Omaleimaiseksi Rakkauskertomuksen lukemisen tekee se, että joka kerta, kun kirjaan tartuin, aloin päässäni soimaan Francis Lain säveltämä Love story -elokuvan iki-ihana tunnusmusiikki. Tämä näin.
Rakkauskertomus on tarina kahden keskenään erilaisen ihmisen rakastumisesta, suhteen syvenemisestä ja sen traagisesta lopusta. Kirjan tempo on hyvin kepeä. Tarinan kerronnasta tulee helpolla mieleen kirjan pohjalta tehdyn elokuvan kohtaukset, joissa päähenkilöt, monimiljonäärin poika Oliver ja piirakkaleipurin tytär Jenny juoksentelevat lumisateessa, kun Jenny kikattelee ja Oliver on pohjattoman rakastunut. Muistatte varmaan kuvat, jos olette elokuvan nähneet? Kepeys ennustelee kirjan ja elokuvan loppuratkaisun raskautta.
Rakkauskertomus on ehkä kliseinenkin tarina siitä, miten rakkaus voittaa kaiken, paitsi kuoleman. Kun kaikki menee nuoren pariskunnan välillä vaikeuksista piittaamatta niin hyvin kuin vain voi mennä, kunnes voittamaton tulee eteen.
Annetaan runouden puhua. Matti "Fredi" Siitonen on sekä suomentanut että koskettavasti tulkinnut Francis Lain sävellykseen tehdyt lyriikat (alkuperäistekstin englanniksi kynäillyt Carl Sigman), jotka kertovat, mistä tarinassa on kysymys.
Mistä alkaisin nyt tämän kertomuksen vanhan totuuden
Se syntyi aiemmin kuin meri sininen
Se rakkauskertomus on
mutta mistä sen nyt alkaisin
Ei tule toista rakkautta milloinkaan
Ei toiseen paikkaan toiseen aikaan tulevaan
Hän syömmein saa
Hän syömmein saa
Nyt villiin unelmiin
Ja aivan uusiin hurmiin tunteisiin
Hän sielun täyttää kokonaan
Jos minne kuljenkin, en ole yksin
Hän seuranaan ken oisi yksin
Jos eksyisin pois, hän kanssain ois
Kauanko on näin
Miks tunnein mittaisimme määrää rakkauden
En tunne vastausta, mutta tiedän sen
Jos tähdet jonnekin häipyy sammuen
Hän siellä on
Love Story, Rakkauskertomus, yksi ihanimpia ja surullisimpia rakkausklassikoita. Yhtä kaunis kirjana kuin elokuvana.
Tähtiä: 4/5
Love story on löytöni lähikirjaston kirjankierrätyshyllystä. Lämmin kiitos sille tuntemattomalle, joka tästä halusi päästä eroon <3!
Kirjasta on kirjoittanut aikaisemmin blogissaan ainakin myös Jokke.
Minulla on tämä vielä kokematta niin kirjana kuin leffanakin! No, hyvää kannattaa odottaa... oli kiva kun bloggasit tästä.
VastaaPoistaHyvä bloggaus, hyvästä kirjasta.
VastaaPoistaKiitos linkityksestä :)
Kiitos Paula, sait upeasti yhdistettyä musiikin ja tekstin tähän. Arvostan
VastaaPoistaMinä en ole nähnyt elokuvaa, mutta kirjan olen lukenut pari kertaa - samoin kuin jatko-osan, Oliverin Storyn. Tykkäsin molemmista niin paljon, että metsästin Segalin muutkin suomennokset käsiini :)
VastaaPoistaOlen nähnyt tästä tehdyn elokuvan, josta ihan pidinkin, joten ehkäpä pakko laittaa lukulistalle kirjanakin! Kiitos kirjavinkistä :)
VastaaPoistaMuistelen tämän tulleen joskus 1970-luvulla myös teeveestä elokuvana. Luin silloin myös tämän kirjan, se kosketti minua!<3333
VastaaPoistaKiitos postauksesta ja musiikista, Paula!<3333
Kiitos mieltä piristävistä kommenteista! <3
VastaaPoistaMaija, Oliver Storyyn voisi jossakin vaiheessa tosiaan myös paneutua, vai olisiko Segalilla jokin parempi? Love Storyyn liittyy niin paljon muutakin kuin pelkästään tämä kirja (musa, elokuva, omat muistot jne.), että pelkään, että ilman näitä mielleyhteyksiä pitäisin tätä jopa melodramaattisena. Oliver Story arveluttaa tästä syystä minua hiukkasen sen perusteella, mitä tiedän siitä etukäteen.
Mukavaa, että saitte tästä lisäystä kirjalistoihinne :-). Love Story ei ole (onneksi?) tiiliskivi - tämän hotkaisee hetkessä!
Oi, tämä on ollut kauan tbr-listalla mielessäni, mutten vieläkään ole lainannut kirjastosta tätä. Pitäisi kyllä ;)
VastaaPoistaMuistan pitäneeni paljon Segalin kirjasta Harvardin pojat, joten sitä suosittelen! :)
VastaaPoistaSusa, lukaiset tämän koska tahansa! Seuraavalla kerralla ota ihmeessä kirjastosta mukaan!
VastaaPoistaKiitos, Maija, laitan muistiin :-).