Luin tänään käsiksen alusta loppuun ja lisäsin siihen muutaman kappaleen jo kirjoitetun tekstin lomaan sekä korjasin pari ajatusvirhettä. Kokemus oli kaikin puolin hedelmällinen. Huomasin, että kirjoittamani on varsin sujuvaa ja kertomus etenee hienosti. Hurjimmalta tuntuu se, että pelkäsin koko ajan omaa tekstiä lukiessani, mitähän seuraavaksi tapahtuu. En tiedä, onko lataus vain pääni sisäistä vai olenko onnistunut siirtämään sen ihan oikeasti myös käsikirjoitukseen.
Joudun jatkamaan kertomusta seuraavalla kerralla sellaisesta kohdasta, jossa pitäisi erään sivuhenkilön antaa viedä tarinaa, mutta silloin tapahtumat eivät mene oikein kenellekään suotuisaan suuntaan. Päin vastoin odotettavissa on synkkiä aikoja. Tiedän, että henkilön pitäisi antaa viedä, estelemättä, kirjoittajan ei pitäisi liiemmin edes vikistä, mutta se tuntuu kamalalta. Päähenkilö on pahassa pulassa. Tai oikeammin kai hänen hankala elämänsä konkretisoituu näihin tapahtumiin. Uskallanko itse sukeltaa tarinan syövereihin?
Huhhuh. Saapa nähdä, miten kirjoittajaparka tästä selviää.
Uskalla pois vain!
VastaaPoistaHienoa, että tekstisi tuntuu hyvältä. Silloin se myös on sitä.
VastaaPoistaTarinan syövereissä rypeminen on ollut minulle uutta siinä mielessä, että joutuu elämään niin voimakkaasti tekstinsä tunteita. Se on kipeissä kohdissa välillä raskasta eikä siitä ole oikein varoitettu missään.
Kiitos kannustuksesta, Helmi-Maaria! Viisainta olisi ottaa laukku ja läppäri ja hautautua johonkin erämaamökkiin kirjoittamaan itsekseen. Oma arki pienten lasten kanssa on nimittäin kovin erilaista käsiksen kertomukseen verrattuna. Kaivattua vaihteluakin se tietysti on, mutta joidenkin tunteiden kanssa eläminen tuntuu tällä tavoin raskaalta. Miten sinä olet kokenut kirjoittamasi maailman ja reaalimaailman välisen ristiriidan?
VastaaPoistaJukka, ei tästä ole tosiaan varoitettu. Sen tähden huojunkin tässä rajalla ja mietin, hyppäänkö tarinaan vain en. Mitä minulle kirjoittajana hypyssä tapahtuu? Mitä käsikselle tapahtuu? Mihin liemeen itseni kirjoitan?
Lyhyet tekstit on paljon helpompi pitää aisoissa - pitäisikö palata niihin ;-)!
Älä missään nimessä jätä pitkää tekstiäsi! Se on vain hyvä merkki, että henkilöt kiskovat sinua tarinan syövereihin mukaan. Anna mennä ja ole rohkea!
VastaaPoistaMinna Kristiina, kiitos! En oikeasti ole aikeissa jättää pitkää käsikirjoitusta, mutta mukavuudenhalussa olisi helppo sysätä se sivuun ja pitäytyä lyhyissä harjoituksissa, joissa sentään saa itse määrätä, mitä kirjoittaa ;-DD!
VastaaPoistaOn se tämäkin, painia nyt romaanihenkilön kanssa :-D!
Mahtavaa, että jaksat kirjoittaa ja vielä hyvin näyttäää sujuvan. Itse en ole koskenut kässäriini... pariin kuukauteen. Kylvötyöt painaa ja muutenkin kaikki työt vaan kaatuvat käsiin. Eräs ystäväni muuten sai juuri kustannussopimuksen. Iloitsen hänen puolestaan, tietty, mutta samalla uutinen lannisti entisestään. Itselläni kun ei ole motivaatiota kirjoittaa, ellen kuvittele koko ajan, että teksti tulee joskus julkaistuksi. Ja kun lähipiiristä yksi sai kustannusdiilin, tuli vähän sellainen olo, ettei salama kahta kertaa osu samaan paikkaan...
VastaaPoistaHieno profiilikuva sulla!
Eikös olekin hieno kuva? Tonava kaunoinen ja sitä rataa. Onneksi kukaan ei jäänyt auton alle! :-D
VastaaPoistaMullakin pihahommat vievät osan aikaa, mutta kun ala lasketaan neliöissä, se on vain keväthupia.
Onnea ystävällesi sopimuksesta! Tosi hienoa kuulla, että sellaisiakin solmitaan :-). En muuten usko tuohon salamateoriaan. Älä sen takia ainakaan jätä kirjahaaveitasi toteuttamatta.
Hei Paula
VastaaPoistaTulin tutustumaan blogiisi ja seurailen nyt sitä kiinnostuneena! Minä olen hieman ulkona siitä, mitä käsikirjoitusta kirjoitat?
Lämpimästi tervetuloa, Sara!
VastaaPoistaEn ole liiemmin paljastanut käsikseni sisältöä. Aloitin sen harjoituksena, jotta saisin syyn kirjoittaa jatkuvasti. Sittemmin tulin siihen tulokseen vastoin alkuperäistä suunnitelmaani, että ilman muuta tarjoan sitä kustantamoille, jos siitä tulee valmis ja kyllin hyvä. Nyt vain taistelen, että saisin jotakin aikaiseksi :-).
Käsis kertoo nuoresta tytöstä. Siitä tulee nuortenkirja tai sitten ei, aika näyttää.