Tässä jälleen meidän perheen pienimpien suosikkikirja. Miinalan Veikon nyrkkeilykoulu luetaan kerta toisensa jälkeen, ja aina se jaksaa innostaa yhtä paljon.
Miinalan Veikon nyrkkeilykoulun päähenkilö on Henri Hiiri, jonka isä on nyrkkeilijä. Isä ei ole sankari, vaan höyhensarjalainen ja pelkkä harjoitusvastustaja. Henri Hiiri kohtaa monenlaisia pelottavia asioita arjessaan, näkee painajaisia, haluaa itselleenkin nyrkkeilyhanskat ja tapaa Huolestuneen Hillevin, jonka mielestä Henri on "tosi mukava hiiri". Hillevin kanssa huomataan, mikä on elämässä tärkeää.
Miinalan Veikon nyrkkeilykoulu onkin tarina peloista ja niiden voittamisesta sekä nyrkkeilemisestä. Hannele Huovi, iki ihanien Urpon ja Turpon äiti, on tehnyt tarinassa loistotyötä! Esimerkiksi nimet ovat omiaan tällaiseen kirjaan: Henri Hiiren kammotuksia ovat äkäinen ja lapsia pelotteleva parturi Saksinen ja Henrin isän nyrkkeilyvastustaja Rapu Rusikka. Rapu Rusikka onkin meidän perheessä sellainen hahmo, joka aina silloin tällöin putkahtelee esiin ja auttaa poikia käsittelemään hurjia asioita elämässään. Jukka Lemmetyn kuvitus on niukoissa väreissään niin pelottava ja häikäisevä, kuin vain voi tällaiselta kirjalta odottaa.
Miinalan Veikon nyrkkeilykoulu on sellainen lastenkirja, ettei se missään kohtaa avoimesti opeta, saarnaa eikä kerro, mikä on tärkeää, vaikka se käsitteleekin elämän vakavia asioita. Se ei tähdennä, että lyöminen on väärin, eikä se sano, että kaverit ovat tärkeitä. Sen viesti on upoksissa rivien väliin, joten se antaa pienen ja isommankin mielikuvitukselle kosolti tilaa. Pelottavat asiat voivat olla juuri niin pelottavia, millaisina pieni ne itse näkee, ja kirjan tapahtumat avautuvat lapsen omista lähtökohdista käsin. Tällaisia kirjoja lukisi lapsille mielellään enemmänkin niin pahoista kuin hyvistäkin asioista! Suosittelen pelkojen ja väkivallan käsittelyyn ja muutenkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti