Rakkauden aikakirja on hieno kirja. Se teetti minulla työtä, ja olinkin lopettamaisillani sen kesken. Kävin kurkkimassa kirjablogeihin, jotta voisin arvioida, onko kirja minulle ollenkaan tarkoitettu. Jatkoin sinnikkäästi ja olen nyt tyytyväinen, että luin kaikki 535 sivua loppuun saakka.
Olen lukenut parin viime vuoden aikana paljon monentyyppistä kirjallisuutta rakkaudesta, vuorovaikutuksesta, kriiseistä ja itsensä kehittämisestä. Sen vuoksi Rakkauden aikakirja tuntui junnaavan paikoillaan yli puolen välin. Olihan kirjassa toki kovastikin ajatusta, ja sukelsin kyllä kiitettävästi kronologisesti aikaisemman juonikulun mukaan, mutta lukeminen tuntui raskaalta. Onko tässä päätä tai häntää, saanko tästä mitään uutta mietin monta kertaa.
Lopussakaan ei mitään suurta valaistusta syntynyt, mutta kiitettävästi tarinat saivat täyttymyksensä. Rinnastin kertomuksen lopuksi myös Uuteen testamenttiin. Arvelen varovasti, että Rakkauden aikakirja voisi joillekin olla lähellä puhdistavaa lukukokemusta.
Sitä luulee, ettei voi enää elää. Luulee, että sielun valo on sammutettu ja että jää ikuisiksi ajoiksi pimeyteen. Mutta kun on vaipunut niin sakeaan pimeyteen, kun molemmat silmät ovat sulkeutuneet maailmalle, sydämessä avautuu kolmas silmä. Ja vasta silloin käsittää, että näkökyky on ristiriidassa sisäisen tiedon kanssa. Yksikään silmä ei näe yhtä selvästi ja terävästi kuin rakkauden silmä. Murheen jälkeen koittaa toinen kausi, toinen laakso, toinen minuus. (--)
Mitä tarttui Rakkauden aikakirjasta
Rakkauden aikakirja seuraa kahta juonta, nykyaikaan sijoittuvaa keski-ikäisen Ella Rubinsteinin tarinaa ja 1200-luvulla Shams i-Tabrizin loppuelämää ja näiden henkilöiden lähipiiriä. Juonet eivät ole toisistaan irralliset, vaan ne ristiävät. Kuten edellä jo vihjasin, vanhempi tarina sai minut temmattua mukaansa uudempaa paremmin, ja varsinkin teoksen puolivälin jälkeen se sai siivet alleen. Silti ja siitä syystäkin 535 sivullista tekstiä olisi voitu esittää napakamminkin. Tällöin ehkä oma puutuneisuuteni olisi saattanut jäädä vähemmälle.
Puudutettu tai ei, pidin Rakkauden aikakirjaan osin kätketyistäkin elämänohjeista, vaikka hyvin tiedostankin sen, että on helpompi jaella neuvoja ympäriinsä kuin elää niiden mukaan. Uskon siihen, että meidän jokaisen on paras olla uskollisesti ja itsepintaisesti oma itsensä ja toteuttaa omia kutsumuksiamme, tai miksi niitä ikinä halutaankaan kutsua: tarpeita, tavoitteita, tehtäviä. Uskon myös siihen, että vain hyväksymällä ympärillämme olevan pääsemme rauhaan itsemme ja maailman kanssa. Uskon siihenkin, että meille on hyvä olla aidosti kosketuksissa kaikkien kansanrivien kanssa ja nähdä ihmiset ulkokuoren takana.
Haluaisin elää niin, etten pelkäisi huomista eilisen varjojen vuoksi. Haluaisin olla kiinni hetkessä, kunnioittaa jokaista tovia, sisälsipä se mitä tahansa niin, kuin se onnistui Aavikkoruusulta. Mieleni on kuitenkin yleensä valitettavan paljon elämääni edellä, eikä se aina lisää hyvinvointia. Haluaisin elää myös niin, etten turhaan kumartelisi totutuille tavoille ja käytänteille, jos ne saavat minut luopumaan jostakin minulle hyvästä tai jos ne vahingoittavat minua tai läheisiäni. Haluaisin uskaltaa avata suuni epäsovinnaisissakin tilanteissa, kuten Shams.
Näen ja koen myös joka päivä sen, että nykyisyys estää minua tekemästä sellaisia valintoja, jotka tekisin ehkä eittämättä ilman monenlaisia kytköksiä. Olen uurastanut monen asian eteen, jolloin niiden arvo saattaa olla minulle muka muutosta suurempi. (Tässä kohden tulee mieleen Pikku Prinssi!) Koko länsimainen yhteiskunta ja puolet muuta maailmaa nojaa tähän muuriin!
