No, onko se niin hyvä, kuin kaikki kehuvat?
On se! Se on.
Nauran hyvin harvoin ääneen kirjalle, vaikka se olisikin hauska. Nyt ulvoin kyyneleet silmässä niin silkasta huvituksesta kuin liikutuksen pilkahdukistakin. Kiitos Mielensäpahoittajan, yli 80-vuotiaan suomalaisen miehen.
Mielensäpahoittaja on neljänkymmenen yleisönosastokirjoituksen kokoelma. Mielensäpahoittaja on selittänyt itselleen, että jos mielipahat pitää sisällään, ne kalkkeuttavat verisuonet, ja sen tähden hän ilmaisee mielipahansa nyt suoraan kirjeisiin.
Mielensäpahoittaja pahoittaa mielensä ihan tyypillisistä asioista, kuten jonottamisesta, liikenteestä tai ihmissuhteista, mutta myös vähän omintakeisimmistakin syistä, kuten äänestämisestä, tunneleista ja marjanpoiminnasta. Mielensäpahoittaja onkin perin inhimillinen kirja. Se antaa myötätuntoa ihmiselle. Ääni on sodankäyneen miehen, ja näkökulma toimii lyömättömästi.
Mielensäpahoittaja on pieni suuri kirja. Se on täynnä tiukkaa asiaa, joka viimeistään liioitellen ja kärjistäen saadaan huvittavaksi. Se puhuu lähiruoan ja lähimmäisenrakkauden puolesta. Se paljastaa sukupolvien välisen kuilun ja täräyttää tiskiin elämän tosiasiat.
Tekstinäytteeksi valitsen yhden suosikkikatkelmani kahvinostosta:
Entä mitä se tarkoittaa, että ei jälleenmyyjille? Pelkääkö ne, että jälleenmyyjä ostaa kaikki paketit pikkuhiljaa perheensä kanssa, luikertelee kassalta kassalle ja myy kaupan pihassa kalliimmalla? Oletteko te siellä Prisman ja Citymarketin johdossa Helsingistä vai muuten vain idiootteja?
Entä jos jälleenmyyjä haluaa ostaa itselleen sen kaksi pakettia omaan talouteen? Eikö silloinkaan saa ostaa? (s. 32 - 33)
Tähtiä, tu-ju-jumps: 5/5.
Tämä voisi olla mitä mainioin myös Antti Litjan lukemana äänikirjana. Taidan kokeilla!
Osallistun Mielensäpahoittajalla myös Morren Kuusi kovaa kotimaista -lukuhaasteeseen.
Mielensäpahoittaja on ihana! Harvoin tosiaan tulee lukiessa ääneen naureskeltua, ainakaan yhtä kova äänisesti, kuin tämän parissa :)
VastaaPoistaMinulle on tämän kirjan kanssa tullut joku ihmeen uhmaikäilmiö... en ole vieläkään sitä lukenut vaikka kaikki niin kehuvat, itse asiassa juuri siksi. Jokohan nyt pitäisi luovuttaa, kun sinäkin Brutukseni tätä kehut!? ;)
VastaaPoistaHei, minulla on sama kuin Elma Ilonalla. Että koko ilmiö on saanut minut karttamaan kirjaa. Nyt tuli särö minulla tähän varustukseen. Myönnän että jo ehdin katsella sitä Antti Litjan äänikirjaversiota sillä silmällä...
VastaaPoistaTotta, tämän kirjan kanssa saa nauraa ihan tosissaan! :)
VastaaPoistaMinun tekimieli lukea tästä miehelle ääneen "parhaat" pätkät, mutta käytännössä olisin varmaan lukenut koko kirjan ääneen, mikäli mies olisi suostunut kuuntelemaan.
Tämä oli totta tosiaan hauska ja ihana kirja :)
VastaaPoista...mutta eikö voi olla niinkin, että kaikkia samat jutut eivät naurata?
VastaaPoistaAinakaan tuo esimerkkitarinasi ei naurattanut yhtään, sorry, Paula!<3
Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun rakastuin Mielensäpahoittajaan kertaheitolla. :) Jatko-osatkin ovat hyviä, mutta eivät ehkä ihan ensimmäisen veroisia.
VastaaPoistaVaikka Mielensäpahoittajalla onkin ennen-oli-kaikki-paremmin -asenne, ei hän kuitenkaan ole umpimielinen.
Rachelle, ihana on oikea sana tätä kuvaamaan :-)!
VastaaPoistaElma Ilona ja Sanna, mulla oli vähän sama juttu, mutta kiinnostihan tämä ihan tavattomasti. Kun aloitin, ajattelin, että näytä nyt mulle Kyrö - ja hänhän näytti! Hulvatonta, ja totisesti ihan täyttä asiaa! Antakaa vain periksi ;-)...
Maija, mulla oli ihan sama: halusin mieheni saavan saman ilon. Yritin hänelle lukea tuota kahvinostojuttua, mutta eihän siitä mitään kunnollista tullut, kun nauratti vain. :-D
Helmi-Maaria, eikö vain! Olisipa tämänmoisia enemmänkin!
