tiistai 12. huhtikuuta 2011

Ylpeys ja ennakkoluulo

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo. (Pride and Prejudice. 1813. Suom. Sirkka-Liisa Norko-Turja. Tark. Päivö Taubert.) 18. painos. Loisto-pokkari. WSOY. 2009.

Rakastettu klassikko. Elokuva, jonka uusintojen uusintoja näytetään yhä vaan. Mikä siinä niin kiehtoo?

Moni on vannoutunut Ylpeys ja ennakkoluulo -kannattaja. Useat palaavat tähän kirjaan aika ajan jälkeen aina uudestaan. Ennakkoluuloja tai ei, minulle tämä lukukokemus oli ensimmäinen, ja Austen olisi nytkin jäänyt lukematta, ellei Raisa olisi kysellyt kanssalukijakseen. Fiilislukijalle mikä tahansa on hyvä syy tarttua mihin tahansa kirjaan.

Teoksen neljä osaa

Minun Ylpeys ja ennakkoluuloni lähti käyntiin hitaasti. Kun teos pääsi vauhtiin, alkoi opastava osuus "Kuinka valita hyvä aviomies". Austenilla on selvästi asiaan paljon tärkeää sanottavaa, joten tässä ensimmäinen suositus: kaikkien teinityttöjen kannattaa lukea tämä kirja ja painaa sydämeensä päähenkilönä olevan Elizabethin sanat siitä, miten aviomies kannattaa valita. Kuulostaa ehkä vitsiltä, mutta olen ihan tosissani.

Ylpeys ja ennakkoluulo muuttuu aviomiehen valintaopasosan jälkeen oikeasti kiinnostavaksi. Alkaa unohtumaton rakkaustarina, jota suosittelen ehdottomasti nielemään romantiikannälkään! Elizabethin ja Darcyn kiertely toistensa ympärillä kuin kissat kuuman kattilan äärellä on herkullista luettavaa. Luin lukuja luvun perään vain odottaen kiertelylle täyttymystä. Austenin välillä kiemurainenkin kieli tekee Elizabethin tunteiden kautta kuvatusta rakkaustarinasta entistä kiehtovamman, miltei mahtipontisen. Austen kirjoittaa välillä myös hyvin hauskasti tulkitessaan päähenkilönsä tunteita:

Useammin kuin kerran Elizabeth puistossa vaeltaessaan odottamatta kohtasi herra Darcyn. Hänestä tuntui perin nurinkuriselta sellainen sattuma yksinäisellä metsätiellä, jossa muuten ei juuri kukaan koskaan liikkunut. Ja jottei sellainen sattuma uusiutuisi, hän varta vasten huomautti, että tie oli hänen mieluisin oleskelupaikkansa. Sen vuoksi olikin perin kummallista, että tapaaminen toistui. Mutta niin vain kävi, vieläpä kolmannen kerran. Se tuntui jo tahalliselta ilkeydeltä, tai sitten vapaaehtoiselta katumusharjoitukselta. (--)

Täyttymys antaa kuitenkin odottaa itseään, kun Ylpeys ja ennakkoluulo siirtyy vakavampiin aiheisiin. Elizabethin nuori sisar karkaa arveluttavan miehen kanssa, ja lukija pystyy vain päätään pudistellen hyväksymään karkumatkan lopputuloksen. Naisena voin vain olla onnellinen, että elän ja asun nyky-Suomessa, jossa naisella on muutakin omaisuutta kuin oma maineensa ja muita tarkoituksia kuin tulla rouvaksi. Tämän osion vuoksi suosittelisin Ylpeyttä ja ennakkoluuloa kaikille (naisille), jotka vain valittavat asemastaan yhteiskunnassamme.

Loppu on taas romantiikkaa, ja viimeksiksi sanoiksi Austen olisi ihan hyvin voinut kirjoittaa iki-ihanat sanat: "Ja he kaikki elivät onnellisina elämänsä loppuun asti."