Näiden ja monien muiden perusasioiden äärelle Rakkauden aikakirja minut sysäsi. Ja missä sitten piilee itse rakkaus? Kaikkialla, vastaan.
Onnistunut kerronta
Pitkää romaania rikkoo taitavasti vaihtelevat kertojat. Vanhempi juoni on kerrottu minä-kertojan äänellä, joskin kertoja vaihtuu luvusta toiseen. Äänessä ovat ainakin Shams, Rumi, juoppo, prostituoitu, Rumin perheenjäsenet yksi kerrallaan, juottolan pitäjä, eri oppineet ja vartija. Tähän minä-kertojien tarinaan lomittuu jatkuvasti uudempi, nykyajasta kertova juoni, joka on kirjoitettu kaikkitietävän kertojan näkökulmasta, joskin välillä tilaa saavat Ellan ja tämän rakastetun sähköpostit ja kirjeet. Kaikki soljuvat 535-sivuisessa romaanissa rinta rinnan, ja vaikka asetelma kuulostaa hankalalta ja sekavalta, se ei ole sitä, vaan lukija pysyy helposti tarinassa mukana. Minä-kertojien avulla kirjaan on saatu selkeät ristiriidat eri henkilöiden välille. Kaikkitietävä taas pystyy selittämään helposti esimerkiksi taustoja ja sivuhenkilöiden ajatuksia. Jos Rakkauden aikakirjassa on jossakin erityisesti onnistuttu, se on kerronnan nerokas monipuolisuus.
Sinänsä kirjan kieli (jos sitä käännöskirjallisuudessa voi aina edes arvioida) ei tehnyt minuun vaikutusta. Esimerkiksi kaikki minä-kertojat puhuivat samalla tavalla, mikä vei pohjaa esimerkiksi henkilökuvaukselta.
Teoksen ansiot ja suositukset
Jos edellä kirjoittamani on analyysia kerronnasta ja omasta pienestä elämästäni, palataan vielä Rakkauden aikakirjaan romaanina. Teos julistaa tehokkaasti rakkauden sanomaa ja hyväksynnän tärkeyttä. Se yrittää kaataa aitoja uskontojen väliltä ja välittää yhteisymmärrystä ihmisten ja kansojen välille. Se alleviivaa, miten se, joka miekkaan tarttuu, miekkaan myös hukkuu, sillä kahdesta toisen rikkomalla rikkoo myös toisen. Se yhdistää uskontoja väittämällä, että rakkaus on yhteinen uskontomme. Haluan uskoa siihen.
Uskossa voi käydä niin, ettei pysty näkemään metsää puilta. Uskonnon kokonaisuus on paljon suurempi ja syvempi kuin sen osasina olevien elementtien summa. Yksittäiset säännöt on luettava kokonaisuuden valossa. Ja kokonaisuus on kätketty sisimpään olemukseen.
Suosittelen Rakkauden aikakirjaa rakkauden olemusta pohtiville ja uskonnollisista, hengellisistä asioista kiinnostuneille. Kirja ei ole mikään uskonnon oppikirja, mutta uskon, että siitä saa oman lisäpotkunsa, jos lukijalla on jo valmiiksi taipumus hengellisyyteen. Suosittelen kirjaa myös kaikille niille, jotka eivät elä, kuten haluaisivat. Suosittelen sitä myös äideille, joiden lapset ovat kohta lehahtamassa kotipesästään maailman tuuliin. Siinäpä suosituksia kerrakseen!
Rakkauden aikakirjan ovat lukeneet ainakin myös
Leena Lumi
Riina
Susa
Amma
Anni M.
Mari A.
Pidin arviostasi tosi paljon, erityisesti siitä, miten se oli rakennettu ja asemoitu. Huomaa, että luet ja kirjoitat paljon. ;)
VastaaPoistaMie löysin divarista kaksi kappaletta näitä Rakkauden aikakirjoja parilla eurolla ja toisen lähetin sisarelleni luettavaksi ja toinen odottaa minun hyllyssäni lukuvuoroaan. Sisareni ihastui teokseen suurella sydämellä ja tunteenpalolla ja myös blogeissa tätä on sekä kiitelty vuolaasti tai moitittu "hihhuliksi". Minulla on siis odotuksia molempiin suuntiin.
