Miksi ihmeessä minä oikein luen näitä mieskirjoja?
Luenko siksi, että suomalainen mies on minulle aina ollut mysteeri?
Luenko siksi, koska Turkan Häpeä käänsi aikoinaan raiteet tännepäin?
Vai siksikö luen, että haluan kasvattaa muutenkin liiaksi paisunutta myötätunnon määrää?
Vai muuten vaanko olen tylsämielinen, kun eihän näistä mitään ymmärrä, niin kuin ei miehistäkään, ja minun pitäisi lukea jotakin ihan muuta!?
Finlandia-ehdokkaana ollut Enon opetukset on kirja päähenkilön identiteettivajeesta. Kertojaparka ei tunnu olevan kotonaan missään - vähän sanoin kuin Röyhkän Avecissa. Ote on kuitenkin Aveciin verrattuna toinen. Enon opetuksissa päähenkilö tuntee puhtaasti olevansa luuseri, kun Avecissa kertoja edes yritti olla leuhkaa jätkää. Yhtä kaikki, taas koetetaan selvittää, mitä miehiä sitä oikein ollaan. Kirjan nimen mukaisesti enolla on tässä tehtävässä merkittävä rooli.
Kaikesta puuttuvasta testosteronista huolmatta Enon opetukset on kiva kirja. Ei se järkeä vie, mutta kyllä sen kanssa työmatkoja ajelee. Kirjassa luodaan oivallisesti jännitettä kertojan sielunelämän ja Brittein hovin avioliittojen välille. 80-luvun nuori Diana-vimma kääntyy 2000-luvun arkiseksi ja kypsähköksi Camilla-realismiksi ja viiltää kuvan kertojan hajonneeseen avioliittoon. Enon opetukset onkin yllättävän surullinen kirja, jossa kuitenkin huumorin kukkakin yrittää kukoistaa kitukasvuisina pilkahduksina.
Mutta en minä mitään miehistä ymmärrä edelleenkään! Isäsuhde on tietysti tässäkin kirjassa toivoton, avioliitto väljähtynyttä väärinymmärrystä. Elämä on jossain muualla, ja valinnat ovat vääriä. On kurjaa, mutta pientä väliaikaista lohtua tuo naiset ja viina, tosin olo on niiden jälkeen entistä lamauttavampi.
Äänikirja on kelpo toeutus. Lukija Esa-Matti Pölhö onnistuu olemaan sopivan surkea pitkin matkaa.
Sitaattina jäi mieleen pysäyttävä lause, jonka näppäilen tähän vähän sinnepäin ulkomuistista: "Sitäkö eno koko elämänsä minulle yritti kertoa, että tällainen mies hän oli."
Siinäkö ne enon opetukset olivat? Lue itse.
Tähtiä 3/4.
Petri Tamminen avaa Koen 13 kotimaista kirjailijaa -haasteen vihdoinkin minunkin osaltani! Jei!
Enon opetuksista ovat kirjoittaneet myös
Lumiomena
Lurun luvut ja
Kaiken voi lukea.
Tammisen kirjat ovat tosiaan ehtaa suomalaisen miehen mielenmaisemaa. Minulle jäi Enon opetuksista tuntu, etten taida olla suomalainen mies :)
VastaaPoistaNaurattaa sekä Paulan postaus että Lurun kommentti "en taida olla suomalainen mies". :D Tammisen kirjoista Miehen ikävä ja Elämiä ovat suosikkejani (ne on julkaistu myös yhteisnidepokkarina) ja olen tainnut kahlata melkein koko muunkin tuotannon, sillä ovat aika nopsalukuisia. Muistaakseni Enon opetuksista ajattelin pitkälti samoin kuin Paula, ja syynä on ilmeisesti tuo Lurun havainto.
VastaaPoistaMinustakin tämä on ihan jees kirja. Jos pitäisi vertailla, olisi Avec asteikon verran iskevämpi.
VastaaPoistaLuru & Elina, siinäpä tiivistettynä. :-D Elina, voisin kokeilla Tammiselta tämän jälkeen joskus kyllä rohkeasti silti muutakin. Kiitos vinkeistä!
VastaaPoistaHelmi-Maaria, joo Avecissa on ruutia tosiaan enempi. Tämä on tempoltaankin paljon leppoisampi. Ihan niin kuin moni suomalainen mies...
Hei, kirjoittamani blogi, jota luet, on vaihtanut osoitetta:
VastaaPoistahttp://sanahakki.blogspot.com/
Kiitos hoksautusesta, Veera!
VastaaPoistaOnneksi en minäkään ole suomalainen mies!..:)))
VastaaPoistaPaula, kiitos esittelystä, en ole lukenut enkä aio lukeakaan!