Never say never?
Never.
Olen tahkonnut David Nichollsin Sinä päivänä -teosta kesästä saakka. Olen halunnut pitää siitä. Olen antanut sille anteeksi ja paljon uusia mahdollisuuksia.
Ai miksikö? No, kun kaikki tuntuvat rakastavan sitä. Kirja on "kansainvälinen ilmiö". Kirjailija on ollut mukana kirjoittamassa loistavaa Rimakauhua ja rakkautta -tv-sarjaa. Ja minä janosin janoan romantiikkaa. Ja halusin siirtyä kirjalliselta mukavuusalueeltani, tummista tarinoista, kokeilemaan jotakin muuta.
Siksi minä yritin ja sinnittelin. Luin ja mietin, missä se koukku löytyy? Joko tarina seuraavalla sivulla tempaisisi minutkin mukaansa?
Ei temmannut. Ajattelin, että luen kirjaa vähän kevyemmin, annan itselleni luvan loikkia ja rallatella kulkiessani. - Ei liene hankala arvata, ettei siitä tuolla reseptillä parempaa tullut.
Sivulla 188 vihdoin päätin, että antaa tyhjänpäiväisyyden olla. Minä en löydä tästä kirjasta mitään itselleni. Luovutan. En halua lukea lipevästä ja hulttiohuolettomasta Dexteristä, joka käyttää hyväkseen terävän Emman höveliyttä. Uuuh, olen kai tosikko! Dialogikin on turhauttavaa asioiden edes takaisin vatvomista ja sanojen toistelemista. Aitoa? Ehkä, mutta tylsää. Ei lähelläkään Rimakauhua ja rakkautta -repliikkejä.
Vaihdoin romantiikannälässä kirjan Erich Segalin Rakkaustarinaan ja ahmin kerralla puolet. Ohut kirjahan se onkin, mutta oli jo yökin. Ehkä tänään luen sen loppuun.
Meitä lukijoita on monenlaisia. Niin on kirjojakin. Aina kirja ja lukija eivät kohtaa toisaan.
Meitä lukijoita on keskeyttämisessä kahdenlaisia. Toiset jättävät kirjoja hepposesti kesken syystä tai toisesta, sillä luettavaa riittää. Miksi tuhlata aikaansa ikäviin, turhiin tai vahingollisiin kirjoihin?
Toiset taas ovat joko suorittajia, tunnollisia puurtajia, jotka haluavat tehdä loppuun sen, minkä aloittavat, tai he odottavat palkintoa kirjan viimeisillä sivuilla. Minä olen mainutuista tyypeistä jälkimmäinen. Voi olla, että Sinä päivänäkin olisi räjäyttänyt tajuntani sivulla 505. Voi olla.
Voiko kesken jääneestä kirjasta sitten kirjoittaa blogiin? Kuinka vääristyneen kuvan kirjasta antaa, jos sitä arvioi keskeneräisenä lukukokemuksena?
Olen aina pitänyt blogiteksteistä, joissa kerrotaan, miksi jokin kirja ei kulje. Useimmin kirjoittajat osaavat perustella, mikä heitä ei vakuuta. Olen ihaillut lukijoita, jotka osaavat luopua kirjoista kesken eivätkä odota Pavlovin koirien tapaan palkintoa. Olen miettinyt, että joskus minunkin kannattaisi pystyä luopumaan.
On huomattu sekin, että "ei ole kirjan vika, jos lukija on väärä". Aina ei vain sytytä, vaikka kuinka ainekset tuntuisivat olevan koossa. Ja jos "kirjan lukeminen loppuun on melkoinen prosessi ja puhdas työvoitto sen sijaan, että siitä jollain tapaa nauttisi", voi olla parempi pystyä lopettamaan.
Keskeytetyistä kirjoista pitää kirjoittaa blogeissa. Kuva omasta lukukokemuksesta ei ole tällöin lainkaan väärä. Kirjaa ei tällöin arvioida kokonaisuutena, mutta sillä ei olekaan väliä, kun kokonaiskuvaa ei pyritä antamaankaan. Sinä päivänä ei pystynyt vakuuttamaan eikä liioin viihdyttämään minua ensimmäisten 188 sivun aikana. Toivon, ettei olisi pystynyt lopullansakaan.
Mikään totaalisinnittelijä en ihan totta puhuen ole minäkään, vaikka ehkä olen yllä antanut ymmärtää muuta. Volter Kilven Alastalon salissa on minulla jäänyt kesken, tositarkoituksella. Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys on jäänyt ensimmäisiin sivuihin, mutta sen ajattelen vielä lukevani joskus loppuun.
Nyt harjoittelen keskeyttämistä. Toisaalta toivon, että käsiini etsiytyy vain niitä kirjoja, joita ei ole syytä lopettaa kesken. Viimeisen puolentoista vuioden aikana, jona blogia olen pitänyt, keskeyttämisvaarassa on ollut vain kulttikirja Sopan sinulle keitin.
Lukekaa Hesarin arvio Sinä päivänä -teoksesta! Sen mukaan olen tynnyrissä kasvanut.
Tähtiä en kesken jääneelle kirjalle tiputtele.
