I love your blog -tunnustus

Sain Aikatherinelta ihanan tunnustuksen. Aikatherine veti kesän aikana yhteiskirjoitushanketta nimeltä Varjojen saari, johon minullakin oli lyhyesti ilo osallistua. Kiitos molemmista, Aikatherine!

MUOKKAUS 27.8.: Sain post itin myös Rooibosilta, jonka juttuja on aina ilo käydä lukemassa. Rooibos oli  yksi ensimmäisistä kirjoittajablogeista, jonka löysin. Kiitos olemassaolostasi ja tunnustuksesta, Rooibos!

MUOKKAUS 28.8.: Ihanaa! Myös Laura Lukemattomia unelmia -blogista ilahdutti minua post itillä. Laura onkin minulle uudempi blogituttavuus. On aina suuri riemu löytää uusia blogeja. Kiitokset tästä, Laura!

Tässä tämä:

Säännöt ovat seuraavat:
1. Kiitä linkin kera blokkaajaa, jolta sait tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin viidelle suosikkiblogillesi ja kerro heille siitä.
3. Kopioi tunnustuksen Post it -kuva ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempiblokkaajasi jakavat sen eteenpäin.

No niin.... upeita, ihania, mielettömiä ja toinen toistaan loistavampia blogeja on niiiiiiiin paljon!
Valitsen viisi:

Ensimmäisenä tunnustus lähtee Leffaurakka 2012 -blogiin Raisalle, joka vaikutti aikoinaan paljon siihen, että aloitin oman blogini. Raisa bloggasi viime vuonna sadan kirjan lukemisesta, tänä vuonna vuorossa ovat leffat. Mieletöntä ja mahtavaa! (Raisa on muuten haastanut minut listaamaan hyvänmielenkirjoja. Olen ottanut haasteen vastaan ja lista on tulossa!)

Toiseksi laitan tunnustuksen eteenpäin Jennille Koko lailla kirjallisesti -blogiin. Jenni kirjoittaa todella hyvin ja kiinnostavasti ja bloggaa paitsi kirjoista myös erilaisista ilmiöistä kirjallisuudessa tai sen liepeillä.

Kolmanneksi haluan ojentaa tunnustuksen Leijonalle, jonka koen olevan ikään kuin sielunsisareni elämäntilanteensa ja kirjoittamisvimmansa kera. Way to go, Leijona! Tsempit meille!

Neljäntenä tunnustuksen saa uusin tuttavuuteni Disa blogissaan Bibliofile. Mukavaa tutustua uusiin oululaisiin bloggaajiin!

Viidenneksi kaikista huomionarvoisista blogeista valitsen tähän Sinisen linnan kirjaston ja siellä emäntänä toimivan Marian. Sinisen linnan kirjasto on yksi vanhimmista seuraamistani blogeista ja Marialla on nyt menossa oivallinen kirjallisuuden äidit lukuhaaste.


Olkaa hyvät, rakkaat blogiystävät! Useampikin olisi tunnustuksen ansainnut, mutta nyt pitäydyn noudattamaan sääntöjä.

Kuulemiin!

Oulun kirjamessuvälähdyksiä ja bloginäkymiä

Oulussa pidettiin kirjamessut viime viikonvaihteessa. Messut olivat viisipäiväiset, joten ohjelmaa oli monipuolisesti. Pääsin itse mukaan vain sunnuntaina, jolloin lavalla oli muun muassa Katja Kettu Oulun kaupunginteatterin tuoreen taiteellisen johtajan Mikko Koukin haastattelussa.

Kettu kertoi, että seuraavaksi häneltä julkaistaan novellikokoelma.

Katja Ketun Kätilö tulee Oulun kaupunginteatterissa ensi-iltaan tänä syksynä! Ohjelmistossa ensi-illan saa myös Riikka Pulkkisen Raja. Lapsille taas on luvassa ainakin Urpoa ja Turpoa. Vaude vau, mikä teatterivuosi on tulossa!

Messuilla läänintaiteilija Tuomo Heikkisen haastattelussa nähtiin sarjakuva- ja pilapiirtäjä Ville Ranta.

