Kuinka paljon pitäisi kirjoittaa?
Kirjoittaisinko joka päivä? Keksinkö kirjoittamisen aiheita vai kirjoitanko vain silloin, kun minulla on jotakin painavaa sanottavaa? Mitäpä, jos minua kirjoituttaakin useasti päivässä? Minkä mittaisia juttuja pitäisi kirjoittaa - kirjoitanko muutaman rivin vai pitääkö joka kerta olla pidemmästi asiaa? Muissa blogeissa käytäntö vaihtelee laidasta laitaan, joten ei niistäkään ole suunnannäyttäjäksi. Olisipa hienoa kuulla muiden mietteitä näistä kysymyksistä!
Kenelle pitäisi kirjoittaa?
Alun perin ajattelin pitää blogia ensisijaisesti itseäni varten. Kun blogiini liittyi lukijoita, joista olen erittäin iloinen ja ylpeä, aloin miettiä blogin tarkoitusperiä uudelleen. Edelleen kirjoitan todennäköisesti itselleni, mutta tiedostan blogitekstin julkisuuden tällä hetkellä aika tuntuvasti. Pitäisikö minun puhutella lukijoitani?
Mitä kirjoittaisin?
Kysymys kirjoitusten sisällöstä liittyy kysymykseen blogitekstien lukijoista. Jos kirjoitan itselleni, kirjoitan sellaista, mikä on minulle tärkeää ja huomionarvoista ja mistä minulla on jotakin sanottavaa (itselleni). Toisaalta toivoisin nyt tiedostavana bloggaajana pystyväni kirjoittamaan myös jotakin sellaista, mikä herättäisi lukijoissa ajatuksia. Toivoa sopii, että kiinnostukset kohtaavat! Minua lohduttaa Jukka Parkkisen (http://www.parkkinen.org/) ajatus siitä, miten hän yrittää kirjoittaa sellaisen kirjan, jonka hän itse haluaisi lukea. Hienoa!
Minkälaista ilmaisuni on?
Käyn jaakobinpainia muun muassa siitäkin, että kirjoitusteni kieli on ollut kankeaa ja täynnä oikeakielisyysvirheitä. Joitakin pahimpia virheitä olen korjaillut, mutta kaikkeen en ole viitsinyt puuttua. Olen saanut käsityksen, että blogiteksti on ainutkertainen ja sitä ei pitäisi liiemmin korjailla tai muokkailla jälkikäteen. Mitä tekee kielipoliisi, kun oma teksti vilisee pahimpia mokia? Korjaa, tottavie! Miten saisin vielä ilmaisuni paitsi kohtuullisen oikeakieliseksi myös tyypillisen lennokkaaksi, ettei se tökkisi hankalasti luettaessa? Osaan kirjoittaa hyvin. Verkkoko sotki kykyni?
Mikä edes on blogiteksti verrattuna muihin kirjoituksiin?
Millaisia juttuja tänne oikein kirjoitellaan? Mikä tekee blogista oman tekstinsä? Mikä on blogitekstille ominaista? Tätä asiaa googlailinkin pikaiseen ja löysin seuraavat hyvät sivut, joissa tuodaan esille jotakin blogeille ominaista:
- Wikikirjasto: Viisautta blogin käyttöön
- Wikipedia: Blogi
- Mediablogi: WordPress-blogiin kirjoittaminen
- Maggie: Blogin hyödyt yritykselle
Ja mitä näistä opin?
Pikakurkistelun ja silmäilyn jälkeen voin huokasta yhtä aikaa raskaasti ja kevyesti: yhtä oikeaa tapaa kirjoittaa blogiin ei ole, ja minun on kehityttävä omanlaisekseni bloggaajaksi. Sisältömarkkinointia tekevän Maggien luova johtaja Miikka Leinonen kirjoittaa: "Blogi on ajattelun väline. Parhaiten oppii opettamalla. Parhaiten kirkastaa ajatuksensa kirjoittamalla. Blogi on tässä tehtävässä loistava!"
Olen oikealla tiellä.
Hei vaan!
