Olen päässyt pitkän proosan kirjoittamisessa jo tosi pitkälle.
a) Kerroin tänään kirjoittajapiirimme vetäjälle ryhtyneeni harjoittelun vuoksi urakkaan. Näin kuulemma useimmat muutkin isompaa teosta kirjoittaneet/kirjoittavat ryhmäläiset. Hienoa!
b) Olen pähkäillyt, minkälainen kirjastani tulee, ja päättänyt seuraavaa: Teokseni on täysin fiktiivinen kuvaus nuoresta tytöstä, enkä kerro siitä ainakaan tässä vaiheessa vielä enempää. Ehkä tarinasta tulee nuortenromaani, ehkä ei, aika näyttää, jos niin pitkälle sitä riittää.
c) Minua on kiusannut, kuinka paljon suunnittelutyötä tekisin etukäteen. Tiedän, että jotkut kirjoittajat tekevät erittäin tarkan suunnitelman, ennen kuin ryhtyvät varsinaiseen kirjoitustyöhön, kun taas toiset vain aloittavat ja antavat tarinan ja henkilöiden viedä mennessään. Olen nyt suunnitellut lähteväni tarinoimaan liiemmin suunnittelematta. Minulla on päässäni karkea juoniluonnos, joka pitää siirtää paperille, kenties tavallaan sisältöluetteloksi. Muutama selkeä kohtaus pullistelee tulemistaan. Muuten en ryhdy luonnostelemaan vaan annan kirjoituksen viedä. Tämän kokemuksen jälkeen tiedän tarkemmin, olisiko sittenkin etukätessuunnittelu kannattanut!
Sitten olisi vain saatava kertomus alulle!
Olisi hienoa kuulla, miten muut kirjoittajat olette
a) kertoneet kirjoitustyöstänne muille?
b) saaneet kirjoituksellenne aiheen?
c) suunnitelleet töitänne?
Lycka till ja työn iloa! Mahtavaa, että käyt työhön käsiksi! Olen omassa blogissa jo vähän sivunnut näitä aiheita, niin että saatan toistaa itseäni, mutta
VastaaPoistaa) lähinnä blogin kautta, joskus saattanut mainita jotain myös elävässä elävässä kavereille tai perheelle
b) aiheita on jatkuvasti, en oikeastaan tiedä mistä ne tulevat, ongelmani on aina ollut pikemminkin aiheiden rajaaminen. Minulle vain tulee mieleen kaikenlaista, lähinnä ihmisistä. Tapaan ehkä ihmisen ja alan kuvitella, millaista on hänen päänsisäinen elämänsä. Saatan tehdä hänestä mielessäni jonkinlaisen karikatyyrin. Tai sitten jokin ihmmissuhde asetelma vaikuttaa herkulliselta murhalle :D Eli aika lailla
ihmisistä ja tilanteista lähtevät ideat.
c)Olen sekä sunnitellut, että ollut suunnittelematta. Nyt olen huomannut, että sujuvinta on, jos ensin hahmottelen jonkinmoisen juonikuvion tai marssijärjestyksen. SIis hyvin epämääräisen loppujen lopuksi, koska sitten kun pääsee kirjoittamisessa alkuun, se tarina tosiaan kehittyy ihan itsestään. Mutta tuo juonikuvio auttaa just alussa ja muutamissa muissa hankalissa paikoissa, joissa muuten tarina on uhannut jäädä junnaamaan. Mutta tosiaan het kun lähtee rullaamaan, olen antanut henkilöhahmoille vapaat kädet :D
Mukava kuulla että kirjaprojekti etenee :-) Tässä vastauksia:
VastaaPoista1.) En ole kertonut kirjoittamisesta muille kuin miehelleni ja perheelleni, edes parhaimmat ystäväni eivät tiedä että harrastan kirjoittamista. Olen lapsuudesta asti ollut kirjoittavinani kirjaa (tosin nyt ensi kertaa tosissaan) joten perhe on lähinnä vain että "taas se kirjoittaa jotakin kirjaa.." ;-)
2.)Ideoita kyllä riittää vähän liiankin kanssa. Eri asia sitten kuinka moni niistä on oikeasti hyvä idea. Tosin nykyinen aiheeni on muodostunut pikkuhiljaa. Alunperin tarinan piti olla täysin eri, tapahtua toisessa maassa jne. Alkuperäinen suunnitelma oli todella massiivinen ja sitten kun olen tarpeeksi pudotellut palikoita pois ja raa'alla kädellä tehnyt muutoksia se on muuttunut nykyiseksi.
3.) Oma kirjoittaminen lähtee aina juonesta ja tarinasta. Ja kun se on noin suunnilleen mietittynä (alku, loppu ja jotain siinä välillä) alan siihen rungon ympärille kirjoittamaan kohtauksia sinne tänne. Osan kohtauksista olen suunnitellut todella tarkkaan ja osa tule yllätyksenä.
Yhyy, kirjoitin pitkän selostuksen ja se hävisi :(.
VastaaPoistaTiivistettynä siis:
a) kertoneet kirjoitustyöstänne muille? Työkaverit eivät tiedä, muut ystävät kyllä.
b) saaneet kirjoituksellenne aiheen?
Niitä vaan tulee - en tiedä mistä.
c) suunnitelleet töitänne?
En suunnittele, ainakaan kynällä ja paperilla. Enkä kirjoita synopsiksia. Joskus voisi olla kiva kyllä suunnitella oikein tosissaan alusta loppuun, ennen kuin kirjoittaa. Luulen, että suunnittelen joskus hiukan, mutta se on aika intuitiivista ja tapahtuu samalla kuin kirjoitan. Joskus on tietysti pakko suunnitella: jos muokkaan jotain tekstiä uuteen uskoon, niin silloin. Silloinkin usein hyvin karkealla tasolla: "sit se kuolis ja nää olis hautajaisissa".