Ville Ranta kertoi, että aika ajoin häntä vastaan nousee kansanryhmä, joka
vaatii pilapiirrosten poistamista Kirkko ja kaupunki -lehdestä,
mutta lehden kylmähermoinen päätoimittaja Seppo Simola
ei vaatimuksista vähällä hätkähdä.

Hain tietysti omistuskirjoituksen uuteen kokoelmateokseen. Oijoi, katsokaa, miten minua hemmoteltiin:

Toinen omistuskirjoitus messuilta on Janne Nevalan Hammaskeijo-kirjassa, joka voitti ensimmäisen palkinnon Möllärimestari kisassa:

Toiselle sijalle Möllärimestarissa yltänyt Auksuuni oli myös messuilemassa, ja minulla olikin ilo olla kekkereillä Pirkko Mattilan vieraana. Tapasin kirjan keskushenkilön Eeron, ja olipa kyllä mielenkiintoista jutella hänen kanssaan tovi!

Messutunnelmista on muuten kirjoittanut myös Villasukka kirjahyllyssä.

Blogiin on siis tulossa syksyn aikana Joku raja ja Hammaskeijo. Varmasti iltojen pimetessä välittyy myös teatteritunnelmia. Oulun Muusajuhlilla osallistuin muutamaan kirjailijatilaisuuteen, joten niistäkin on juttuja luvassa. Lisäksi tietysti blogin perussetti jatkuu. Nyt parhaillaan kesken luvun ovat ainakin Nichollsin Sinä päivänä ja Mazzarellan Fredrika Charlotta o.s. Tengström, kansallisrunoilijan vaimo, jota luen Marian haastamana. Lasten- ja nuortenkirjojen kausi on myös ollut jo pitkään tulella.

Huomenna on muuten Oulussa Taiteiden yö!

Sateella kirjastoautossa

Toteutin tänä kesänä vihdoin ja viimein pitkäaikaisen suunnitelmani vierailla lasten kanssa kirjastoautossa!

Meillä on oma lähikirjasto noin kilometrin päässä kodistamme, joten varsinaista tarvetta käyntiin ei yleensä ole. Elämyksen vuoksi halusin kuitenkin itsekin päästä ensimmäistä kertaa eläissäni tutustumaan siihen, miten kirjasto liikkuu tien päällä. Toisekseen intoa lisäsi se, että Oulussa on vasta otettu käyttöön uusi, mahtava lastenkirja-auto, joka on muuten ihan äskettäin ollut Helsingissä messuilla koko maailman ihailtavana.

Oulun uusi kirjastoauto
Kuva: Oulun kaupunginkirjasto ( http://www.ouka.fi/oulu/kirjasto)

Vierailupäiväksi valikoitui jo jokin aika sitten sopivasti sadepäivä. (Viime päivinähän säät ovat suorastaan hemmotelleet Oulun juhlaviikkojen kävijöitä!) Kesäloman olimme jo käyttäneet loppuun, joten työ- ja päiväkotipäivän jälkeen sopiva pysäkki olikin vaivaton valita kotimatkamme varrelta.

Pojat olivat innoissaan. Heillä oli kirjastoautosta mielikuva, jonka mukaan me hyppäämme pysäkiltä kirjastoauton kyytiin ja ajamme sillä johonkin kirjastoon, kuten millä tahansa onnikalla, niin kuin täällä Oulussa sanotaan. He suunnittelivat matkalla reittiä, miten menemme ensin pääkirjastoon ja sieltä vielä omaan lähikirjastoomme.

Mutta kuinkas kävikään? Sateisella pysäkillä meitä odotti vanhempaa mallia oleva auto, joka oli kirjoja puollollansa:

Tämä on Oulussa 400-vuotiaan kaupungin juhlallisuuksiin valmistunut auto vuodelta 2005. Sen kylkiä koristavat tekstit, jotka on valittu oululaiskirjailijoilta, kuten Teuvo Pakkalalta, jonka syntymän 150-vuotisjuhlaa vietetään tänä vuonna. Autossa kulkee noin 3500 kirjaa ja lehtiä, videoita ja musiikkia. Tarjontaa on sekä lapsille että aikuisille. Kirjastohoitajia on kaksi, joilta saa helposti erittäin ystävällistä palvelua. Lastenkirjojen hyllyt meidän piti tietysti löytää ensimmäisenä:

Pieneen tilaan saa yllättävän paljon kirjoja!