Kirja vs. elokuva

Olen katsonut joskus Ylpeys ja ennakkoluulon myös elokuvana, mutta en juurikaan muista siitä mitään. En onnistunut pinnistämään muistiani edes nyt kirjaa lukiessani. Kirja on kuitenkin täynnä tunnetta, siinä on moni asia kerrottu kirjeissä, henkilösuhteet paljastuvat kertojan äänellä, joten voin heittää valistuneen veikkauksen siitä, että tässäkin tapauksessa kirja on ehdottomasti parempi kuin elokuva konsanaan. En käsitä, miten tämä teos on saatu taipumaan valkokankaalle. Nyt pitääkin piakkoin kaivaa elokuvaversio jostakin, pistää popcornit valmiiksi ja tehdä pientä arkitutkimusta!

Viisastuinko?

Vaikka Ylpeys ja ennakkoluulo ei ollut minulle mikään järisyttävä lukuelämys, ymmärrän hyvin, miksi se on klassikko ja miksi niin monet sitä rakastavat. Teoksesta voisi kirjoittaa pitkästi ja monipuolisesti ja sitä voisi ruotia loputtomiin. Itselläni päällimmäisenä vasta takakannen sulkeneena on nyt lähinnä hersyvä olo. Austenin tarina on hieno, kieli on rikasta, ja kirjassa on toinen toistaan kiehtovampia henkilöhahmoja. Itse pidin henkilöissä toki Elizabethista, mutta suosikkini on ehkä kuitenkin hänen isänsä, herra Bennet, jolla riitti huumoria tilanteesta toiseen. Herra Bennetiä kuvattiin kirjassa monin paikoin hauskasti, ja tässä on kuvauksista nokkelasti kirjoitettu suosikkini, joka sisältää myös vakavaa elämänviisautta (jota ei kyllä muualtakaan teoksesta puutu):

(--) [H]erra Bennet ei ollut luonteeltaan niitä, jotka hakevat lohdutusta oman harkitsemattomuutensa [avioliittonsa suhteen] aiheuttamalle pettymyksille huvituksista. Hän rakasti maalaiselämää ja kirjoja, ja näistä harrastuksista hän sai päällimmäisen ilonsa. Vaimolleen hän tuskin oli kiitollisuudenvelassa muusta kuin huvista, jota tämän tietämättömyys ja hupsuus olivat usein tuottaneet hänelle. Se ei kuitenkaan ole juuri sellaista onnea, jota mies tavallisesti toivoo itselleen vaimoltaan, mutta kun muitakaan huvinaiheita ei ole tarjolla, todellinen filosofi käyttää hyödykseen sen mikä on saatavissa.
Kun ajatellaan, että Jane Austen on tehnyt tämän kenties suurimman teoksensa jo kaksisataa vuotta sitten, ei voi kuin ihmetellä, miten kirja on edelleen elinvoimainen. Teos olisi helposti modernisoitavissa, kun miltei yksinomaan hevosvaunut vaihdettaisiin autoihin. Tietysti englantilainen pikkuporvaristo etiketteineen on erityinen miljöö tapahtumille, mutta silti ihmissuhteet, rakkaus ja muut tunteet ovat ja pysyvät samanlaisina ajasta toiseen.

Minkälainen Sinun Ylpeys ja ennakkoluulosi on?

11 kommenttia:

  1. Rakastan tätä, enkä oikein osaa analysoida.. Elizabethin hahmo on valloittava, Darcyn tietysti omall jurolla tavallaan myös. Juoni pitää minut otteessaan joka kerta "saavatko he toisensa?" :). ja ah onnea, kun ylpeys, ennakkoluulot ja väärinymmärrykset on voitettu ja rakkaus saa kuikoistaa! Sekä tietysti Austenin kieli ja huumori...

    VastaaPoista
  2. Pidin kovasti tavastastasi analysoida tätä kirjaa, kun mietit omaa lukukokemustasi, kirjan suhdetta nykymaailmaan ja elokuvaversioonkin. Pienen mökin emännän tavoin minäkään en osaisi analyusoida ylpeyttä ja ennakkoluuloa, koska rakastan kirjaa. Rakastan myös Autenin toista keskeisteosta, joka on Järki ja tunteet.

