Tänään posti kuljetti minulle Mika Waltarin Aiotko kirjailijaksi? -ohjekirjan. Minun oli saatava opus ikiomaksi sen jälkeen, kun näin oppaasta Taivalkoskella Kalle Päätalon omistuksessa olleen kappaleen. Opas oli kunnioitettavasti elämää nähnyt - kuten omistajansakin (lue vaikka äskettäinen elokuvapostaus) - ja piirtyi hellyttävänä mieleeni lähtemättömästi. Aiotko kirjailijaksi? on kaiken lisäksi kaunis, pieni kirja, jota on pidelty monissa käsissä ja kehuttu monissa tilanteissa.
Toiseksi hain tänään kirjastosta Terhi Rannelan Kirjoita nuorille. Tämä opas taas on ilmoitellut itsestään tuon tuosta ja muistuttanut minua, että tällainen täsmäosuma odottaa. Sisällöstä olen kuullut kiinnostusta kohottavia kiitoksia, mutta täsmällisempää kuvaa minulla ei Rannelan teoksesta olekaan. Kansi ei yksin lupaa hyvää - olisiko läiskyvämpi kansi ollut kutsuvampi?
Suunnitelma on seuraava: luen nämä kaksi opaskirjaa ja sitten alan kirjoittaa vimmatusti. Näiden kahden oppaan jälkeen lopetan oppaiden kumartelun ja luovun harhasta, että oppaat tekisivät minusta enää yhtään viisaampaa tai valmiimpaa kirjoittamiseen. Pidän kirjoittajaoppaista kovasti ja luen niitä aivan varmasti jatkossakin, mutta tältä erää nämä piisaavat! Näiden kahden opuksen jälkeen alan työhön.
Rannela saa viitoittaa minua: kirjoitanko Käsistäni nuorille vai aikuisille? Osa teistä saattaa muistaa, että olen häilynyt alusta asti tämän kysymyksen äärellä.
Waltari saa tuuppia ja ohjata: hän lupaa nimittäin "paljastaa [kirjoittajalle] kirjallisen elämämme sellaisena kuin se todellisuudessa on ilman romantiikan valepukua ja auttaa häntä asettamalla hänen käytettäväkseen ne kokemukset, jotka aloittelija tavallisesti saa ostaa liian kalliiseen hintaan." Sopii minulle!
Huomannette, että olen jo haukannut molemmista kirjoista makupalan ja mussutan parhaillaan posket pullollaan.
Toivotaan, että saat tarvittavan inspiraation kirjoista ja den jälkeen itse työhön!
VastaaPoistaEn ole tuota Waltarin kirjaa lukenut, sillä en ole koskaan aikonut kirjailijaksi, mutta on mielenkiintoista, miten se on säilyttänyt paikkansa kaikki nämä vuosikymmenet. Toisaalta eihän kirjailijatyö juurikaan ole muuttunut.
Hyvää opastelua :) Ja toivottavasti tosiaan oikea suunta löytyy! Mutta mikset, btw, kirjoittaisi kirjaa, joka ei ole suunnattu kenellekään, vaan johon sekä nuoret että aikuiset rakastuvat kuin pienet perhoset!
VastaaPoistaWaltarin kirja olisi kiva lukee.
VastaaPoistaKiitos, Jaana! Lievä blokki on vaivannut viime päivinä. En edes oikein tiedä, mitä odotan tai miksi teksti ei juokse. Tiedän lääkkeen: kirjoita, kirjoita, kirjoita.
VastaaPoistaWaltari kirjoittaa muuten kirjansa esipuheessa, että kirja sopii erittäin hyvin myös niille, jotka eivät itse halua kirjailijoiksi vaan ovat kiinnostuneita kirjailijaelämästä - vink vink. No, odot, postaan kirjasta takuulla tuonnempana.
Helmi-Maaria, sinäpä sen sanoit! En aivan välttämättä haluakaan lokeroida tekstiäni, ja Rannelan kirjassakin nuortenkirjaa luonnehditaan hyvin laveasti ja mietitään, voiko sitä edes määritellä. Enivei, kirjoitan ensisijaisesti joka tapauksessa itselleni - ehkä sisäiselle teinilleni tai aikuisemmalle minulle. Kiitos toivotteluista!
Hannele, toivottavasti pääset joskus lukemaan! Postaan tosiaan myöhemmin kirjasta, joten ehkä siitä on sinulle jo vähän sieluntäytettä ;-). Hyvää viikonvaihdetta!
Hei Paula, minulla oli Waltarin kirja lainassa, mutta se oli vähän aikansa elänyt kirjoittamisen oppaan näkökulmasta. En sitä sitten lukenut, mutta kiinnostavaa kuulla, mitä saat siitä irti. Terhin kirjasta pidin, koska minua kiinnosti nuortenkirjallisuuden teema. Nyt voisin lukea sen uudestaan kirjoittamisen näkökulmasta. :)
VastaaPoistaTuo Waltarin kirja on ihana - monet käytännön vinkit ovat toki vanhentuneita mutta ajaton viisaus ja leppoisa kerrontatyyli eivät. Sopii tosiaan lukemiseksi niillekin, jotka eivät aio kirjailijoiksi :).
VastaaPoistaMyös Rannelan kirja olisi kiinnostava lukea.
Tsemppiä omaan kirjoittamiseen!
Sara, minusta Waltarin opas on edelleen mainio! Kirjoittelen siitä lisää myöhemmin :-).
VastaaPoistaKiitos, Maria, tsempistä! :-)
Voisin harkita tuota itsekin! Kun ensimmäisen kirjan paineet on nyt vapautettu, voi seuraavan kirjoittaa leppoisemmin ja vähemmällä melskaamisella... ja uudet ja vanhatkin neuvot voisivat auttaa siinä paljon.
VastaaPoistaAnne, varmasti vinkit on kenelle tahansa paikallaan - aina voi petrata tai vaihtaa vaikka vain suhtautumista johonkin. Aiotko kirjailijaksi on oman lajinsa klassikko Suomessa, joten senkin vuoksi se on minusta mukava lukea.
VastaaPoista