Autossa on tottakai myös penkit kirjojen selailua varten ja tikapuut, että pienet ylettyy tarvittaessa ylös asti.

Vielä viimeiset valinnat!

Vaikka tilaa on niukalti, esillepanoonkin on satsattu. Hyllyjen päälle on jätetty sopivasti tilaa esiin nostettaville kirjoille. Ilokseni bongasin autosta esiltä Hanna van der Steenin uusimman, Tähtisilmät-sarjan toisen osan Kirous komeasti heti Terry Pratchettin vierestä!

Olipa se ilo! Mukaan meille lähti Pekka Töpöhäntää, Koiramäkeä ja pari lasten tietokirjaa sekä Karhuherra Paddington -DVD. Itselleni onnistuin olla ottamatta mitään, sillä muun muassa van der Steenin Kirous odottaa vuoroansa jo muutenkin lukupinossani.

Kokeneille pienille kirjastonkävijöille taisi reissussa olla kaikkein jännittävintä painaa kirjastoauton ovi auki ja kiinni ulkopuolella olevasta napista. Vuoroista meinasi tulla aivan riitaa!

No, meidän täytyy tehdä kirjastoautovierailu uudestaankin, sillä emme vielä osuneet samalle pysäkille tuon uuden upean lastenkirja-auton kanssa. Mieluustihan me sen teemme! Nappiakin saa sitten painaa uudestaan!

Oulussa kirjastoautoidea on ensi kertaa ollut esillä jo 1950-luvulla, mutta ensimmäinen auto on otettu käyttöön vasta 1970-luvulla. Nykyään kirjastoautot paitsi kiertävät yleisiä pysäkkejä, ne tekevät myös palveluajoa päiväkodeissa, kouluilla ja vanhainkodeissa sekä muiden erityisryhmien parissa - kotipalveluna tarvittaessa omalle ovelle asti. Lisää Oulun kirjastoautoista voi halutessaan lukea kirjaston verkkosivuilta.

Suomessa on kyllä hieno kirjastolaitos!

Lukekaa myös, mitä kirjastoautoista ovat viime aikoina kirjoittaneet Sara ja Marjis.

PS. Blogini vakkarilukijamäärä on ihanasti kasvanut jo 140:een! Tervetuloa, uudet kirjanystävät! <3 Tätä pitää jotenkin juhlistaa, mutta ihan vielä en tiedä, miten.... palataan! :-)

Mielensäpahoittaja

Tuomas Kyrö. Mielensäpahoittaja. WSOY. 2010. (130 sivua.)


No, onko se niin hyvä, kuin kaikki kehuvat?

On se! Se on.

Nauran hyvin harvoin ääneen kirjalle, vaikka se olisikin hauska. Nyt ulvoin kyyneleet silmässä niin silkasta huvituksesta kuin liikutuksen pilkahdukistakin. Kiitos Mielensäpahoittajan, yli 80-vuotiaan suomalaisen miehen.

Mielensäpahoittaja on neljänkymmenen yleisönosastokirjoituksen kokoelma. Mielensäpahoittaja on selittänyt itselleen, että jos mielipahat pitää sisällään, ne kalkkeuttavat verisuonet, ja sen tähden hän ilmaisee mielipahansa nyt suoraan kirjeisiin.

Mielensäpahoittaja pahoittaa mielensä ihan tyypillisistä asioista, kuten jonottamisesta, liikenteestä tai ihmissuhteista, mutta myös vähän omintakeisimmistakin syistä, kuten äänestämisestä, tunneleista ja marjanpoiminnasta. Mielensäpahoittaja onkin perin inhimillinen kirja. Se antaa myötätuntoa ihmiselle. Ääni on sodankäyneen miehen, ja näkökulma toimii lyömättömästi.

