"Kun tämän kesän jälkeen tulee uus kesä, luetaan tää, äiti, sitten taas uudestaan!" poikani toivoi Me Rosvoloiden loppua myötäillen, hänen silmänsä loistivat kirkkaasti, ja nauru helkkyi. "Kuka tällaisia tarinoita oikein keksii?", hän kikatti.
Siinäpä arvio Me Rosvoloista pähkinänkuoressaan. Siri Kolun rosvoseikkailu on vauhdikas, hauska, koskettava, hurja ja erityisen kiinnostava. Se on epäsovinnaisuudessaan täyttä rautaa, vähän niin kuin Peppi Pitkätossu tai Kolme iloista rosvoa. Me Rosvolat on rosvomaailman Kiljusen herrasväki. Otava luonnehtii teosta myös kirjalliseksi road-movieksi, ja sitäkin se omalla tavallaan tietysti on.
Aihe ja kantavat teemat
MeRosvolat kertoo koulutyttö-Viljasta, joka joutuu Rosvoloiden ryöstösaaliiksi alkukesästä, jää rosvoperheeseen ja oppii rakastamaan tämän kummallisia tapoja ja omapäisiä jäseniä kuin omansa. Syksyllä häämöttää paluu takaisin oman perheen pariin, viulutunneille ja kuoroharkkoihin. Perheiden ristipaineessa Kolu tulee asettaneeksi kysymyksiä siitä, minkälainen on hyvä perhe. Onko lapsen parempi rosoisessa rosvoarjessa kuin tiukassa normiperheen säädyllisyydessä?
Siri Kolu on luonut hauskan rosvokulttuurin teokseensa rosvojen kesäkisoja myöten. Voi hyvin kuvitella, miten kirjailija on pystynyt tällaisen tarinan äärellä antaa mielikuvituksensa revitellä. Rosvoperheen jäsenet ovat tietysti omaksuneet rosvokulttuurin ja käyttäytyvät sen mukaisesti. Heidän maailmassaan pätee tietysti myös rosvojen moraali.
(--) Autojen ryöstäminen ei ollut ongelma. Se oli jo lihasmuistissa: lippu esiin, kahvat tanaan, auto eteen poikittain ja miehet lentoon. Ongelma oli siinä, mistä tiesi sen, kenet kannatti ryöstää. Ruuan ryöstämisessä ei tarvinnut olla niin nirso. Pari kertaa ryöstösaaliina oli kokonaisia takakontillisia varhaista raparperia, uusia perunoita, sillipurkkeja, mansikkatuokkosia. Elimme terveellisemmin kuin koskaan ennen.
Toisen päivän ja kuuden onnistuneen ryöstön jälkeen olimme epätoivoisia. Jokaisen ryöstön jälkeen piti kaasuttaa uuteen paikkaan, ettei liikenneradio tai paikallinen poliisi pääsisi jäljillemme. (--)
Me Rosvoloiden teemoja ovat ystävyys, perhe, vapaus, luottamus ja vastuu. Hulvattomassa seikkailussa esitellään lukijoille myös demokratian alkeet ja mietitään monisyisesti hyvää ja pahaa. Teos kyseenalaistaa myös sen, mikä on arvokasta ja kuka on rikas. Epäsovinnainen seikkailu on tällaisten aiheiden käsittelyyn varsin oivallinen alusta, ja erityisen kiitoksen kirjailija ansaitsee siitä, ettei hän ole ryhtynyt aiheistansa missään vaiheessa tekemään turhan suuria ja nipottamaan sormi pystyssä siitä, mikä on oikeasti oikein ja mikä väärin. Kaikki vakavatkin aiheet soljuvat mutkattomasti rosvoauton kurveissa seikkailusta toiseen.
Soveltuvuus ja kertomus jatkuu...
Luin Me Rosvolat nelivuotiaan esikoiseni kanssa luku tai kaksi kerrallaan noin kuukauden aikana. Alkusivuilla häivähti mielessäni ajatus, onko kirja vielä sopivaa luettavaa niin pienelle. Uskalsin kuitenkin jatkaa, sillä kirja ei ollut pelottava, ainoastaan varastamisen kuvaukset arveluttivat. Pikkumies kuitenkin selvästi kuunteli jatkuvasti hullunkurista tarinaa satuna, eikä rosvoilusta ole meidän perheessä tullut tapaa - ainakaan vielä.