    Elokuvasta on vielä sanottava, että tuota Keira Knightleyn tähdittämää leffaa sata kertaa parempi on BBC:n 90-luvulla tekemä sarja, jossa Mr Darcyna on iki-ihana Colin Firth.

    VastaaPoista
  3. Allekirjoitan palttiarallaa kaiken mitä sanot. Minustakin tuntuu, että kirjassa olisi ruodittavaa vaikka jos kuinka, mutta en kuitenkaan halunnut tehdä mitään viisisivuista arvostelua aiheesta. Olen varma, että tämä kestää useammankin lukukerran.

    VastaaPoista
  4. Tosi jännä lukea kokemusta Austenin lukemisesta ensi kertaa aikuisena! Minä rakastin Austenin kirjoja teninä, ja tätä kaikkein eniten (toiseksi paras oli Katjan mainitsema Järki ja tunteet), mutten osaa sanoa, miten nyt suhtautuisin kirjaan. Varmaankin ihan hyvin, mutten jaksa lukea niitä nyt uudelleen, kun paljon muutakin on TBR-listalla.

    Nuorena etenkin tuo romantiikkaosio upposi täysillä, mutta rakastin myös Austenin tavallaan jaarittelevaa ja toisaalta silti napakkaa, ennen kaikkea terävää ja ironista kirjoitustyyliä. Ja on niin ihanaa, että hänen kirjoissaan perhesuhteet ovat keskiössä (rakastan lukea perheistä ja analysoida niitä).

    Katjan tavoin suosittelen televisiokokemukseksi BBC:n sarjaa. Colin Flirtin ;) lisäksi myös Elizabethin näyttelijä on siinä erinomainen. En ole tosin nähnyt tuota uusinta, Keira Knightleyn tähdittämää leffaa, joten en voi verrata.

    Järki ja tunteet kirjasta on ihana Ang Leen leffaversio, pääosissa Emma Thompson ja Kate Winslet.

    VastaaPoista
  5. Pienen mökin emäntä, juuri tuo tiivis romanttinen jännitys siitä, saavatko Elizabeth ja Darcy toisensa, pitää hyppysissään koko kirjan ajan (heti sen hyvä aviomies -osion jälkeen ;-)). Se onkin jopa huvittavaa, kun minusta oli alusta asti selvää, että heistä tulee psri. Oikeastaan taisin jännittääkin sitä, milloin Elizabeth ymmärtää todelliset tunteensa ja missä vaiheessa he oikein uskaltavat tunnustaa tunteensa toisilleen.

    Katja, mukavaa, että pidit. Tuon BBC:n sarjan muistan nyt myös hämärästi, mutta sekään ei ole imaissut minua mukaansa. Tuskin olen katsonut sitä koskaan kokonaan. Sekin olisi nyt opettavaista katsella kokonaan: mitä kirjasta on valittu mukaan, mitä jätetty pois, miten sisältö on saatu esiin elävän kuvan keinoin? Sarjassa ehtii jo enemmän kuin parituntisessa elokuvassa.

    Saattaa olla, että jossain vaiheessa tartun Järki ja tunteet -teokseen myös. Nyt on paljon muuta jonossa, kuten sinäkin, Karoliina, kerroit.

    Luulen, Karoliina, että aikuinen lukija kiinnittää ainakin enemmän huomiota naisen asemaan kirjan kuvaamassa yhteiskunnassa. Minua oikeasti meinasi todella järkyttää Lydian kohtalo, tai pikemminkin se, miten kylmäverisesti hänen kohtalonsa sinetöitiin, vaikka mies tiedettiin moukaksi! Sekin on perheasia, ja erilaiset perheet ja suhteet niissä ja niiden ulkopuolella ovat totta vieköön kiinnostavia.