Maria Sinisen linnan kirjastosta ei myöskään lämmennyt Nichollsille. Hän luki sen kuitenkin loppuun saakka.
Tekstissä viitatut blogit, joissa on jätetty viime aikoina kirjoja kesken ja pohdittu syitä:
Morren maailmassa keskeyttäminen aiheutti jonkin verran kommentoijissa närkästystäkin.
Mari A. kertoi, miksi lopetti kirjoja kesken ennen aikojaan.
Mainoskatkossa kesken jäi lukijaa yllättävät kirjat.
Kirjainten virrassa tiivistettiin keskeyttämisen idea kauniisti.
Kirsin kirjanurkassa pohdittiin tämän syksyn uutuuden keskeyttämisen syitä.
Lukemattomia unelmia -blogissa tehtiin kaikesta huolimatta työvoitto.
On huomattu sekin, että "ei ole kirjan vika, jos lukija on väärä". Aina ei vain sytytä, vaikka kuinka ainekset tuntuisivat olevan koossa. Ja jos "kirjan lukeminen loppuun on melkoinen prosessi ja puhdas työvoitto sen sijaan, että siitä jollain tapaa nauttisi", voi olla parempi pystyä lopettamaan.
Keskeytetyistä kirjoista pitää kirjoittaa blogeissa. Kuva omasta lukukokemuksesta ei ole tällöin lainkaan väärä. Kirjaa ei tällöin arvioida kokonaisuutena, mutta sillä ei olekaan väliä, kun kokonaiskuvaa ei pyritä antamaankaan. Sinä päivänä ei pystynyt vakuuttamaan eikä liioin viihdyttämään minua ensimmäisten 188 sivun aikana. Toivon, ettei olisi pystynyt lopullansakaan.
Mikään totaalisinnittelijä en ihan totta puhuen ole minäkään, vaikka ehkä olen yllä antanut ymmärtää muuta. Volter Kilven Alastalon salissa on minulla jäänyt kesken, tositarkoituksella. Gabriel García Márquezin Sadan vuoden yksinäisyys on jäänyt ensimmäisiin sivuihin, mutta sen ajattelen vielä lukevani joskus loppuun.
Nyt harjoittelen keskeyttämistä. Toisaalta toivon, että käsiini etsiytyy vain niitä kirjoja, joita ei ole syytä lopettaa kesken. Viimeisen puolentoista vuioden aikana, jona blogia olen pitänyt, keskeyttämisvaarassa on ollut vain kulttikirja Sopan sinulle keitin.
Lukekaa Hesarin arvio Sinä päivänä -teoksesta! Sen mukaan olen tynnyrissä kasvanut.
Tähtiä en kesken jääneelle kirjalle tiputtele.
Maria Sinisen linnan kirjastosta ei myöskään lämmennyt Nichollsille. Hän luki sen kuitenkin loppuun saakka.
Tekstissä viitatut blogit, joissa on jätetty viime aikoina kirjoja kesken ja pohdittu syitä:
Morren maailmassa keskeyttäminen aiheutti jonkin verran kommentoijissa närkästystäkin.
Mari A. kertoi, miksi lopetti kirjoja kesken ennen aikojaan.
Mainoskatkossa kesken jäi lukijaa yllättävät kirjat.
Kirjainten virrassa tiivistettiin keskeyttämisen idea kauniisti.
Kirsin kirjanurkassa pohdittiin tämän syksyn uutuuden keskeyttämisen syitä.
Lukemattomia unelmia -blogissa tehtiin kaikesta huolimatta työvoitto.
Olen jättänyt vain kerran blogistani kommentin julkaisematta, ja siinä moitittiin kitkerän ilkeästi sitä, että olin kirjoittanut keskeytetyistä kirjoista ja niistä syistä, miksi en ollut voinut lukea kirjoja loppuun.
VastaaPoistaMinusta näitä syitä on ihan yhtä mielenkiintoista lukea kuin niitä, joissa kerrotaan, miksi kirjaa ei voinut sulkea hetkeksikään.
Sinä päivänä -kirjasta pidin, mutta tekijän toinen Kaikki peliin oli laimea. Sitä en silti keskeyttänyt, kun odotin sen parantuvan jossain vaiheessa. Hukkaan meni.
Näitä keskeyttämistarinoita on mielenkiintoista lukea! Itse olen tämän vuoden aikana tainnut jättää kesken vain yhden kirjan: Kiba Lumbergin Mustan perhosen. Enkä nyt selittele sen enempää kuin etten vain pitänyt.
VastaaPoistaMitä Nichollsiin tulee, niin minä sain kyllä kirjan luettua, mutta en ymmärrä, mistä se kaikki häly ja ihannoivat kommentit johtuvat. Siis kyllähän sen luki, mutta ei se kovin sytyttänyt. (Luin kirjan viime vuonna, ennen bloggaajaurani alkua, joten sitä ei blogistani löydy.)
En osaa sanoa mitään Sinä päivänä -kirjasta, kun en ole lukenut, mutta Erich Segalin Love story on ihana. Surullinen ja ihana. (Minulla on kirjasta versio, jonka kannessa nimenä on "Love story", vaikka kirja onkin suomennettu.)
