Silja ja Mai on Maaria Päivisen lupaava esikoisteos. Lyyrinen teos kertoo Siljan äänellä rakkaudesta ja muun elämän pyörityksestä. Mai on Siljan alivuokralainen, ystävä ja rakastettu - hyväksikäyttäjä, vihollinen ja riistäjä. Välillä Siljaa ja Maita lukiessa naisten persoonat liukuvat päällekkäin niin, että luin sujuvasti Maista ja Siljasta yhtenä henkilönä, jossa on kaksi erilaista, keskenään kamppailevaa puolta: kun toinen sotkee, toinen siivoaa ja natisee. Silja ja Mai on kasvutarina, jossa naiseus on pääosassa.
Silja ja Mai on korostuneen feminiininen teksti. Silja on nuori nainen, joka etsii ja vihaa itseään. Hän laittaa itsensä alttiiksi elämälle ja polttaa siipiään. Teos käyttää ilmaisullisina voimasanoina naiseuden tunnuksia, kuten kohtua ja vaginaa. Rinnat ovat kerronnan tärkeä motiivi. Silja ajelee tai jättää ajelematta kainalokarvansa, pyyhkii kuukautisverta ja ajattelee raskautta. Miehet ovat hyväksikäyttäjiä ja kummajaisia, jotka ilmestyvät vaatimaan ja käyttämään, ja nainen on heille objekti. Kaikki tämä tekee Siljasta ja Maista juuri sellaisen kauniinvoimakkaan tarinan, jonka tarpeessa olin ennen kepeintä kesää.
Siljan ja Main kieli on kaunista ja välillä liikuttavan oivaltavaa. Teoksen lukeminen ei jatkuvasti ole monisävyisen ilmaisun vuoksi helppoa, mutta se ei tässä teoksessa tärkeintä olekaan. Päivisen teos on proosaruno, joka tulee kokea. Tekstiin uppoutuu ja merkitykset jäävät mieleen sykkimään pitkäksi aikaa.
Ja hänen, jos kenen, oli tapahduttava; niin luki hänen kämmentensä elämänviivoissa - jotka olivat kaarevat, tylpät - niin luki hänen navassaan; katkaistussa, kylmässä poukamassa. Hän sammutti rovion lasillisella vettä.Teoksen nautittavin osuus oli osa II, jossa Silja on Moskovassa välillä seuranaan matkakumppaninsa, rakastajansa M. Bulgakov, joka ei ole ainoa intertekstuaalinen viittaus tässä romaanissa. Silja on lähtenyt sijoiltaan etsimään itseään ja elämäänsä, mennyt pakoon Maita. Moskovan kuvaus on ainakin Moskovassa käymättömälle loistokasta: asemalla haisee rauta, Bolsoi-teatteri huokuu taidetta, katukuva on elävä ja ravintolat naurunremakkaa täynnä. Silja ja Mai nostatti minussa omalla karulla tavallaan matkakuumeen Venäjälle yhtä aikaa, kun opin pitämään Siljasta ja olemaan tyytyväinen hänen puolestaan.
Maaria Päivinen kertoo Pisara-blogissaan kirjoittavansa elääkseen toisenlaisia elämiä tai silti sitä samaa. Nyt tiedän, mitä Maaria tarkoittaa: Silja ja Mai on kaikessa lyyrisyydessään huikean elämänmakuinen teos, jossa Siljan arki astuu iholle ja tunkeutuu sieluun. Suosittelen kaikille, jotka haluavat kokea ja hakea elämyksiä tavanomaista lukuromaania painavammassa ulottuvuudessa. Itse jään odottamaan Päivisen toista!
Lisäys ja tärkeä huomautus 7.6.: Siljasta ja Maista on blogannut myös Hanna.
Voi Paula! Sinäkin kirjoitat Siljasta ja Maista niin kamalan kauniisti, että en voi muuta kuin hymytä koko loppupäivän :) Kiva, jos lukukokemus oli kaikessa vaikeudessaan miellyttävä! Ja mukavaa, että kiertokirja jatkaa kiertoaan. Toivotan sinulle iloista kesää ja tietysti myös tuotteliasta, sikäli kun kirjoittamisen/lukemisen saralla riittää energiaa :)
VastaaPoistaMinulle oli ilo (joskin raskastakin ja vapauttavaa) kulkea pätkä Siljan nahoissa. Ei lukeminen ollut missään tapauksessa vaikeaa, muttei helppoakaan. Monimerkityksistä ja vivahteikasta. Haastavaa. (Tässäpä oivallinen paikka käyttää tuota sanaa oikeassa tarkoituksessaan!)
VastaaPoistaJos opiskelisin nyt kirjallisuustiedettä, haluaisin ottaa Siljan ja Main lähilukuun. Siitä on niin paljoon, ja kaikesta siitä, mistä haluaisin, en saa kiinni :-). Keskittyisin varmaankin henkilökuvaukseen ja ruumiillisuuteen. Tutkisin henkilöiden päällekkäisyyksiä, persoonien liukumia. Ehkä monet muutkin henkilöt liukuivat päällekkäin, lomittain ja sekaisin toistensa kanssa, eivät vain Mai ja Silja?
Laitan kirjaasi vielä lisäterveiset.
Kiitos, Helmi-Maaria, kaikkea hyvää myös sinulle! Rakastan sinua nuori mies kiinnostaa minua kovasti.
Oi oi, eipä tuo kirjallisuustiedettä tarvitse, vaikka ehkä enemmän aikaa ajatuksille :) Tätini esimerkiksi luki sen kaksi kirjaa, ekalla kerralla kielen takia, tokalla kaiken muun.
VastaaPoistaKivaa, terveisiä on hauska lukea! Pitäkäämme blogi-yhteyttä yllä :)