 |
| Kansi ei mitenkään anna kunniaa tälle oppaalle! |
Terhi Rannelan Kirjoita nuorille on kaiketi paras kirjoittajaopas, minkä olen koskaan lukenut. Pidän nimittäin oppaista paljon sen vuoksi, että niiden lukeminen on kuin keskustelisi kirjoittamisesta. Rannela on teokseensa koonnut näkökulmia ja kommentteja muilta nuortenkirjailijoilta, kuten Tapani Baggelta, Hannu Hirvoselta, Anu Holopaiselta, Tuija Lehtiseltä, Raili Mikkaselta, Harri István Mäeltä, Marja-Leena Tiaiselta ja monelta muulta maineikkaalta. Lisäksi hän pistelee väliin omiaan ja punoo kaiken tämän polveilevaksi kuin keskustelu. - Kirja on siis kuin istuisi keskellä kirjailijoiden mukaansa tempaavaa porinapiiriä! Kirjoita nuorille on ensimmäinen opas, jota olen sitä paitsi lukenut tippa linssissä.
Kirjoita nuorille ottaa hienosti haltuunsa nuortenkirjallisuuden genren. Rannela yhtä aikaa piirtää rajoja nuortenkirjallisuuden ympärille kuin pyyhkii niitä pois juttuseurassaan. Nuortenkirjoille voinee luonnehtia joukon omaleimaisuuksia, mutta yksi sääntö pätenee poikkeuksetta: päähenkilö on nuori. Tämä ei toki sulje pois sitä seikkaa, että nuori voi olla päähenkilönä myös aikuisille suunnatussa kirjassa.
Lajimäärittelyä mielenkiintoisempaa Kirjoita nuorille -oppaassa on pohdinta siitä, mitä nuortenkirjan pitäisi sisältää tai mitä se ei saisi sisältää. Rannela kertoo, että monet tabut on jo paljastettu, mutta jotakin on vielä jäljellä, nimittäin kukkahattuiset kustannustoimittajat, jotka mielellään sensuroivat kirjailijoiden tekstejä. Nousee hämmentynyt kysymys, miksi. Miksi esimerkiksi Marja-Leena Tiaisen teoksen nimi Antti ja tappajasusi sensuroitiin muotoon Antti ja sudet? Minkä tähden Tapani Baggen kirjasta Aleksi vähennettiin pieruhuumoria? Tai mikseivät Bagge ja István Mäki saaneet julkaistuksi nuorten festarireissusta kertovaa kirjaa? Jos nuortenkirjailijat tuntevatkin vastuutaan, on tarpeen pohtia, ovatko kustannustoimittajat kasvaneet jo liian aikuisiksi?
Tämä upea, hymy huulilla laadittu kirjoittajaopas saa kruunukseen vielä lukuisat tekstintekemisen harjoitukset ja lukuvinkit jalokivinään nuorten ajatukset hyvästä nuortenkirjasta. Voilà - kunnianosoitus suomalaiselle nuortenkirjallisuudelle on tässä!
Tähtiä: 4/5
Kirjoita nuorille -oppaasta muualla:
Alkoipa muuten kirjoituttamaan! Joku saattaa muistaa, että hain tästä kirjasta vastausta sille, onko Käsikseni nuortenkirja vai ei. No, se ei ratkennut, mutta seuraan Helmi-Maarian ohjetta: kirjoitan niin, että sekä nuoret että aikuiset "rakastuvat siihen kuin pienet perhoset".
Hyvä hyvä, senkus kynä heilumaan vain :) Kirjoittamisen iloa toivottaa hän!
VastaaPoistaOlen juuri lukenut tukka putkella läjän saksalaista nuortenkirjallisuutta ja täytyy sanoa, että Suomessa kyllä osataan joskus paremmin. Jopa niin, ettei selvää rajaa ole, onko kirja enemmän nuorten vai aikuisten. Ovat jotenkin niin pintaliitokirjoja nuo, jotka käteeni ovat tässä maassa sattuneet..ja sellaisia, ettei kyllä yhtään huvittaisi lukea, mutta pakko on, jotta oppii kielen.