VastaaPoistaKaikki peliin oli mulle pettymys ja ajattelin antaa kirjailijalle vielä mahdollisuuden just tämän kirjan kanssa. Viitsinköhän sittenkään?
VastaaPoistaMielestäni on ihan hyvä ja tarpeellista lukea näitä keskeyttämispostauksia. Eihän niissä tietenkään voi arvioida kirjaa kokonaisuutena, mutta kyllä sekin kertoo kirjasta jotain, jos sivulla 188 ei ole vielä lukijaa saatu koukutettua.
Mie oon ollut erittäin huono jättämään kirjoja kesken, mutta olen kyllä onneksi oppinut siihen. Ihan äskettäin olen jättänyt kesken Frimanssonin dekkarin Kylmä maa, kun sen piti olla itsenäinen jatko-osa aiemmalle dekkarille (Rotanpyytäjä), jota en ollut lukenut. Mutta ei se oikein toiminut ilman sitä ekaa osaa. Luen sitten ne molemmat joskus myöhemmin oikeassa järjestyksessä.
Minä olen tunnollinen puurtaja, mutta vähitellen olen opetullut myös keskenjättämisen jalon taidon. Varsinkin jos olen ostanut kirjan itselleni on kesken jättäminen kuitenkin todella vaikeaa (viimeksi kävi niin K. Pancolin kirjan kanssa, jonka sinnittelin loppuun, vaikka se suoraan sanoen oli ihan paska). Materialisti mikä materialisti :)
VastaaPoistaNichollsin kirjaan tunsin mielenkiintoa silloin kun se oli paljon esillä (rakastin Rimakauhua ja Rakkautta), mutta en kuitenkaan hankkinut sitä käsiini ja nyt luulen, ettei tarvitsekaan.
Hyvä postaus Paula!
Olet ihan samoissa mietteissä kuin minäkin. Minäkin olen tunnollinen puurtaja, mutta viime aikoina olen tietoisesti jättänyt kirjan kesken, jos se ei miellytä. Se on aivan hirveää, mutta toisaalta helpottavaa. Olen myös tajunnut, että minusta on tullut tällainen puurtaja blogin myötä. Aikana ennen blogeja minulla ei ollut mitään vaikeuksia jättää kirjaa kesken. Tein sitä jopa aika usein. Nyt yritän palata vähän vanhaan, eläköön kirjan keskeyttäminen!
VastaaPoistaHanna, on varsin kiintoisaa, että kirjojen keskeyttäminen on joillekin hankala asia - vai mistä ikävä keskeyttämispostausten kommentointi kertoo?
VastaaPoistaKuten kirjoitin, minä pidän keskeyttämispostauksista paljon. Ehkä oma heknilökohtainen mieltymykseni niihin johtuu siitä, että olen hakenut niistä oppia omalle lukukäyttäytymiselleni. Keskeyttäminen on jalo taito, sillä se pitää hengissä lukuharrastusta. En nimittäin usko, että kukaan meistä heppoisin perustein vaihtaa kirjaa kuin purukumia!
Nicholls saa nyt minun osaltani olla. :-)
Tintti, kiinnostavaa kuulla, ettet sinäkään intoutunut Nichollsista niin kuin esim. Hesarin kriitikko. SInä päivänä -teoksen vastaanotto saattaa riippua myös genremieltymyksistä. Tämä ei selvästikään ole minun ydintäni.
VastaaPoistaMustaa perhosta en ole lukenut.
B.N., mun kirjassa lukee kannessa sekä Love story että Rakkauskertomus. Ihana kirja! Ei ole ollut keskeyttämisvaaraa :-)!
VastaaPoistaRakkauskertomus on mun löytö kirjaston vaihtokirjahyllystä! Aivan timantti! :-) Nyt vien sinne tuon Nichollsin, sillä tiedän, että se on jollekin aarre.
Anna Elina, sivulla 188 keskeyttäminen kertoo ainakin minun kirjamaustani. Tällaiselta kirjalta odotan nimenomaan koukkua. Kaikissa kirjoissa sitä ei tarvitse olla, vaan silloin viehätys syntyy jostain muusta. Tästä minulle ei löytynyt sitä muutakaan.
