Olen aina kuvitellut, että Kalle Päätalo on rutikuiva tyyppi, joka kiinnostaa lähinnä vain menneen maailman miehiä. Vielä mitä! Jokseenkin luonteensa puolesta kirveellä veistetty tamperelaistunut koillismaalainen koki ja eli kuin suomalaismies vain voi. Naissotkuja ja -suhteita oli monenlaisia ja itsetunto oli koetuksella monta kertaa. Koskenkorva kelpasi, mutta työ oli se, joka meinasi hukuttaa maalta kaupunkiin muuttaneen tunnollisen rakennusmestarin. Kotona isäntä oli jurottava ja poissaoleva, ja vaimon rooliksi jäi hoitaa lapset ja koti. Aika tuttu kuva kaikkinensa sodanjälkeisistä suomalaisperheistä, eikö vain? Tämä on samalla elokuvan antama ainoa selitys sille, miksi Kalle Päätalon kirjat ovat puhutelleet niin laajalti suomalaista, miesvoittoista lukijakuntaa.
Mikä elokuvassa on kuitenkin tärkeintä, jäyhän ja raavaan miehen mykkä tuska ja pinnistely ottaa katselijan mukaansa. Kai Lehtinen tekee Päätalona vakuuttavan roolityön. Päätalo sekä ärsyttää, ihmetyttää että kerää satunnaiset sympatiapisteet itselleen. Lopussa unelmista tulee totta, kuten arvata saattaa. Elokuvan viesti ei jää keneltäkään huomaamatta.
Päätalo kannattaa katsoa, jos vaikeuksien kautta voittoon -teema kiinnostaa tai uskoo suomalaiseen kirjallisuuteen, kirjoittamiseen tai Päätaloon. Ajan kuvana elokuva on mainio. Jaana kyselikin vasta postauksessaan historiaan sijoittuvia elokivia - tässäpä yksi.
Kiva arvostelu, ja filmi henkii samaa kuin lukemani Hyvästi Iijoki, jossa Kalle aloitteli kirjailijan uraansa muistaakseni teoksella Ihmisiä telineillä, eikä se kertonut voimistelusta :)
VastaaPoistaEn ole Päätaloa lukenut eikä minulla ole siten mitään suhdetta häneen, joten siinä mielessä voisin elokuvan katsoakin, esimerkiksi juuri ajankuvana. Ja ehkä vähän myös Kai Lehtisen takia...
VastaaPoistaP.S. Jostain syystä minulta on mennyt aikaisempi postauksesi ohi, mutta onneksi nyt huomasin sen. Olen iloinen, jos tykästyit Varikseen, minulle hän on jo pitkään ollut yksi Suomen parhaista kirjailijoista.
Jokke, Ihmisiä telineillä oli tosiaan Päätalon ensimmäinen. Olen vielä Kallelle velkaa sen, että urakoin jonkun hänen teoksistaan - ehkä juuri tuon Iijoki-elämäkertasarjan aloittajan. :-)
VastaaPoistaJaana, Kai Lehtinen on kyllä vakuuttava Päätalo, mutta tämän filmin perusteella hänestä on hankala tykätä - niin ärripurrina hän esiintyy :-)... Silti voin elokuvaa kulttuurileffana suositella.
Sinun ylistyssanojesi perusteella poiminkin juuri Variksen äänikirjahyllystä kuunneltavaksi. En joutunut pettymään, ja ilmeisesti Rakas ei ole edes tykätyintä Tuula-Liinaa! Uskon myös, että luettuna Rakas olisi ollut minulle vielä parempi, sillä siinä olisi ollut silloin helpompi tarpeen tullen viipyä (tekisi mieli kirjoittaa, että viipyillä, mutta inhoan sitä sanaa, räyh).
Päätalo oli minullekin merkityksellinen leffa, niin merkityksellinen, että olen sen katsonut jo pariin otteeseen uudelleenkin. Siinä oli paljon sellaista, mikä on minullekin kirjoittajana tuttua. Tärkeimpänä ehkä se, miten merkityksellistä tavoitteellisessa kirjoitustyössä on se, että lähellä on ihminen/ihmisiä, jotka kannustavat.
VastaaPoistaKahil77, olen kanssasi ehdottomasti samaa mieltä - kannustus on tärkeää ja se, että joku muukin uskoo vilpittömästi kirjoittamiseesi.
VastaaPoistaTosi hienoa, että jätit kommentin, jonka kautta löysin blogisi! Vuodatus-blogit ovat jostakin syystä Bloggeria enempi minulle piilossa.
voi kun ei tule mieleen mikä filmi... englanniks usein tittelit
VastaaPoista