Kiva, että lähtölaukaus on nyt sitten ammuttu!
VastaaPoistaTässä omalta kohdaltani vastauksia:
a) Olen kertonut perheelleni ja muutamalle ystävälle. Työpaikalla tietävät, kun oli pakko perustella, miksi haluaa vuorotteluvapaalle.
b) Idea vaan pulpahti jostakin, eikä jättänyt rauhaan. Näen kohtauksia filminä ja kun sama filmi toistui oli pakko saada se paperille.
c) Yleensä juonen kautta, tarinani on juonivetoinen. Teen rungon ranskalaisilla viivoilla ja noudatan sitä niin pitkälle kuin henkilöt sallivat.
Henkilöitä suunnittelen paljon; teen heille taustan ja historian. Linkitän heidät keskushenkilöön niin monella tavalla kuin mahdollista. Yritän tarkkailla, etten tee liian samankaltaisia henkilöitä ja että jokaiselta löytyy sekä järjen että emootion kautta toimiva motiivi.
Tsemppiä!
a) kertoneet kirjoitustyöstänne muille?
VastaaPoista- Minun sukuni ja tuttavapiirini on kai niin omituinen, että oikeastaan olisi ehkä tarpeen kertoa jos jollakulla ei ole kummallisia wanna-be-harrastuksia. :)
b) saaneet kirjoituksellenne aiheen?
- Ympäristöstä, omista kokemuksista, muiden kokemuksista tai joskus jonkun ulkopuolisen määräyksestä.
c) suunnitelleet töitänne?
- Usein suunnittelen töitäni mielessäni aika pitkälle ennen kuin välttämättä kirjoitan sanaakaan ylös. Olen kokeillut useita erilaisia tapoja (tosin joskus pakosta), ja tämä on niistä rasittavin, mutta minulle sopivin. Silloin kun minulla on isompi projekti kesken, joskus käy niin, että päässäni ei ole juuri lainkaan muita ajatuksia kuin projekti. Mieheni sanookin aina, että kun keskityn johonkin vieressäni voisi räjähtää vaikka pommi enkä huomaisi mitään. Ei tietenkään ole hyvä koko ajan ajatella jotain projektia, joten olen yrittänyt oppia pitämään "aivovapaapäiviä" joskus.
Minulla on aika lailla samanlainen tapa kirjoittaa sekä tieteellistä tekstiä, asiatekstiä että luovaa tekstiä. Tieteellisten tekstien kohdalla kirjoitustapani on joskus aika raskas kun pää on täynnä tieteellisiä faktoja ja argumentteja, mutta minkäs sitä tiikeri raidoilleen mahtaa... :)
Yhyy... mulle kävi juuri niin kuin Rooibosille: hulppea ja täyttä asiaa oleva viesti lävähti bittiavaruuden syövereihin.
VastaaPoistaNiin, kirjoitin, että mulla kans lähtee joskus lapaset käsistä, kun keksin ihmisille rinnakkaiselämiä, kuten Vera kertoi tekevänsä. Aivan niin kuin omassa elämässä ei olisi tarpeeksi miettimistä... :-)
Muistan, miten minua ahdisti joskus kouluaikoina, kun ainekirjoitus piti oikein suunnitella paperille (joka piti myös palauttaa opettajan katseltavaksi). Olen nimittäin juuri tuollainen pään sisässä suunnitteleva, kuten Maria ja Rooibos kertoivat olevansa. Nyt kuitenkin, kun teen elämäni laajinta tekstikokonaisuutta, ajattelin suunnitelmasta olevan apua. Yritän käyttää runkoa myös uusien ideoiden ja muistiinpanojen koontipaikkana. Saa nähdä, miten toimii.
Tulen todennäköisesti kirjoittamaan saman mallin mukaan kuin Kyllä tämä tästä. Mulla on juonirunko, johon kirjoitan kohtauksia fiilispohjalta. Mun juttu tosin etenee sekä työstettäessä että paperilla kronologisesti, joten se siitä suuresta fiiliksestä.
Minna Kristiina, veikkaan, että sinun kirjoitustesi vahvuus on henkilöissä ja heidän välisissä suhteissa. Upea tapa tehdä henkilökuvausta!
Harmi, että Rooibosin pitempi vastaus hävisi. Täydennä vielä, jos jaksat/haluat...
Nii-in, mistä noita ideoita oikein tulee?? :-)
Täydennän vähän tuota b)-kohtaa: Aiheet tosiaan tulevat jostain. Joskus päähän ilmaantuu alku- tai loppulause, jota on vain pakko käyttää. Tai sitten raakatekstiin alkaa muotoutua joku tunnelma, joka purkautuu sitten tarinaksi. Joskus harvoin minulla on aihe valmiina ennen kuin alan kirjoittaa, mutta silloinkaan en yleensä tiedä, mitä tekstissä tulee tapahtumaan. Siis aihe voisi olla maailmanympärimatka, ja sitten alan vain kirjoittaa ja katson, mitä muodostuu ;). Usein tunnelma tai pari päässä pyörivää sanaa ovat alkusysäys tarinalle.
VastaaPoistaKiinnostavaa ja jännittävää, Rooibos! Voisi kuvitella, että itsellänikin rima ideoiden suhteen laskee, kun enemmän kirjoitan ns. vakavaa tekstiä. Nyt tuntuu, että alkuun voi lähteä vasta, kun on "koko" juttu valmiiksi selvä, kuten nyt juonikuviot pääpiirteissään. Mutta että lähtisi liikkeelle vaikka parista sanasta! :-)
VastaaPoista