Ryhtiä kirjoittamiseen!

Tekisi mieli otsikoida tämä teksti "Kirjoittamisesta". Stephen Kingillä on saman niminen kirjoittajaopas, mutta tämä teksti ei liity siihen millään tavalla. En kuitenkaan pidä elatiivimuotoisista otsikoista, joten täytyy koettaa keksiä jotain parempaa. Päätän myöhemmin, mikä tähän tulevaan sillisalaattiin sopii.

Tänään oli kevään viimeinen kirjoittajaryhmämme tapaaminen. Nyt torstait ovat minulle puhdasta aikaa kirjoittaa ja ruotia pelkästään omia tekstejä. Syksyllä jatkan ryhmässä, jotta kuulen muiden kirjoituksia ja saan itse palautetta omistani. Ryhmässä jaetaan kaiken lisäksi arvokasta tietoa monenlaisesta kirjoittamiseen liittyvästä tapahtumasta, ilmiöstä, mahdollisuudesta, tuesta, ilosta.

Olen kiireellisten ajankohtaisten asioiden vuoksi pitänyt pitkän proosan käsikirjoitustani enempi tai vähempi telakalla parisen viikkoa. Telakointiin on ollut myös tekosyy: jätin edellisellä varsinaisella kirjoittamiskerralla käsiksen sellaiseen vaiheeseen, joka on minulle ongelmallinen. Joudun tarkistamaan muutaman faktan, ennen kuin pääsen jatkamaan. Näin uskottelin itselleni. Totta onkin, että kerronnan täytyy löytää jokin reitti ulos tilanteesta, jossa nyt ollaan, mutta kirjoittamisen laiminlyöntiin sen ei tarvitse johtaa! Voin surutta skipata ongelmakohdan tässä vaiheessa ja palata siihen heti, kun saan faktat kuntoon. Voi käydä myös niin, että keksin tavan, jossa faktoilla ei edes ole niin väliä. Yhtä kaikki, kirjoittamista voin jatkaa ihan koska vain, ja mikään (teko)syy ei ole tarpeeksi hyvä jättää käsistä seisomaan kylmiltään!

Oppia ikä kaikki. - Kirjoittaminen tekee näköjään viisaaksi!

EDIT 15.4.: Minna Kristiina Rajalinna-blogissa kertoi äskettäin, että Uudenmaan kirjoittajat ry:llä on kirjoittajille oivallinen palvelu, jonka voi ottaa omakseen, vaikkei uusimaalainen tai ry:läinen olisikaan: http://www.ukir.info/index.php#kehoite. Palvelua on lupa myös mainostaa :-)!

Olen kertonut kaikille, joille ylipäätään käsiksen kirjoittamisesta olen kertonut, että kirjoitan harjoitukseksi, omaksi iloksi tai haastaakseni itseäni. Olen saattanut mainita myös muun itseeni liittyvän syyn, jota en nyt muista. Olen myös maininnut, että jos tekstistä tulee hyvä, saatan tarjota sitä johonkin. Minusta tässä on tavoitetta kylliksi. Ihailen silti monia, bloggaajista esimerkiksi Rooibosta, Vera A:ta ja Helmi-Maariaa, jotka kirjoittavat tavoitteenaan julkaista.

Keskustelin äskettäin hyvän ystäväni kanssa, jonka mielestä mitään ei kannata tehdä ilman korkealla olevaa tavoitetta. Pöytälaatikkoon kirjoittaminen ei hänen mielestään ole tarpeeksi kannustava tavoite, tulkitsin, joskaan emme varsinaisesti minun kirjoitustyöstäni puhuneetkaan. En tosin omasta mielestäni varsinaisesti pöytälaatikkoon kirjoitakaan, vaan uteliaasti katselen (täällä ihan puolijulkisesti), mitä saan aikaiseksi. Olen kuitenkin jäänyt miettimään. Missä minun tavoitteeni pitäisi olla? Mikä olisi kylliksi kannustavaa? Mikä todellisuudessa on oma tavoitteeni. Mihin todella pyrin?

Tavoitteet liittyvät aiheeseeni. Kirjoitan tärkeästä aiheesta, ehkä jostakin, mistä on kirjoitettu vasta vähän. Teos on täysin fiktiivinen, vaikka onkin "esikoiseni". Sanotaan, että esikoiskirjat tuppaavat olemaan omaelämäkerrallisia, mutta tämä on mielikuvitusta. Tarinan asiat voisivat tapahtua oikeasti, ja todennäköisesti oikeassa elämässä juuri minun tarinani kaltaisia asioita tapahtuukin paljon juuri nyt. Kirjoitan nuoresta tytöstä, mutta kirja ei välttämättä ole nuortenkirja. Mikä siis mielestäni tällaisen teoksen tavoite voi olla? On päivänselvää, että haluan lukijoita aiheelleni. Luulen, että vaikken sitä itselleni halua myöntääkään, piilotavoitteenani on saada kirja julki.

No niin, nyt olen saanut tekstilleni kuin itsestään otsikonkin: Ryhtiä kirjoittamiseen!