Luimme poikieni kanssa viime toukokuussa Meri Savosen Tonttulapset-sarjan toisen osan, Tonttulapset ja ketuilla ratsastavat vieraat. Tuolloin kirjasta tuli yllättäin lasten suosikki, ja mietin, miten oivallisesti tämä ensimmäinen, Tonttulapset ja seikkailujen joulu, sopisi joulunaluspäiviin. Kun sitten lähdimme matkoille joulukuussa, reissukirja mukaan otettavaksi oli ihan selvä. Aloitimme seikkailun Timin, Tiitun, Vernen ja Tuiskun mukana Teneriffan seljällään makaavan kuun alla. (Lämpimästi kiitoksia Saarni-kirjoille joulumuistiaisesta!)
Hitaanlainen lukuvauhti vei meidät tonttulasten kanssa jouluun ja uuteen vuoteen saakka. Se sopikin ihan hyvin. Joulun jälkeenkin on verratonta vielä viipyillä tonttumaisissa tunnelmissa etenkin, kun Savosen teksti on mukaansatempaavaa.
Seikkailujen joulu alkaa, kun Joulupukki kertoo Korvatunturin väelle, että usko Joulupukkiin on vaarassa: nykylapset luulevat, että joululahjat ostetaan kaupoista eikä Joulupukkia ole olemassa. Kirjevirta Korvatunturille on kuivunut, ja jotain pitää tehdä, jotta joulu pelastuisi.
Nokkelat tonttupojat Timi ja Verne saavat päähänsä uhkarohkean pelastussuunnitelman, jonka tarkoitus pyhittää poikien mielestä keinot eli sääntörikkomukset. He päättävät näyttäytyä ihmisille tavalla, joka ei jää keneltäkään huomaamatta, jotta kaikki alkaisivat uudelleen uskoa tonttuihin ja Joulupukkiin. Tytöt Tiitu ja Tuisku puhutaan seikkailuun mukaan, ja niin alkaa operaatio, joka sujuvan alun jälkeen kangistuu monenlaisiin koettelemuksiin, joissa reipas jouluun uskova ihmispoikakin nousee yhdeksi tarinan sankariksi. Joutuuko koko Korvatunturi vaaraan? Miten tonttulasten käy? Entä joulumielen?
Sujuva ja tukalasta tilanteesta toiseen etenevä joulusatu maistui meidän pojillemme. Alussa lämmettiin ehkä hitaanlaisesti, mutta tarinan temmattua mukaansa kävi niin kuin kakkososassa. Iltasadun olisi pitänyt jatkua aina vain. Sirja Iisakan kuvitusta olisi silti saanut olla tässäkin kirjassa niukkaa reilusti enemmän.
Parissa kohdassa pelkäsin kovasti, että Meri Savonen on astunut liian suuriin (joulupukin?) saappaisiin ryhdyttyään kirjoittamaan joulumaan sääntöjä ja toimintatapoja ylös teokseensa. Esimerkiksi tonttujen koulu, jossa opetellaan poroilla lentämistä, muistutti minua J. K. Rowlingin Harry Potterista tuttua Tylypahkaa ja luudalla lentämistä. Olen aika avarakatseinen lukija ja hyväksyn kirjailijan ratkaisut yleensä helposti, ja koska pojatkin nielivät tarinan sellaisenaan, en minäkään jaksanut asiasta mieltäni pahoittaa. Kuten kakkososassa, luovutin tarinan mielelläni vapaalle fantasialle.
Silti saattaa olla hyvä miettiä, kuinka paljon erityisen luutuneita (joulu)perinteitä voi ylipäätään kirjoittaa uusiksi, jotta ne pysyvät "uskottavina". Sama kysymys nousee mieleen esimerkiksi Hollywoodin jouluelokuvia katsellessa, kun niissä esimerkiksi joulumaa sijaitsee Pohjoisnavalla meidän kotoisen Korvatunturimme sijaan. Omat joulumielikuvat saavat lempeästi kyytiä kotimaassakin, kun käväisee esimerkiksi Rovaniemen SantaParkissa. Eikö joulu(maa)sta meillä kaikilla olekin vähän omanlainen mielikuva?
Mitä mieltä te muut olette?
Yhtä kaikki, näiden pohdintojen kera Tonttulapset ja seikkailujen joulu -kirjaa voi suositella erinomaisesti jo lukeville alakoululaisille tai ääneen luettuna sitä pienemmille, jotka jaksavat kuunnella pitkiä tarinoita ilman valmista kuvitusta. Kirja sopii jouluun valmistautumiseen tai siitä toipumiseen, joulufaneille ympäri vuoden! Tonttulapset ja seikkailujen joulu on kiva lisä kotimaisten lasten joulukirjojen joukkoon. Omassa lukemistossani kirja menee hyvään keskisarjaan, jolloin sataa
tähtiä: 3/5.
Tonttulapsista on kirjoitettu myös Kirsin kirjanurkassa.
Tätä onkin luettu nyt joulun aikaan. :) Nimittäin meillä myös! Koetan blogata kirjasta, kunhan pääsen takaisin normaaliin rytmiin, nyt lomalaiskuus on edelleen vallalla.
VastaaPoistaMinua se, että porot lentävät ei haitannut, sillä se taitaa mm. Niko Lentäjänpojan myötä alkaa olla osa suomalaista populaarikulttuuria. Muutenhan kirja kunnioittaa hyvinkin perinteisiä suomalaisia joulu- ja tonttu-uskomuksia: Korvatunturi on kaiken keskellä ja joulupukin "maa" hyvin piilossa; on saunatonttuja ym. hahmoja.
Meillä ekaluokkalainen oli kirjan lumoissa ihan täysin.
Tämä vaikuttaa mukavalta kirjalta, kiitos vihjeestäsi jälleen kerran Paula:) Toivotan myös kaunista kirjavuotta ja onnea elämääsi alkaneen vuoden myötä.
VastaaPoistaMinäkin huomasin tuon hienoisen Potter-kytköksen, mutta onneksi tuosta koulujen tupameiningistä ei sitten sen enempää kertoiltu. Kummasti vain tempauduin seikkailuun mukaan!
VastaaPoistaRakastan joulukirjoja!
VastaaPoistaMinulla on hyllyssäni Tonttulapset ja ketuilla ratsastavat vieraat, mutta olen unohtanut lukea sen! Kiitoksia muikkarista :)
VastaaPoistaKatja ja Kirsi, lapset toasiaan tykkäävät Savosen kirjoista kovasti. Ei tempautuminen ole hankalaa aikuisellekaan.
VastaaPoistaMustis ja Elma Ilona, mukavaa, että kiinnostuitte! Elma Ilona, odotan postaustasi Ketuilla ratsastavista vieraista. Milloinkahan saamme kolmannen sarjan osan luettavaksemme? :-)
Hannele, joulukirjoissa on tosiaan ihan omanlaisensa lumo <3!
Kiva lukea postauksesi! Linkitin siihen omasta blogistani, missä esittelin kirjan juuri. Minusta kirja oli suloinen, ja käsitteli perinteitämme lempeästi. Itse tykkäsin eniten kirjan perinteikyydestä. Jotenkin juuri meille sopiva kirja monin tavoin. Kolmas osa varmaan tosiaan ilmestyy joskus, totta!
VastaaPoistaOlipa Viivi kiva lukea, että pidit tarinaa perinteisenä!
VastaaPoista... Savosen seuraavaa odotellessa... :-)