sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Anja Snellman: Ivana B.

Anja Snellman: Ivana B. Siltala. 2012. (166 sivua.)

Ivana B. on kirjekokoelma kirjailijalta terapeutille. Kirjeissään päähenkilö tilittää suhdettaan kirjailija-wannabehen nimeltä Ivana B., joka paitsi tuntuu olevan - sanoisinko - varsin kekseliäs käänteissään myös häirikkö. Terapiakirjeitä kynäilevälle kirjailijalle Ivana B lähettelee kiusaannuttavia ja tämän elämäntyötä mitätöiviä viesejä. Lisäksi Ivana B. on trendikkäästi bloggari.

Olen Pelon maantieteestä saakka ollut Kauras-, sittemmin Snellman-fani. Ivana B. ei toden totta ollut pettymys sekään, vaan ihastelin taas Snellmanin kynänjälkeä, ajatuksenjuoksua ja ensimmäistä kertaa nautin myös hänen huumoristaan. Ensimmäistä kertaa ylipäätään luin Snellmanin teosta osin humoristisena kertomuksena. Huumori puskee esiin varsinkin niissä kohdissa, kun Ivana B. pistää parastaan tai kirjailija joutuu pohtimaan omia valintojaan, vaikka toisaalta samat kohdat ovat myös haikeita ja surullisia kuvia.

Nyt voin jo myöntää, että kävin minäkin joskus kampaajalla ennen haastattelukuvausta tai kirjastoesiintymistä. Yritin myös meikata niin, ettei se näyttäisi liioitetulta. Huulipunaa en ole koskaan osannut laittaa, huuleni näyttävät epämääräisen valjuilta ennen ja jälkeen piirtelyn ja kaartelun. Joskus kävi niinkin, että haastattelutuokion jälkeen toimittaja ilmoitti, ettei kuvaaja tulekaan paikalle, vaan he pärjäävät vanhalla kuvalla. Silloin minua nolotti ja minusta tuntui että olin tuhlannut rahaa, vaikka olisinhan kampaajalle mennyt ja uuden huulipunan ostanut ennen pitkää muutenkin.
Itse asiassa ihmettelen missä välissä kaikki nämä fotogeeniset nuoret kirjailijat ovat opetelleet mestarillisen ehostuksen taidot, huulien ja silmien tarkat rajaukset, vaseliinit, talkit ja muut vippasniksit. Minulla on kaikki liikenevä aika mennyt kirjoittamiseen ja lukemiseen ja erilaisten vanhojen tekstien etsimisen ja kääntämisen ohella - niin mihin? (s. 92)

Paitsi huumoria Ivana B. sisältää myös yhteiskuntakritiikkiä ja huomioita kirjallisen kentän ja taiteen tekemisen oletetusta muutoksesta. On olemassa julkkiksia, kirjailijoita ja julkkiskirjailijoita, kaiketi myös kirjailijajulkkiksia, jollaiseksi Ivana B. haluaa keinolla millä hyvänsä. Päähenkilönä kirjeitä kirjoittava kirjailija taas on ennen muuta kirjailija eikä edes välittäisi muusta. Hän haluaa kirjoittaa vakavasti ja ajatuksella, mutta kokee paineita (ei vähiten Ivana B:n suunnasta) muuttaa tyyliään.

Oman lisäjännitteensä Ivana B:n lukemiseen toi se, että itse pidän blogia ja kirjoitan haaveissani julkaista joskus oma teos. En kuitenkaan missään vaiheessa ollut edes vaarassa samaistua suoraan Ivana B:hen, niin kuin en missään vaiheessa sotkenut Anja Snellmania ja kirjan päähenkilöä toisiinsa, vaikka Snellmanin ääni tekstin takaa ehdottomasti paikoin selvästi kuuluikin. Silti teos sai ajattelemaan paljon.

