Jatkoin tänä iltana käsistä pienen matkan. Pääsin taas mukavaan vauhtiin, joten olen toiveikas, että teksti etenee jatkossakin jouhevasti. Olen taas kirjoittanut tiiviissä tunnelmassa. Toivottavasti jännitys välittyy tekstistäkin, vaikkei kyseessä olekaan jännityskertomus!
Tein myös taustatutkimusta ja ohitin esteen, josta kirjoitin edellisessä kirjoittamista käsittelevässä postauksessani. Kirjoittamiseen varaamani aika hupenikin tänä iltana ainakin puoleksi tämän taustatutkimuksen tekemiseen, mutta taustoittaminen oli mielenkiintoista ja opettavaista. Kauhukseni joudun toteamaan myös, että taustatutkimuksen tekeminen nosti tuntuvasti rimaa omalle tekstilleni. Aivan, niin kuin rima ei muuten olisi tarpeeksi ylhäällä!
Ehkä tuon rimannoston vuoksi olen pohtinut taas myös sitä, miten minun pitäisikään tekstiäni rakentaa. Nyt kirjoitan aika puhtaasti kaikkea sitä, mitä on vain tullakseen. Jonkinlainen raakakaavio ja ajatus minulla on siitä, miten teksti etenee ja mitä haluan siinä sanoa, mutta yksityiskohtia en ole lainkaan suunnitellut etukäteen. Nyt mietin, onko tämä tapa oikea. On syntynyt kiusaus mennä korjailemaan jo kirjoitettua tekstiä, ja toiseksi tuumin myös sitä, kuinka paljon minun tulisi ladata merkityksiä esimerkiksi dialogin vuorosanoihin. Siis pintamerkityksen lisäksi, tarkoitan. Kuinka tiukasti miettisin joka ikisen sanavalinnan, vuoron ja viittaussuhteen. Vai antaisinko vain mennä liikoja miettimättä kuin tavallisessa keskustelussa ikään? Apua!
Olisi kiinnostavaa kuulla teiltä muilta kirjoittavilta kokemuksianne ja näkemyksiänne (tausta)tutkimuksen tekemisestä, ja varsinkin toivoisin jotakin auttavaa oksaa tähän omaan puntarointiin tarkkaan harkitusta tekstistä. Miten te muut sen teette?
Enpä osaa oikein minkäänlaista neuvoa tuohon tarjota, mutta kaiketi tapoja tehdä on yhtä paljon kuin kirjoittajiakin, joten "väärin" ei voi varmaan kirjoittaa (näin äärimmäisen ympäripyöreästi sanottuna)... Tsemppiä kirjoittamiseen.
VastaaPoistaItse näin lukijana voin sanoa, että menee uskottavuus helposti kirjalta jos taustatutkimus on tehty niin huonosti, että on ihan virheitä. Ensimmäisenä tuli mieleen Lumen taju, jossa puhuttiin muistaakseni Burman ja Kambodzan yhteisestä rajasta, tai jotain muuta yhtä hölmöä, jonka paikkaansapitävyyden olisi voinut tarkistaa ihan kartasta. Niinhän sitä aina sanotaan, että hyvä kirjailija kirjoittaa siitä mistä tietää.
VastaaPoistaKiitos, Jerppuli, ja kiitos, Raisa!
VastaaPoistaLöysin ihan kivat sivut: lyhyet ja ytimekkäät: http://www.kirjoittaminen.opassivut.net/. Tuolta tulin siihen tulokseen, että nyt mun kriitikkopuoli on liikaa äänessä eikä luova pääse vapaasti toimimaan. Olen tyypiltäni varsin kyseenalaistava, ja se tietysti häiritsee mun kirjoittamistakin. Arvioin ja harkitsen liikaa ja näin kahlitsen luomisvoimaani.
Silti tuo on niin mahdottoman totta, että faktat pitää vähintään olla oikein. Siinä ei haittaa, vaikka kriitikko pitääkin homman hanskassa.
