 |
| Marraskuu. |
Nyt olisi tilausta kirjalliselle yhteiskuntakriitikolle, joka ottaisi tarkkasilmäiseen käsittelyyn yhteisöjen ja perheiden tilan yhteiskunnassamme. Jälleen yksi järkyttävä ja sysisurullinen perhetragedia on noussut otsikoihin.
Kuka osaisi kirjoittaa siitä, mitä täällä tapahtuu? Miksi ihanat perheenisät tai -äidit palavat loppuun ja tappavat perheensä? Miksi kotona on huono olla? Miksi nuoret syrjäytyvät? Miksi äidit alkoholisoituvat? Miksi nyrkit puhuvat? Miksi, miksi?
Mitä tekee meille keinotekoisia unelmia ja epäaitoja tarpeita pursuava joukkoviestintä? Mitä tämä kova aika, jossa ei saa näyttää heikkouttaan? Mitä tekee se, että tunteet pitää padota tai kärsiä yksin? Mitä yksinäisyys meille tekee? Mitä tekee jatkuva kilpajuoksu ja tehokkuusvaade?
Kertokaapa, kuka Suomessa on viime vuosina kirjoittanut osuvinta yhteiskuntakritiikkiä. Kuka vetää parhaiten yksittäiset kuvat kollaasiksi?
Sanoppa muuta! Hiljaiseksi vetää tämäkin tapaus, oikeastaan ei tee mieli edes ajatella koko asiaa näin 2-vuotiaan pojan äitinä.
VastaaPoistaMelkein aina näissä surullisissa tilanteissa käytetään termiä "malliperhe", mistä se kertookaan? Kuitenkin tilanne pitää olla todella paha, että tällaisiin tilanteisiin päädytään. Eli kulissit ovat olleet todella huolella pystyssä tai sitten kukaan ei ole halunnut nähdä hätää. Surullisia vaihtoehtoja molemmat.
Ehkei aivan tästä, mutta yleensä nyky-yhteiskunnan kipupisteistä kirjoittaa minusta äärimmäisen asiantuntevasti ja koskettavasti Marko Kilpi. Hänellä on asiasta myös ensikäden kokemusta, poliisi kun on.
Pystyn kyllä ymmärtämään, että perheissä on monenlaisia ongelmia, väsymystä, masennusta ja riitoja, mutta että se saa jotkut päätymään niin luonnottomaan ja julmaan tekoon kuin mistä tämän päivän Hesarissa kerrottiin, sitä en voi ymmärtää mitenkään :/.
VastaaPoistaNyt ei oikein tule suomalaisia kaunokirjallisia yhteiskuntakriitikoita mieleen, palailen jos keksin sellaisen.
Sosiologia on kuollut, tuntuu ainakin minusta. Toivo on nuorissa, jotka voisivat katsoa tätä kaikkea hieman uusin silmin. Pestä pois vanhat teoriat ja aivopesut, ajatella ihan itse, kirjoittaa, toimia.
VastaaPoistaAmma, niin surullista kerrassaan. Marko Kilpeen taidan tutustua, vaikken dekkareitten ystävä varsinaisesti olekaan. Kiitos, että vinkkasit hänestä!
VastaaPoistaMaria, minä luulen, että kaikelle on syynsä, vaikken pystykään tietämään niitä kaikkia tässä tai missään muussakaan viime vuosien tragedioissa, kuten koulusurmissa, ammuskeluissa, silmittömissä väkivallanteoissa ylipäätään, perheiden ongelmissa.
Marja Leena, uusia silmiä varmasti tarvitaan. Saattaa tietysti olla, että meidän aikaamme voidaan tarkastella vasta ajan päästä. Esimerkiksi Lionel Shriver on loistava esimerkki tällaisesta meidän aikamme tarkastelijasta, joka elää mukana tätä aikaa. Yhteiskunnalliset aiheet selvästi kuitenkin kiinnostavat kovasti - eikä ihme.
Tajuttoman surullista! Ei voi muuta sanoa. Minä kirjoitan aiheesta juuri nyt. Tai aloitin jo aikoja sitten. On jo monta monta vuotta, kun "sain" idean. Ja se lähti siitä, kun Helsingin metrossa mies löi aivan tuntematonta toista ihmistä päähän kirveellä. Aiheena on kuitenkin perheväkivalta ja paha olo, ja minulla on paha olo kun kirjoitan, mutta niin sitä vain yritän etsiä syitä. Yksi syy on välinpitämättömyys, yhteiskunnan ja esim. naapureiden, nimittäin.
VastaaPoistaEi voi muuta toivoa kuin että esim. tämän viimeisimmän perhetragedian ainoa edelleen elävä selviytyisi murheestaan edes jonakin päivänä.
Aivan loistavaa, Helmi-Maaria! Kuulostaa todella kiinnostavalta. Juuri tätä nyt tarvitaan.
VastaaPoistaMinullakin olisi syytä (kuten näkyy) ja haluakin tarttua aiheeseen itsekin, mutta aivan vielä siipeni eivät kanna sinne asti. Ilman muuta kirjoittelemalla niitä näitä, omiakin tuntoja paperille mm. tästä tapahtumasta voi joskus tulevaisuudessa koostaa muokaten vaikka kirjankin, joka ei edes suoraan nivelly mihinkään yhteen tapaukseen.
ihan kamalaa :( ei ole sanoja juurikaan tuohon, ei.
VastaaPoistaeikä kukaan todella ole ihan näin synkkää suomessa kirjoittanut, vaikka paljon kurja-lapsuus kirjoja onkin. esim.:
Marisha Rasi-Koskinen: Katariina
Markus Nummi: Karkkipäivä
Peter Franzen: Tumman veden päällä
Lassi Sinkkonen: Solveigin laulu
yksi tietokirja minkä luin oli
Ari Jousmäki:
Syytettynä isä, jossa huotajuuden menettäneet isät kertovat tarinoitaan.
Tärkeän asian nostit esille! Ei tuota tapausta voi ymmärtää...
VastaaPoistaEnsimmäisenä tuli mieleen anni.M:nkin mainitsema Peter Franzénin Tumman veden päällä, vaikkakin siinä -onneksi!- on erilainen loppu kuin viimeisimmin uutisoidussa.
Aika harvinaisia tuollaiset tapaukset onneksi yhä ovat, mutta yksikin on tietysti jo liikaa ja kolahtaa mieleen tavalla, joka voi jättää sivustaseuraajaankin varsin pysyviä jälkiä.
VastaaPoistaIkävää ja vaikeasti ymmärrettävää.
Harvinaisiahan nämä onneksi ovat, kuten Jere sanoi, mutta lievempinä sattuvat useammin, ehkä viikoittain, jopa paivittäin?
VastaaPoistaSyytettynä isä kuulostaa aika kiinnostavalta. Oletteko nähneet dokumenttielokuvan Miesten vuoro - loistava mieskuva nyky-Suomesta?
Franzenin teos on varmaan enemmän aikalaiskuvaus kuin yhteiskuntapohdinta.
Rasi-Koskisella saattaisi muuten löytyä hyvät lähdöt tämän aiheen kirjaltamiseen. Jere, myös sinulla saattaisi olla lyyristä silmää viillellä!
Itse olen viimeksi ihaillut Juha Seppälän yhteiskunta-avauksia. Myös historioitsija Juha Siltala on kiinnostava tietokirjailija.