VastaaPoistaBloggarilla on onneksi lupa jättää kirja kesken ja valita mitä lukee. Kriitikolla sitä ei ole. Tätä sivusi Putte Wilhelmsson blogissaan: "Päätoimisena kriitikkona olen ottanut vastaan kaikki tehtävät, joita suinkin tarjotaan. Eikä kaikki ole hyvää, kuten kaikki varmasti tietävät. Sivutoimisena kriitikkona (nykypalkkioilla kukaan kriitikko ei ole "päätoiminen") en ole vieläkään lähettänyt Parnassoon syksyn toivelistaa, joten jos sieltä jotakin annetaan, niin tuskin parasta päältä." http://turmiojaperikato.blogspot.fi/2012/09/kommentti-jaljen-aanen-kriitikko-sarja.html
Wilhelmssonia lainasi blogissaan ensin Penjami (http://penjami.wordpress.com/2012/09/04/kritiikkia-230-putte-wilhelmsson-22/)
Kiitos, Jaana! Mullakin on omien kirjojen kanssa keskeyttämiskynnys vielä korkeampi kuin kirjastolainojen kanssa. Toisaalta taas omien kirjojen kanssa voi huijata itseään niin kuin minä teen Sadan vuoden yksinäisyyden kanssa: jatkan tätä joskus myöhemmin. Ja vuosia kuluu. :-)
VastaaPoistaMinä en tosiaan tavoittanut Sinä päivänä -kirjasta Rakkautta ja rimakauhua -henkeä. Ehkä oli kohtuutonta sitä odottaakaan? Eihän tämä ole sen jatko-osa... Sinänsä kuitenkin tosi harmi, sillä olisin toivonut tästä itselleni ihanaa lukukokemusta.
Amma, meitä harjoittelijoita näyttää olevan monta! :-)
VastaaPoistaMun sinnittelyyn ei ole vaikuttanut blogi muuten kuin niin, että olen saanut muista blogeista helpottavaa oppia siitä, että puurtaminen ei kannata. Onko tämä siis vaarallinen yhteisö? ;-D
Voisiko jopa väittää, että keskeyttäminen on yksi lukemisharrastuksen ydintaitoja? Että tietää, milloin kannattaa keskeyttää, milloin taas sinnitellä ja odottaa palkintoa?
Olit urhea kun luit noinkin pitkälle. Minä en viitsinyt. Enkä muutenkaan nykyään lue kirjoija jotka eivät innosta. Hyvä kun aika riittää hyvillekään kirjoille, en haaskaa niille joista en välitä. Sinä päivänä kuului niihin ja oli pettymys, koska rakastan Rimakauhu-sarjaa.
VastaaPoista-Leijona
Harvoin olen minäkin keskeyttänyt jonkin kirjan lukemisen; viimeksi sattui pari päivää sitten. Aloitin yölukemisena pokkarin Nigel McCrery: Myrkynkeittäjä. Alussa nainen leikkasi isoilla sakseilla pikkutytön sormet irti, sitten siirryttiin myrkynkeittoon ja ihmisten tappamiseen, jolloin päätin lopettaa lukemisen painajaisten takia. En voi katsoa väkivaltaelokuviakaan, yöllä minä taistelen unissani roistojen ja pahantekijöiden kanssa; huudan ja heilutan nyrkkejäni. Vaikeaksi on mennyt mummon sielunelämä, ei muuta voi sanoa;/
VastaaPoistaIhan hyvä jättää lukematta, jos ei kiinnosta tai kirja aiheuttaa lukijalle pahaa oloa!
Kiitos postauksestasi, Paula, ja leppoisaa viikonloppua sinulle!<333
kiitos postauksesta, ja olen kyllä myös sitä mieltä että niistä keskeytetyistä kirjoistakin saa ja pitää kirjoittaa (ja aika hyvin näissä on korostettu sitä että kyseessä on lukukokemus).
VastaaPoistaItse jätän kyllä kirjoja kesken, joskus vahingossa, joskus tarkoituksella. Usein kuitenkin jättäen sen henkisen takaportin auki että saatan kyllä vielä palata kirjan ääreen joskus myöhemmin, joko jatkaen tai lukien alunkin uudestaan, koska joskus ei vain ole oikea mielentila (ja uudelleenluennat ovat tuoneet myös niitä onnistumisia).
En kylläkään bloggaa niistä keskenjääneistä, projektiluontoisissa lukemisissa kirjat on puurrettu loppuun ja kuukausisummauksissa listailen vain luettuja kirjoja.
Mä olen joutunut opettelemaan kirjojen kesken jättämistä enkä osaa sitä kunnolla vieläkään. Olen todennut sen, että turhaa se on kuluttaa aikaa huonoon kirjaan ja väkisin loppuun lukeminen saa kirjan tuntumaan usein vieläkin huonommalta. Mutta kaikki kirjat eivät aina jää lopullisesti kesken, joskus on vaan liian vähän aikaa tai muuten väärä hetki.
VastaaPoistaMä jaksoin Sinä päivänä ihan hyvin. Jopa koukutuin vähän, mutta pieni pettymys se oli kaiken hypetyksen jälkeen. (Luin kirjan alkuvuodesta.)
VastaaPoistaEn itse ole blogannut keskeytetyistä kirjoista, vaikka en oikeastaan tiedä miksi. Ehkä siksi, että aina on kuitenkin kivempi kehua kuin sanoa, että ei edes viitsinyt lukea loppuun asti kun oli niin huono/tylsä/jotain. Aika harvoin kyllä edes jätän mitään kesken. Tänä vuonna kesken jätettyjä tulee mieleen vain Paul Austerin New York trilogia, josta en saanut mitään otetta.