(Voiko olla totta ja enemmän totta? voiko olla mahdottoman totta? Totta, todempaa, tosinta? ;-))
Minä olen tehnyt tähän asti tehnyt taustatyötä yhtäaikaisesti varsinaisen kirjoittamisprosessin kanssa. Tähän asti olen kirjoittanut romaaneistani useampia versioita enkä siksi ole yrittänytkään tehdä kerralla valmista. Etenkin prosessin alussa pidin tärkeimpänä sitä, että pääsin tarinassa eteenpäin, sillä tiesin, ettei ensimmäisestä raakaversiosta tulisi kuitenkaan lopullista. Vasta toisia versioita kirjoittaessani olen pyrkinyt paikkailemaan ensimmäisen version kömmähdyksiä ja muita juonellisia epäloogisuuksia. Epävarmoista kohdista kannattaakin pitää kirjaa heti alusta lähtien, ettei niitä mahdollisia virheitä tarvitse sitten myöhemmin lähteä etsimällä etsimään. Itse olen käyttänyt apuna Officen OneNotea, jonne olen merkinnyt saman tien kaikki tarkistusta vaativat seikat. Minä kannatan kuitenkin ensisijaisesti kirjoittamista tarinan ehdoilla. Taustatutkimus on totta kai tarpeen, mutta sen pitäisi myös pysyä taustalla, mahdollisimman huomaamattomana. Lukijana annan kirjailijalle mieluummin anteeksi pienet taustatyökömmähdykset kuin juonelliset tai henkilöiden toimintaan liittyvät järjettömyydet. Mutta tässä vaiheessa minun neuvoni sinulle on: Anna mennä vaan ja pidä hauskaa! Inspiraatiota ei saa tappaa ajattelemalla liikaa.
VastaaPoistaVoi kiitos, Satakieli! Tämä rohkaisee. Nyt annan tosiaan tarinan viedä ja syvennän myöhemmin.
VastaaPoistaTekemäni taustatutkimus on sitä laatua, ettei (edes) se pääse onneksi paistamaan läpi :-). Nyt käännän ajatukset hiljemmalle ja laskettelen menemään!
Itse olen huomannut, että pienet väärät faktat voi säätää sitten jossain sopivassa vaiheessa kohdalleen vaikka tarinaa vähän virittäen. Isot asiat on tietenkin selvitettävä jollekin tasolle. Google & Wikipedia ovat yleensä auttaneet riittävään tarkkuuteen.
VastaaPoistaTekstin kritiikittömässä suoltamisessa minulla tuli seinä vastaan kun aikatasot ja tapahtumien järjestyksen logiikka alkoi vinoutua. Piti alkaa tekemään kalentereita ja kohtausluetteloita, jotta rakenne pysyy käsissä. Tässäkin monenlaista yritystä ja tuherointia.
Minullakin on kuitenkin teksti edennyt. Epätasaisesti.
t. Jukka A ("Iron Maiden paita")
Onpa mukava kuulla kirjoittamisestasi, Jukka! Oikeastaan on jännittävää, kun kirjoittaa pitkää fiktiota ensimmäistä kertaa. Saa tehdä tosiaan noita monenlaisia viritelmiä esim. juonikaavioista ja henkilöhahmoista. Voi vapaasti etsiä itselle sopivaa mallia. Rutiineista on kirjoittamisessakin todennäköisesti hankala päästää irti. Kun olemme kuuluisia kirjailijoita, voimme vain muistella näitä aikoja kaihoisasti.
VastaaPoistaMinunkin on pitänyt laittaa mm. henkilöiden nimiä ja suhteita ylös, että voin ne helposti tarvittaessa tarkistaa. Tuo Satakielen Officen OneNotekin voisi olla kelpo apuväline, mutta minulla ei tällä hetkellä ole käytössä koko Officea.