Mielensäpahoittaja on pieni suuri kirja. Se on täynnä tiukkaa asiaa, joka viimeistään liioitellen ja kärjistäen saadaan huvittavaksi. Se puhuu lähiruoan ja lähimmäisenrakkauden puolesta. Se paljastaa sukupolvien välisen kuilun ja täräyttää tiskiin elämän tosiasiat.

Tekstinäytteeksi valitsen yhden suosikkikatkelmani kahvinostosta:

Entä mitä se tarkoittaa, että ei jälleenmyyjille? Pelkääkö ne, että jälleenmyyjä ostaa kaikki paketit pikkuhiljaa perheensä kanssa, luikertelee kassalta kassalle ja myy kaupan pihassa kalliimmalla? Oletteko te siellä Prisman ja Citymarketin johdossa Helsingistä vai muuten vain idiootteja?
Entä jos jälleenmyyjä haluaa ostaa itselleen sen kaksi pakettia omaan talouteen? Eikö silloinkaan saa ostaa? (s. 32 - 33)

Tähtiä, tu-ju-jumps: 5/5.

Tämä voisi olla mitä mainioin myös Antti Litjan lukemana äänikirjana. Taidan kokeilla!

Osallistun Mielensäpahoittajalla myös Morren Kuusi kovaa kotimaista -lukuhaasteeseen.

Auksuuni (omakustanne)

Pirkko Mattila: Auksuuni. Omakustanne. 2012.

Auksuuni on Pirkko Mattilan miehen suvun tarina ja Mattilan toinen omakustanteena julkaistu romaani. Mattila on kertonut kirjoittaneensa teoksensa syntymäpäivälahjaksi miehelleen ja muistoksi jälkipolville. Ei hullumpi lahjaidea!

Tarina alkaa 1800-luvun lopulta, kun Emmanuel Pelkolin seilaa jossakin maailman merillä laivassa samaan aikaan, kun kotiväki odottaa isää kotiin Oulussa. Pelkolin elää vapaata merimieselämää satamissa, ja kun hän kuulee sairastavansa parantumatonta ns. ranskantautia, hän kirjoittaa kirjeessä tulevansa Ouluun, kun pääsee mukaan sopivaan laivaan. Emmanuel ei kuitenkaan koskaan palaa kotiin. Sen sijaan perille saapuu Emmanuelin heräteostoksena huutokaupasta ostama harmooni.

Emmanuelin pojasta Jakobista tulee merikoulussa perämies, mutta hänkin kuolee merellä kuumetautiin. Jakob haudataan Brasiliaan. Kotiin jäävät kaipaamaan perheen äiti Kaisa ja tytär Maria Sofia, joka pelkää jäävänsä äitinsä kanssa kahden vanhaksipiiaksi. Ouluun ilmestyy kuitenkin maailman meriltä Jakobin merikoulukaveri  Isak, joka haluaa asettua Ouluun, nai vanhan ihastuksensa Maria Sofian ja tekee tämän kanssa kolme lasta, joista jää vain yksi eloon. Hän on Arvi, Pirkko Mattilan tuleva appi.

Auksuuni seuraa kiinnostavien alkuasettelujen jälkeen pitkän matkaa kansakoulun opettajana elämäntyönsä tehneen Arvin elämää ja lopulta tämän pojan, Eeron lapsuus- ja nuoruusvuosia. Alun merimieselämää olisi ollut kiinnostavaa lukea pidempäänkin.

Vahvuus Pirkko Mattilan Auksuunissa on vankka paikallistuntemus ja elävä historiankuva. Oululaisena on kiehtovaa lukea paikallishistoriaa yksilöiden elämän lävitse kuvattuna. Esimerkiksi kuopiolaisilla käy varmasti samoin Sirpa Kähkösen romaanien kanssa. Tutut paikat vilahtelevat, vanha Oulun tori herää eloon ja Kuusiluotoon nousee yhtenäiskoulu, joka töröttää paikallaan arvostettuna opinahjona edelleen. Lukija huomaa selvästi Mattilan perehtyneen pitkään ajanjaksoon, johon Auksuuni sijoittuu. Lisäksi Mattila on oivallinen tarinankertoja. Hän osaa kirjoittaa tavallisesta arjesta kiinnostavasti. Tarina vetää erittäin hyvin, ja itse lukaisinkin kirjan nopeasti kahdessa lyhyessä illassa.

