Lasten kirjamessut
Olin iloisen yllättynyt lapsille suunnatusta messutarjonnasta. Varsinkin lauantaina lastenkirjallisuus oli esillä ohjelmaa myöten. Heti messuille saavuttuamme pojat pääsivät Afrikan tähti -pöytään mittelemään pelilaudan kuninkuudesta. Esikoinen vei voiton, mutta molemmat kantoivat kotiin kunniakirjan ja tunnustuspalkintona kulmalukkokansion, voittaja lisäksi korttipelin.
Pelipöydästä siirryimme seuraamaan perinteikkään Oulun Valveen sanataidekoulun esitystä Mainio Herra Ilosesta. Oulussa on pidetty Lumotut sanat -sanataideviikot, jotka ansaitsisivat oman blogipostauksensa, ja kirjamessut päätti kunniakkaasti juhlaviikkojen ohjelman. Messujen jälkeen kävimme vielä Kulttuurikeskus Valveella katsomassa kuvittaja Linda Bondestamin näyttelyn.
Herra Ilosen jälkeen olisin halunnut kuunnella lastenkirjallisuusesitystä, mutta pojat intoutuivat lähes tyhjyyttään ammottavassa luentosalissa ottamaan jalat alleen ja kaivautumaan penkkirivistöjen katveeseen, joten jouduimme siirtymään omassa ohjelmassamme sutjakkaasti eteenpäin, jotta viisi muuta lastenkirjallisuudesta kiinnostunutta pystyivät seuraamaan esityksen loppuun.
Lasten messukokemus oli siis kiitettävä ja iloinen. Sunnuntaina molemmat olisivat halunneet lähteä messuille uudestaan, mutta sillä kertaa äiti lähti yksin.
Messujen yleiskatsaus
Kuten aiemmassa postauksessanikin kirjoitin, messuilla näkyi kiitettävästi pohjoisen painotus. Varsinkin uudemmat pohjoiset kirjailijat olivat kivasti esillä, samoin osa Pohjois-Suomen kirjoittajatoiminnasta, kuten Pohjois-Pohjanmaan kirjoittajayhdistys ja Päätalo-instituutti.
Olin kuitenkin erityisen pettynyt kustantamoiden esillä olemiseen. Suurista kustantamoista oli saatu mukaan vain myyntipöytään WSOY, Tammi, Karisto, Teos ja Mäkelä. Muiden poissaolo pisti silmään pahasti. Millään isolla kustantamolla ei ollut edes edustajaa paikalla. Surkeuksien surkeus. Sekin harmitti, että esimerkiksi EU:n pohjoisin kustantamo Kustannus-Puntsi ei edes ollut mukana. Muita näytteilleasettajia oli niukalti, joten pöytäkierros oli varsin pikainen ravi ohi näyttelyiden, sillä tungosta pöytien äärellä ei ollut.
Ohjelmassa oli paljon kiinnostavaa, ja sitä oli tauotta kahdessa, kolmessa paikassa yhtä aikaa. Mitään varsinaista vetonaulaa ei kuitenkaan ollut saatu mukaan. Tunnetuimpia nimiä olivat pakollinen paska kaupungin sanansaattaja Kauko Röyhkä (jota itse kyllä kuuntelen mieluusti) ja ranskalaistunut oululainen Hannu Väisänen.
Oma messusaalis
Parasta messuantia minulle olivat monien kirjoittajakavereitteni ja muiden tuttavieni sattumanvaraiset tapaamiset! Parinkymmenen vuoden jälkeen tapasin myös lukioaikaisen luokkakavereini, joka vastikään kommentoi blogiini ja lukee ja kirjoittaa, kuten minäkin. Upea juttu!
Sunnuntaina pääsin myös rauhassa istumaan haastettelujen, palkintojen ja paneelien äärelle. Antti Leikas kertoi Melominen-teoksestaan ja sai minut kiinnostumaan entistä enemmän esikoisestaan. Leikas suitsutti Siltala-kustantamoa nostaen sen jopa Suomen ammattitaitoisimmaksi kirjataloksi. Oma mielenkiintoni Siltalan työtä kohtaan nousi kohisten!
Sunnuntaina myös Oulun kirjailijaseura jakoi Nuori Pakkala -tunnustuspalkinnon lahjakkaalle nuorelle kirjoitajalle. Oululaisen kalaliike Hätälän sponsoroimaa tunnustuispalkintoa varten oli tällä kertaa järjestetty kirjoituskilpailu peruskoulun yhdeksäsluokkalaisille. Kirjoituskilpailussa oli ollut tarkoitus kirjoittaa oululaisen Teuvo Pakkalan tekstien otsikoista uusia juttuja. Taso oli ollut kova, ja palkintoja jaettiinkin kolme, pari kunniamainintaa Iina Ylikoskelle ja Ilpo Myllykoskelle ja itse Nuori Pakkala -palkinto, jonka sai Joonas Laukka. Painakaa tulevien kirjailijoiden nimet muistiin!
Kuuntelin myös paneelikeskustelun lasten- ja nuortenkirjallisuuden nykytilanteesta. Paneelissa ei ollut mukana yhtään nuortenkirjailijaa, joskin nuorten ääntä edusti ansiokkaasti Oulun kaupungin kirjastonhoitaja Mervi Vaara. Lastenkirjailijoille äänen antoivat Inga Röning ja Lauri Hirvonen. Paneelissa kaivattiin kuitenkin lastenkirjallisuutta enemmän laadukasta kotimaista nuortenkirjallisuutta, joka ei olisi pelkkää fantasiaa. Mieskirjailijoitten edustus nuorille kirjoittavissa harmitti, samoin se, että nuorille pojille on tarjolla vähän luettavaa. Myös nuorten äänikirjatarjonta on niukkaa. Paneelin puheenjohtaja Jyrki Korpua vetäisi ilmoille myös ajatuksen, että nuortenkirjallisuus olisi kokonaan katoamassakin.
