 |
| Pepin tarpeistoa talon vintillä. Kaikkeen saa koskea, mutta mikään ei lähde irti! |
Junibakcen antoi meille sen, minkä lupasi. Aikuisen viihtymistä vähensi mahdoton lapsipaljous (siinä mielessä, että oman perässä oli hankala pysyä edes silmin!), josta sen sijaan pikkuväki ei näyttänyt olevan moksiskaan. Pikkumiehillemme monet Lindgrenin hahmot ovat tuttuja: Ronja ja Birk, Katto Kassinen, Peppi Pitkätossu, Pekka Peukaloinen, Eemeli, Melukylän lapset... Huikeaa antia Junbackenissa oli myös Lennart Hellsingin näyttely, jossa pienet viihtyivät ehkä parhaiten: merirosvolaiva ja banaanipuut saattoivat seikkailuun. Hellsing on myös yksi poikiemme suosikki, etenkin hänen "lollipop"-elokuvansa (Sjörövarfilmen).
 |
| Lennart Hellsingin hurrrrjaa osuutta satutalosta. |
Lennart Hellsing ei ollut ainoa Lindgrenin vieras, sillä Junibackenista löytyivät myös ainakin Mimmi-lehmä ja Varis sekä Muumitalo, jonka vintiltä löytyi yllätys. Junibackenin ehdoton vetonaula on silti henkeäsalpaava satujuna-ajelu, jonka aikana voi sukeltaa Lindgrenin satumaailmoihin upeiden pienoismallien kautta. Valitettavasti siellä ei saanut kuvata. Talossa on myös lastenteatteri, ja pieniähän kielimuuri ei haittaa! Aikuinen taas voi helposti ja viihtyisästi terästää ruotsintaitoaan.
 |
| Variksen bling bling -pesä. Kraaak. |
Junibacken on pikkuväelle ja aikuisille Lindgren-faneille lyömätön kohde, ja jos auto on länsinaapurissa mukana, voi olla vaivan väärti ajaa aina Vimmerbyn Astrid Lindgren Världiin saakka!
 |
| Ammuuu. Olisiko talviaikaan rauhallisempaa? |
Junibackenista ovat kirjoittaneet hiljattain myös
Mervi Heikkilä Tuulilaakso-blogissaan: Oliko Astrid poika?
ja Sara Saran kirjat -blogissaan: Astrid Lindgrenin satujunassa
Junibacken on ihana! Ainakin minä muutuin siellä lapseksi jälleen. Ja entäs kirjakauppa? Jokaisen lastenkirjoista kiinnostuneen paratiisi :) Paikalle kannattaa mennä heti aamusta, jos haluaa välttää pahimmat ruuhkat, tosin näin sesonkina väkeä varmaan riittää koko päivälle.
VastaaPoistaHeti aamusta oli paha ruuhka. Ehkä muutkin olivat kuulleet tuon vinkin ;-). Kesäaika on varmasti aamusta iltaan hyvää sesonkia satumaalle.
VastaaPoistaKirjakaupasta etsimme Hellsingiä, mutta Suomeksi sitä ei harmiksemme löytynyt yhtä ainutta nidettä. Kirjakaupassa oli mukavasti monenlaista oheiskrääsääkin myynnissä, joten mukaamme lähti pojille pienet merirostot - tottakai. Barbababat olisivat voineet jättää kauppaamatta ;-), sillä niitähän saa nykyään joka kaupasta ja laadukasta Lindgrenin omaakin kamaa riittäisi kylliksi...
Minä, toinen Junibacken-vierailija, edelleen täällä hykertelen postauksellesi ;)
VastaaPoistaSatujuna herätti minussa halun suunnata seuraavalla kirjastokäynnillä poimimaan Veljeni, Leijonamieli -kirjan. Itselleni, ei välttämättä vielä tytöille. Tosin etenkin 5v Kirppu-tyttö kiinnostui kyselemään tarinasta lisää, satujunassa pelkäämisestä huolimatta.
Tuo Mimmi-lehmä herätti meillä riemunkiljahduksia, se kuuluu tyttöjen suosikeihin. Molempien oli päästävä kuvaan Mimmin syliin :)
Eipä tullut itselleni mieleen tehdä Junibackenista erillistä postausta (mainitsin sen vain ohimennen lomapostauksessa). Kirjoittamista kyllä olisi ollut vaikka kuinka :) Kiitos siis sinulle kun jaoit omat Junibacken-kokemukset!
Villasukka kirjahyllyssä, Veljeni leijonanmieli on kaunis, kaunis tarina. En itsekään lukisi sitä vielä pojille, sillä aihe on rankka. Ehkä kuolemantapauksen sattuessa lähipiiriin voisin lukeakin, mutta sekin on sellainen kirja, jossa lukija nyyhkisi varmaan kuulijoita enemmän... Toisaalta siinä taitaa muistaakseni olla joitakin aika pelottaviakin kohtia, jotka eivät välttämättä vielä pikkumiehille sovi. Omasta lukukokemuksesta on jo yli kaksikymmentä vuotta! Satujunan maisemissa olikin kiitettävän paljon otteita juuri Joonatanin ja Korpun tarinasta :-).
VastaaPoistaJunibackenin postauksen ehtii tehdä vieläkin, jos into heräsi ;-)!
Hei Paula, kiva kun jaoit Junibacken kokemuksia! Olen yllättynyt, kun teillä on ollut niin ruuhkaa. Juhannuksen tietämillä ei ollut ja kun olen ollut aikaisemmin Junibackenissa, niin ei ole ollut silloinkaan. On ollut sopiva ajoitus ilmeisesti. Minua harmitti, kun niitä Elsa Beskowin kirjoja ei ollut suomeksi saatavilla eikä tainnut olla ruotsiksikaan, mutta hankin sitten englanninkielisenä.
VastaaPoistaOnpa mukava kuulla, Sara, että satutalossa ei aina ole samanlainen kuhina kuin meidän käynnillämme!
VastaaPoistaOn tosiaan harmillista, ettei sellaista löydy, jota on lähtenyt kirjakaupasta etsimään! Mekin olisimme niin kovasti toivoneet löytävämme Hellsingiä, ja koska se on nimenomaan poikiemme suosikki, halusin vain suomeksi. Häntä on tosin taidettu suomentaa vain vähän. Hienoa, että sinä löysit kirjatuliaisia! :-)