Kerronta on kronologinen kehystarinaa lukuunottamatta, joka onkin teoksen kokonaisuudesta varsin irrallinen. Toisaalta kehyksen ymmärtää lahjakirjaksi tehdyssä teoksessa, mutta muuten se olisi voitu jättää poiskin. Mattilan kieli on kauttaaltaan selkeää, kuvailevaa ja helppolukuista. Dialogit toimivat hyvin murteellisina. Fiktio sekoittuu faktaan tasaisesti.

Muutama kylän villi ja pahankurinen poika oli sotkenut opettajien yhteisen kasvimaan ja tuhonnut suuren osan sen sadosta. Pihassa asuvat opettajat ja keittäjä vaativat Arvia selvittämään, keitä oli ollut asialla ja rankaisemaan heitä.
- Miten minä voin tietää keitä ne olivat, ja miten heitä sitten pitäisi rangaista? Arvi kysyi harmistuneena.
- Teoistaan pitää vastata, kiihtyi alaluokkien opettaja, niin kuin Arvi olisi ollut pahantekijä.
- Multa meni kaikki kessut, mutta antasin asian olla, Arvi lohdutti naapuriaan.
- Sin'oot liian pehemiä mies, oisit jämerämpi, Annakin moitti. (s. 133)

Lahjakirjaksi tehdyn tarinan teemaksi paljastuu selkeimmin elämän yllätyksellisyys ja rajallisuus: sukupolvet seuraavat toisiaan, eikä matkan määrää voi ihminen itse valita. Mattilan suvun elo on kirjan perusteella ollut aina varsin tasaista, vaikka elämä ja siihen liittyvät valinnat eivät aina helppoja ole olleetkaan. Joitakin kohokohtia korostamalla ja dramatisoimalla, tunteita kärkevämmin esiin tuomalla teokseen olisi voitu luoda kontrastia, jolloin hyvät ajat erottuisivat paremmin huonoista. Lahjakirjana Auksuuni kuitenkin tuntuu korostavan kaikkien hyviä puolia: kirja on kunnianosoitus edeltäneille sukupolville. Auksuuni on taitavan kirjoittajan kokoama kiintoisa sukutarina. Omakustanteen kannesta täytyy antaa vielä erillinen kunniamaininta sen tekijälle Petteri Lehtiselle.

Pirkko Mattila voitti Auksuunillaan Päätalo-instituutin järjestämän Möllärimestari-kilpailun 2. palkinnon 2012. Onnittelut!

Tähdet jäävät nyt tiputtelematta, koska kyseessä on omakustanne ja vieläpä kanssani samaan kirjoittajapiiriin kuuluva tekijä. Mitä mainiointa työtä, Pirkko!

Avaus (?) Copycat-kirjankansikisaan!

Jo viime vuonna seurasin ilolla ja innostuksella Amman copycat-kirjankansikisaa, mutta tuolloin ei aika antanut periksi lähteä itse mukaan. Nyt otan vahingon takaisin, sillä tämä on äärettömän hauskaa!

Halusin Amman ohjeiden ja sääntöjen lisäksi vähän nokittaa ja haastaa itseäni. Päätin, että mallina toimivan kirjan pitää olla blogissani esitelty. Kun valinta oli tehty, oli ilmeistä, että bloggaajan on tultava karikatyyripiirroksen takaa ensimmäistä kertaa julkisuuteen, sillä tähän oli laitettava ehdottomasti oma kuva peliin. Nyt oikeasti vähän jännittää :-)!

Lisäksi halusin olla jollakin lailla ajassa kiinni ja ottaa kuvallani kantaa, joten lähdin muistelemaan blogeissa kesän aikana vellonutta mutuhuttu-keskustelua (ks. esim. Kirjakon, Jennin ja Penjamin blogit). "Päähänpistoja" taas viittaa käsishankkeeseeni, joka alkoi aikalailla ex tempore, mutta joka on sekin ollut varsin antoisaa!