Sen sijaan Rosvolan perheen jäsenet ovat välillä leikeissä mukana. Kun ajamme omalla autollamme jonnekin, kyydissä huristelevat tietysti Kulta-Pete ja Hurja-Kaarlo. Äiti-Rosvola, joka meidänkin autoamme usein ohjaa, on nimetty moneen kertaan tarinan parhaimmaksi - onkohan ilmassa aistittavissa pientä kritiikkiä vai äidin ihannointia?
Me Rosvolat julkaistaan elokuvana 2012. Kertomus on juuri saanut myös jatkoa (muuallakin kuin autossamme): Me Rosvolat ja konnakaraoke on äskettäin julkaistu! Nyt ikäsuosituksen saanutta uutta kirjaa suositellaan yli yhdeksänvuotiaille.
Jaahas, onko kirja nelivuotiaalle liian jännittävä? Ehkäpä odottelemme kirjan kanssa muutaman vuoden ja luemme kesäkirjana ensimmäistä osaa vuodesta toiseen. (Tai sitten luen sen yksin ensin ja mietin, passaisiko se sittenkin meidän lastenkirjastoon... Kirjojen kanssa olen suurpiirteinen, jopa salliva, elokuvien ikärajat taas luen kirjaimellisesti ja lisään niihin vaikka pari vuotta tarvittaessa lisää!)
Suositukset
Ehdottomasti (taas) kaikille. Lahjakirjaksi koululaiselle, ehkäpä ei enää murrosikäiselle, vaikka tämäntyyppinen tarina voi kyllä ihan hyvin teinejäkin hauskuuttaa. Aikuisille hulvattomaksi nojatuoliseikkailuksi, joka puhdistaa arjen pölyt suhahtaessaan ohitse.
-------------------------------------
Millaiset kirjat soveltuvat teidän muiden mielestä lasten lukemistoon? Miten suhtaudutte kirjojen suositusikärajoihin?
Kuulostaa aivan valloittavalta kirjalta ja tällä kirjoituksella oli erittäin valloittava alku! :) Tämä aikuinen lähtisi oikein mielellään nojatuoliseikkailuillle rosvojen kanssa.
VastaaPoistaKirjan kansi on tosi hauska ja onnistunut!
Ei muuta kuin Rosvoloiden kyytiin sitten vain, Jenni!
VastaaPoistaKansi on kaunis, ja sama soma kuvitus jatkuu lukujen otsikoissa kirjan sisäsivuilla. Kiitos, että valloituit! :-)
Kaikki osat luettu eikä tarvitse alkaa itkeä. Huumoria kaikki kolme kirjaa. ei kyllä ansaitse yhdeksän vuoden ikärajaa se kakkonen.
VastaaPoistaItse olen 11 kesäinen ja lukenut kaikki Rosvolat, ja aivan ihania on. Varsinkin kun päähenkilö kaimana. ;)
VastaaPoistaEi ikärajan tarvitsisi olla niin korkea, mutta tietysti nuoremmat kuin 9 ei ehkä ymmärrä tarina ja kirjojen 'kauneutta' ja hienoutta ..
Kiitos kommentistasi, Vilja! Tosi mukavaa kuulla, että olet tykännyt. Näillä luulisi olevan paljon faneja! :-)
PoistaRakastan Rosvoloita! Viljaan voin samaistua, ja tartun jokaiseen pieneenkin vihjeeseen siitä, millainen hän on ihmisenä ja millaisista asioista hän pitää. Toivon usein, että Vilja olisi olemassa.
VastaaPoistaWau miten voi olla ;D Musta tuntuu ihan samoin useidenkin kirjojen kanssa. Eniten olen samaistunut Me rosvolan Viljaan ja Jesse sarjan Jennaan. Muo jää harmittamaan kirjan luettua kun nämä hyvien kirjojen henkilöt eivät olekkaan olemassa.
Poista