Loppusanasia
Katkerahkot kirjoituksensa ovat Pohjois-Suomen kirjamessuista kirjoittaneet Villasukka kirjahyllyssä ja Lukuisa. Myös muut kirjanystävät ovat ilmaisseet pettymystään esimerkiksi Facebookissa. Viidakkorumpu on jo kumissut, vaikka maakunnan ykköslehti Kaleva kirjoittikin sunnuntain lehdessä messuista rohkaisevasti. Hyvän näkökulman messujen antiin voi lukea myös Reijo Vallan Pois työpöydältä -blogista.
Pohjois-Suomen kirjamessujen on etsittävä uutta ilmettä, jos yleisö halutaan pitää innostuneena. On merkillepantavaa, että jos eivät edes kirjanystävät kiinnostu kauden päätapahtumasta eivätkä kustantamot lähde mukaan, jokin ei toimi. Helsingissä järjestettävät kirjamessut on sellainen spektaakkeli, että aivan sellaiseen ei täällä ole edes tarvetta, mutta johtavasta kulttuuritapahtumasta voi ottaa paljon oppia.
Jos minä saisin järjestää ensi vuoden kirjamessuja, lähtisin muokkaamaan ihan aluksi markkinointia ja sen myötä sisältöä kävijälähtöisempään suuntaan ja toiseksi etsimään keinoja saada messuille mukaan myös valtavirtaa kiinnostavia ihmisiä ja ilmiöitä. Muuten Pohjois-Suomen kirjamessut on vaarassa kuihtua pienen piirin ihan kivaksi kesätapahtumaksi.
Kiva että sait noin paljon irti messuista ja lapsetkin tykkäsivät :) Toivottavasti ensi vuonna nuo mainitsemasi puutteet korjautuvat. Vaikka Helsinki onkin pääkaupunki, on silti sääli jos Oulun messut jäävät täysin niiden jalkoihin. Jäi jotenkin sellainen olo että messut oli vähän pikaisesti kasattu.
VastaaPoistaMinusta Oulussa messut voisivat olla selvästi Oulun näköiset. Esimerkiksi pohjoisten kirjailijoiden ja paikallisen värin näkyminen on minusta erittäin positiivista.
VastaaPoistaKävijämäärät täällä eivät tietenkään voi olla pk-seudun veroiset, joten niin massiivista tapahtumaa on hulluutta yrittääkään järjestää. Silti messuilla pitäisi olla jotakin, mikä kiinnostaisi ns. suurta yleisöä ja vaikka houkuttelisi muitakin kuin kirjakansaa paikalle. Muuten voidaan pitää kirjallisen kansan kesätapahtuma, jossa alan tekijät kohtaavat. Sellaista leimaa olin aistivinani viikonloppuna nytkin. Eikä se ole pelkästään huono asia, mutta sellaisille messuille "Pohjois-Suomen kirjamessut" on liian suuri nimi.
Ihana, että kirjamessuja järjestetään nyt muuallakin kuin Helsingissä ja Turussa. Siellä Oulussa on ilmeisesti käynyt samoin kuin Jyväskylässä isojen kustantamoiden suhteen. Se on harmi, koska kyllähän väki lukee kaikkialla.
VastaaPoistaKauko Röyhkästä pidän minäkin, niin kirjailijana kuin muusikkonakin.
Tuo kirja Lääkintälotta Olka kuulostaa kiinnostavlta! Bloggaathan siitä, jos luet sen? :)
VastaaPoistaKatja, niin, olisi valaisevaa tietää, minkä tähden kustantamot eivät lähde messuille mukaan.
VastaaPoistaSusa P., luen ja bloggaan kyllä :-). Mukava tietää, että muitakin kiinnostuneita on!
Mukavaa, että pidit messuista! Sait niistä takuulla enemmän irti mitä minä, sillä minua ei esimerkiksi kiinnostanut oikein käydä kuuntelemassa kirjailijoita, koska ei ollut ketään tarpeeksi kiinnostavaa ;/
VastaaPoistaKirjamyynnin vähyys oli suurin pettymys. Aika moni varmaan lähtee messuille juurikin metsästämään niitä kirjoja.
Totta, kirjamessuja olisi tulevaisuudessa kehitettävä. Nytkin oli jo huomattavissa kävijöissä sitä pienen piirin tuntua.
Laura, olen samaa mieltä. Minä näen messut sellaisena tapahtumana, että sinne menevät alan harrastajat, siis kirjahamsterit ja kirjoittajat (harraste- ja oikeat ;-)), ja lisäksi ne parhaimmillaan houkuttelevat mukaan myös aiheesta etäisemmin kiinnostuneita. Jos kyse on pikkupiirin harrastustapahtumasta, kyse on enemmänkin kesätapaamisesta tai -päivistä. Messut on kai olettamukseltaan kaupallinen tapahtuma, joten ymmärrän hyvin pettymyksesi. Myös messujen otsikoinnilla voitaisiin pettyneitä kävijöitä vähentää. Voitaisiin pitää vaikkapa pohjoissuomalaisen kirjallisuuden messut. Nyt tapahtuman nimi lupasi ehkä liikaa?
VastaaPoista