Lopuksi pientä pilkunviilausta, anteeksi, mutta olen vähän neurootikko: sarjan nimi on Rimakauhua ja rakkautta, ei toisinpäin. :)
Paula, kiitos! Kaikki ovat tätä niin kehuneet, että olen tuntenut itseni aivan vajaaksi, kun en ole lukenut. Sitten paniikissa ostin KOLME DVD:tä, jotka on tehty tämän kirjan pohjalta. Yksi tyttärelle, yksi itsselle ja yksi arvontaani. Filmin kansi on hyvinkevyt, mutta suloinen. Tarina on yltiöromanttinen, mutta muutama kyynel kyllä minulta lopussa vieri...Ei ihan minun peruskatsottavaani, joten tuskin mitään menetin, vaikka en kirjaa lukenutkaan.
VastaaPoistaSegal! Segalin Rakkaustarina. Se ihana Love Story..., jonka leffan tunnarimusiikki soi aina sisälläni.
Paula, minä luin sitkeästi Rosnayn Mokkaa puoleen väliin ja sitten luovutin. Tästä lähin en tuhlaa enää koko lukuiltaani roskalle.
VastaaPoistaMinä jätän harvoin kirjoja kesken. En vain osaa, varsinkaan jos olen päässyt jo sen verran pitkälle, että "kyllä sitä nyt nämä loputkin sivut jaksaa lukea". Tai jos kyseessä on jotenkin erityinen kirja.
VastaaPoistaMinusta on kiinnostava lukea mistä syistä ihmiset jättävät kirjoja kesken, mutta en ymmärrä jos alkaa tehdä varsinaista arviota kirjasta, jonka on keskeyttänyt.
Hih, mä luin tämän kirjan loppuun, oli ihan ok musta =)
VastaaPoistaMutta joo, mitä nopeammin huomaa valtavat kirjavirrat maailmasta, sitä vähemmän haluaa tuhlata aikaa huonoihin kirjoihin. On ollut pitkä tie luovuttaa kirjan lukeminen, mutta on vain hienompaa lukea sitä, mistä todella pitää.
Toisaalta, jos ei tulisi vastaan ns. shaissea, niin sitten ei kyllä taitaisi olla olemassa niitä huippujakaan.
Joskus tuntuu, että aivan väärät kirjat suomennetaan.... Mutta makuja on monia. Onneksi.
Paula, minullekin oli aiemmin vaikeaa jättää kirja kesken. Kunnes tuli se päivä, että huomasin yhden kehnokkeen röhnöttäneen yöpöytäni kulmalla pölyä keräämässä liki vuoden. Tuolloin heräsin huomaamaan, että elämä on liian lyhyt huonoille kirjoille tuhlattavaksi. Eihän aika riitä edes niihin kaikkiin hyvin :-)
VastaaPoistaNykyisin annan kirjoille armoa 100 sivun edestä, sen jälkeen tippuu jos sisältö ei houkuttele minua.
Minulla on tosi suuri keskyttämiskynnys eli yleensä luet kirjat loppuun. Olen kyllä tietoisesti yrittänyt paukuttaa päähäni, että kirjan saa keskeyttää. Jos on kovin tarkka siitä, ettei jätä kirjaa kesken, ei helposti poistu ns. omalta mukavuusalueeltaan.
VastaaPoistaMinusta kesken jääneistä kirjoistakin saa kirjoittaa. Kyllähän suurin osa varmasti ymmärtää, että lukija kertoo kokemuksiaan siitä osasta kirjaa, jonka on lukenut ja yleensä siinä samalla tulee esiin myös ne keskeyttämisen syyt. Minulta jäi taannoin kesken myös Zadie Smithin Valkoiset hampaat.
Sitä en kyllä ymmärrä, miksi pitää närkästyä siitä, että joku jättää kirjan kesken! Kiitos tuosta linkkikoosteesta, oli kiinnostava käydä lukemassa muidenkin kokemuksia.
Minä taasen jätän kirjan kesken, jos sen lukemisesta ei meinaa tulla mitään. Oma ajatukseni on juurikin tuo, että maailma on täynnä hyviä kirjoja, joten miksi haaskata aikaani sellaiseen, joka ei innosta. Mutta olen huomannut saman kuin Amma, että blogin myötä kynnykseni jättää kirja kesken on noussut. Toki keskeytän edelleenkin, mutta toisinaan saan jonkun päähänpiston, että nytpä kyllä kahlaan tämän läpi, vaikka ei yhtään iske. Ja sitten se lukeminen tuntuu iäsyysprojektilta, kun lukee ja lukee eikä loppua näy :)
VastaaPoistaMeitä lukijoita on monenlaisia ja niin saa ollakin. Se tekeekin kirjablogien seuraamisesta niin mielenkiintoisen. Jokaisella on omat juttunsa ja omanlaiset kirjat, joista pitää.
Leijona, mahtavaa, ettet sinäkään tykännyt (Voiko näin sanoa? :-D)!
VastaaPoistaAili-mummo, aloittamasi kirja kuulostaa kammottavalle. Pidän hankalista aiheista, rankoista kirjoista, mutta kuvaamasi kaltainen kauhu on usein mullekin liikaa. Samoin liikaa on ne dekkarit, joissa tullaan liian liki.
Ihanaa viikonloppua sinnekin! <3
hdcanis, näin on. Lukuhetki vaikuttaa paljon. Joskus saattaa kirja kuin kirja olla liikaa, jos keskittyminen on syystä tai toisesta huonoa.