Kiitos, Helmi-Maaria!
VastaaPoistaKovasti tsemppiä kielenopiskeluun! Toivottavasti pääset syväsukellukseenkin välillä ;-)... Paljonhan Suomessakin suomennetaan kehnoa ulkomaista nuortenkirjallisuutta. Toisaalta on kai hyvä, että nuoret lukevat edes huonoja kirjoja... parhaimmillaan ne ovat reitti muun kirjallisuuden äärelle. Suomalaisille nuortenkirjoille toivoisi menestystä.
Jälleen postaus täyttä asiaa - ja iloa, intoa.
VastaaPoistaOlen eläkkeellä.
Kaunokirjallinen osasto oli tieto- (ja harrastus)kirjoja kustantavan osastomme vieressä. Koskaan ikänään en olisi rohjennut hakeutua kaunokirjalliselle osastolle kustannustoimittajaksi. Enkä tänäkään päivänä tiedä, miten kollegat fiktion parissa työskentelivät. En tullut kysyneeksi :).
Vuosikymmenet meni tietokirjoja (lääketiede, lastenkasvatus, ns. "elämäntaito", harrastekirjat jne.) työstäessä. Nyt olen päässyt vapaaksi tietokirjojen iloista ja murheista ja kurkistelen kaunokirjalliseen maailmaan. Romaanit, tarinat olivat minulle lapsena ja nuorena henki ja elämä. Kulunut sanonta mutta niin totta. On niin ihanaa tietää, että siihen maailmaan aukevat uudet polut. Tienviitassa lukee "Paulan polku". Seuraan sitä ja jonain päivänä kirjasi on valmis.
Apua, Lastu, osaatpa asetella sanasi niin, että tukkakin nousee pystyyn. Kii-tos! :-)
VastaaPoistaPolku on haarautuva, sen tiedän. Toivottavasti yhden haaran päässä siintää joskus myös kirja. Haarautuvista poluista enemmän tuonnempana.
Kustannustoimittajan työ on takuulla antoisaa mutta myös mahdotonta omalla tavallaan. En mieli kalifiksi kalifin paikalle. Silti sensuuri on kiinnostava asia: miksi esimerksiksi tietyistä ammattilehdistä puuttuvat jokapäiväisten ongelmatapausten kuvaukset lähes kokonaan, kun ne iltapäivälehtien sivuilla puskevat esiin jatkuvasti? Ristiaallokossa mietin, miksi nuortenkirja ei saisi olla totta.
Hei Paula, hyvä teksti ja tämä on hyvä kirja, vaikka siis tuo kansikuva ei olekaan maailman onnistunein! Minäkin tykkäsin kirjan pohdiskelevasta ja keskustelevasta tyylistä ja tämä avasi silmäni lisää nuortenkirjallisuuden genreen. Portinvartijoista sen verran, että ei ne aina kustannustoimittajatkaan vaan kyllä opettajat ja vanhemmatkin toimivat sensuroijina.
VastaaPoistaJa se tärkeä pointti, mikä myös tuli esille kirjassakin eli nuortenkirjojen aliarvostaminen ja mikä kirjailijoita ärsyttää eniten, kun heiltä kysytään, koska kirjoitat sen aikuisten kirjan?Haloo!!
Toivottavasti Paula sait hyviä virikkeitä ja kirjoita nuorille ja kaikille :)
Sara, kiitos kommentista! Kyllä, opettajat ja vanhemmat vartioivat myös, mutta se kuuluukin heidän tehtäviinsä (ainakin paremmin kuin kustannustoimittajien). En missään nimessä kaipaa nuortenkirjoihin mitään ala-arvoista törkyä, mutta jos asioista kirjoitetaan niin kuin ne maailmassa ovat, sen voi mielestäni myös kirjaan kirjoittaa. Tosi tietysti on, että meillä tulee aina olemaan aiheita, jotka ovat arkaluontoisia.
VastaaPoista