Sata makkaralaatua ja yksi idea. 11 venäläistä kirjailijaa kertoo. - Kirjallista elämää -haaste.

Anna Ljunggren ja Kristina Rotkirch (toim.): Sata makkaralaatua ja yksi idea. 11 venäläistä kirjailijaa kertoo. Pystykorvakirjat. 2010.


Sata makkaralaatua ja yksi idea on yltäkylläinen kirja kirjailijana olemisesta ja kirjailijan työstä. Kääntäjä-toimittaja Kristina Rotkirch on haastatellut 11 venäläistä kirjailijaa, ja heidän keskustelunsa on tallennettu kirjaksi. Kirjassa keskustellaan niin teosten teemoista kuin julkaisemisestakin, kirjailijaksi tulemisesta, kirjoittamisesta ja yhteiskunnasta ja ympärillämme olevista ilmiöistä. Jokainen haastattelu on omanlaisensa ja yllättävä. Kirjassa on kaikkea kirjailijaelämän nälkään!

Venäläistä nykykirjallisuutta ei suomenneta valtavasti. Sata makkaralaatua ja yksi idea -kirjassa esillä olevia kirjailijoita ei ole kaikkia suomennettu, ja joiltakin on suomennettu vain teos tai kaksi. Itsekään en ole harmikseni lukenut nimeksikään venäläistä nykyproosaa, mutta tämän kirjan kälkeen oma must read -pino vain kasvaa. Vaikka venäläinen kirjallisuus ei tuttua olisikaan, Sata makkaralaatua ja yksi idea on mielenkiintoinen opus niin paljosta.

Vai mitä sanotte vaikkapa siitä, kun kirjailija Juri Mamlejev puhuu neuvostovallan ajasta, jolloin sensuurin vuoksi muu kuin virallinen kulttuuri ei voinut juurikaan tulla päivänvaloon? Hän kertoo: "Oli sellainenkin ongelma, että tilanteessa, jossa emme toivoneetkaan saavamme mitään julki, puuttui faktisesti kaikki sensuuri. Neuvostosensuurin lisäksi puuttui myös itsesensuuri, vallitsi siis jonkinlainen absoluuttisen vapauden tilanne: mistään korrektiudesta ei ollut puhettakaan, olimme täysin vapaita kaikissa suhteissa, ja juuri täydellisen ilmaisunvapauden ja kaikenlaisten kysymysten käsittelyn avulla kompensoimme yläpuolellamme olevaa tietoisuutemme despoottista katosta." Kirjoittajalle tällainen tilannehan olisi todellakin toiveiden täyttymys, ellei sen kääntöpuolena olisi se, ettei mitään pysty julkaisemaan!

Sata makkaralaatua ja yksi idea paljastaa sen, miten kirjailijat ovat monenkirjava porukka. Yksi on kirjoittanut aina ja kasvanut kirja kädessä kulttuurikodissa. Toinen on löytänyt itsensä kirjoittamasta vasta aikuisiällä, jota ennen on kahlannut elämäänsä mitä erikoisemmissa olosuhteissa. Neuvostoaikana olosuhteet ovatkin olleet omanlaisensa. Ehkä venäläisten nykykirjailijoiden yhteinen piirre onkin se, että toistaiseksi vielä kaikki ovat eläneet myös neuvostoaikaa, ja heidän maailmankatsomukseensa tuo pikantin lisän se, että he ovat kokeneet yhteiskunnan valtavan murroksen. Murroksesta voi syntyä monenlaista tarkkasilmäisyyttä.

Ihailen venäläiskirjailijoiden itsetuntoa. Sata makkaralaatua ja yksi idea -teos on miellytävää luettavaa sen tähden, että haastatellut kirjailijat uskaltavat sanoa, mitä ajattelevat ja puolustaa näkemyksiään. He eivät nöyristele tai epäröi, vaan heillä, jos kellään, tuntuu olevan sana hallussa. He kritisoivat myös omaa isänmaataan, mutta yhtä aikaa ovat juuristaan ylpeitä. Jätän venäläiskirjailijoiden näkemykset jokaisen itsensä nautittavaksi.

Olen lukenut Sata makkaralaatua ja yksi idea -teoksen osana Kirjallista elämää -haastetta. Seuraavana haasteeseen lähtee vastaamaan Andrew Taylorin Kirjat, jotka muuttivat maailmaa. Jos Sata makkaralaatua ja iksi idea kasvatti luettavien kirjojen pinoani, pelkään pahoin, että seuraava tekee minut vähäksi aikaa miltei epätoivoiseksi. ;-)