VastaaPoistaMulle tuollaisia kuvaamiasi projekteja on usein olleet jotkut klassikkokirjat, joita puurran sinnikkäästi. Yleensä ne kyllä kokonaisuuksina jäävät lopulta helposti plussalle. Paitsi tuo Alastalon salissa. Sitä mä en vaan voi sietää. :-D
Velma, näin on, kirjoja tosiaan riittää ilman säästelyäkin. Mulla itselläni vaan jotenkin aina kalvaa, että entä jos... entä jos teoksen avain onkin seuraavassa luvussa... Jostakin syystä Sinä päivänä oli mulle ihan selvä tapaus sivulla 188. Ehkä olin jo oljenkorret sen kanssa käyttänyt. Yleensä keskeyttämisPÄÄTÖSKEN tekeminen on mulla mahdottoman hankalaa. Vahingossa keskeytettyjä kyllä on. Niin kuin nytkin odottamassa mm. Kalle Päätalon opus. :-D
VastaaPoistaSonja, kiitos korjauksesta! Noin päinhän se nimi tietysti on! Ulkomuisti petti enkä tuttua tarkistanut.
Hyvistä kirjoista on aina helpompi kirjoittaa. Toisaalta jos joku on lyönyt aivan laudalta, kirjoittaminen saattaa hankaloitua. Joskus jokin on niin hyvää, ettei sanotuksi meinaa saada. Keskeyttämiset kuitenkin kuuluvat lukemiseen, ja sen tähden pidän hyvänä, että niistäkin kirjoitetaan. Pääasia se ei tietenkään ikinä ole.
Leena, HS:n kriitikkohan tuntui nähneensä silmissään jo SInä päivänä -elokuvan. Kuitenkin se on saanut korkeintaan keskitason arviot, yleensä jopa heikommat. Juoni ja henkilöt ovat jääneet etäisiksi. Tosi harmi, sillä ajattelin itse katsovani elokuvan, mutta pikaisen tutkimisen jälkeen päätin, etten ryhdy enää siihenkään.
VastaaPoistaMissään nimessä Sinä päivänä ei ole niin suuri kirja, että siinä isoja menettäisi vaikkei lukisikaan. Toki kovasti kolahtaessaan lukukokemus on varmasti vahva, sitä en epäile laisinkaan.
Vapaaehtoisesti tosiaan ei roskaan kannata sijoittaa! :-)
Katri, osuit naulan kantaan: arvio keskeytetyn pohjalta on epävakaalla pohjalla, se on totta. Harvemmin sellaista onneksi näkeekään.
VastaaPoistaOlet keskeyttämisessä vähän saman tyyppinen lukija kuin minä. Minäkin ajattelen helposti, että kyllähän se loppukin siinä menee. Jos on jo käyttänyt aikaansa paljon kirjaan, mieluustoi käyttää vielä vähän, että saa sen loppuun... Eriskummallista logiikkaa kylläkin, mutta näin minä joskus ajattelen :-D. No, nyt olen luvannut itselleni harjoitella luopumista.
Mari A., vaihtelua pitää olla. On oltava heikompaa esitystä ja sitten niitä huippuja. Toisaalta kaikkia kirjojahan ei voi arvottaakaan saman skaalan mukaan. Toisessa saattaa viehättää kieli, toisessa taas tarina on niin sykähdyttävä, että se ei päästä otteestaan. Parhaissa tietysti molemmat on tehty huolella.
VastaaPoistaItse kun olen enempi suomalaisen kirjan ystävä, en osaa ottaa ollenkaan kantaa käännöksiin. Olen vain tyytyväinen, kun hienoja kirjoja tulee, ja hyväksyn ne sellaisenaan. Blogeista saa vielä poimittua parhaat vinkit talteen ;-).
Rina, sulla on selkeä mutta varsin rankka sapluuna kirjavalinnallesi. Tuo takuulla toimii, ja saat nauttia vain parhaista kirjoista. :-) Mä haluan olla enempi sellainen häilyväpäätöksinen, vaikka se tuskastuttaakin välillä. Aion kuitenkin antaa hyville kirjoille tilaa entistä enemmän jatkossa!
VastaaPoista(Vitsit mua ärsyttää, kun mun blogissa en saa päälle sitä vastaa yhteen viestiin -toimintoa (toim.huom.)!)
Elegia, kirjoitat asiaa! Oman mukavuusalueen rikkominen kannattaa kyllä. Parhaimmillaan mukavuusaluetta pystyy tuolla tavoin laajentamaan. MUTTA lukeminen jos jokin on erityisen nautinnollista omalla mukavuusalueella, ja tavallaan se on sen suolakin. Minä en ainakaan jaksa haastaa itseäni jatkuvasti. Nyt tein sen ja tässä laiha tulos :-D...
Hienoa, kun linkkien takaa löytyi kiinnostavia kirjoituksia!