    Raisa, minäkin tyydyin jättämään blogikirjoituksen kaikkeen kokemaani ja miettimääni nähden tyngäksi. Muun muassa jätin pois sen, miten usein pysähdyin tavaamaan kirjassa olleita upeita kirjeitä tai pitkiä puheenvuoroja ja niiden koukeroisia ilmaisuja. Suosikkini näistä on Collins-serkun kirje Benneteille, jossa hän käytännöllisesti sanoo (lady Catherinen vuoksi totta kai), että vähät teistä, luuserit, mutta kaikki on tehty kohteliaan varauksellisesti ja harkituin sanavedoin. :-)

    VastaaPoista
  6. Mun täytyy yhtyä Karoliinan kommenttiin. Että hauska lukea aikuisen lukukokemus tästä. Muistan teininä ihastelleeni tätä. Ja jos oikein muistan, luin tämän pikaluentana myös yliopistoaikoina tenttiin. En kuitenkaan osaa enää sanoa juuri mitään muuta, kuin että sellainen "romantisoitunut hohde" siitä on jäänyt mieleen..

    VastaaPoista
  7. Helmi-Maaria, kyllä romantiikkaa ja hohdetta Y & e on niin tulvillaan, että muistisi on tässä asiassa pettämätön :-). Kuitenkin kirjassa olisi niin moneen muuhunkin, kun jaksaisi. Jos lukisi vaikka naistutkimuksen silmälasit päässään, romantiikka karisisi ropsahtaen. Tai jos yhteiskunnalliset linssit laittaisi, voisi löytää naisasian lisäksi muuta ajateltavaa. Kaikkea ei onneksi tarvitse pohtia puhki :-)!

    VastaaPoista
  8. Mielenkiintoisia kommentteja yhteen mielikirjoistani!

    Ja kuten Paula sanoo, kirjaa voisi tarkastella monelta muultakin kantilta kuin vain romanttisena rakkaustarinana tai tarinana perheestä.

    Vuonna 1984 Fay Weldon kirjoitti kirjan Letters to Alice - on first reading Jane Austen, jota ikävä kyllä ei ole suomennettu. Sen sijaan suomennettiin sarja myöhempiä utopistisia romaanitekeleitä, jotka pilasivat kirjailijan maineen, niin että hieno omaelämäkerta Auto Da Fay jäi myös suomentamatta.

    Letters to Alice kuuluu rakkaimpiin kirjoihini, mutta en äkkietsimältä löytänyt sitä juuri nyt. Inhottava tunne. Erinäisten uudelleenjärjestelyjen takia kirjojen pitkään vakiintuneet paikat ovat vaihtuneet, eikä ole ollut aikaa perustaa edes rakkaimpien hyllyä.

    Tässä on englanninkielinen esittely kirjasta:
    http://redmood.com/weldon/letters.html

    Weldon yrittää saada siskontytärtään kirjallisuuden maailmaan mm kirjallisuuden leikkikaupungin kautta. Muistan, että kaupungin laidalla kohosi Shakespearen linna, samoin monilla muilla kirjailijoilla oli siellä omat talonsa.

    Olen vaahdonnut tästä kirjasta aina nuorille englantilaista filologiaa opiskeleville ystävilleni, joista joku taisi mainita sen olleen ainakin jollain kirjalistalla. Toivottavasti en muista väärin.

    Suosittelen kirjaa lämpimästi! Kuten myös Fay Weldonin ensimmäisiä romaaneja, jotka hän kirjoitti silloin, kun hän vielä eli "normaalia" elämää.

    VastaaPoista
  9. Kaarina, kiitos kiinnostavista suosituksistasi ja kommenteistasi! Tuo Weldonin omaelämäkerta voisi olla myös todella varteenotettava.

    VastaaPoista
  10. Minäkin mitä vilpittömimmin suosittelen BBC:n TV-sarjaa. Harvoin on televisiosarja kirjaa parempi, mutta tässä tapauksessa saattaa ollakin. Yhtä onnistutta filmatisointia en ole mistään kirjasta nähnyt, enkä todennäköisesti tule näkemäänkään.

    IMDB:ssäkin se on saanut 9,2 eli yhtä paljon kuin puljun kaikkein suosituin elokuva.

    http://www.imdb.com/title/tt0112130/

    Terveisin haiseva, karvainen, luonnossa liikkuva miesromantikko.

    VastaaPoista
  11. Kiitos kommentistasi, miesromantikko! Todella merkillepantava tuo IMDB:n arvio. Täyden kympin on antanut liki 17 500 katsojaa!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...