Lähes loistava lyhyt romaani. Erityismaininta hienosta peilikuvan heijastavasta kannesta.

Tähtiä: 4/5.

Booksy on pohtinut Ivana B:n nostattamia ajatuksia paljon laajemmin, joten kannattaa lukea lisää sieltä. Toisenlaistakin mielipidettä on blogeissa, esimerkiksi Morre ei oikein vakuuttunut.

9 kommenttia:

  1. Napakka ja kuvaava juttu, Paula! Ja kiitos kun palautat mieleeni Pelon maantieteen, se pitäisi oikeasti lukea...

    Kiitos linkityksestä. Vaikka "paljon laajemmin" on sekin hyvin kuvaavaa... Nyt kun luin juttuni uudestaan, se tuntui huomattavasti pidemmältä kuin kirjoittaessa. ;-)

    VastaaPoista
  2. Snellmanin kirjoista pidän suurimmasta osasta. Taisin lukea tämän liian tosikko -fiiliksellä ja olin luettuani jopa lähes ärsyyntyneessä tilassa.

    VastaaPoista
  3. Kiitos arviosta!
    En ole lukenut Snellmannia muuten kuin Iltasanomien blogista (vai oliko se Iltalehti?) ja sieltä ainakin yleensä heruu varsin huumorintajuinen kuva. Postauksestasi viisastuneena sellaisella asenteella sitten tämänkin kimppuun; minulla Ivana B myös kohta pinon päällimmäisenä.

    VastaaPoista
  4. Kuulostipa mielenkiintoiselta. Pitänee pistää Snellmann harkintaan.

    VastaaPoista
  5. Booksy, Pimppini on valloillaan -kiejassa on katkelma Pelon maantieteestä, ja kun luin kirjan viime vuoden alkupuolella, muistin hyvin, miksi Pelon maantieteestä tuli minulle rakas kirja. Viime lukukerrasta on aikaa. Olisi avartavaa lukea se itsekin uudestaan kokonaan. Snellmanilla on aina ollut taidokas kieli.

    Tuulia, on ihan totta, ettei tätä ehkä saa ottaa ihan tosissaan, jotta ei häiriinny :-D...

    Sannabanana, minä taas en ole liiemmin lukenut Snellmanin kolumneja! Pitäisikin ottaa tavaksi. Varmasti huumori on purevaa, mutta aiemmissa kirjoissa se ei liiemmin ole päässyt esiin. Suosittelen silti tutustumaan, muuhunkin kuin Ivana B:hen!

    Minna, kiva kuulla, että kiinnostuit! Ivana B. on nopealukuinen, joten ei kun kimppuun vain! :-)

    VastaaPoista
  6. On tainnut minulla mennä jotkut kirjailijat sekaisin, kun kuvittelin Snellmannin tekevän vain jotain lässyä hömppää.
    Hauska tuo kansi.
    Sivumäärä mukava "yhden illan kirja". Kenties voisi joskus lukaista.

    VastaaPoista
  7. Tervetuloa lukemaan uutta blogiani osoitteessa
    http://www.lily.fi/palsta/liuska-paivassa

    Itse olen ollut laiska blogien lukija ja kommentoija viime aikoina, mutta eiköhän se oman blogin myötä taas veri ala kiertää.

    VastaaPoista
  8. Höh, olisi pitänyt napata kirjastosta se mukaan kun hyllyssä kutsui, mutta toisella kertaa. Raksa lähti kuitenkin mukaan, kun blogistasi sain siihen vinkin. Tosin en tiedä uskallanko aloittaa sitä tässä autenttisessa raksatilanteessa.

    VastaaPoista
  9. EmAn, korjaa Snellmanista mielikuvasi heti! Lue vaikka Lemmikkikaupan tytöt!

    Mari Johanna, lupaan seurailla blogiasi! :-)

    Hanna, toivottavasti pidät Vimmasta! Minullehan se ei oikein maistunut.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...