Äiti, kiinnostavia kirjoittelet sinäkin! Jäin vielä miettimään tuota loppukommenttiasi. Vaikka blogeja on paljon erilaisia, kaipaan välillä vielä enemmän eriäänisiä kirjoittajia. Blogeissa luetaan paljon uutuuksia, paljon samoja "hittikirjoja", puhutaankin näiden yhteydessä blogisavuista jne. Toisaalta se on bloggaamisen yksi ihanuuksia, että samaa kirjaa luetaan paljon, mutta välillä toivoisi joitakin erikoisempiakin nostoja. Meitä lukijoita kun - toden totta - on niin monenlaisia!
VastaaPoistaEhkä mäkin tästä lähin ainakin harkitsen keskeytetyistä bloggaamisesta... :) Niin kuin moni on maininnut, on hauska lukea mitä kirjoja ihmiset jättävät kesken, erityisesti syyt kiinnostavat...
VastaaPoistaSen olen minäkin huomannut, että jos kirja on aivan loistava ja haluaisi kaikkien lukevan sen, on kamalan vaikea kirjoittaa siitä. Tuntuu, että mitenkään ei voi tehdä oikeutta kirjalle ja pelkää että kirjoittaa "väärin"..
Minulla Sinä päivänä -kirjan jälkimainingit ovat samat kuin sinulla. Kirja oli sikäli helppo nakki lukea, joten tarinan saattamisessa ei ollut vaikeuksia, mutta päähenkilöistä en ikinä oppinut pitämään.
VastaaPoistaMinä en ole tainnut vielä kirjoittaa koskaan keskeyttämästäni kirjasta, se johtuu siitä että lopetan ne yleensä noin kahden, kolmen sivun jälkeen, kun minusta tuntuu, että aika on väärä kyseiselle kirjalle. Viimeeksi kirjastoon palautui Sputnik rakastettuni, jonka uskon kyllä lukevani vielä jonain päivänä, mutta nyt ei ollut sen aika!
P.S. Blogissasi on todella kaunis ulkoasu. Luen blogeja syötteenlukijan kautta, ja kaikki on tietenkin aina samaa mustaa valkoista taustaa vasten, mutta kun lähden kommentoimaan, niin piipahdan tietenkin blogissa.
Minä olen suosiolla jättänyt Sinä päivänä -teoksen lukematta enkä ole edes harkinnut sitä lukevani. Tiedän, ettei teos ole minunlaiseni. Elokuvana yritin katsoa puolisen tuntia, pyörittelin päätäni ja lopetin siihen.
VastaaPoistaTunnistan kuitenkin itsestäni tuon piirteen, että pitäisi osata lopettaa lukeminen, jos kirjasta ei nauti ja ettei siinä ole mitään väärää. Olen huomannut, että jos olen lainannut jonkin kirjan aikeissa lukea se, mutta en sitten olekaan lukenut (ei ole löytynyt oikeaa hetkeä, fiilistä tai kirjan aihe ei enää innostakaan) niin kirja on helpompi palauttaa kirjastoon kuin jos olisin alkanut jo lukea sitä. Toisaalta joskus olen aika hyvä keskenjättämisessä. Niin käy, jos olen valmis heittämään kirjan seinään tai jos siitä ei jää yhtään mitään mieleen. En ole itse kirjoittanut vielä kertaakaan keskenjääneestä kirjasta, koska olen useimmiten vienyt ne poissilmistä takaisin kirjastoon. ;)
Sonja, ei kai kirjasta voi kirjoittaa "väärin" :-D..? Tosi on, että joskus tuntuu, että riittäisi pelkkä "Loistava!" tms. :-)
VastaaPoistaKiitos, Lukuhetkien Sonja! Mukavaa, että ulkoasu on mieluinen muillekin kuin itselle :-). Kiinnostavaa kuulla myös Sinä päivänä -kokemuksistasi. Voi, kun itsekin oppisi jo parin sivun jälkeen päättämään, että jokun kirjan aika ei ole juuri sillä hetkellä! Silloin luopuminen ei ole vielä vaikeaa. Pidemmälle ehtiessä keskeyttämiskynnys kasvaa.
Kaisa, mulla kirjastoon menevät takaisin ne, joita en ole syystä tai toisesta edes avannut ennen lukemista ja eräpäivää. Yllättävän vähän tällaisia tapauksia kuitenkin on! Uskon kuitehkin, että ne ovat juuri niitä kirjoja, joiden aika ei tunnu olevan juuri sillä hetkellä.
VastaaPoistaRohkaisevaa (jos näin tässä tapauksessa voi sanoa) kuulla Sinä päivänä -leffasta. Kommenttisi jälkeen se kiinnostaa aina vain vähemmän. Hyviä elokuviakin on onneksi niin paljon, että huonot voi jättää suosiolla katselematta.
Opettelin kesken jättämisen vaikean taidon kun aloitin työt kirjastossa, se oli pakkotilanne!
VastaaPoistaIhan helposti en silti vieläkään sitä saa tehtyä ja joskus se on hyväkin, sillä niitäkin kirjoja on, jotka minulle kolahtavat vasta keskivaiheilla tai jopa lopussa. Esim. Gallayn Tyrskyt oli sellainen, ärsyynnyin aluksi aika kovasti sen sanavalintoihin ja kieleen, mutta jossain vaiheessa suhtautumiseni muuttui ja lopuksi olin aivan ihastunut.
