tiistai 8. maaliskuuta 2011

Metsässä ei ole ryöväreitä

Astrid Lindgren, Ilon Wikland: Metsässä ei ole ryöväreitä. (Ingen röväre finns i skogen , suom. Laila Järvinen). WSOY. 2010.

Pekka leikkii isoäitinsä luona metsässä ja on vakuuttunut siitä, että metsä on turvallinen leikkipaikka, sillä ei ole ryöväreitä. Illan hämärtyessä Pekka tulee sisään mummolaan, mutta isoäitiä ei näy missään. Äidin vanha nukkekoti herää eloon. Nukkekodissa asuva Mimmi-nukke kertoo Pekalle, että metsässä toden totta on ryöväreitä, päällikkö Fiolito neljänkymmenen kaverinsa kanssa. Tästä alkaa jännittävä satu, jossa Pekka joutuu puolustamaan neuvokasta Mimmiä ryöväripäällikön aikeita vastaan. Kuten sadussa pitääkin, lopussa käy hyvin, ja viimein myös Pekan isoäiti saapuu paikalle.

Lindgrenin satu on hyvin jännittävä, jopa pelottava. Fiolito on julma, hän ohittaa lasten rakentamat esteet, päihittää pikku-Pekan miekkailussa ja heittelee tavaroita. Lasten neuvokkuus ja urheus jatkuu kuitenkin läpi karvojanostattavien vaiheiden, kuten Lindgrenillä yleensä. Wiklandin huikea kuvitus tukee tarinaa, antaa sille oikeastaan toisen ulottuvuuden. Ryöväreitten pitkät nenät huvittavat ja jännittävät lapsikatselijaa. Meillä Metsässä ei ole ryöväreitä pitäisi lukea ja katsella aina uudelleen ja uudelleen.

Luen lastenkirjoja päivittäin. Kirjoitan blogiini vain niistä, jotka jättävät jäljen, joilla on selvästi minuun tai lapsiini merkittävä vaikutus. Tämä satu on yksi niistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...