sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Yhtään

Kansi: Sukker
Janne Teller: Yhtään. (Intet. 2000. Suom. Veijo Kiuru.) Bazar. 2005. (150 sivua.)

Millä on merkitystä? Millä sinulle on merkitystä? Oletko miettinyt, miten merkityksen voi todistaa.

Janne Teller kirjoittaa teoksessaan Yhtään siitä, mitä tapahtuu, kun kohta neljätoistavuotiaitten koululuokassa Pierre Anton sanoo: "Mikään ei merkitse yhtään mitään" ja poistuu luokasta ja koulusta istumaan luumupuuhun ja julistamaan sieltä maailmankatsomustaan.

Loput luokasta haluaa todistaa Pierre Antonin näkemyksen vääräksi. Alkaa otettaan kiristävä jännitysnäytelmä, joka laajenee liki karnevalistisiin mittoihin.

Kirjailija Teller nostaa teoksessaan esille kiintoisasti sitä, mitä merkitys ylipäätään on. Miten toinen asia maailmassa on meille merkityksellisempää kuin jokin toinen. Millä on merkitystä? Pierre Anton on todella sitä mieltä, ettei yhtään millään ole merkitystä:
Kun on niin helppo kuolla, se johtuu siitä ettei kuolemalla ole mitään merkitystä!, han huusi. "Ja kun kuolemalla ei ole mitään merkitystä se johtuu siitä, ettei elämällä ole mitään merkitystä. --"
Samanaikaisesti Teller kuljettaa merkitysteeman rinnalla kuvausta siitä, miten lapsesta muuttuu nuori, aikuinen. Teller kuvaa, miten viattomuus hiipuu pikkuhiljaa ja miten vastuu ja vakavuus valtaavat tilaa puhtaalta ilolta ja palolta.
Kolmetoista, neljätoista, aikuinen, kuollut.

Sorry vaan, kerabloggaajat ja muut, toivomme on menetetty jo ajat sitten!

Yhtään on kertomus myös siitä, kuinka merkityksellistä meille on todistaa olevamme oikeassa ja miten tiukasti pidämmekään kiinni omasta maailmankatsomuksestamme. Olemme umpisokeita näkemyksiemme kanssa. Meille on merkityksellistä tulla nähdyiksi ja tärkeänä pidetyiksi omina itsenämme.

Yhtään on kirja jokaiselle viattomuutensa menettäneelle tai menettämisen uhan alla olevalle. Teos on saanut kotimaassaan Tanskassa kulttuuriministeriön lastenkirjapalkinnon vuonna 2001. Alle 12-vuotiaille en tätä kirjaa suosittelisi.

Tähtiä: 4/5

_________________________
Lisäys 5.12.: Kiinnostavia keskusteluita nuortenkirjallisuudesta Anna Amnellin Blogisisko-blogissa ja Grafomaniassa.

4 kommenttia:

  1. Ohhoh, tämäpä kuulostaa erikoiselta! Nimi muistiin ja silmät auki kirjastoon :)

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti tykkäät, Maija! Toivottavasti saan lukea tästä blogistasi :-).

    VastaaPoista
  3. Muistan itse julistaneeni suurinpiirtein 14-vuotiaana, että toivoisin kuolevani autokolarissa ennen kuin täytän 30, huh. Kuolemista nyt en tosissani suunnitelnut hetkeäkään, mutta oli kai tärkeää ilmaista mahdollisimman räväkästi kuinka paljon aikuisten touhuja silloin arvostin.
    Nykyisin mietin enemmänkin sitä, kuinka onnistuisin touhuilemaan täällä vielä toisetkin 50 vuotta!

    Kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta. Muistan, että sitä on kysyttykin multa joskus kirjastolla ja ihmettelin silloin, että kuinka olen voinut ihan kokonaan unohtaa noin erikoisen juonen. Jutustasi löytyi selitys, tämä on varmaan sijoitettu lastenosastolle eikä ole koskaan osunut käsiini.

    En nykyään lue enää juuri ollenkaan lasten- tai nuortenkirjoja, mutta tämä tekisi mieli lukea. Nuorempi tytär on menossa prometheusleirille ensi kesänä, saattaisi kiinnostaa häntäkin.

    VastaaPoista
  4. Erja, nuoruusmuistosi tuntuvat ihmeellisen tutulta. ;-) Minäkin julistin 14-vuotiaana monenlaista ja olin ehdottoman oikeassa kaikessa, mihin otin kantaa.

    Tämä on tosiaan nuortenkirja, joskin tässä on taas yksi teos, jonka eri tasoja voi lukea kakistelematta varttuneempikin. Ainakaan minä en pitkästynyt laisinkaan. Tellerin kirjassa ei myöskään aivan täysin toteudu nuortenkirjoihin yleensä yhdistetty valoisa lopetus - oikeastaan päin vastoin. Prometheusleiriläiselle saattaa olla hyvä valinta, ellei kavahda hankalia aiheita. Minä olisin nuorena(kin) tykännyt tästä.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...