Ajatus siitä, että keskenjääneistäkin voisi blogata, on uudempi ja tosi kutkuttava. En ole sitä aiemmin tehnyt kuin varmaan kerran, mutta nyt sinun ja muiden esimerkit ovat kannustavia, ehkä tosiaan ainakin joistakin keskenjääneistä kannattaisi kirjoittaa.
Ja kiitos kun kerroit jättäneesi kesken juuri tämän Nichollsin, se on roikkunut must-listalla jo kauan, mutta ehkä nyt voin kevein sydämin pudottaa sen sieltä ;)
Et usko kuinka tämä postaus ilahdutti :) Minäkin olen tunnollinen puurtaja mitä lukemiseen tulee, keskeyttäminen on aivan järkyttävän vaikeaa! Muutamia kirjoja olen jättänyt kesken (AEB, aikaan ennen blogia) ja ne pyörivät mielessäni edelleen! Tiedän, että en koskaan ehdi lukea edes kaikkia hyviä kirjoja, miksi silti omatuntoni pakottaa minut lukemaan kirjan loppuun, vaikka se tuottaa lähinnä ärsytystä? Vaikka kirjan loppu olisikin hyvä, niin kannattaako lukea reilu 2/3 kirjaa hampaita kiristellen? Tästä lähin yritän olla itselleni sen verran armollinen, että jätän kirjan kesken jos en löydä sen lukemisesta minkäänlaista mielihyvää!
VastaaPoistaMinustakin on mukava lukea postauksia keskeytetyistä kirjoista, varsinkin kun ne on hyvin perusteltu. Yksi syy on tosiaan tuo mainitsemasi opppimisnäkökulma, haluan oppia itsekin jättämään huonon (oma subjektiivinen arvio) kirjan kesken. Minulle(kin) on itsestään selvää, että kun kyseessä on keskeytetty kirja niin postauksessa ei arvioida koko kirjaa vaan ainoastaan siltä osin minkä bloggaaja on lukenut, ja jälleen täysin subjektiivisesti arvioituna. Jonkun kesken jäänyt kirja on jonkun toisen lempikirja :)
Onpa mukava kuulla sinunkin keskeyttämisajatuksiasi, Erja! Minullakaan keskeyttäminen ei tule olemaan mitään helppoa harjoittelunkaan jälkeen eikä sen tule itseisarvo ollakaan. Moni kirja ansaitsee tulla luetuksi loppuun. Osa joutaa silti mennä, ja ne minä pyrin löytämään :-).
VastaaPoistaOn totta, ettei varmaan välttämättä ole paras tapa listata kaikkia keskeytyneitä. Minulle esim. Sinä päivänä oli vähän pakkopostauksen paikka, sillä olen monien kassa eri mieltä. Halusin tuoda oman pettymykseni ja näkemykseni esiin. Toisaalta on hyvin helppoa, kynnyksetöntä suorastaan kirjoittaa vähemmän possitiivisesti nimenomaan ulkomaisesta kirjasta... Mutta hyvä, jos joskus blogeissa voi lukulistaa myös tällä tavalla lyhentää ;-D - yleensähän käy päinvastoin! (Itse olen saanut vastaavaa antikannustusta mm. Krokotiilin keltaiset silmät -teokseen, mitä pitän arvokkaana.)
Villasukka, poimin tähän viisaat sanasi: "jätän kirjan kesken jos en löydä sen lukemisesta minkäänlaista mielihyvää". Tuota ei voisi enää paremmin sanoa! Joskus mielihyvä on siinä, että antaa itsensä odottaa sitä lopussa paljastuvaa avainta teoksen oivaltamiseen. Joskus taas kirja on ensi sivulta lähtien sellainen (jännittävä, koukuttava, liikuttava, hurja...), jota ei hennoisi käsistään laskea. Jne. Kirjasta saatu mielihyvä on siis monenlaista, eri kirjoissa erilaista. Jos se puuttuu kokonaan, on edistyksellistä, että lukemisen osaa keskeyttää.
VastaaPoistaKuten aiemmin Ammalle kommentoidessani hahmottelin, minusta keskeyttämisen taito on yksi lukemisen perustaidoista. Ihan niin kuin olennaisen erottaminen epäolennaisesta. Nyt sen olen itselleni jäsentänyt!
Minä jätän aina silloin tällöin kirjoja kesken, koska hölmöyksissäni alan lukea kymmentä kirjaa kerralla ja se on mahdotonta. Silloin yleensä ajattelen vielä palaavani kesken jääneeseen kirjaan. :) Joitakin on jäänyt sitten kesken ihan vain koska en ole jaksanut lukea.
VastaaPoistaInnostuin niin kovasti siitä, että olit lukenut Love Storyn (se on lempikirjojani), että ajattelin kysyä, oletko suunnitellut sen jatko-osan lukemista? Se ei ole yhtä hyvä - tai ehkä se ei ole koska se ei voi olla samanlainen kuin Love Story - mutta mielestäni lukemisen arvoinen.