Innostuin Raisan postauksen luettuani tarttumaan Pikku Prinssiin itsekin. Olin sattumalta muutama päivä aikaisemmin ostanut teoksen kotiimme. Kertomuksen prinssistä olen lukenut joskus koululaisena aiemmin, mutta sen jälkeen en ole kirjaan palannut.
Lapsena luin sadun kuin minkä tahansa tarinan. De Saint-Exupéryn tarinan maisemat ja maailma olivat silloin jännittäviä. Prinssi kertoo kulkevansa eri tähdillä, ja kirjan kertoja ja prinssi tapaavat toisensa autiomaassa. Se on lapsen mielikuvitukselle herkkua.
Edelleen tarinassa on miljöön vuoksi jännittävä lataus. Nyt kirjan lukee kuitenkin enemmän kuvana maailmastamme (tai kirjailijahan on luonut teoksensa vuonna 1944) kuin pelkkänä kiehtovana tarinana. Teoksessa on kiinnostavia ja viljalti lainattuja filosofisia ajatuksia, eikä minusta olekaan ihme, että tarina on nykyisin kulttikirjan maineessa.
Itselleni Pikku Prinssin kaiketi koskettavin pohdinta kuuluu seuraavasti: "Aika, jonka olet tuhlannut ruusullesi, tekee siitä niin tärkeän sinulle." Minulle tämä tarkoittaa ainakin kolmea asiaa: 1) Se, mihin käytämme aikaamme, tulee meille tärkeäksi. 2) Käytämme aikaa siihen, mikä on meille tärkeää. 3) Kun mietimme elämämme mahdollisia suuntia, on uskallettava päästää irti myös siitä, mihin olemme tuhlanneet aikamme, jotta voimme liikkua eteenpäin. Tämä kolmas kohta on minusta tärkein kaikista.
Pikku Prinssi veti minut tällä kertaa yllättäen myös mukavaan ajatusleikkiin. Olen nimittäin joskus tehnyt antiikin arkkityypeistä eräänlaisen kepeän luonnetestin kirjan Ajattomat arkkityypit (kirj. Marja-Liisa Niemi-Mattila) perusteella. Luonnetestin tarkoitus oli tutustuttaa testin teikijät, nuoret sanataidekerholaiset, arkkityyppeihin hauskalla ja helpolla tavalla. Nyt Pikku Prinssiä lukiessani huomasin miettiväni, että prinssin tapaamat hahmot eri tähdillä sopisivat myös leikkisän luonnetestin materiaaliksi. Tämä on painettava muistiin mahdollista jatkojalostusta varten! Jos joku muu intoutuu luomaan tällaisen testin, olisi mukava kuulla, millainen siitä tuli!
Pikku Prinssi on kiva kirja, mutta ei kuulu omaan top kymppiini. Klassikkona se on lukemisen arvoinen ilman muuta!
Pikku Prinssin jälkeen minulla on luettavana seuraavat kirjat (ei erityisessä järjestyksessä):
- Leena Lehmuspuu: Häpeä ihon alla.
- Ian McEwan: Sementtipuutarha.
- Tom Hodgkinson: Joutilaat vanhemmat.
- I. M. Coetzee: Huonon vuoden päiväkirja.
- Jari Tervo: Siperian tango.
- Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo.
Siinäpä sitä taas riittää!
Pikku prinssissä on paljon arvokkaita ajatuksia. Olen tainnut itse lukea tämän viimeksi yläasteella, lapsuuden ja aikuisuuden välimaastossa.
VastaaPoistaTuo valitsemasi sitaatti on minulle ajankohtainen juuri nyt, kiitos!
Minulla on tuo Arkkityypit-kirja kotona (hankin sen joskus, kun harrastin tosi aktiivisesti astrolgiaa), ja en ole enää varma, tuliko tämä tulos kirjan testistä vai yleensä syntymäkarttaani tutkailemalla, mutta olen joka tapauksessa aika selkeä Pallas Athene -nainen. :)
Tässä toinen Pallas Athene, hauska tutustua :-)! Piti ihan kaivaa kirja hyllystä ja tarkistaa, mikä olinkaan. Tulipa tehtyä pikakertaus samalla arkkityyppeihin. Kiinnostavia.
VastaaPoistaTuossa kirjassa ei taida testiä olla, vaan rustailin sen aikoinani itse sanataidekerholaisille. Kaikkea sitä onkin tullut puuhailtua. Niitä aikoja on kyllä ikävä!
Uih, minä olen joskus luennehtinut Pikku Prinssiä maailmankirjallisuuden tukipilariksi. Olen lukenut sen 4 kielellä ja huomaan, etteivät edes käännökset kykene sumeuttamaan sanomaa. Itselleni tärkein kohta on aina ollut Pikku Prinssin ja ketun kohtaaminen. Kun kettu pyytää Pikku prinssiä kesyttämää itsensä ja PP kysyy, mitä kettu sillä voittaa, kun se kuitenkin on sitten surullinen PP:tä kaivatessaan, minulle tulevat yhä kylmät väreet vastauksesta: "Voitan vehnän kullankeltaisen värin". (En tiedä, menikö lainaus ihan oikein...). Niin runollista, ja niin totta. Jo vehnän kullankeltainen väri riittää, on jo voittamista omistaa tunteita, ja haikeus, kaipaus ja rakkaus ovat aarteita itsessään.
VastaaPoistaPikku Prinssi on aivan ihana <3
VastaaPoistaJa olen Veran kanssa samaa mieltä, se on yksi kirjallisuuden tukipilareista, johon kaikkien kirjoittajien pitäisi tutustua.
Vera, juuri ketun ja prinssin kohtaamisessa tulee Pikku prinssin tärkeimmät asiat. Koko kirjan loppuosa on minulle alkua merkityksellisempi. Miksiköhän de Saint-Exupéry on valinnut tuohon latautuneeseen kohtaukseen juuri ketun? Olisi myös hauska tietää, miten uusia tai vallankumouksellisia Pikku Prinssin filosofiset pohdinnat ovat olleet aikanaan suurelle yleisölle. Nykyisin on niin monenlaista elämänfilosofiaa tarjolla, että uutta on hankala enää löytää. Ehkä juuri sen vuoksi Pikku Prinssi ei juuri nyt minua vallan lumonnut.
VastaaPoistaHelmi-Maaria, kirjoittajien on syytä ylipäätään lukea paljon. Pikku Prinssi on varmasti jo tunnettuutensa (huh, mikä sana!) vuoksi yksi tärkeistä.