Juuret

Olen tänään tarkistanut kieliasun opinnäytetyöstä. Teen tällaisia pieniä kielenhuoltoon liittyviä töitä tuon tuosta. Nautin siitä, sillä olen muun muassa kielipoliisi, myönteisessä mielessä. Huoliteltu kieli, jossa jokainen yhdysmerkkikin on oikealla paikallaan, on kaunista ja asianmukaista. Huoliteltu kieli antaa käyttäjästään hyvän kuvan. Viesti välittyy ja kaikki hyötyvät. Lukija pääsee vähemmällä, ja kirjoittaja saa ajatuksensa ilmaistuksi. Näin on laita nyt tuon opinnäytteenkin!

Viime aikoina on tapahtunut jänniä asioita, jotka vievät minua aiempaa lähemmäksi kieltä. Uskon siihen, että kun ihminen alkaa jotakin asiaa pitää tärkeänä, sen huomaa ympärillään eri tavoin kuin ennen. Hyvä esimerkki tästä on se, kun nainen tulee raskaaksi. Yhtäkkiä ympärillä näyttää olevan valtavasti muitakin odottavia äitejä, raskautta ja sikiönkehitystä käsitteleviä uutisia on äkkiä joka tuutti täynnänsä ja maailma jäsentyy vain raskauden ja vauvojen näkövinkkelistä.

Minä olen kirjoittanut reilut puoli vuotta taas todella aktiivisesti, perustin tämän blogin, pidän kirjoittamiseen liittyviä koulutuksia, ja ympärilläni puhaltelee muutenkin uusia tuulia, jotka saattavat avata minulle luukkuja kieleen ja kirjoittamiseen enemmän kuin aiemmin. Luulen, että kyse on kuitenkin siitä, että olen itse avannut silmäni näkemään nämä luukut, raot ja repeämät ja olen alttiina niille. Olen irtoamassa juuriltani ja yhtä aikaa palaamassa niille. Tämän blogitekstin kuvituksena on mielenkiintoinen kuva muutaman vuoden takaa. Siinä olen minä ja juureni - matkalla jonnekin.

Ihmisen on tehtävä sitä, mikä tuntuu hyvältä ja oikealta. Helppoa sen ei tarvitse aina olla.