Ryookan: Suuri hupsu

Ryookan: Suuri hupsu. (Suom. Kai Nieminen.) 4. painos. Basam Books. 2012. (268 sivua henkilöhakemistoineen ja lähdeluetteloineen.)


Japanilainen rakastettu runoilija Ryookan syntyi 1700-luvun puolivälin jälkeen ja kuoli ennen 1800-luvun puoliväliä 74-vuotiaana. Hän oli sivistysperheen lapsi, joka 18-vuotiaana hylkäsi maallisen elämän ja ryhtyi munkiksi. Loppuelämänsä hän eli vaatimattomasti kerjäten ruokansa, viininsä ja kirjoituvälineensä.

Ryookan oli seurallinen erakko, joka tarkkaili ja osallistui. Suuri hupsu alkaa Kai Niemisen ansiokkaalla johdannolla, jossa hän avaa kuljettua elämänpolkua runoilijalta, joka ei halunnut itseään kutsuttavan runoilijaksi. Johdannon avulla teoskin avautuu lukijalle monisyisemmin.

Ryookanin runot kertovat suoraan tekjijänsä elämästä. Ne ovat pysähtyneitä kuvia, joiden kautta voi kuitenkin aistia arjen ja juhlan satojen vuosien takaa. Runot ovat ajattomia. Niissä havainnot ovat niin yleisiä, etteivät ne sitoudu paikkaan eivätkä aikakauteen. Silti niissä on valtavasti pontta ja viisautta. Nykymuodikas joutilaisuus on yksi hyve ja nautinto, josta Ryookan puhuu:

Sade seestyy, pilvet seestyvät, ilma seestyy
mieleni on kirkas, koko maailma on kirkas.
Hylkään maailman, hylkään itseni ja olen jouten:
nyt voin viettää lopun elämäni kuun ja kukkien seurassa. (s. 105) 

Toisaalta Ryookan on yksinäinen, ja hän nauttii siitä, mutta hänelle kelpaa myös seura erityisesti viinipullollisen kera. Hänellä oli muutamia luottoystäviä, joista hän kirjoitti, mutta siitä huolimatta

Ei niin, että en
välitä seurustella
muun maailman kanssa
- osaan vain pitää hauskaa
parhaiten yksinäni. (s. 155)

Ryookanilla oli myös suhde häntä 40 vuotta nuorempaan nunna Teishiniin. Ystävyydestä, rakkaudesta ja kaipuusta kertovat myös osa Suuren hupsun sivuista. Miettikää, miten viiltävää, karua ja totta esimerkiksi tämä on:

Voi! Niin kylmä yö,
voi! niin ohut kaapuni -
nukun yksin ja
havahdun unestani,
mieli palaen
kastan siveltimeni,
nostan katseeni
eilen olin katkera,
mutta tänään taas
rakastunut, kaipaava
- ja vaikka mitä.
Mitä tästä lähtien?
Voi tätä piinaa. (s. 201)

Ryookanin Suuri hupsu on ehdottomasti tutustumisen arvoinen. Se sisältää ajatuksia, jotka kantavat meistä jokaista, seurallista tai erakkoa, pitkälle. Minä luin tämän suosituksena, josta olen hyvin tyytyväinen. Japanilaiseen runouteen olisin muuten tuskin tullut ainakaan tässä vaiheessa tarttuneeksi, mutta tämä kannatti!

Tähtiä: 4/5

Elämä. Kauneimmat mietelauseet.

Paulo Coelho: Elämä. Kauneimmat mietelauseet. (Sitaatit suomentanut Sanna Pernu ja Jarna Piippo.) Bazar. 2007.

Ei ole salaisuus, etten ole järin kova Paulo Coelho -fani. Olen tosin - ja mainitusta syystä - lukenut maestrolta vain yhden kirjan, josta en liiemmin pitänyt. Lukemisesta on vuosia aikaa, enkä ole varma edes nimestä. Pääosassa oli prostituoitu. Olisiko ollut Yksitoista minuuttia, mene ja tiedä.

Kirjaston vasta palautetut -hyllyssä kuitenkin katsoi minua suoraan silmiin Paulo Coelhon sitaattikokoelma. Coelhoahan kiitellään usein siitä, että hän osaa asetella peruskysymykset taitavasti. Kieltämättä minäkin olen poiminut jostain yhden kirjailijan viisauksista talteen jo aiemmin: "Elämme vain kerran, mutta jos teemme sen oikein, se riittää."