VastaaPoistaAili-mummo, ihan totta! Emme tosiaan naura samoille asioille. Luulen, että tässä mielensäpahoittajassa kuitenkin huumori syntyy vähitellen - ja tuo kaffekohtaus on irrallinen kokonaisuudesta eikä toimi samoin ilman tekstiyhteyttä. Mutta eiväthän kaikki naura samoille asioille. Annan kirjan isälleni nyt, ja hauska nähdä, kuinka hän huvittuu - hän kuitenkin on lähellä Mielensäpahoittajan ikäluokkaa, ainakin lähempänä kuin minä. Ihanaa, että et hyväksy arviota ihan sellaisenaan <3!
Jaana, ajattelin ihan samoin kuin sinä: Mielensäpahoittaja ei ole umpimielinen mies. Minusta hänellä on niin valloittavan varovaisen hankala suhde miniäänsä, että se kirja pitää vielä lukea. Ruskeakastike ei kiinnosta minua aivan niin paljon, mutta koska nämä ovat niin napakanmittaisia juttuja, nämä hotkaisee välipalaksi, joten saattaa hyvinkin olla, että joskus herkuttelen :-)!
Minäkin nauroin ääneen tämän kirjan kanssa! Kertakaikkiaan pystyin niin kuvittelemaan sekä kirjan henkilön että itseni joiihinkin tilanteisiin , ja sekös se vasta hauskaa onkin, itselle nauraminen!
VastaaPoistaKirahvi, Mielensäpahoittajassa on kysymys juuri itselle nauramisesta. Ihmisyys on siinä esillä. Mielensäpahoittajia pitäisi olla enemmän keskuudessamme :-)!
VastaaPoistaMinäkin ihastuin täysillä Mielensäpahoittajaan, vaikka aluksi en edes noteerannut sitä mitenkään. Luin sen edelliskesän lomareissulla (se kuuluisa Junibackeniin johtanut matka ;D) autossa ja nauroin ääneen -mikä on minulle harvinaista- niin kovasti, että mieskin halusi tämän lukea. Ja tykkäsi hänkin kovasti! Ruskeakastike pitäisi hakea kirjastosta, mutta Miniä odottaa onneksi omassa hyllyssä.
VastaaPoistaIhana, hauska, lämmin ja aavistuksen surullinenkin kirja <3
Tämä kirja saa kyllä nauruhermo kutiamaan, sitä ei kyllä kehuta turhaan! Ihana että sinäkin pidit tästä.
VastaaPoistaMinä itse asiassa yritin lukea tätä miehelleni ääneen, mutta nauroin aina niin paljon ettei siittä meinannut tulla mitään. Miehen mielenkiintohan siinä heräsi ja kohta hän itsekkin nauraa kihersi kirjan parissa.
Mielensäpahoittamisen vastapainoksi haastan sinut listaamaan hyvänmielenkirjoja :)
VastaaPoistahttp://kirjaurakka.blogspot.fi/2012/08/kymmenen-hyvanmielen-kirjaa-haaste.html
Tämä on kyllä sellainen kirja, joka olisi ihan pakko saada lukea! Olisi vain pitänyt ostaa se kesällä Suomessa käydessä, mutta minulla oli periaate sen hinnan suhteen: en maksa lähes 30 euroa niin ohuesta kirjasta.
VastaaPoistaTäytynee odotella, että ensi kesään, jos vaikka päätyisi joskus alennukseenkin. :)
Villasukka, tämä on varmasti matkalukemisenakin onnistunut, varsinkin jos lukuhetkiä löytyy vain lyhyenlaisesti. Varmaan munkin pitää joskus katsastaa se Ruskeakastikekin, vaikken kamalasti vielä siihen kallellaan olekaan. :-) Ja kyllä vaan, suruakin tässä on!
VastaaPoistaAletheia, Mielensäpahoittajan huumori tarttuu juuri noin kun kuvaat! Lukijalta lukijalle leviää kikattelu ja höröttely :-D. Mainio kirja!
Raisa, kiitos ihanasta haasteesta! Kävinkin jo lukemassa sun listan ja jätin vielä kommentoimatta. Luen paljon synkkää tekstiä, mutta koetan kastata tuon hyvänmielen listankin. Tämä kuuluu ehdottomasti siihen!
Elegia, on totta, että sivumäärään nähden hinta tällä on korkea! Toisaalta olen käyttänyt rahani paljon turhempaankin, ja tässä tuli sisältöä ihan koko rahalla. Nyt kirja lähtee kiertoon, joten pian se on haukkunut hintansa :-).
Tästä olen kuullut, mutta en ole lukenut kuin katkelmia jostakin. Varmasti kirjan väärti jos kerran naurattaa.. erilaiset asiat naurattavat eri ihmisiä ja minua on ehkä vaikea huvittaa, mutta testataan asia:)
VastaaPoistaMustis, tosi mukavaa, että innostuit!
VastaaPoistaOlen ollut niin kiinni mainioissa Oulun juhlaviikoissa ja muissa askareissa, etten ole ehtinyt komentoimaan tänne - pahoittelen.