Todella hieno arvostelu tästä kirjasta, johon itse ihastuin ;)
VastaaPoistaInnostava arvostelu! Olin jo aiemmin päättänyt lukea tämän, mutta nyt ihan varmasti toteutan aikeeni.
VastaaPoistaOnpa mukava kuulla, että ajatukseni innostivat lukemaan lisää!
VastaaPoistaHanna, olet tehnyt mahtavan divarilöydön! Jään odottamaan mielipiteitäsi.
Susa, tässä kirjassa on kiehtovaa näköjään se, että toiset lukevat sitä kuin rakkausromaania ja toiset löytävät siitä jotakin hengellistä. Itse kuulun jälkimmäisiin, ja olin lukevinani sinun arviostasi, että kuulut enemmän ensimmäisiin. Pitääköhän tämä ollenkaan paikkansa? :-)
Erja, tämä kirja kuuluu ehdottomasti sinne puutarhakeinuusi, jollaisesta itsekin haaveilen. Odotan innokkaasti sinunkin kirjoitustasi!
Kirjoitit kyllä hienosti! Rakkauden aikakirja kiinnostaa minua, mutta samalla nuo elämänohjeet pelottavat. Siksi annan kirjan vielä odottaa ja todennäköisesti luen joskus myöhemmin. Hyvä kuulla, että kirjailija on taitava.
VastaaPoistaSamat sanat, hieno arvostelu:) Huomaan, että luimme molemmat kirjaa enemmän hengellisestä näkökulmasta. Ovatkohan ne, jotka ovat keskittyneet rakkausteemaan sitten niitä, joille tämä on kolahtanut täysillä?
VastaaPoistaKadehdin Hannan löytöä!
KIrjoitit kauniisti siitä, mitä kirjasta tarttui mukaan. Samanlaisia ajatuksia minä kävin läpi kirjaa lukiessani. Ja siksipä ehkä minuunkin upposi paremmin Suloinen rienaus kuin Ellan ja Azizin tarina.
VastaaPoistaKerronnan vahvuus on todellakin siinä, että näkökulmia on monia. Minua aluksi hierman kammoksutti se, että kertojia on monia, mutta onnekseni se ei kuitenkaan tehnyt juonesta yhtään sekavaa.
Onneksi jaksoit lukea kirjan loppuun, muuten olisimme jääneet paitsi tästä lositavasta arviosta.
Katja, minua ohjeet eivät ärsyttäneet, vaikka osa niistä onkin kerrottu ihan sellaisenaan, kuten muista blogeista onkin käynyt ilmi. Kirjassa on kuitenkin myös kätketympi puolensa, jossa ei kaikkea selitellä. Minusta ohjeet olivat kirjan oleellista antia.
VastaaPoistaAmma, en jotenkin osannut lukea kirjaa varsinaisesti rakkausromaanina. Ainoa suhde, joka minua liikutti tässä kirjassa oli Shamsin ja Rumin ottotyttären (en myt muista nimeä) hanakala avioliitto. Se paljasti meidän kaikkien liitoista paljon: Mitä odotuksia avioliitossa olevilla onkaan itseltään? Mitä toisaalta odottaa yhteisö?
Riina, kiitos, olen ihan imarreltu :-)! Sillä tavalla Rakkauden aikakirja oli tosiaan hyvä opus, että se pisti omaa ajattelua liikkeelle. Läheskään kaikki kirjat eivät sitä tee.
Paula, kiitos äärettömän paneutuvasta kirjaelämyksestä. Olen monessa samaa mieltä, paitsi, kun tästä kirjasta puhutaan, miten minä aina koen vaikeaksi sanan 'hengellinen'. Ehkä en ymmärrä sanan merkitystä...Minä en ole siis mielestäni mitenkään erityisesti uskovainen, eikä tyttärenikään, vaikka opiskelee yliopistossa teologiaa, mutta siirtynee uskontotieteisiin eli minuakin kiinnostavat vieraat uskonnot ja...mystiikka.
VastaaPoistaEn tiedä, miksi vaiktuin tästä niin, että luin ihan transsissa (sopii mystiikkaan;-). Ehkä olen niin idealistinne, että haluasin nähdä tämän totena: eräs uskonsota päättyisi.
Olen myös onnellinen, että nimeä ei suomennettu suoraan. Rakkauden aikakirja kuvaa kirjaa paremmin kuin 40 rakkauden sääntöä.
Nyt kun vielä saisi tietää, mitä olet mieltä Kabbalistista. Kävin tänään Bazarin sivuilla ja kustantamon yksi määresana kirjan genrelle on scifi! Minä en pidä scifistä, en ole sellaista lukenut, enkä lue. Kabbalisti ei ole sitä, vaan muuta.