Teokseni kisaan on siis tässä: "Päähänpistoja, mutuhuttua. Luen ja kirjoitan"

Välähdyksiä, sirpaleita löytyy taas täältä: http://luenjakirjoitan.blogspot.fi/2012/06/marilyn-monroe-valahdyksia-sirpaleita.html


Tämä oli äärettömän hilpeää hommaa ja aikaakin kului vain pari tuntia. Hankalinta oli saada suurin piirtein sopiva kuva aikaiseksi. Apulaisen kanssa kuvaamisesta ei tullut mitään, kun homma alkoi huvittaa liiaksi, joten oli toimittava itse sekä mallina että kuvaajanakin. Sekin näköjään onnistuu! Tekeleeseeni jäi kuvankäsittelyn jälkeenkin vielä rouhea oman käden jälki, mistä olen tyytyväinen.

Ammalle kisaemäntänä kiitos huvista! :-)

Kiitän vielä lopuksi inspiraatiosta myös viime vuoden 2011 Copycat-kisassa kunniamaininnan saanutta anni.M:ää kera upean kuvan, jota taisin itsekin äänestää parhaimmaksi.

Iloa ja intoa kisaan kaikille muillekin! Toivottavasti saamme ihastella oikein paljon hienoja kansia tänäkin vuonna!

Välitilitys

Elokuu on alkanut korjata kesämuistojen viljaa. 

Minullahan taisi olla joitakin suunnitelmiakin!

Aioin kirjoittaa - no, blogia on tullut pidettyä - mutta nyt on taas käynnistynyt käsiskin.

Tarvitsen ehkä tummia öitä, jotta teksti saa kunnolla imuunsa.

Blogin aktiivinen emännöinti on kuitenkin kannattanut, sillä kävijämäärässä on menty kesällä reippaasti yli 40 000:n ja lukijoitakin on kirjautunut lisää. Sydämellisesti tervetuloa kaikille uusille kirjautuneille ja kirjautumattomille <3!

Koska kirjoittaminen on pitkälti ollut blogissa, kaikki muu aika on mennyt ihan kesään itseensä. Oulussa on ollut heinäkuussa valtakunnan eniten aurinkoa! Sen olen antanut vaikuttaa, ja aika monia kyläjuhlia on tullutkin vietettyä energiapiikin kannattelemana. Parhaimmat ovat kuitenkin vielä edessäpäin, sillä Muusajuhlat alkavat pian! Katja Kettu, Kauko Röyhkä, Essi Kummu, Tomi Kontio, Vilja-Tuulia Huotarinen ja monet, monet muut, kuten Martti Suosalo, Ismo Leikola ja Heli Sutela. Aika äijävetoista... mutta kiinnostavaa! Onko joku muu osallistumassa kekkereihin?

Kirjoissa olen saanut itselleni virittämäni ansan laukaistua ilman, että se napsahti kipeästi omaan nilkkaan. Tein nimittäin kirjaston jonoon alkukesällä kirjavarauksia ja toivoin, että teokset tippuisivat minulle tasaisesti kesän aikana. Ne tietysti rysähtivät kaikki kerralla kolmen päivän sisällä - mutta nyt ne on luettu ja melkein kaikista pidettykin: Kilpi, Shriver, Franzen ja rakkauteni Heivoll. Urakkaa helpotti se, että sain kesäkuun päätteeksi itselleni omaksi yhden romantiikannälkään varaamistani, Nichollsin Sinä päivänä, joka on siis tulossa myöhemmin.

Lupasin myös kesäsuunnitelmissani lukea omakustanteen, joka on nyt menossa ja tulee blogiin pian. Seuraavaksi toivoisin pääseväni lasten ja nuorten kirjojen pariin taas välillä, ennen Anja Snellmania - ehkä. No, katsotaan, mihin tämän risteilevän lukijatyypin marjamatkat oikein tänä syksynä johdattavatkaan!

Huomaattehan muuten, että Ammalla on taas hauska, mitä mainioin Copycat-kirjankansikisa alkanut! Osallistutaan siihen kaikki :-)!

Ihania loppukesän päiviä, iloja ja makuja kaikille! 

Kirjallisiin kirjoituksiin!