Kyllä tuo pitäisi muistaa ihan jokaisena päivänä! Varsinkin näinä päivinä.

Tästä mukanani kantamastani lausahduksesta tai jostakin muusta äkillisestä herkkyydenpuuskasta johtuen lainasin Coelhon sitaattikokoelman Elämä.

Elämässä mietelauseet on lajiteltu kahdeksaan eri osastoon. Eivätkö osastot kuulostakin hyvin coelhomaisilta: Unelma, Tie, Rakkaus, Mahdollisuus, Matka, Kohtalo, Hyvä taistelu, Mysteeri. Kokoelma on hyvin kasattu, sillä se pitää kiinnostusta yllä melkein loppuun saakka.

Mysteeriä en itse olisi kuitenkaan jättänyt missään tapauksessa viimeiseksi, sillä sen kumu oli huomattavasti edeltäviä osastoja vaimeampi. Mysteerissä käsitellään pitkälti Jumalaa, elämää ja tarkoitusta. Osastoista se on ehkä myös hajanaisin, mikä vie siltä voimaa.

Kokonaisuutena sitaattikokoelma on kuitenkin mieleenpainuva teos. On ollut hyvä ratkaisu laittaa sitaatteihin merkintä siitä, mistä kirjasta ne ovat peräisin. Itse kiinnostuin sitaattien perusteella Valon soturin käsikirjasta ja teoksesta Veronika päättää kuolla. Voi olla, että tulen joskus kokeilleeksi Coelhoa uudestaan.

Ehkäpä olenkin ylenkatsonut tätä Brasilian lahjaa kirjamaailmalle?

Yllätyin siitä, miten paljon lohtua ja voimaa pienen kirjan sivuille peräkkäin laitetut kirjaimet minulle antoivat. Jos mikä, Elämä on lohtu- ja voimakirja. Joku haukkuu Coelhoa itsehoitoapteekkariksi. Mitä sitten, jos tunne toimii? Elämä on oikein hyvä lahjaksikin!

Ylimääräistä plussaa teos saa siitä, että siinä kulkee kirjanmerkkinauha mukana. Minulla nauha jäi tällaiseen kohtaan:

Ihminen voi keskittyä elämänsä aikana

joko rakentamiseen tai puutarhanhoitoon.

Rakentajien työ saattaa viedä vuosia,

mutta jonain päivänä se on valmis.

Sillä hetkellä he pysähtyvät ja jäävät omien 

seiniensä vangeiksi.

Elämä menettää merkityksensä

rakennustyön päättyessä.

Mutta on olemassa myös niitä jotka kylvävät.

He joutuvat kärsimään

ajoittaisista myrskyistä ja vuodenaikojen rajuista

vaihteluista, ja harvoin lepäävät.

Mutta toisin kuin rakentajan rakennus,

puutarha jatkaa ikuista kasvamistaan,

ja vaikka se vaatii jatkuvaa huolenpitoa,

elämä on sen ansiosta puutarhurille yhtä suurta seikkailua.

(Teoksesta Brida)

Tähtiä: 4/5

Lisäsin muuten sivupalkkiin tuonne aivan alas vihdoin ja viimein tähtien merkitykset tässä blogissa. Näin kirjoitin:

Annan yleensä blogissa esillä oleville kirjoille tähtiä lukukokemukseni perusteella. Tähdet eivät pyri arvottamaan kirjaa taideteoksena tai kuvaamaan objektiivisesti sitä, onko kirja hyvä vai huono. Sen sijaan tähtiluokitus perustuu omaan lukukokemukseeni seuraavasti:

1 - Kirjasta ei ollut minulle mitään iloa eikä hyötyä, ja maailmani ei menettäisi mitään, jos kirjaa ei olisi kirjoitettukaan. Olisinpa osannut lopettaa kesken.
2 - Huokaus. Hyvä idea, mutta olisipa toteutus ollut parempi. Tai vaihtoehtoisesti hyvä toteutus, mutta idea ei kantanut loppuun saakka.
3 - Tavanomainen ja aivan kelpo teos. Hyvää keskisarjaa.
4 - Vau, tästä jää pitkä jälkimaku, kirjassa on jotakin tavallista nerokkaampaa, mutta täysin en vakuuttunut.
5 - Tulta ja tappuraa. Timanttia ja taftia. Unohtumaton elämys.