Saatan palata tähän vielä....
Kiitos linkityksestä ja minä vien sinut nyt omaan arvosteluuni.
Leena, termit ovat vaikeita. Muualla paitsi blogissa ne vaatisivat tarkan määrittelyn. Hengellisyys tarkoittaa minulle jotakin, joka liittyy siihen, miten löydetään rauha itsen ja maailman kanssa, miten kehitytään, miten löydetään omia voimavaroja ja elämän suuntia, arvoja ja arvoperusta. Mystiikka taas kuulostaa minusta kamalan salamyhkäiseltä, vaikka kaiketi se ei sitä ole. Hengellisyys ja uskonnollisuus menevät monesti sekaisin ja lomittuvat, ja kieltämättä ne liittyvätkin toisiinsa. Minusta ihminen voi kuitenkin olla hengellinen olematta uskonnollinen. Minäkään en ole uskonnollinen siinä mielessä, jossa asia yleensä nähdään. :-) Täytyypä opetella käyttämään myös tuota mystistä mystiikka-termiä!
VastaaPoistaLukemisen transsi kuulostaa upealta kokemukselta! Siihen ei välttämättä tarvita mitään erityistä syytä. On onni, että kirja saa vetäistyä syövereihinsä.
Kiitos, Leena! Olisi mukava, jos vielä palaisit. Kabbalisti kiehtoo kovin. Tartun siihen takuulla jossakin vaiheessa, mutta nyt on iso pino muuta odottamassa. Harmittaa rahtusen, etten lukenut sitä Rakkauden aikakirjan sijasta, jolle 40 rakkauden sääntöä olisi ruma nimi. :-)
Olen palannut;-)
VastaaPoistaSiis ihan lyhyesti: Minua siis hiukan rasittaa, kun jotkut/monet (ehkä) pitävät Rakkauden aikakirjaa kovin henegellisenä ja itse en sitä niin koe. Tietysti minä saatan olla ihan hakoteillä...Rakkauden aikakirjan arvostelu voisi alkaa vaikka näin: "I have a dream..."
Ymmärrän ettet nyt tartu Kabbalistiin, mutta sitten kun, niin vinkkaa minulle, jos muistat.
Saan kohta kaukaa blogiystävävieraan ja hänellä oli minulle yksi kirjatoivomus: Rakkauden aikakirja! Hän lukee monilla kielillä, mutta hän haluaakin lukea tämän suomeksi. Kirja odottaa häntä jo ja tämä uskomaton saaremme, jota Alvar Aalto kutsui Suomen Tahitiksi.
Oli muuten hienoa, että vaikeasta alusta huolimatta pääsit kirjaan sisälle. Minäkin olen aika sinnikäs. Harvoin luovutan.
Muistan kyllä sinut, Kabbalistin kera, Leena :-)!
VastaaPoistaTuskin sentään olet hakoteillä ollenkaan :-D. Olen sitä "koulukuntaa", joka näkee jokaisen ihmisen todellisuuden täysin hänen omanlaisenaan. Näinpä jokainen lukijakin lukee oman Rakkauden aikakirjansa ja poimii sieltä niitä vinkkejä ja vihjeitä, jotka kokee itselleen arvokkaiksi, joita pystyy peilaamaan omaan maailmaansa. Emme lue samoja teoksia, vaikka niin luulemme...
Ja olihan Rakkauden aikakirja hieno, vahva kirja, siitä kirjoitukseni alkaa. Vaikka aihekin on kiinnostava, hengellinen tai ei ;-), jokin jäi silti loksahtamatta paikoilleen minun ja Rakkauden aikakirjan välisessä todellisuudessa. Yhtä kaikki, pystyn helposti yhtymään ajatukseesi siitä, miten arvostelu alkaisi: "I have a dream..." Ei tämä kirja ole turhaan ollut Turkin myydyin!
Voi miten hienosti olet kirjasta kirjoittanut!
VastaaPoistaTuo mainitsemasi puhdistava lukukokemus sopii jossain määrin minuun. Minäkin luin kirjan enemmän hengellisenä (sinun määritelmäsi tuolla aiemmassa kommentissa sopii minunkin suuhuni) kuin rakkausromaanina, ja joku tarinassa (varsinkin aiempaan aikaan ajoittuva) vain puhutteli.
Nyt kun sinä mainitsit, niin nuo eri henkilöt eivät tosiaan hirveästi erottuneet toisistaan, kertojaääni pysyi aika samanlaisena.