VastaaPoistaIhan samoja asioita kai miettii jokainen tuore bloggaaja, minä ainakin. Oman blogini tavoite ei edes ole mitenkään kunnianhimoinen kirjoittamisen suhteen, kuten sinulla, vaan olen lähtenyt ihan eri pohjalta liikkeelle. En ole myöskään ihan niin syvällisesti asioita pohtinut kuin sinä.
Blogi on harrastus, kun sitä ei pidä minkään yrityksen tai firman nimissä eikä siitä makseta sentin senttiä. Tätä pidän ainakin tärkeänä ohjenuorana itselleni. Harrastukseni kanssa saan menetellä juuri niin kuin itse haluan. Se juuri tekee blogista hauskan ja mielenkiintoisen. Ainakin itselle. Oma blogini on lukupäiväikirja, jota höystän halutessani aiheeeseen liittyvällä kirjoittelulla, esim. kun olen lukenut mielenkiintoisen kirjailijahaastattelun tai nähnyt kirjallisuuteen linkittyvän elokuvan. Kirjoitan, mistä haluan ja olen kiinnostunut. Ilahduttavaa on ollut, että selvästi myös joitakuita muita on edes hiukan kiinnostanut. Päivittäin pitää käydä kurkkaamassa, onko ollut lukijoita ja onko joku ehkä viitsinyt kommentoida. Kirjoitan niin usein tai harvoin kuin haluan, kukaan ei voi pakottaa. Ihana vapaus! Tsemppiä sinullekin kirjoittamiseen!
Itse olen vasta aloitellut oman blogin ja olen tehnyt niin, että aina kun mieleen pompahtaa jokin mietinnän arvoinen asia, tai jokin jää askarruttamaan, niin olen siitä sitten kirjoittanut. Kirjoitan kai siten pääasiassa itselleni...selventääkseni ja jäsennelläkseni tiettyjä asioita. Mutta muutkin voivat toki huomata pohtineensa samankaltaisia juttuja. Tällä tekniikalla ei tietysti kykene ihan säännöllisesti kirjoittamaan, koska ikinä ei voi tietää milloin joku asia nousee mieleen. En kuitenkaan halua, että blogi alkaisi aiheuttamaan stressiä ja tunteen että "taas pitää muistaa kirjoittaa sinne." Joten parempi näin.
VastaaPoistaKiitos, kerabloggaajat, tsemppauksesta, näkemyksistä ja kokemuksista! Ne lisäävät omaa uskoani bloggaukseen!
VastaaPoistaMinullekin blogikirjoittaminen on mukava harrastus, enkä missään nimessä toivo sen aiheuttavan stressiä. Olen kirjoittanut jo aiemmin aika paljon, ja koskaan aiemmin en ole joutunut näin ymmälleni kirjoittamisesta kuin nyt ensimmäisessä blogissani. Oikeastaan on mukavaa, että nyt näitä kysymyksiä nousee! Tämä jos mikä on pohdintaa kirjoittamisesta, mikä on yksi tämän blogin tarkoituskin. Enkä tiedä, olenko kirjoittamisen suhteen (tässä blogissa) kovinkaan kunnianhimoinen, kuten Kirsi mainitsi, mutta kirjoittamiseen toki suhtaudun hyvin vakavasti ;-)!
Kirsi, mikä on sinun blogisi? Jostakin syystä en löydä sitä enkä näe profiiliasi. Haluatko paljastaa vai onko se yksityinen asiasi?
Tervetuloa toki blogiini, joka on ihan julkinen:
VastaaPoistakirsinkirjanurkka.blogspot.com
Minulla on alusta asti ollut pääasiana se, että kirjoitan blogiin sitä, mistä huvittaa kirjoittaa. Ja sillä tyylillä, millä huvittaa kirjoittaa. Blogikirjoittaminen on minulle ajattelua, enkä ikinä mieti mitään hienoja tyylikeinoja tai yritä kirjoittaa blogia jotenkin tyylikkäästi. Kunhan lukija ymmärtää, niin se on se pääasia. Ja parasta bloggaamisessa ehkä on se, että se on kivaa ja saakin olla kivaa :).
VastaaPoistaKivaa sen pitää tosiaan olla! Jatkan siis rohkaisunne voimin omalla epämääräisellä tielläni. :-)
VastaaPoista