 |
| freedigitalphotos.net / Michal Marcol |
Käsikseeni liittyvän kirjoittamisen blokki on purettu. Se kävi yllättävän helposti, kun päätin vain kirjoittaa (mitä tahansa). Yllykettä olen saanut kirjoittajaryhmistä.
Kirjoitan taas ja rakennan itselleni rutiinia, kuten uhosin aiemmin. Annan itselleni joululahjaksi nimittäin selkärangan, jonka kanssa kirjoitan tekstin läpi loppuun saakka ja pääsen muokkaamaan. Rutiinin rakentaminen tarkoittaa sitä, että teen joka päivä uuden päätöksen siitä, että kirjoitan (aivan sama mitä, kunhan Kässäri etenee). Jonkun viisaan mukaan minulla on 21 päivän perästä muodostunut tapa kirjoittaa säännöllisesti.
Olen viime päivinä kerännyt lisää aineistoa ja motivoinut itseäni pyrkimällä samaan mielentilaan, jossa olin keväällä, kun päätin aloittaa romaanin kirjoittamisen. Tuolloin en muuten arvannut, mille tielle lähden. En valitsisi toisin.
Suurimmat ongelmat liittyvät tällä hetkellä siihen, että olen tullut epävarmaksi (suht yksinkertaisen) rakenteeni kanssa. Saanko sen pysymään pystyssä? Toiseksi murehdin sitä, miten saan tarpeeksi lihaa luiden ympärille. Eikö vain riittäisi, että kirjoitan, että näin kävi ja tällaista siitä sitten tuli? Oho.
Näin sitä mennään suvannosta suvantoon.
Luen tällä hetkellä Katja Ketun Kätilöä. Se inspiroikoon minua!
Onnea blokin purkamisen johdosta :)! Toivon itsekin pääseväni pian kirjoittamaan - blokkia ei tosin ole, mutta kaikkea muuta epämääräistä, eikä muka aikaa jne. Hyviä kirjoitushetkiä sinne!
VastaaPoistaOnnittelut kirjoitusblokin purkautumisesta, siitä se homma jatkuu!
VastaaPoistaOnnea ja intoa kirjoittamiseen jälleen! Kuulostaa tosi tutulta. Oma esikoiskässäri on kustantajan arvioitavana ja uuden romaanin aloitin kuukausia sitten, mutta jotenkin se tökkii kun tuo eka on jossain bittiavaruudessa eikä vielä kovissa kansissa. Oma päätöksesi valoi uskoa jälleen itsellenikin. Taidanpa ryhdistäytyä minäkin ja ryhtyä taas luomaan uutta maailmaa pääni sisällä ja toivottavasti myös läppärillä!
VastaaPoistaKiitos, Rooibos! Sinulla on jo hyvät tavat näissä asioissa, joten pääset ihan takuulla taas vauhtiin. Nyt taidat vain vältellä välttämätöntä ;-)..?
VastaaPoistaKiitos, Susa. Pitkästä aikaa on hyvä olo. Ei tarvitse nolostella, kun joku kysyy, mitä kirjoittamiselle kuuluu :-D!
Marke, tuohan tarkoittaa lisää hyviä uutisia! Aivan loistojuttu, jos sait ripauksen kannustusta tästä mukaasi :-). Pidän peukkuja kässärillesi! Kiitos onnen ja innon toivotuksista!
Paula, hyvin mahdollista, että välttelen välttämätöntä :). Juuri nyt suon itselleni vielä hetkeksi sen ylellisyyden - ei tätä kuitenkaan kauaa enää kestä, että saa vinkua, että "pitäisi kirjoittaa" ;).
VastaaPoistaJes, eteenpäin vaan ja rutiinia kehiin!
VastaaPoistaOnnea blokin purkamisesta :)
VastaaPoistaPaula, ellet olisi jo maininnut Ketun Kätilöä, niin olisin kantanut sen eteesi kultaisella tarjottimella. Kätilö herättää kuolleetkin henkiin ja takuulla revit lihaa kirjaasi vaikka mistä, kunha olet Kätilön lukenut. Katso mitä tänään vastasin Susan haasteeseen eli missä kohtaa on siinä Kätilö.
VastaaPoistaKätilö vieköön: Nyt sinä onnistut!
Rooibos, nauti hetkestä!
VastaaPoistaAhmu, kiitos, tämä on juuri oikea suunta.
Kiitos, Villasukka! (Etenkin näin lumiseen aikaan nimimerkkisi lämmittää ihanasti! T. nimim. kesälläkin villasukat jalassa :-D)
Leena, lämmin kiitos! Kätilö on vienyt, vaikka olen vasta aika alussa. Kuuntelen samaan aikaan Sinuhea automatkoilla, ja kun muistan, mitä olet sanonut Neferneferneferistäkin, ja olen lukenut myös kosketuksestasi Kätilöön, kouraisee mahanpohjasta.
Hienoa :)
VastaaPoistaNyt muakin alkoi kouraista, kun kuulin, että Kätilön lisäksi vielä neferneferneferiä...;-) Luotan siihen, että nyt sinä sytyt tuleen, josta ei voi syntyä muuta kuin kuumaa tekstiä!
VastaaPoista♥
Monesti luovuus onkin sitä, että ei ole liian ankara itselleen. Esim. pikkulapsiltahan se taiteilu sujuu, kun eivät turhia tuotoksistaan stressaa.
VastaaPoistaLeena, kiitos luottamuksesta. En tosin tiedä, onko tekstini kuumaa vai pikemminkin hyytävää aiheensa puolesta ;-D!
VastaaPoistaJere, näinhän se on. Ankaruus joutaa heittää harakoille ja antaa mennä vaan.
Juuri niin, kirjoitat sen läpi murehtimatta ja ihmettelet vasta sitten, että mitä se on syönyt. Tsemppiä!
VastaaPoistaKiitos, Janne, tällä suunnitelmalla jatkan. Olkoonkin, että välillä tulee kirjoittaneeksi ihan pelkkää potaskaa. Onpa sitten, mitä muokata.
VastaaPoistaKirjoittaminen itsessään on tärkeää, vähän niin kuin matkalla olo voi olla tärkeää, eikä aina vain se mihin on menossa. Tietysti, kun on matkalla, päätyy johonkin.
VastaaPoistaKiitos,Lily, että muistutit minua tästä. Näin juuri ajattelen. En oikeastaan edes ole korostuneen päämäärätietoinen, mutta se on helppo unohtaa. Rimaa on helppo hivuttaa huomaamatta ylemmäksi - ja pelkästään itseä varten! Mitä turhuutta!
VastaaPoistaKoetan nauttia matkasta.